Isoäidinneliötakin uusi elämä

Kolme vuotta sitten virkkasin itselle ja tyttärille isoäidinneliöistä kootut takit. Jokainen takki pääsi valmistumisensa jälkeen käyttöön ja vanhimman tyttären takki on näkynyt käytössä edelleen. 

Oma takkini on ollut mielestäni kiva, mutta se on silti jäänyt viime aikoina käyttämättä. En oikein tiennyt, mistä se johtuu, mutta lopulta päädyin siihen, että käytän nykyään mieluummin pidempää villatakkia. 

Niinpä käytin yhden etäluennon verran aikaa siihen, että virkkasin helmaan yhden kerroksen lisää neliöitä. Yhdistely vaati vähän vanhojen reunavirkkausten purkamista ja uudelleen virkkaamista.

Hihoihin virkkasin lisää pituutta, sitten poimin hihansuun silmukat neulepuikoille ja tein leveästä hihasta pussihihan resorilla

Ei mennyt kauaa ja heti takki tuntuu paljon enemmän oman tyyliseltä ja helpommalta käyttää.

Alakuvassa takki vielä ennen tuunausprojektia, tosin tuon kuvan jälkeen jatkoin hihojen pituutta jo kertaalleen ennen tämän kertaista muokkausta.

Suosittelen, jälleen kerran, palaamaan niiden vanhojenkin neule- ja virkkaustöiden pariin, jos ovat jääneet käyttämättä tai vähälle käytölle. Usein vaate saa pienellä vaivalla lisää käyttöikää.

Takki virkatuista paloista vol. 3

Tein kesällä virkatun takin isoäidinneliöistä nuorimmalle tyttärelle. Siitä tuli niin hauska, että tein itselle samantapaisen takin virkatuista kukkaneliöistä. Vanhin tytär ilmoitti haluavansa myös vastaavan, mutta toivoi sitä pitkänä ja luonnonläheisissä sävyissä. Onneksi jämälankavarasto oli tälläkin kertaa ehtymätön, sillä sain tehtyä kolmannenkin takin käymättä lankakaupoilla. (Oikeasti mietin, että miten tätä aran-vahvuista jämälankaa onkin voinut kertyä niin pajon! Eikä edes loppunut vielä.)

Takki valmistui sopivasti joululahjaksi. Siitä tuli tosi hieno. Kuvausten kanssa kävi samoin kuin yleensäkin; ensin sain joukon  pelleilyposeerauksia...

Sitten pyysin suhtautumaan asiaan vakavasti, jonka jälkeen seurasi sarja huippu-vakavia poseerauksia. Ne on niin hienoja, etten osannut valita niistä vain yhtä, joten täytyi laittaa kaikki. :D

Lopuksi ehdotin vielä että kuvataan meidän kaikkien kolmen takit yhdessä. 

Ja sama meno jatkui. Ja kuvista tuli tietysti myös hämäriä ja sähkövalon kellastamia, koska kovan pakkasen takia kuvasimme sisällä.

Lopulta taisi tulla yksi kuva, jossa kaikki ollaan suht asiallisia. Tässä yhteydessä nuorempi tytär ilmoitti että hänkin olisi halunnut pitkän takin, jos olisi tiennyt että se on mahdollista... päättymätön tarina. Tai oikeastaan se päättyy nyt, koska nuo siniset, vihreät ja keltaiset langat loppui onneksi jo!

Heippa 2021, tervetuloa 2022

2021 oli raskas vuosi. Tavanomaisten elämään kuuluvien vastoinkäymisten lisäksi koko maailma kamppaili pandemian kanssa jo lähes toista kokonaista vuotta. Alussa poikkeukselliselta tuntunut tilanne muuttui "uudeksi normaaliksi" ja tietynlainen passivoituminen ja lamaantuminen valtasi alaa. Vuotta sävytti jatkuva epävarmuus siitä, toteutuvatko mitkään suunnitelmat, toisaalta vilpitön ja hämmästynyt ilahtuneisuus jokaisesta pienestäkin asiasta, joka onnistuttiin toteuttamaan vastoin viimeiseen asti vaivannutta epävarmuutta. 

Omalta osaltani pohdinnat siitä, miten saisin muutettua elämääni vähemmän raskaaksi edes niiltä osin, joihin voin itse vaikuttaa, johtivat työpaikan vaihdokseen. Se oli vaikea, mutta onnistunut päätös, sillä reippaasti lyhyempi työmatka on tuntunut tuovan lisää tunteja arkipäiviin. Vanhan työpaikan ihmisiä jäi ikävä, mutta onneksi minua aina seurannut hyvä onni työkavereitten suhteen jatkui mitä suurimmassa määrin myös uudessa työpaikassa. 

Aloitin myös uudet opiskelut työn ohessa. Ajan hengen mukaisesti opiskelu toteutuu etänä ja huomaan, että parin vuoden opettelun jälkeen osaan jo nauttia etätoteutuksen tuomasta vapaudesta ja joustavuudesta eikä tekninen puolikaan enää hämmennä samalla tapaa kuin tämän "uuden normaalin" aluaikoina.

Käsityörintamallakin huomaan olleen välillä vähän lamaantunutta. Uusia neulottuja ja virkattuja projekteja on valmistunut selkeästi vähemmän kuin edellisinä vuosina ja jotkut aloitetut projektit  eivät tunnu etenevän sitten millään. Hauskoina värinpilkahduksina mieleen on jääneet ainakin alkuvuoden Sukka-Finlandian järjestelyihin osallistuminen, Kalina ja Malina -yhteisneulonta ja siihen liittyvät yhteislauluillat sekä Jyväskylän neulefestarireissu. Olen myös julkaissut kaksi sukkaohjetta: Mosaiikkikukkia Sukka-Finlandia kilpailuun sekä Öljylampun valossa -sukat muuten vaan. Hauskana projektina on jäänyt mieleen myös virkatuista neliöistä kootut takit, joita olen tehnyt kolme (kolmas takki on vielä esittelemättä blogissa).

Sukkia olen neulonut tänä vuonna kymmenen paria. (Huomasin vasta tätä kirjoittaessa, että Sukka-Finlandiaa varten testineulomani Roihu-sukat puuttuvat kuvasta, sillä kuvakoostetta tedessäni muistin niiden valmistuneen jo edellisen vuoden puolella). Nyt kun näitä katson, niin voi sanoa, että neuletekniikat on ainakin monipuolisesti edustettuna; on kirjoneuletta, palmikkoa, nyppyä, pintaneuletta, intarsiaa, pitsiä, raitaa, mosaiikkia, latvialaista palmikkoa ja eestiläistä roosimine-tekniikkaa.

Kesällä innostuin neulomaan kämmekkäitä. Pienen kokonsa takia ne sopivat hyvin neulomiseen kuumallakin säällä. Lisäksi kämmekkäät sopivat hyvin lahjaneuleeksi henkilölle, jonka jalkojen ja käsien koosta ei ole tarkkaa tietoa.

Kokonaan oman lukunsa ansaitsee tänä syksynä aloittamani nelivuotinen käsityön taiteen perusopetus -kurssikokonaisuus. Uuden harrastuksen aloittaminen on yksi niistä jutuista, joihin lyhentynyt työmatka on antanut mahdollisuuden, kun arki-illat on jääneet ikäänkuin pidemmiksi. Tämän syksyn teemana on ollut kankaan kuviointi. Sitä on harjoiteltu värjäämällä kangasta ja poistamalla väriä, painamalla kuvioita kankaalle sekä kirjomalla monella eri tekniikalla. (Loppuvuodesta harjoiteltiin vähän myös huovutusta, mutta siitä enemmän toisella kertaa.) 

Viime vuonna tekemäni suunnitelmat toteutuivat neulebingolla mitattuna aika hyvin. Sain jopa yhden kokonaisen rivin bingoruudukkoon ja saan siten lunastaa itselleni lupaamani palkinnon. :) Kaikkein tyytyväisin ruudukon toteutuneista töistä olen tuohon Vintersol-neulepaidan helman ja hihojen korjaamiseen, jonka ansiosta entisestä murheenkryynistä tuli suosikkineule.

Sen sijaan #makenine2021, eli suunnitelmani yhdeksän aiotun neulemallin suhteen eivät toteutuneet yhtä hyvin; yhdeksästä aiotusta mallista valmiiksi tuli vain yksi, Wild Angelica socks. Veera Välimäen Laneway-tunikan olen aloittanut, tämä on juuri yksi niistä, jotka ei tällä hetkellä tunnu etenevän mihinkään suuntaan.

Uudelle vuodelle on tietysti laadittava uusi neulebingo ja uudet suunnitelmat. Vuoden 2022 neulebingoon olen yrittänyt mahduttaa haasteita ja uuden opettelua, mutta myös sellaisia juttuja, joita ajattelen savaani tehdyksi helposti ja mielellään.

Vuoden 2022 aiottuihin neulemalleihin siirtyi vain yksi edelliseltä vuodelta neulomatta jäänyt: Heidi Alanderin Chrysaetos-huivi, jonka haluan edelleen toteuttaa. Muuten kaikki meni uusiksi. Sisällytin suunnitelmiin enemmän pieniä töitä kuin viimeksi, sillä ehkä ne siten todennäköisemmin toteutuvat. Osaan näistä on jo langat valmiiksi katsottuna ja ostettunakin, joten toivottavasti #makenine2022 toteutuu paremmin kuin edellisen vuoden vastaava haaste.

Tämän perinteisen vuosikatsauksen myötä kiitän kaikkia blogin lukijoita siitä, että jaksatte edelleen ilahduttaa vierailuillanne tässä hieman jo vanhanaikaiseksi jääneessä formaatissa. Olen siirtynyt viime vuosien myötä postailemaan entistä enemmän instagramissa ja sitä myöten pohtinut välillä jo koko blogin lopettamistakin, mutta todennut, että välillä on tarve pysähtyä kirjoittamaan vähän pidempää tekstiä ja siihen blogi tarjoaa hyvän alustan. Välillä taas nopealla temmolla vaihtuvien kuvien vilinä vie mennessään ja tulee postailtua enemmän vain kuvia eikä blogiin siirry välttämättä enää kaikki tekemäni käsityöt. En kuitenkaan ota siitä paineita vaan totean, että tällainen sekalainen somesisällön toteutus vailla selkeää strategiaa on tällä hetkellä mulle sopiva.

Oikein hyvää ja onnellista neulevuotta 2022! <3

Takki virkatuista kukkaneliöistä

Aiemmin esittelin isoäidinneliöistä kootun takin, jonka tein tyttäreni tilauksesta. Siitä tuli niin hauska ja iloinen, että päätin tehdä itselle samantapaisen.

Valitsin perinteisen isoäidinneliön sijaan virkatun neliön, jossa on keskellä kukkakuvio. Katsoin mallia esim. tästä Sunburst Granny Square:sta, vaikka muokkasin mallia vähän yksinkertaisemmaksi.

Väreinä tällä kertaa enimmäkseen punasävyiset langat, joita myös löytyi jämälankavarastoista ihan kiitettävät määrät. Edellisen takin tapaan nämäkin ovat paksuja sukkalankoja, mm. 7-veljestä, Jannea ja muita vastaavan paksuisia lankoja. Annoin mennä surutta yksiväriset, raitalangat ja pätkävärjätyt samaan iloiseen sekamelskaan.

Lyhensin hihoja valmistumisen jälkeen yhden neliökerroksen verran, kun ne ylettyivät sormenpäihin saakka, mutta nyt ne näyttävät näissä kuvissa vähän lyhyiltä. Ehkä ne kaipaavat muutaman pylväsrivin lisäpituudeksi. 

Nyt vanhempikin tytär tilasi vielä samanlaisen takin, joten näyttää siltä, että matka virkattujen neliöitten parissa jatkuu.

Iloinen puuvillatakki pikkutytölle

Eilen valmistui ihana iloinen puuvillatakki tyttärelleni. Tähän katseltiin ensin mallia yhdessä ja sitten käytiin yhdessä ostamassa langat. Pikkutytöllä oli yllättävän ehdottomat mielipiteet värien suhteen; erityisesti meinasi tulla vääntöä siitä, että minä olisin halunnut tehdä alaosasta luonnonvalkoisen, koska ajattelin sen olevan käytännöllisempi väri ja typykkä taas oli ehdoton siitä, että alaosasta on tultava hohtavan valkoinen. Hetkisen vängättyämme totesin, että pitäähän sen käyttäjän saada itse värinsä valita.

Malli on Vendula Maderskan ilmainen Flower Cardigan Ravelrysta. Ohje on englanniksi, mutta Marjut Katajalan virkkaussanakirjan avulla pääsi hyvin alkuun eikä ohjeessa monia vaikeita termejä ollutkaan.

Vähän yli viikon tätä virkkasin. Yläosa tuli valmiiksi varmaan parissa päivässä; se oli tosi hauska virkattava, kun väri vaihtui neljän kerroksen välein. Alaosan valkoisten simpukkamuodostelmien virkkaaminen oli hieman puuduttavampaa, mutta värikkäät hihat tulivat taas nopeasti. Tein niitä yhtä aikaa, aina yhden raidan kerrallaan molempiin hihoihin.

Lanka on Cataniaa, sataprosenttista puuvillaa. Muita värejä riitti yksi 50g:n kerä, mutta valkoista meni kolme kerää. Olisi mennyt vielä enemmänkin, jos olisin tehnyt ohjeen pituisen helman. Mutta en jaksanut enää lähteä hommaamaan lisää lankaa (kertaalleen jo kävin santsaamassa), vaan lopetin helman siihen, mihin kolmas kerä riitti. Kolme kerrosta helmasta vissiin jäi puuttumaan, mutta pituus on minusta ihan hyvä näin.

Saaja totesi, että "se näyttää vauvan mekolta". No juu, mutta itsepä mallin ja värit valitsi. :) Oikein sievä ja sopiva se minusta kuitenkin on ja uskon, että käyttöä löytyy kunhan vähän helle hellittää.

JYH:iin tämä on toinen valmistunut työni. Aloitettuna on näiden lisäksi villatakki, hartiahuivi ja Maaria-sukat. Sukkien kanssa kävi tylsästi: kun ensimmäinen oli valmistunut ja olin aloittanut toista, huomasinkin, että ekassa on iso virhe kuviossa ja joudun siis purkamaan sitä nilkkaan asti. Meni nyt vähäksi aikaa into siitä projektista.