Neuloin joululahjaksi villapaidan rakkaalle yksivuotiaalle lapsenlapselleni.
Langaksi löytyi Hakaniemen hallista pehmoistakin pehmoisempi Katia Alpaquina ja ohjeeksi Beary Cozy Sweater, jonka on suunnitellut Ainhoa Sanchez.
Sen verran muokkasin ohjetta, että tein korotuksen niskaan lyhennetyin kerroksin.
Paidasta tuli hiukan iso, joten luultavasti palvelee vielä seuraavankin talven. Ihanasti lämmittää pientä näillä kovilla pakkasilla!
Toinen valmistui pari viikkoa sitten, tällä kertaa rusehtavan oranssina ja valkeilla kuvioilla. Valkoiset langat ovat ensimmäisestä paidasta yli jääneitä Dropsin Floraa sekä Kid Silkkiä. Päävärin lankoina ovat Hjertegarnin Aloe Sock Wool ja Viking Garnin Kid Silk.
Paita on neulottu samalla silmukkamäärällä kuin ensimmäinen paita, mutta isommilla puikoilla. Isompien puikkojen myötä muuttunut neuletiheys muutti kokoa näin reilusti väljemmäksi, kuten toiveissani olikin. Tälläkin kertaa tein helmaan sivuhalkiot, muita muokkauksia en ohjeeseen tehnyt.
Neuloin kaikkien aikojen ihanimman villapaidan. Porcelain Sweater Solo on tanskalaisen Lene Holme Samsøen suunnittelema ajattoman kaunis villapaita, joka on saanut inspiraationsa klassisista, sinivalkoiseksi maalatuista posliiniastioista.
Tapanani on ollut tehdä aina vuodenvaihteessa pieni kooste tai inventaari menneen vuoden käsitöistä, joten tehdäänpä nytkin. Viime vuodesta voi sanoa, että sukkaa pukkasi. Yhteensä neuloin 24 paria sukkia ja yhdet tossut. Syynä lukuisille sukkaprojekteille on ehkä se, että aloitin YAMK-opiskelut syksyllä ja sen jälkeen ei ole mieleen mahtunut mitään isompaa neuleprojektia. Olen muutenkin yrittänyt pitää tämän harrastuspuolen mahdollisimman stressittömänä ja neulonut vain sellaista, mikä huvittaa. Ja nyt on huvittanut neuloa sukkia. :)
Enimmäkseen sukat ovat kirjoneuletta, mutta mukana on myös parit raitasukat ja yhdet mosaiikkineulesukat. Yhdessä parissa on isoäidinneliö-rivi varressa ja kahden sukkaparin varteen on neulottu nyppyjä. Tossut ovat dominoneuletta ja syntyivät käsityön taiteen perusopetuskurssin oppilastyönä. Dominoneule olikin aivan uusi ja tuntematon tekniikka ennestään.
Vähän muutakin viime vuonna ehdin neuloa. Alkuvuodesta neuloin kaksi villapaitaa ja kolmet käsineet. Näistä kahdet oli käsityön taiteen perusopetuskurssin oppilastöitä ja niiden myötä opettelin kaksi uutta tekniikkaa; koukutut lapaset (on muuten läpimät näilläkin pakkasilla!) ja peukuttomat vauvan lapaset onteloneuleena. Jouluksi neuloin vielä yhden villapaidan kissalle sekä kaulurin. Kämmekkäiden kuvio on tehty roosimine-tekniikalla ja kaulurissa neulottiin kirjoneuletta tasona.
Keväällä kun neuloin tuota ensimmäistä ja ainoaa paksua ulkovillapaitaani, sain olkapäähäni rasitusvamman, joka on jatkunut näihin päiviin saakka ja vasta nyt pikkuhiljaa toipumassa. En ole varma, johtuiko vamma juuri tuosta villapaidasta, mutta en uskalla ottaa riskiä, joten tämä sai jäädä viimeiseksi noin paksusta langasta neulotuksi työkseni. 
Mutta nyt saa viime vuosi jäädä taakse ja katse kohti tulevaa. Toivottelen teille neulojatovereille oikein mukavaa uutta neulevuotta!
Skottilainen Emily K Williams kertoo suunnitelleensa kauniin ja lämpimän Loch Mhor villapaidan tavoitteenaan suunnitella mahdollisimman lämmin paita. Siinä hän lienee onnistunut; paidassa on kirjoneuletta koko pituudelta ja paksulla langalla neulottuna.
Neuloin paidan Hjertegarnin Natur Uldista. Langan kulutuksen suhteen ohjeessa oli pientä epätarkkuutta, sillä jouduin kahdesti käymään lankakaupassa ostamassa lisää lankaa, kun ensin loppui vaaleansininen kontrastiväri ja lopulta vielä farkunsininen pääväri.
Monista lähiaikojen kirjoneulepaitamalleista poiketen tässä paidassa on raglanrakenne, mikä olikin oikeastaan syynä siihen, että valitsin juuri tämän ohjeen. Muodikas kirjoneulekaarrokekin on ihan hyvä rakenne ja visuaalisestihan monet kaarrokemallit ovat todella upeita, mutta raglanmalli istuu minulle paremmin.
Muokkauksia jouduin ohjeeseen tekemään ja purkamaankin pitkiä pätkiä, sillä paidan mittasuhteet eivät olleet minulle lainkaan sopivat. Erityisesti mitta olkapäästä kainaloon oli aivan liian suuri. En ole varma oliko valitsemassani koossa ohjeessa virhe vai oliko suunnittelija tarkoittanut mallin sellaiseksi, että hiha alkaa hyvin alhaalta. (Kuvien perusteella ei kuitenkaan vaikuta siltä, eli arvelen virheeksi).
Muitakin muokkauksia tein ihan vain makuasioista johtuen; alaresoriin tein sivuhalkiot ja lopuksi vielä purin alkuperäisen yksinkertaisen leveän savupiippukauluksen ja neuloin tilalle vähän kapeamman ja tiiviimmin lämmittävän taittokauluksen.
Malli neulotaan saumattomasti ylhäältä aloittaen. Kyljissä ja hihojen sisäpuolella on valesaumat. Paita on tarkoituksellaan aika muhkean kokoinen, sillä aikomuksena on käyttää sitä ulkoiluvillapaitana talvipakkasilla ja alle pitää mahtua paljon kerroksia. Tosin päästiin kuvauspäivänä eli vappuaattonakin aika lähelle pakkassäätä ja itse asiassa hetkeä ennen kuvien ottoa sateli vielä lunta ja rakeita. Tuulta villapaita ei pidä, mutta muuten se tuntuu todella lämpimältä.
Fallow on irlantilaisen Anne-Michelle Phelanin suunnittelema aivan ihana neulepaita. Satumaisen kauniit myyttiset kauriit vangitsivat huomioni ensinäkemältä.
Tein paitaan muutaman muokkauksen: jätin neulomatta korkean kauluksen ja pitkät hiharesorit ja lisäksi tein alaresoriin sivuhalkiot. Otin muokkauksiin mallia loppuvuodesta neulomastani jouluvillapaidasta, kun siitä tuli niin onnistunut ja tykkäsin sitä loppuvuodesta käyttää, mutta nyt joulun mentyä se ei tunnu enää aihepiiriltään ajankohtaiselta.
Lanka on Novitan Nallea kuten jouluvillapaidassakin. Tiedän, ettei sitä oikein pidetä paitalankana, mutta poolopaidan päällä käytettynä en ole keksinyt siinä mitään vikaakaan. Lisäksi Nallesta sattui löytymään harvinaisen kaunis ruskean sävy; olen hyvin valikoiva ruskeiden suhteen. Peurojen harmaa on joulupaidasta yli jäänyttä jämälankaa.
Paita nousi heti uudeksi suosikiksi ja kuluvalla pakkasviikolla se onkin jo päässyt päivittäiseen käyttöön.
Olen jo monta vuotta miettinyt, jaksaisinko tehdä itselleni jouluvillapaidan. Toisaalta ajatus on tuntunut kivalta, toisaalta lyhyen käyttöaikansa takia vähän turhalta. Dropsin tämän vuoden joulumalleissa tuli vastaan lopulta niin kiva ohje, että päätin että nyt on vihdoinkin elämässäni jouluvillapaidan aika; Christmas Time Sweater ei ole sellainen yliampuva "ruma jouluvillapaita", joita elokuvissa näkyy, vaan tonttuineen ja lumiukkoineenkin sen verran hillitty, että tätä tulee varmasti käytettyä paljon joulun aikaan ja vähän ennenkin.
Ylhäältä alas neulottavan paidan kuvio-osuutta oli mukava neuloa ja niinpä yläosa valmistuikin aika nopeasti. Loppuosan tasainen harmaa vaati vähän päättäväisyyttä.
Neuloin paidan Nalle-langasta (lukuunottamatta mustaa, joka on jotain jämälankaa). Nalle on toki paitalankana vähän kutittavaa, mutta totesin että tämmöistä paksua villapaitaa käytän joka tapauksessa aina aluspaidan kanssa ja Nalle sopi saatavuutensa ja budjettini puolesta tilanteeseen (tässä kohden ajattelin vähän sitä, etten viitsi kauhean kalliita lankoja ostaa paitaan, jota ei kuitenkaan tule käytettyä kuin yhtenä kuukautena vuodessa).
Tein tähän muutamia muokkauksia. Niskapuolelle tein kaarrokkeeseen korotuksia lyhennetyin kerroksin istuvuuden parantamiseksi. Hihoista neuloin reilun levyiset pussihihat ja hihansuun resoreihin lisäsin kauluksen vihreät raidat. Paidan helmaresoriin tein sivuhalkiot.
Harmaata lankaa olisi ohjeen mukaisesti mennyt 600 grammaa, mutta todellisuudessa sitä kului alle 400 grammaa, eli jämälankatöitä seuraa!
Olen paitaan todella tyytyväinen ja aionkin käyttää sitä (ainakin melkein) joka päivä uuteen vuoteen saakka. Ei sitä loppujen lopuksi kaikkia muitakaan vaatteita niin kovin montaa kertaa vuodessa tule pidettyä, joten ei yhtään jää tästä sellainen olo että tässä olisi nähnyt turhaa vaivaa.
Olen syksyn aikana muokannut uuteen uskoon kolme neulepaitaa, jotka kauniista mallista huolimatta uhkasivat jäädä käyttämättä jonkin istuvuuteen liittyvän ongelman takia. Tällaiseen korjaustyöhän ryhtyminen on aina jotenkin tylsempää kuin kokonaan uuden työn aloittaminen, mutta onneksi sain itseni siihen pakotettua. Inspiraationa toimivat työkavereitten ihanat kaarrokeneuleet, jotka saivat omat epäonniset tekeleet harmittamaan riittävästi.
Vintersol on Jennifer Steingassin suunnittelema klassisen kaunis kaarrokeneulepaita. Vintersolini valmistui alunperin jo kaksi ja puoli vuotta sitten. Lankana on Rowan Felted Tweed kolmessa sinisen eri sävyssä. Alusta asti vartalo-osa oli liian pitkä ja leveä ja muutenkin väärän mallinen; koska paita oli liian iso, niin myös vyötärön kavennukset ja lantion levennykset asettuivat vääriin kohtiin. Myös hihat olivat liian pitkät. Kauniin kaarrokkeen takia käytin paitaa muutaman kerran, mutta sitten totesin, että sille on pakko tehdä jotain. Kaksi talvea ehti kulua, ennenkuin sain tänä syksynä ilmojen taas viilentyessä tartuttua toimeen. Hihoja ei tarvinnut lyhentää paljoa, kun korvasin resorin lyhyemmällä i-cord päättelyllä. Muistelen että alunperin hihat olivat mielestäni myös liian leveät, mutta tässä suhteessa on ehkä muodin muuttuminen tullut apuun, sillä nyt pikkuisen löysät hihat tuntuvat vain mukavilta.
Vartalo-osan jouduin purkamaan lähes kainaloihin asti ja tein sen uudelleen. Luovuin kokonaan ajatuksesta tehdä vartalon muotoja mukailevia kavennuksia ja levennyksiä ja neuloin helman alusta loppuun loivasti A-linjaisena. Helmaresoriin jätin sivuhalkiot.
Kaiken kaikkiaan Vintersolista tuli paranneltuna versiona ihana ja nyt alunperinkin kaunis kaarroke pääsee vihdoinkin oikeuksiinsa. Olen jo syksyn aikana käyttänyt paitaa useita kertoja, eikä siinä enää häiritse mikään.
Seuraavaksi kävin Heidi Resziesin suunnitteleman Maryanna -paidan kimppuun. Tämä on neulottu Gjestalin Jannesta pari vuotta sitten. Toisin kuin Vintersolia, Maryannaa käytin sen valmistuttua melko paljon. Se sopi lyhyen mallinsa ansiosta mukavasti käytettäväksi mekkojen päällä. Nyttemmin en ole enää niin usein mekoissa viihtynyt ja niinpä kaunis paita on jäänyt kaappiin. (Tein yhdessä vaiheessa näitä kropattuja paitoja tosi monta, enkä mitenkään tarvitse niin useita nykyisellä käytöllä). Tämä oli yläosan istuvuudeltaan hyvä jo valmiiksi, joten ei tarvinnut tehdä muuta kuin lisätä helmaan pituutta. Nykyisessä pituudessaan paita sopii farkkujen kanssa, mikä sopii tämän hetkiseen pukeutumistyyliini paremmin.
Kolmantena muokkaukseen pääsi vuosi sitten valmistunut, Tamy Goren suunnittelema, Speckles and Spice Top. Tässä oli oikeastaan sama ongelma kuin edellisessä, eli paita oli nykyiseen tarpeeseeni liian lyhyt. Samalla päätin jatkaa myös hihat pitkiksi. Näin tästä tuli monikäyttöisempi. Lanka on Hjertegarnin ihana Merino Cotton.
Siitä huolimatta, että vanhojen töiden pariin palaaminen on tylsää, niin se kannattaa, koska onhan sääli, jos ei alunperin kivoilta tuntuneita neuleita voikaan käyttää. Korjaustyö on lopulta kuitenkin yleensä nopeampi kuin kokonaan uuden neulominen. Rahaakin säästyy, kun ei aina haali uutta ja onhan korjaaminen ekologistakin. Voitte ottaa tämän haasteena jos haluatte; vanhat neuleet kuntoon! :)
Ihastuin Speckle and Spice toppiin kuvien perusteella jo ennen ohjeen julkaisua. Niinpä ostin ohjeen melkein samantien, kun se ilmestyi. Sen on suunnitellut usalainen Tamy Gore, jonka tyyliin tykästyin neuloessani Ashbrook -huivia kesällä.
Ajattelin että lyhythihaisena ja melko paksusta langasta neulottuna tämä on helppo ja nopea työ, mutta ei se ihan ollutkaan. Kuviossa on pitkiä osioita, joissa kuljetetaan kolmea lankaa kerrallaan. Lisäksi langanjuoksut ovat pitkiä. Siksi työskentely oli melko hidasta ja sisälsi usein solmuun menneiden lankojen selvittelytaukoja.
Lisäksi vaihdoin värivalintoja ensimmäisen version jälkeen. Tein kertaalleen kaarrokkeen alun niin, että violetti oli taustavärinä. Totesin, etten tykkää siitä ja vaikka tiesin jo siinä vaiheessa, että työ oli vaivalloinen, niin halusin kuitenkin mieluummin aloittaa alusta kuin tehdä loppuun paidan, josta en lopulta tykkäisi. Olen todella tyytyväinen että jaksoin sen tehdä, sillä tästä harmaapohjaisesta versiosta tykkään todella.
Lanka on Hjerte Garnin Extrafine Merino Cottonia, jota sain alkuun muutaman kerän lahjaksi Lankamaailman blogitapaamisesta. Ostin sitä samalla lisää parissa yhteensopivassa värissä, mutta langat jäivät odottelemaan sopivaa ohjetta vuosiksi. Lanka on todella ihanaa! Olen ennenkin hehkuttanut jotain toista lankaa tällä samalla yhdistelmällä eli merino-puuvillalla, ne vaan ovat todella hyvä yhdistelmä!
Toki tällaiset vuosia sitten ilman mitään tiettyä ohjetta ostetut "pari kerää sitä, pari kerää tätä" - tyyppiset langat aiheuttivat muokkauksia ohjeeseen, sillä harmaata ei olisi ollut riittävästi ohjeen mukaiseen toteutukseen. Niinpä osa kuvion pohjaväristä on korvattu vaaleanpunaisella ja helman ja hihansuiden resorit ruskealla. Nämä muokkaukset onnistuivat mielestäni kivasti, joten säästyin hankkimasta lisää lankaa. :) Kropattu paidan pituus oli tarkoituksena jo ennakkoon, sillä halusin nimenomaan tällaisen lyhyen paidan, jonka voi heittää melkon päälle lämmikkeeksi kesäkauden mentyä.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen. Jotenkin mallin haasteellisuus tuo mulle aina vähän ylimääräistä iloa, kun tuntee jotenkin ylittäneensä itsensä. En kyllä vieläkään tullut kolmen värin kirjoneuleiden faniksi.
Tämäkin neule on osa #rasisminvastainenneulehaaste -neulontaa, jonka tarkoituksena on nostaa esille bipoc-suunnittelijoita ja muita käsityöalan tekijöitä.
Kuva: Taina Schildt, kiitos kuvausavusta!
