Uusi lemppari-villapaita

Viimekesäinen Tour De Sock -tiimi (täydennettynä muilla matkan varrella mukaan löytäneillä) on jatkanut yhteydenpitoa yhteisten neuletapaamisten ja erilaisten tempausten merkeissä. Syksyn teemana oli Huivi-yhteisneulonta ajatuksella "huivi per kuukausi". Neulekahvila Lentävä Lapanen oli mukana tarjoamalla tilat yhteisille neulontahetkille ja ihania huivilankoja ostettavaksi sekä myös lahjoittamalla lanka-palkinnon joka kuukausi arvottavaksi huivinsa valmiiksi saaneiden kesken. Lopuksi palkittiin myös syksyn aikana eniten huiveja neulonut ja se palkinto osuikin yllättäen minulle! En ollut mitenkään seurannut tilastoja huivien valmistumisesta, joten yllätyin ihan aidosti. Palkinnoksi sain Molla Millsin Virkkuri Memon sekä Lentävän Lapasen puuvillakassin, jossa lukee Neulominen lähtee Lapasesta. Olin todella otettu noin hienoista palkinnoista; kassin teksti sopii minulle kuin nenä päähän (monessakin merkityksessä) ja Mollan kirja oikein houkuttelee piirtelemään uusia kirjoneule- ja virkkausmalleja. Kiitokset vielä kerran Lapasen emännille sekä yhteisneulonnan muille osallistujille, kivaa oli! 

Joulun jälkeen haluttiin edelleen tehdä jotain yhdessä ja koska nälkä ilmeisesti kasvaa syödessä, niin seuraavaksi projektiksi otettiin villapaita tai -takki ystävänpäivään mennessä.

Edellinen lempi-villapaitani on Linia, jonka tein ruskeista ja harmaista jämälangoista viime keväänä. Sitä on tullut käytettyä melko paljon ja edelleenkin varmasti tulee. Lepakkohihat eivät kuitenkaan ole parhaat mahdolliset talvitakin alla, vaikka kyllä ne sinne jotenkin mahtuvat. Nyt halusin kuitenkin lähteä tekemään vähän tyköistuvampaa mallia mutta edelleenkin samalla jämälanka-idealla. Tällä kertaa otin käsittelyyn violetin sävyiset jämät.

Otin malliksi Veera Välimäen suunnitteleman Bulbin. Aika pian lähdin kuitenkin harhailemaan muille teille, mahtaako lopputulosta enää Bulbiksi tunnistaakaan? Hihat erottelin aika pian raglanlisäysten jälkeen, kun en halunnut lepakkomaisia hihoja ja sen jälkeen kavensin ja lisäsin silmukoita tiheään sovitellen, joten paidasta tuli tyköistuva, kuten halusinkin. Lopussa vielä muistin neulojakamulta kuullun vinkin, eli en kastelun jälkeen nostanut neuletta ollenkaan leviteltäväksi, vaan kuivasin sen pyyhkeen sisässä mytyssä ja varovasti levittelin sen auki yhtään venyttämättä enkä edes oikonut sitä ihan sileäksi. Konsti tepsi, ensimmäistä kertaa nimittäin paita ei venähtänyt lainkaan viimeistelytoimien yhteydessä.

Kauluksen ja hihojen sileän, rullaantuvan reunuksen halusin tehdä ohjeen mukaisesti, mutta helmassa arvelin sen tuntuvan ärsyttävältä istuessa, joten laitoin tavallisen 2o2n -joustimen tilalle.

Näistä jämälangoista sitten... aloitin Kuplasukista jääneellä Väinämöisellä ja Meadow Grassista jääneellä kimalteisella Mille Colorilla ja jatkoin Kaiholan Jawoll Magicilla. Ja sitten rupesinkin kriittiseksi. Loput aikomani jämät ei kelvanneetkaan tähän ihanaiseen paitaan, syystä tai toisesta. Osa oli liian paksuja ja osa väärää värisävyä.. ja niinpä päädyin ostamaan lisää lankaa ja sain myös pari jämäkerää neulojakaverilta, jonka violetti kausi oli jo jäänyt taakse. Joten mites tämän jämäprojektin nyt sitten kävikään? En viitsi laskea, onko jämiä nyt enemmän kuin aluksi, tuskin kamalan paljoa vähempää kuitenkaan.