Satakieli huivi

En ole pitkään aikaan neulonut huiveja, mutta kun äitini toivoi punasävyistä, puoliympyrän muotoista huivia syntymäpäivälahjaksi, niin pitihän sellainen tehdä. Osan langoista ostin kesäkuussa äidin kanssa tekemältämme Hollannin matkalta, loput löytyi omista varastoista. 

Malliksi valikoitui Heidi Alanderin upea Satakieli, joka aikoinaan ilmestyi vuoden 2016 joulukalenteri-mysteerihuvina. Oli erittäin kiva huivi neuloa. (Näissä mysteerineuleena ilmestyneissä on usein se, että pinta tai väri vaihtuu vähän väliä, jolloin neulominen ei ehdi käydä tylsäksi.)

Huivi neulotaan niskasta aloittaen ja päätyen reunan picot-päättelyyn. Tasaisten lisäysten sijaan lisäyskerroksia tehdään aina välillä, esim kuuden tai kahdeksan kerroksen välein. Mietin aluksi, eikö huivin reunoista tule epätasaiset, mutta ei niitä kyllä näin isossa huivissa huomaa ja viimeistään pingotetussa huivissa lisäyskerrokset sulautuvat kokonaisuuteen.

Lankoina ainakin: Rowan Fine Art, Regia Premium Silk 4-fädig, Coop Knits Socks Yeah, Handun merinohuivilanka, Malabrigo Sock sekä yksi raita Louhittaren luolan Väinämöistä.

Alemmassa kuvassa näkyy vielä huivin muoto kokonaisuudessaan, vaikka kuva on muuten vähän epätarkka.

Lahja on luovutettu saajalleen ja vaikutti olevan mieluisa. :) Tämän projektin myötä muistui taas mieleen, miten kiva huiveja on neuloa ja että niitä voisi ehkä tehdä useamminkin.

Syksyn kirkkaita päiviä

Muutama vuosi sitten tein keväisen version Heidin Alanderin suunnittelemasta Bright Days -huivista. Se on todella ihana huivi, jota on tullut käytettyä paljon ja tulee edelleen. Kaipasin kuitenkin vähän hillitymmän väristä huivia syksyyn ja hailakan vaaleanpunaisen sadetakin seuraksi. Selailin lukuisia huivimalleja, mutta lopulta päädyin tähän samaan vanhaan hyväksi havaittuun malliin.

Erityisesti olen pitänyt tuossa ensimmäisessä Bright Days huivissa lankavalinnasta, sillä se on lukuisista huiveistani yksi harvoista, joka ei ole villainen. Siksi se varmaan tuleekin välikausina niin usein valittua käyttöön. Etsin jotain vähän saman tuntuista lankaa ja Lentävän Lapasen hyllystä silmiin osui Katia Concept Cotton Cashmere, jossa on 90 prosenttia puuvillaa ja 10 prosenttia kashmir-vuohta.  Lanka pehmoinen eikä lainkaan villaisen tuntuinen, muistuttaa laskeutuvuudessaan ja pehmeydessään bambulankoja ja on kuitenkin neuloksena hiukan napakampaa.

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen; sain juuri sellaisen kaivatun, neutraalin värisen peruskäyttöhuivin, joka on omiaan syksyyn niin kirkkaisiin kuin sateisiinkin päiviin ja varmasti tulee käytettyä myös keväällä.

Unimaa

Heidi Alanderin supersuosittu huivimalli Nurmilintu on saanut pikkusiskon. Unimaa on suunniteltu samoista elementeistä kuin isosiskokin, eli ainaoikeasta neuloksesta ja pitsistä. Tällä kertaa tutut elementit nähdään puolikaaren muodossa klassisena hartiahuivina.

Tein oman versioni Nurmilinnusta kesällä 2015. Se on monta talvea ollut yksi eniten käyttämistäni kaulahuiveista. Niinpä Unimaakin herätti heti kiinnostusta ja laitoin sen muistiin seuraavaa tarvetta varten. Sellainen ilmaantuikin tärkeän ihmisen merkkipäivän lähestyessä. Huivin saajalle oli oikeastaan olemassa vain yksi mahdollinen värivaihtoehto ja niinpä tästä tuli keltainen.

Langaksi valitsin Novitan uuden ohuen Baby Merinon, joka nimensä mukaisesti on sataprosenttista merinovillaa. Neuloessa se tuntui hieman karhealta ja siinä oli jotenkin kova ja käsitelty tuntu, mutta arvelin että eiköhän kastelu nämä puutteet korjaa kuten niin usein ennekin. Ja arvaus osui oikeaan, nimittäin kastelun ja pingotuksen jälkeen karheus ja pinnan kovuus olivat tiessään.

Tykkään tästä huivista tosi paljon. Se oli mukava neuloa ja lopputulos on klassisen kaunis. Kaareva muoto on omiaan hartioille heitettäväksi, mutta melko kapeana muodoltaan huivi soveltuu kaulahuiviksikin. Siis turvallinen lahja, kun ei ihan varmaksi tiedä, onko saaja "hartiahuivityyppiä".

Kuvat on tällä kertaa sen näköisiä, että on vähän tullut kiire. Ne on otettu toissa viikonloppuna, jolloin pakkanen hipoi kolmeakymmentä astetta. Siitä johtuen ei tullut pahemmin kuvakulmia pohdiskeltua, vaan pari ekaa räpsäisyä sai luvan kelvata. Saanette kuitenkin käsityksen. :)

Toinen silmänräpäys

Ensimmäisen Eyeblink-huivini tein keväällä 2015 eli aika kauan aikaa sitten. Kyseessä on Heidi Alanderin suunnittelema suosittu ja ihana huivimalli.Tuolloin toteutin sen liukuvärjätystä Lang Yarnsin Jawoll Magicista, mutta jo silloin ajattelin että tästä tulisi myös erittäin tyylikäs yhden värin versiona.

Serkkuni täytti hiljattain 50 vuotta ja halusin tehdä hänelle jonkun ihanan ja ylellisen huivin. Huivimallia miettiessäni Eyeblink nousi uudelleen mieleen. Olen tehnyt lukuisia huiveja ja tämä on jäänyt muistiin yhtenä kauneimmista.

Elokuiselta Prymin vierailulta sain lahjaksi viininpunaista Rowan Lacea sekä Rowan Kidsilk Hazea. Heti ne saatuani päätin, että ne pitää käyttää yhdessä ja tehdä tästä upeasta yhdistelmästä jotain ihanaa. Tässä serkun lahjassa nyt yhdistyivät sitten tämä erityisen ihana huivimalli ja erityisen ihanat luksuslangat. Huivi on siis neulottu kaksinkertaisella langalla, yksi säie molempia lankoja. Eikä se siltikään ole kovin paksu.
 

En voisi tyytyväisempi olla lopputulokseen. Kidsilkin kiilto ja pehmoisuus on vaan jotain ihan uskomatonta! Huivi sopi serkkuni ylle todella kauniisti, väri oli juuri oikea.

Nämä kuvat on otettu juhlapäivän aamuna ennen juhliin lähtöä. Synttärijuhlien aikana oli liian pimeää ja siellä otetut kuvat ovat hämäriä.

Tällaista tämä Suomen loppuvuosi muutenkin on, että sopivaa kuvaussäätä ja -valoa saa odotella. Ja toki myös monet valmistuvista neuleista on salaisia. ;) Nyt sain tämän yhden paljastuksen sentään tehdä.