Viime vuoden koronatauon jälkeen oli ihanaa päästä eilen neulefestareille Jyväskylään. Teimme reissun päiväseltään junalla kuten edelliselläkin kerralla, nyt vähän pienemmällä porukalla. Koronarajoitukset oli huomioitu niin, että myyjiä oli tällä kertaa vain kotimaasta ja porukkaa kaiken kaikkiaan vähemmän. Maskit olivat alueella käytössä ainakin sisätiloissa, mutta turvavälien noudattaminen oli ahtaissa makasiineissa melko mahdotonta.
Kolmen naisen seurueemme lähti matkaan aamulla aikaisin. Noin kolmen tunnin junamatka sujui joutuisaan neuloen ja jutellen. Perillä tavattiin lisää tuttuja ja päästiin tutustumaan kotimaisten lankayrittäjien tarjontaan. Ja tietysti syötiin hyvin. Välillä saatiin sadetta, tämä on selvästi jo neulefestareihin liittyvä perinne. Selvittiin kuitekin pahasti kastumatta.
Toivolan vanha piha oli remontoitu niin, että entisen alamäen sijaan pihassa oli porrastettuja tasoja. Oli tietysti mukava päästä istumaan tuoli suorassa, mutta vähemmän kojuja ja istumapaikkoja nykyiseen pihaan kyllä mahtuu. (Mikä nyt korona-aikana on varmaan ihan hyväkin). Aamupäivällä joka paikkaan sai kovasti jonottaa, mutta iltapäivän mittaan sai kierrellä paremmassa rauhassa. Pihan pieneltä esiintymislavalta soitettiin elävää musiikkia ja oli aikaa istuskella ja neuloskella ystävien seurassa. Tätä on kaivattu!
Festariostoksina ostin villatakillisen tummansinistä Bio Shetlandia ja kaksi sukkalankavyyhtiä; Kettu Yarnsin Everyday Sock Merinoa ja Rva Silmusolmun Villa Sukkista. Sattumoisin molempien vyyhtien värit sointuivat yhteen reissuneule-lankana olleen Handun perussukkiksen kanssa. Tämmöinen hempeä kausiko nyt? :D
Sain matkan aikana hyvään alkuun Andrea Mowryn suunnittelemat Craspedia -sukat, joiden ohje löytyy 52 x villasukat -kirjasta. Lankojen lisäksi ostin Talisa Designin klipsuttimen synttärilahjaksi äidille.
Kiitokset järjestäjätaholle ja kanssaneulojille mahtavasta päivästä!
