sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Speckle and Spice -paita

Ihastuin Speckle and Spice toppiin kuvien perusteella jo ennen ohjeen julkaisua. Niinpä ostin ohjeen melkein samantien, kun se ilmestyi. Sen on suunnitellut usalainen Tamy Gore, jonka tyyliin tykästyin neuloessani Ashbrook -huivia kesällä. 

Ajattelin että lyhythihaisena ja melko paksusta langasta neulottuna tämä on helppo ja nopea työ, mutta ei se ihan ollutkaan. Kuviossa on pitkiä osioita, joissa kuljetetaan kolmea lankaa kerrallaan. Lisäksi langanjuoksut ovat pitkiä. Siksi työskentely oli melko hidasta ja sisälsi usein solmuun menneiden lankojen selvittelytaukoja. 

Lisäksi vaihdoin värivalintoja ensimmäisen version jälkeen. Tein kertaalleen kaarrokkeen alun niin, että violetti oli taustavärinä. Totesin, etten tykkää siitä ja vaikka tiesin jo siinä vaiheessa, että työ oli vaivalloinen, niin halusin kuitenkin mieluummin aloittaa alusta kuin tehdä loppuun paidan, josta en lopulta tykkäisi. Olen todella tyytyväinen että jaksoin sen tehdä, sillä tästä harmaapohjaisesta versiosta tykkään todella.

Lanka on Hjerte Garnin Extrafine Merino Cottonia, jota sain alkuun muutaman kerän lahjaksi Lankamaailman blogitapaamisesta. Ostin sitä samalla lisää parissa yhteensopivassa värissä, mutta langat jäivät odottelemaan sopivaa ohjetta vuosiksi. Lanka on todella ihanaa! Olen ennenkin hehkuttanut jotain toista lankaa tällä samalla yhdistelmällä eli merino-puuvillalla, ne vaan ovat todella hyvä yhdistelmä! 

Toki tällaiset vuosia sitten ilman mitään tiettyä ohjetta ostetut "pari kerää sitä, pari kerää tätä" - tyyppiset langat aiheuttivat muokkauksia ohjeeseen, sillä harmaata ei olisi ollut riittävästi ohjeen mukaiseen toteutukseen. Niinpä osa kuvion pohjaväristä on korvattu vaaleanpunaisella ja helman ja hihansuiden resorit ruskealla. Nämä muokkaukset onnistuivat mielestäni kivasti, joten säästyin hankkimasta lisää lankaa. :) Kropattu paidan pituus oli tarkoituksena jo ennakkoon, sillä halusin nimenomaan tällaisen lyhyen paidan, jonka voi heittää melkon päälle lämmikkeeksi kesäkauden mentyä.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen. Jotenkin mallin haasteellisuus tuo mulle aina vähän ylimääräistä iloa, kun tuntee jotenkin ylittäneensä itsensä. En kyllä vieläkään tullut kolmen värin kirjoneuleiden faniksi.

Tämäkin neule on osa #rasisminvastainenneulehaaste -neulontaa, jonka tarkoituksena on nostaa esille bipoc-suunnittelijoita ja muita käsityöalan tekijöitä.


Kuva: Taina Schildt, kiitos kuvausavusta!

6 kommenttia:

  1. Siis,niin uskomattoman kaunis kirjoneule. Kolmella värillä samaan aikaan,oih! Kova työ,mutta kyllä se nyt tekijänsä palkitsee ja on vaivan arvoinen.

    VastaaPoista
  2. Kaunis pusero sulla valmistunut. Olen tullut niin hitaaksi etten uskalla mitään isotöisiä ottaa edes puikoille. Lyhytvartiset sukat jotenkin menevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kaikelle on oma aikansa, isoille ja pienille töille. Lyhytvartiset sukatkin on ihania! <3

      Poista
  3. Upea! Ja tuo on kyllä totta, että haasteellisen mallin valmistuminen tuo erityistä iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On kyllä kiva kun on eri tasoisia töitä; voi välillä haastaa itseään, sitten voi taas tehdä välipalaksi jotain helppoa ja lepuuttaa hermoja. :)

      Poista