Isoäidinneliötakin uusi elämä

Kolme vuotta sitten virkkasin itselle ja tyttärille isoäidinneliöistä kootut takit. Jokainen takki pääsi valmistumisensa jälkeen käyttöön ja vanhimman tyttären takki on näkynyt käytössä edelleen. 

Oma takkini on ollut mielestäni kiva, mutta se on silti jäänyt viime aikoina käyttämättä. En oikein tiennyt, mistä se johtuu, mutta lopulta päädyin siihen, että käytän nykyään mieluummin pidempää villatakkia. 

Niinpä käytin yhden etäluennon verran aikaa siihen, että virkkasin helmaan yhden kerroksen lisää neliöitä. Yhdistely vaati vähän vanhojen reunavirkkausten purkamista ja uudelleen virkkaamista.

Hihoihin virkkasin lisää pituutta, sitten poimin hihansuun silmukat neulepuikoille ja tein leveästä hihasta pussihihan resorilla

Ei mennyt kauaa ja heti takki tuntuu paljon enemmän oman tyyliseltä ja helpommalta käyttää.

Alakuvassa takki vielä ennen tuunausprojektia, tosin tuon kuvan jälkeen jatkoin hihojen pituutta jo kertaalleen ennen tämän kertaista muokkausta.

Suosittelen, jälleen kerran, palaamaan niiden vanhojenkin neule- ja virkkaustöiden pariin, jos ovat jääneet käyttämättä tai vähälle käytölle. Usein vaate saa pienellä vaivalla lisää käyttöikää.

Takki virkatuista kukkaneliöistä

Aiemmin esittelin isoäidinneliöistä kootun takin, jonka tein tyttäreni tilauksesta. Siitä tuli niin hauska ja iloinen, että päätin tehdä itselle samantapaisen.

Valitsin perinteisen isoäidinneliön sijaan virkatun neliön, jossa on keskellä kukkakuvio. Katsoin mallia esim. tästä Sunburst Granny Square:sta, vaikka muokkasin mallia vähän yksinkertaisemmaksi.

Väreinä tällä kertaa enimmäkseen punasävyiset langat, joita myös löytyi jämälankavarastoista ihan kiitettävät määrät. Edellisen takin tapaan nämäkin ovat paksuja sukkalankoja, mm. 7-veljestä, Jannea ja muita vastaavan paksuisia lankoja. Annoin mennä surutta yksiväriset, raitalangat ja pätkävärjätyt samaan iloiseen sekamelskaan.

Lyhensin hihoja valmistumisen jälkeen yhden neliökerroksen verran, kun ne ylettyivät sormenpäihin saakka, mutta nyt ne näyttävät näissä kuvissa vähän lyhyiltä. Ehkä ne kaipaavat muutaman pylväsrivin lisäpituudeksi. 

Nyt vanhempikin tytär tilasi vielä samanlaisen takin, joten näyttää siltä, että matka virkattujen neliöitten parissa jatkuu.

Iloinen puuvillatakki pikkutytölle

Eilen valmistui ihana iloinen puuvillatakki tyttärelleni. Tähän katseltiin ensin mallia yhdessä ja sitten käytiin yhdessä ostamassa langat. Pikkutytöllä oli yllättävän ehdottomat mielipiteet värien suhteen; erityisesti meinasi tulla vääntöä siitä, että minä olisin halunnut tehdä alaosasta luonnonvalkoisen, koska ajattelin sen olevan käytännöllisempi väri ja typykkä taas oli ehdoton siitä, että alaosasta on tultava hohtavan valkoinen. Hetkisen vängättyämme totesin, että pitäähän sen käyttäjän saada itse värinsä valita.

Malli on Vendula Maderskan ilmainen Flower Cardigan Ravelrysta. Ohje on englanniksi, mutta Marjut Katajalan virkkaussanakirjan avulla pääsi hyvin alkuun eikä ohjeessa monia vaikeita termejä ollutkaan.

Vähän yli viikon tätä virkkasin. Yläosa tuli valmiiksi varmaan parissa päivässä; se oli tosi hauska virkattava, kun väri vaihtui neljän kerroksen välein. Alaosan valkoisten simpukkamuodostelmien virkkaaminen oli hieman puuduttavampaa, mutta värikkäät hihat tulivat taas nopeasti. Tein niitä yhtä aikaa, aina yhden raidan kerrallaan molempiin hihoihin.

Lanka on Cataniaa, sataprosenttista puuvillaa. Muita värejä riitti yksi 50g:n kerä, mutta valkoista meni kolme kerää. Olisi mennyt vielä enemmänkin, jos olisin tehnyt ohjeen pituisen helman. Mutta en jaksanut enää lähteä hommaamaan lisää lankaa (kertaalleen jo kävin santsaamassa), vaan lopetin helman siihen, mihin kolmas kerä riitti. Kolme kerrosta helmasta vissiin jäi puuttumaan, mutta pituus on minusta ihan hyvä näin.

Saaja totesi, että "se näyttää vauvan mekolta". No juu, mutta itsepä mallin ja värit valitsi. :) Oikein sievä ja sopiva se minusta kuitenkin on ja uskon, että käyttöä löytyy kunhan vähän helle hellittää.

JYH:iin tämä on toinen valmistunut työni. Aloitettuna on näiden lisäksi villatakki, hartiahuivi ja Maaria-sukat. Sukkien kanssa kävi tylsästi: kun ensimmäinen oli valmistunut ja olin aloittanut toista, huomasinkin, että ekassa on iso virhe kuviossa ja joudun siis purkamaan sitä nilkkaan asti. Meni nyt vähäksi aikaa into siitä projektista.