Vuoden 2023 lankatyöt

Tapanani on ollut tehdä aina vuodenvaihteessa pieni kooste tai inventaari menneen vuoden käsitöistä, joten tehdäänpä nytkin. Viime vuodesta voi sanoa, että sukkaa pukkasi. Yhteensä neuloin 24 paria sukkia ja yhdet tossut. Syynä lukuisille sukkaprojekteille on ehkä se, että aloitin YAMK-opiskelut syksyllä ja sen jälkeen ei ole mieleen mahtunut mitään isompaa neuleprojektia. Olen muutenkin yrittänyt pitää tämän harrastuspuolen mahdollisimman stressittömänä ja neulonut vain sellaista, mikä huvittaa. Ja nyt on huvittanut neuloa sukkia. :)

Enimmäkseen sukat ovat kirjoneuletta, mutta mukana on myös parit raitasukat ja yhdet mosaiikkineulesukat. Yhdessä parissa on isoäidinneliö-rivi varressa ja kahden sukkaparin varteen on neulottu nyppyjä. Tossut ovat dominoneuletta ja syntyivät käsityön taiteen perusopetuskurssin oppilastyönä. Dominoneule olikin aivan uusi ja tuntematon tekniikka ennestään.

Vähän muutakin viime vuonna ehdin neuloa. Alkuvuodesta neuloin kaksi villapaitaa ja kolmet käsineet. Näistä kahdet oli käsityön taiteen perusopetuskurssin oppilastöitä ja niiden myötä opettelin kaksi uutta tekniikkaa; koukutut lapaset (on muuten läpimät näilläkin pakkasilla!) ja peukuttomat vauvan lapaset onteloneuleena. Jouluksi neuloin vielä yhden villapaidan kissalle sekä kaulurin. Kämmekkäiden kuvio on tehty roosimine-tekniikalla ja kaulurissa neulottiin kirjoneuletta tasona.

Keväällä kun neuloin tuota ensimmäistä ja ainoaa paksua ulkovillapaitaani, sain olkapäähäni rasitusvamman, joka on jatkunut näihin päiviin saakka ja vasta nyt pikkuhiljaa toipumassa. En ole varma, johtuiko vamma juuri tuosta villapaidasta, mutta en uskalla ottaa riskiä, joten tämä sai jäädä viimeiseksi noin paksusta langasta neulotuksi työkseni.

Alla vielä kuva erilaisista kokeilluista tekniikoista käsityön taiteen perusopetuskurssilta. Kevätpuolella kurssin aiheena oli lankatekniikat. Kurssilla tuli siis kokeiltua ainakin koukkuamista, haarukkapitsiä, kinnasneulaa, fransuamista, onteloneuletta, dominoneuletta ja käpypitsiä. Kuvan ulkopuolelta ainakin nypläystä kokeiltiin vähän. Oletin, että innostuisin kaikista lankatekniikoista, mutta en innostunut. Osa tekniikoista oli vaan kamalan tylsiä ja hankalia. Totesin, että neulominen on oma juttu, ei niinkään lanka materiaalina. No, välillä tykkään virkatakin. Koukkuaminen oli kivaa ja tykkään noista koukutuista lapasistani.

Mutta nyt saa viime vuosi jäädä taakse ja katse kohti tulevaa. Toivottelen teille neulojatovereille oikein mukavaa uutta neulevuotta!

Vuosi 2022 paketissa

Jokavuotiseksi tavaksi on muodostunut vuosikoosteen tekeminen käsityövuodesta. Onhan se mukava vähän muistella, mitä on tullut tehtyä. 

Sukat olivat ehdottomasti pääosassa tämän vuoden neuletöissä. Neuloin niitä 19 paria. Yhtä paria lukuunottamatta kaikki olivat kirjoneuletta, joten kirjoneule nousee heittämällä vuoden käsityötekniikakseni. Ehkä mieleenpainuvin juttu villasukkien saralla tänä vuonna oli Ornamental-sukkien suunnittelu ja siihen  liittyvä prosessi yhdessä Katia Yarnsin kanssa.

Keräsin sukat sukkalaatikkoon ja joulun tullen käärin niistä joululahjat. Aion toteuttaa saman tänä vuonna ja osallistun samalla Johanna Walliuksen #sukkalaatkko2023 haasteeseen.

Villapaitoja- ja takkeja neuloin neljä kappaletta. Yksi villapaidoista tuli veljentyttäreni kissalle.

Lisäksi neuloin viisi paria käsineitä, yhden pipon ja yhden huivin. Virkkaamista tuli tänä vuonna tehtyä vähemmän, valmistuneita töitä on vain kaksi kappaletta; Tähkä-pussukka sekä ontelokuteen päälle virkkaamalla tehty lankakori.

Kuvassa näkyvien lisäksi käsityövuoteeni kuului Käsityön taiteen perusopetus -kurssin jatkaminen Järvenpään opistolla. Siellä ompelin itselleni mekon ja rakensin melkein valmiiksi puisen valaisimen, mutta loppuvuodesta iskeneen koronan takia se jäi vähän kesken ja pääsen viimeistelemään sen vasta tänä vuonna.

Sitten vielä katsaus viime vuoden haasteisiin. Tein viime vuodelle monen muun vuoden tapaan käsityöbingon, jossa tulikin ihan mukavasti osumia:

Tein myös #makenine22 ruudukon, josta sain tehtyä kokonaista kolme neuletta:

Päätin viime vuonna aloittaa myös vuosipeittohaasteen, jossa virkkaisin peittoon joka päivä yhden tai pari tilkkua, mutta se on edennyt heikohkosti. (Kuva on otettu maaliskuussa, mutta peitto ei ole kauhean paljon edennyt sen jälkeen. Ehkä se etenee tänä vuonna.)

Tässäpä sitä päällimmäiset jutut käsityövuodesta 2022. 

Uudelle vuodelle asettamiani haasteita olen esitellyt instagramissa, tervetuloa sillekin puolelle katsomaan ja seuraamaan. Instaan tulee postailtua kuvia ja ajatuksia myös keskeneräisistä töistä kun taas blogiin päätyvät lähinnä valmiit käsityöt. 

Huomasin muuten juuri, että tänä vuonna blogi täyttää kymmenen vuotta, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. Kiitos kun olette kulkeneet mukana!

Heippa 2021, tervetuloa 2022

2021 oli raskas vuosi. Tavanomaisten elämään kuuluvien vastoinkäymisten lisäksi koko maailma kamppaili pandemian kanssa jo lähes toista kokonaista vuotta. Alussa poikkeukselliselta tuntunut tilanne muuttui "uudeksi normaaliksi" ja tietynlainen passivoituminen ja lamaantuminen valtasi alaa. Vuotta sävytti jatkuva epävarmuus siitä, toteutuvatko mitkään suunnitelmat, toisaalta vilpitön ja hämmästynyt ilahtuneisuus jokaisesta pienestäkin asiasta, joka onnistuttiin toteuttamaan vastoin viimeiseen asti vaivannutta epävarmuutta. 

Omalta osaltani pohdinnat siitä, miten saisin muutettua elämääni vähemmän raskaaksi edes niiltä osin, joihin voin itse vaikuttaa, johtivat työpaikan vaihdokseen. Se oli vaikea, mutta onnistunut päätös, sillä reippaasti lyhyempi työmatka on tuntunut tuovan lisää tunteja arkipäiviin. Vanhan työpaikan ihmisiä jäi ikävä, mutta onneksi minua aina seurannut hyvä onni työkavereitten suhteen jatkui mitä suurimmassa määrin myös uudessa työpaikassa. 

Aloitin myös uudet opiskelut työn ohessa. Ajan hengen mukaisesti opiskelu toteutuu etänä ja huomaan, että parin vuoden opettelun jälkeen osaan jo nauttia etätoteutuksen tuomasta vapaudesta ja joustavuudesta eikä tekninen puolikaan enää hämmennä samalla tapaa kuin tämän "uuden normaalin" aluaikoina.

Käsityörintamallakin huomaan olleen välillä vähän lamaantunutta. Uusia neulottuja ja virkattuja projekteja on valmistunut selkeästi vähemmän kuin edellisinä vuosina ja jotkut aloitetut projektit  eivät tunnu etenevän sitten millään. Hauskoina värinpilkahduksina mieleen on jääneet ainakin alkuvuoden Sukka-Finlandian järjestelyihin osallistuminen, Kalina ja Malina -yhteisneulonta ja siihen liittyvät yhteislauluillat sekä Jyväskylän neulefestarireissu. Olen myös julkaissut kaksi sukkaohjetta: Mosaiikkikukkia Sukka-Finlandia kilpailuun sekä Öljylampun valossa -sukat muuten vaan. Hauskana projektina on jäänyt mieleen myös virkatuista neliöistä kootut takit, joita olen tehnyt kolme (kolmas takki on vielä esittelemättä blogissa).

Sukkia olen neulonut tänä vuonna kymmenen paria. (Huomasin vasta tätä kirjoittaessa, että Sukka-Finlandiaa varten testineulomani Roihu-sukat puuttuvat kuvasta, sillä kuvakoostetta tedessäni muistin niiden valmistuneen jo edellisen vuoden puolella). Nyt kun näitä katson, niin voi sanoa, että neuletekniikat on ainakin monipuolisesti edustettuna; on kirjoneuletta, palmikkoa, nyppyä, pintaneuletta, intarsiaa, pitsiä, raitaa, mosaiikkia, latvialaista palmikkoa ja eestiläistä roosimine-tekniikkaa.

Kesällä innostuin neulomaan kämmekkäitä. Pienen kokonsa takia ne sopivat hyvin neulomiseen kuumallakin säällä. Lisäksi kämmekkäät sopivat hyvin lahjaneuleeksi henkilölle, jonka jalkojen ja käsien koosta ei ole tarkkaa tietoa.

Kokonaan oman lukunsa ansaitsee tänä syksynä aloittamani nelivuotinen käsityön taiteen perusopetus -kurssikokonaisuus. Uuden harrastuksen aloittaminen on yksi niistä jutuista, joihin lyhentynyt työmatka on antanut mahdollisuuden, kun arki-illat on jääneet ikäänkuin pidemmiksi. Tämän syksyn teemana on ollut kankaan kuviointi. Sitä on harjoiteltu värjäämällä kangasta ja poistamalla väriä, painamalla kuvioita kankaalle sekä kirjomalla monella eri tekniikalla. (Loppuvuodesta harjoiteltiin vähän myös huovutusta, mutta siitä enemmän toisella kertaa.) 

Viime vuonna tekemäni suunnitelmat toteutuivat neulebingolla mitattuna aika hyvin. Sain jopa yhden kokonaisen rivin bingoruudukkoon ja saan siten lunastaa itselleni lupaamani palkinnon. :) Kaikkein tyytyväisin ruudukon toteutuneista töistä olen tuohon Vintersol-neulepaidan helman ja hihojen korjaamiseen, jonka ansiosta entisestä murheenkryynistä tuli suosikkineule.

Sen sijaan #makenine2021, eli suunnitelmani yhdeksän aiotun neulemallin suhteen eivät toteutuneet yhtä hyvin; yhdeksästä aiotusta mallista valmiiksi tuli vain yksi, Wild Angelica socks. Veera Välimäen Laneway-tunikan olen aloittanut, tämä on juuri yksi niistä, jotka ei tällä hetkellä tunnu etenevän mihinkään suuntaan.

Uudelle vuodelle on tietysti laadittava uusi neulebingo ja uudet suunnitelmat. Vuoden 2022 neulebingoon olen yrittänyt mahduttaa haasteita ja uuden opettelua, mutta myös sellaisia juttuja, joita ajattelen savaani tehdyksi helposti ja mielellään.

Vuoden 2022 aiottuihin neulemalleihin siirtyi vain yksi edelliseltä vuodelta neulomatta jäänyt: Heidi Alanderin Chrysaetos-huivi, jonka haluan edelleen toteuttaa. Muuten kaikki meni uusiksi. Sisällytin suunnitelmiin enemmän pieniä töitä kuin viimeksi, sillä ehkä ne siten todennäköisemmin toteutuvat. Osaan näistä on jo langat valmiiksi katsottuna ja ostettunakin, joten toivottavasti #makenine2022 toteutuu paremmin kuin edellisen vuoden vastaava haaste.

Tämän perinteisen vuosikatsauksen myötä kiitän kaikkia blogin lukijoita siitä, että jaksatte edelleen ilahduttaa vierailuillanne tässä hieman jo vanhanaikaiseksi jääneessä formaatissa. Olen siirtynyt viime vuosien myötä postailemaan entistä enemmän instagramissa ja sitä myöten pohtinut välillä jo koko blogin lopettamistakin, mutta todennut, että välillä on tarve pysähtyä kirjoittamaan vähän pidempää tekstiä ja siihen blogi tarjoaa hyvän alustan. Välillä taas nopealla temmolla vaihtuvien kuvien vilinä vie mennessään ja tulee postailtua enemmän vain kuvia eikä blogiin siirry välttämättä enää kaikki tekemäni käsityöt. En kuitenkaan ota siitä paineita vaan totean, että tällainen sekalainen somesisällön toteutus vailla selkeää strategiaa on tällä hetkellä mulle sopiva.

Oikein hyvää ja onnellista neulevuotta 2022! <3

Käsityövuosi 2019

Viime vuodenvaihteen menneen muistelu ja tulevan suunnittelu -postauksessa asetin itselleni tällaisen tavoitteen: "Yritän entistä enemmän tehdä vain sellaisia projekteja joista itse tykkään ja innostun. Paljon kirjoneuleita, iloisia värejä, yhteisiä projekteja." Alla näkyy BestGrig -puhelinsovelluksella tehty kooste tämän vuoden tykätyimmistä Instagram-kuvistani ja niiden perusteella voi heti kättelyssä todeta, että tavoite on toteutunut. Värejä ja iloa riittää ja kirjoneuletta on tullut tehtyä, yhteisöllisiä projekteja unohtamatta.

Instagramista puheen ollen; se on saanut entistä enemmän jalansijaa käsityökuvien postauksen ja myös seuraamisen paikkana. Sinne postaaminen on paljon nopeampaa ja helpompaa kuin blogiin. Mitään sanottavaa ei välttämättä tarvitse keksiä kun kuva puhuu puolestaan. Tästä kertoo ehkä myös se, että siellä seuraaminen on kansainvälistä, blogissa seuraajat ovat pääsääntöisesti suomalaisia. Instagramissa blogilla on seuraajia noin 1600 luvun kasvaessa koko ajan, blogin seuraajamäärä sen sijaan on pysynyt pitkään suurin piirtein samana.

Välillä olen jo miettinyt, onko blogille enää tilausta, niin itseäni kuin muita ajatellen. Olen kuitenkin jatkanut tätäkin, sillä kaipaan ihan itseäni varten tällaista hitaampaa ja jäsentyneempää paikkaa, mihin kaikki on koottu muistiin suunnilleen aikajärjestyksessä ja mihin voi vähän kirjoitella ajatuksiaankin käsitöistä ja niitä liippaavista aiheista. Ja tilastojen perusteella myös kävijöitä edelleen riittää, vaikkei blogeihin enää kirjaudutakaan seuraajiksi tai kommentoida samalla tavalla kuin ennen.

Mutta sitten niihin itse käsitöihin: ylä- ja alakuvassa ehkä ne vuoden suurimmat kohokohdat, nimittäin osallistuminen kahden upean käsityökirjan tekemiseen testineulojana. Yläkuvan sukat on neulottu Tiina Kuun kirjaan Tuhansien villasukkien maa ja alakuvan sukat Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Urakka oli mielenkiintoinen ja antoisa - ja samalla aika rankka. Jälkiviisaana voisi sanoa, ettei olisi kannattanut lupautua kahteen näin isoon projektiin samaan aikaan; toisaalta en olisi halunnut jäädä kummastakaan poiskaan. Näiden jälkeen loppui sukkien neulominen vähäksi aikaa, mutta kyllä niitä nyt taas syntyy. :)

Tuli myös neulottua vuoden varrella muutama ihana huivi. Janina Kallion suunnittelema Floral ja Heidi Alanderin suunnittelema Unimaa menivät lahjoiksi ja Villapesuohjelman Pirjo Lakkapään ja Katri Raunaman suunnittelema Villapesusiskot jäi itselle. Tykkään näistä jokaisesta ihan älyttömän paljon!

Paitojakin neuloin aika monta, yhteensä kahdeksan kappaletta. Niistä erityisesti lemppareiksi on muodostuneet alakuvan ruusukuvioinen Maryanna sekä Soldotna Crop Topeista alempi eli vihreä.

Uuttakin uskalsin taas kokeilla. Ompelin aika paljon, kirjoitin yhden ompeluohjeenkin. Kehityin virkkaamisessa ja opin uusia virkkaustekniikoita. Kudoin kangasta, värjäsin lankaa ja työstin jopa vähän nahkaa.

Sitten oli vielä näitä yhteisöllisiä projekteja: leluja koulun myyjäisiin leirikoulun rahankeruuta varten ja ei-käsityö-kavereitten houkuttelu yhteiseen ikkunaverho-kyläprojektiin.

Tärkeintä tässä käsityövuodessa - kuten vuodessa yleensäkin - oli ne ihmiset, joiden kanssa sen sain jakaa. Ne tyypit, joiden kanssa neulottiin yhdessä ja joiden kanssa värjöteltiin ja kuumoteltiin erilaisissa tapahtumissa, ne tyypit, joilta ostin lankaa ja joiden järjestämistä tapahtumista pääsin nauttimaan, ne tyypit, joiden värjäämillä langoilla neuloin ja sitten ne, joiden suunnittelemia ohjeita neuloessani seurasin ja joiden järjestämiin yhteisneulontoihin osallistuin. Ja tietysti ne tyypit, joille neuloin - ja jotka toimivat malleina ja kuvaajina blogikuvia varten.

Ihan loppuvuoden viimeiset jännittävät hetket tuli sitten siitä, kun pääsin suunnittelemaan yhtä Sukka-Finlandia kilpailun sukkapareista. Kilpailuhan starttaa loppiaisena, joten on helppo sanoa, mikä on päällimmäisenä mielessä tämän uuden käsityövuoden alkaessa!

Sukka-Finlandian tunnuskuva on Kristiina Louhen käsialaa.

Lupauksena tälle käsityövuodelle on jatkaa sen tekemistä, mikä tuntuu hyvältä. Yrittää muistaa pitää harrastus harrastuksena ja välttää paineita ja aikatauluja. (Voisiko esim. vaikka yrittää aloittaa joululahjojen teon ajoissa?!?) Ja lupaan nauttia yhteisestä ajasta ihanien neuleystävien kanssa niin somessa kuin sen ulkopuolella, osallistua yhteisiin reissuihin, tapahtumiin ja projekteihin.

Käsityövuosi 2018

Hyvää ja upeaa vuotta 2019 kaikille!

Ensin pitää kuitenkin vähän vielä palata vuoteen 2018. Kiitos teille kaikille, jotka olette viime vuoden aikana vierailleet blogissani ja katselleet kuviani Instagramissa; lukeneet, kommentoineet ja tykänneet. Olette tärkeitä!

Joskus olen tehnyt käsityövuoden yhteenvetoa niin, että listaan kaikki tehdyt työt yhteen muistelupostaukseen. Viime vuoden osalta se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä iso osa valmistuneista töistä on vielä salaisia. Niinpä ajattelinkin muistella vuotta aihealueittain ja erilaisten merkittävien tapahtumien kautta.

Ylläolevan kuvakollaasin ruudut vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas:

1. Osallistuminen Sukka-Finlandia kisaan testineulojana. Neuloin kaikki edellisen kisan mallit etukäteen. Jokaisesta parista tuli erilainen ja omalla tavallaan erikoinen. Sain tehdä yhteistyötä upeiden ihmisten kanssa, niin suunnittelijoiden kuin muiden kilpailun järjestämiseen osallistuneiden. Ja kilpailun osallistujien tietysti myös. Hieno kokemus!
2. Innostuin vähän ompelemaankin. Muutama ihan kelpo ompelutyö syntyi parin neuleystävän innoittamana. Into sitten vähän lopahti, mutta eihän sitä tiedä mitä uusi vuosi taas tuo tullessaan.
3. Äidin kanssa yhteistyöprojektina virkattiin verhot mökin aittarakennukseen. Erilaiset yhteisprojektit ovat ehdottomasti yksi käsityöelämän suola!
4. Huolisyöppö, joka saattoi olla viimeinen omalle lapselle tekemäni lelu tämän nuorimmaisenkin jo kovaa vauhtia kasvaessa. Kuvasta tulee mieleen myös sen kuvauspaikka, Sibeliuksen museoksi muutettu kotitalo Ainola. Viime kesänä kiersin paljon museoita ja tänä vuonna aion kiertää vielä enemmän; joululahjaksi sain nimittäin ihka-oman museokortin.
5. Neuloin monet sukat. Yhdet hienoimmista ja tärkeimmistä olivat ystävän 40-vuotislahjaksi valmistuneet 40 värin sukat.
6. Tärkeä osa käsityövuotta 2018 oli osallistuminen kolmeen upeaan kirjaprojektiin testi- ja mallineulojan ominaisuudessa. Niistä on mahdollista puhua vasta yhdestä, nimittäin kesällä ilmestyneestä Puikkomaisterin Sukkasirkuksesta. Mahdottoman hienoa saada olla mukana näiden kirjojen synnyssä!
7. Neuloin monta mieluisaa villapaitaa ja pari kesäistä puuvillatakkia.
8. Tapasin muita bloggareita Prymin bloggaritapaamisessa. Opin uutta ja sain vinkkejä muilta, mutta ennen kaikkea se oli kivaa!
9. Neuloin vuoden aikana yhteensä kymmenen huivia. Kuvassa Janina Kallion suunnittelema Oceana, joka on yksi mieluisimmista koskaan tekemistäni huiveista.
10. Sain tädiltä vanhat vyyhdinpuut ja äidiltä joululahjaksi vielä kerijälaitteen. Kyllä nyt kelpaa! 💛
11. Omien lapsien pikkuhiljaa kasvettua leluiän ohi virkkasin vinon pinon amigurumihahmoja lapsen luokan joulumyyjäisiin. Kaikki myytiin - ja yhden osti kylläkin tuo oma lapseni, joka mielestäni oli jo liian iso tällaisille leluille. Alla vuoden aikana tekemistäni leluista vielä oma kollaasi, koska ne on vaan niin söpöjä.
12. Neuloin värikkäitä lapasia.
13. Pidin ensimmäisen kirjoneulekoulun neulekahvila Lentävässä Lapasessa - joka muutenkin on ollut tärkeä osa tätä(kin) käsityövuottani.
14. Julkaisin oman ohjeen pipoon ja lapasiin.
15. Tein itse joululahjoja. Niistä osa on vielä esittelemättä blogissa, kuten kuvan kaulahuivi ja pipo. Esittelen ne kyllä pian tarkemmin.😉
16. Vietin hyviä hetkiä neuleystävien kanssa, syntyi uusia ystävyyksiä ja vanhat syveni. Kuvassa neuleystävä Nina, jolle tehtiin naisporukalla yhdessä peitto lämmittämään tulevissa koitoksissa sairastunutta rakasta ystävää. Tämän nostan oikeastaan kaikkein tärkeimmäksi neulejutuksi tältä vuodelta. 💜

Yläkuvassa vielä koottuna kaikki vuoden aikana virkatut lelut.

Alakuvassa kaikki edellisen Sukka-Finlandian sukat. Tänä vuonna osallistun järjestelyihin testi- ja mallineulojana vain yhden sukkaparin osalta, koska muita projekteja on niin paljon kesken juuri nyt. Halusin kuitenkin osallistua edes jotenkin, koska nää yhteisneulomisjutut vaan on niin kivoja. Ilmoittautuminen tämän vuoden Sukka-Finlandiaan on parhaillaan auki ja kisa alkaa vajaan viikon kuluttua, joten jos olet harkinnut osallistua, niin vielä ehtii!

Entäpä sitten lupaukset tai suunnitelmat tälle vuodelle? Yritän entistä enemmän tehdä vain sellaisia projekteja joista itse tykkään ja innostun. Paljon kirjoneuleita, iloisia värejä, yhteisiä projekteja.

Kivaa ja innostavaa käsityövuotta toivotan myös teille jokaiselle! 💗