Olen syksyn aikana muokannut uuteen uskoon kolme neulepaitaa, jotka kauniista mallista huolimatta uhkasivat jäädä käyttämättä jonkin istuvuuteen liittyvän ongelman takia. Tällaiseen korjaustyöhän ryhtyminen on aina jotenkin tylsempää kuin kokonaan uuden työn aloittaminen, mutta onneksi sain itseni siihen pakotettua. Inspiraationa toimivat työkavereitten ihanat kaarrokeneuleet, jotka saivat omat epäonniset tekeleet harmittamaan riittävästi.
Vintersol on Jennifer Steingassin suunnittelema klassisen kaunis kaarrokeneulepaita. Vintersolini valmistui alunperin jo kaksi ja puoli vuotta sitten. Lankana on Rowan Felted Tweed kolmessa sinisen eri sävyssä. Alusta asti vartalo-osa oli liian pitkä ja leveä ja muutenkin väärän mallinen; koska paita oli liian iso, niin myös vyötärön kavennukset ja lantion levennykset asettuivat vääriin kohtiin. Myös hihat olivat liian pitkät. Kauniin kaarrokkeen takia käytin paitaa muutaman kerran, mutta sitten totesin, että sille on pakko tehdä jotain. Kaksi talvea ehti kulua, ennenkuin sain tänä syksynä ilmojen taas viilentyessä tartuttua toimeen. Hihoja ei tarvinnut lyhentää paljoa, kun korvasin resorin lyhyemmällä i-cord päättelyllä. Muistelen että alunperin hihat olivat mielestäni myös liian leveät, mutta tässä suhteessa on ehkä muodin muuttuminen tullut apuun, sillä nyt pikkuisen löysät hihat tuntuvat vain mukavilta.
Vartalo-osan jouduin purkamaan lähes kainaloihin asti ja tein sen uudelleen. Luovuin kokonaan ajatuksesta tehdä vartalon muotoja mukailevia kavennuksia ja levennyksiä ja neuloin helman alusta loppuun loivasti A-linjaisena. Helmaresoriin jätin sivuhalkiot.
Kaiken kaikkiaan Vintersolista tuli paranneltuna versiona ihana ja nyt alunperinkin kaunis kaarroke pääsee vihdoinkin oikeuksiinsa. Olen jo syksyn aikana käyttänyt paitaa useita kertoja, eikä siinä enää häiritse mikään.
Seuraavaksi kävin Heidi Resziesin suunnitteleman Maryanna -paidan kimppuun. Tämä on neulottu Gjestalin Jannesta pari vuotta sitten. Toisin kuin Vintersolia, Maryannaa käytin sen valmistuttua melko paljon. Se sopi lyhyen mallinsa ansiosta mukavasti käytettäväksi mekkojen päällä. Nyttemmin en ole enää niin usein mekoissa viihtynyt ja niinpä kaunis paita on jäänyt kaappiin. (Tein yhdessä vaiheessa näitä kropattuja paitoja tosi monta, enkä mitenkään tarvitse niin useita nykyisellä käytöllä). Tämä oli yläosan istuvuudeltaan hyvä jo valmiiksi, joten ei tarvinnut tehdä muuta kuin lisätä helmaan pituutta. Nykyisessä pituudessaan paita sopii farkkujen kanssa, mikä sopii tämän hetkiseen pukeutumistyyliini paremmin.
Kolmantena muokkaukseen pääsi vuosi sitten valmistunut, Tamy Goren suunnittelema, Speckles and Spice Top. Tässä oli oikeastaan sama ongelma kuin edellisessä, eli paita oli nykyiseen tarpeeseeni liian lyhyt. Samalla päätin jatkaa myös hihat pitkiksi. Näin tästä tuli monikäyttöisempi. Lanka on Hjertegarnin ihana Merino Cotton.
Siitä huolimatta, että vanhojen töiden pariin palaaminen on tylsää, niin se kannattaa, koska onhan sääli, jos ei alunperin kivoilta tuntuneita neuleita voikaan käyttää. Korjaustyö on lopulta kuitenkin yleensä nopeampi kuin kokonaan uuden neulominen. Rahaakin säästyy, kun ei aina haali uutta ja onhan korjaaminen ekologistakin. Voitte ottaa tämän haasteena jos haluatte; vanhat neuleet kuntoon! :)
