Pikkukaritsa-sukat

Suloiset Lille Lam sukat on suunnitellut norjalainen Birkastrikk - nimimerkillä toimiva suunnittelija.

Malli neulotaan varresta aloittaen ja kantapään mallina on tiimalasikantapää. 

Lampaiden päiden kohdalla neulottiin pari kerrosta kirjoneuletta kolmella langalla, mutta muuten työ neulottiin tavallisena kirjoneuleena kahdella langalla kerrallaan. Päät olisi toki voinut myös silmukoida jälkikäteen, mutta kirjoneuleena tuli mielestäni siistimpi.

Lankoina näissä sukissa on tumman harmaa Novitan Venla, vaalean harmaa Roosanauhalanka, limen vihreä Schoppelwollen Admiral hanf sekä jokin valkoinen jämänöttönen.

Kerrassaan ihana malli!

Poppies sukat

Poppies Socks eli unikkosukat olivat kesäkuun toinen testineulontani, Enikö Baloghin suunnittelijakynästä nämäkin. 

Sukat neulotaan molemmat omalla ohjeellaan, sillä oikean ja vasemman jalan sukat ovat erilaiset. Sukkien kärjet ovat anatomisesti muotoillut vastaamaan varpaiden luonnollista muotoa. Lisäksi kirjoneulekuvion kerroksen vaihtumiskohta on suunniteltu jäämään molemmissa sukissa säären sisäsyrjälle.

Sukat aloitetaan varresta ja kantapäänä on tiimalasikantapää. Kukkien keskustat silmukoidaan jälkikäteen kirjoneuleen päälle.

Tein ohjeen värityksestä poiketen joustimen, kantapäät ja sukkien kärjet toisella värillä, sillä minulla oli jäljellä vain vähän tätä tismalleen unikon väristä lankaa ja halusin, että se riittää kukkiin.

Lankoina näissä sukissani on oranssinpunainen Roosanauhalanka, vihreä Novitan Vieno ja valkoinen Dropsin Fabel.

Kuvio on jotenkin tosi joutuisa ja kiva neulottava. Tämä on kyllä kaikenkaikkiaan niin ihana ja upea malli, oikea kesän ja ilon tuoja! 

Starwalk sukat

Siirryin jo (ainakin tilapäisesti) joulua enteileviin tunnelmiin neulomalla saksalaisen Catharina Dudenin suunnittelemat Starwalk sukat. Tai ainakin minulle tästä mallista tulee jouluiset fibat ja ehkä siksi valitsin värikolmikkoon harmaita ja joulunpunaista.

Malli on suunnittelijansa taattua laatua; tyylikästä ja perinteikästä kirjoneuletta viehättävillä yksityiskohdilla ja huolellisesti kirjoitetulla ohjeella. Jälleen kerran ihastuttaa, että pohjaankin on jaksettu suunnitella oma, muun sukan tyyliä mukaileva kuvionsa.

Lankoina punainen Austermann Step Classic, tummanharmaa Regian Premium Silk sekä vaaleanharmaa Roosa Nauha -sukkalanka.

Goy sukat nro 2

Neuloin aiemmin jo yhdet saksalaisen Ducathin suunnittelemat Goy sukat. Malli oli niin nätti ja mukava neuloa, että tein toisetkin. Näistä tuli yhtä kivat kuin ensimmäisistäkin, voin suositella mallia lämpimästi. :)

Tässä päävärin lankana ruskea Dropsin Fabel ja kontrastiväreinä Roosanauha-lankaa oranssina ja harmaana.

Soldotna Crop Top vol. 2

Edellisessä postauksessa kerroin ensimmäisestä Soldotna Crop Topista ja että olen jo aloittanut uutta heti edellisen perään. Ja nopeasti se valmistuikin, etenkin kun tein tästä suunnitelman mukaisesti "cropatun" eli tällaisen lyhyemmän mallin, mikä itse asiassa on alkuperäisen mallin ideakin (jota ensimmäisen paidan kanssa vielä vähän vierastin).

Lueskelin netissä keskustelua, jossa kehopositiivisessa hengessä rohkaistiin kaikkien vartalotyyppien edustajia käyttämään nyt kovasti muodissa olevia lyhyitä paitoja ja ohjeistettiin, että jokaisen pitää vain löytää omalle vartalotyypille sopiva "sweet spot" eli sopiva paidan pituus. Keskusteluun linkitetyt kuvat kertoivat, että näin kyllä tosiaan on; lyhyt paita sopii kaikille kunhan vaan valitsee oikein sen, minkä kanssa paitaa käyttää ja osaa valita paitaan sopivan pituuden. Ilmeisesti useimmiten menee pieleen siinä, että kuitenkin epäröi ja tekee paidasta vähän liian pitkän.

Tein tästä noin 7cm lyhyemmän kuin ensimmäisestä Soldotna Crop Topista. Siinä missä ensimmäisen paidan pituus on omiaan puolihameiden kanssa käytettäväksi, niin tämä jälkimmäinen sopii mukavasti mekon kanssa, erityisesti sellaisen jossa on hieman korkea vyötärölinja.

Muuten tein paitaan suurinpiirtein samat modaukset kuin edelliseenkin.

Tämän paidan langat ovat suurimmaksi osaksi samoja kuin edellisessä paidassa. Vihreä ja ruskea ovat  siis Manos del Uruguayn Alegriaa, keltainen Malabrigo Sockia ja musta Roosa Nauha -sukkalankaa. Lisänä vielä punainen Latinium Ex Machinan Basic Sock.

Yleensä en jämähdä yhteen malliin useammaksi kerraksi, mutta tämä oli hauska tehdä kahdesti ja nyt  tuntuu siltä, että voisin tehdä näitä vielä lisääkin.

Soldotna Crop Top

Jyväskylän neulefestareilla sain vakavan lyhythihaisen-kirjoneulevillapaidan-himo -tartunnan. En ollut kuullut kyseisestä tartuntataudista aiemmin, joten se pääsi iskemään aivan varoittamatta takavasemmalta. Eikä se laantunut sitten millään, paitsi lopulta ilmeisellä keinolla, nimittäin siten, että neuloin lyhythihaisen kirjoneulevillapaidan.

Jo tuossa Jyväskylä-postauksessa totesin, että ihastuin erityisesti festarikansan päällä näkyneisiin Soldotna Crop Top -paidan lukuisiin ihaniin versioihin. Mallin on suunnitellut yhdysvaltalainen Caitlin Hunter. Hän on ylpeä suomalaisista sukujuuristaan ja se näkyy muun muassa useiden hänen suunnittelemiensa neulemallien nimissä; Koivua, Elokuu, Ohra ja Kodikas.
Soldotna sen sijaan viittaa Hunterin synnyinseudulla Alaskassa sijaitsevaan kaupunkiin.

Ohje on kirjoitettu DK-vahvuiselle eli paksuhkolle langalle. Sopivaa lankaa oikeassa vahvuudessa en omista varastoista löytänyt enkä heti festariostosten jälkeen halunnut uuttakaan lankaa ostaa, joten sovelsin ohjetta ja tein paidan ohuesta, fingering-paksuisesta langasta. Ruskea ja vihreä lanka ovat käsinvärjättyä Manos del Uruguayn Alegriaa, keltainen Malabrigo Sockia ja musta Roosa Nauha -sukkalankaa. Kaikkia värejä riitti yksi vyyhti ja jäikin vielä yli puolet, lukuun ottamatta vihreää, jota jäi vähän alle puolet. (Loistava malli siis käyttää vaikka puolikkaitakin vyyhdin jämiä!)

Koon muutoksen tein neulomalla L-koon silmukkamäärillä, kun tavoitteena oli noin S-koon paita. Tein myös vähän kavennuksia kylkiin vyötäröä kohti.

Noita "cropattuja" eli napapituisia paitoja on nyt näkynyt paljon eri suunnittelijoilta. Itse olen kaksi tällaista cropatuksi suunniteltua paitaa neulonut (tämän ja Shiftyn), mutta kumpaakaan en ole osannut ihan ohjeen lyhyiseksi jättää. Mutta tämän projektin ja toisten neulojien ihanien projektikuvien myötä aloinkin haaveilla sellaisesta ihan lyhyestä topista. Joten aloitin heti perään uuden Soldotna Crop Topin langoista, joita tästä ensimmäisestä jäi jäljelle. Sen ajattelin jättää lyhyeksi - ja mietin, pitäisikö Shiftyäkin lyhentää.
Näin se oma maku pikkuhiljaa muuttuu muodin mukana.

Kesä mielessä

Lähdin ensimmäistä kertaa mukaan testineulontaan Ravelryn "The Testing Pool" -ryhmän kautta. Tämä oli muutenkin ensimmäinen testineulontani ja vieläpä englanninkieliselle ohjeelle. Mallina kaunis Summer Festival, jonka suunnittelija on Etelä-Afrikkalainen suunnittelija Di, joka löytyy Ravelrysta taiteilijanimellä Diner.

Mallin nimi Summer Festival johdatti mielikuvani heti juhannukseen, onhan se Suomen kesäjuhlista tärkein. Ja mikä väriyhdistelmä kuvaisikaan juhannusta paremmin kuin sinivalkoinen?

On ollut mielenkiintoinen uusi kokemus olla testausprosessissa mukana. Enimmäkseen testineulonta on ollut hienosäätöä, mutta muutamia virheitäkin ohjeesta on löytynyt. Kaikenkaikkiaan on hahmottunut se, miten tärkeää on että myyntiin tulevat ohjeet on testattu.

Malli on vielä vähän keskeneräinen eikä sitä ole vielä julkaistu Ravelryssa. Aloitin jo uutta huivia samalla mallilla testatakseni vielä jo tehdyt korjaukset. Prosessi siis jatkuu ja sen tuotoksena taidan saada toisenkin kauniin huivin.

Ihana Paulie

Kun sain edellisen villatakin valmiiksi, niin vannoin, että seuraavan takin aloitan sitten ylhäältä alas, jotta sopiva pituus on helpompi arvioida. Takista kun tuli makuuni liian pitkä ja muutenkin oli toivomista istuvuuden suhteen; alhaalta ylös neulotussa takissa sovittaminen kesken työn on vähän hankalaa. Sopivasti juuri silloin huomasin mainoksen Lentävän Lapasen Top Down -kurssista ja ilmoittauduin mukaan.

Kurssi alkoi luonnollisesti ohjeen ja lankojen valinnalla. Ohjeeksi valitsin Paulien, jota olen jo aiemminkin usein katsellut sillä silmällä, että uskaltaisko aloittaa. Pohjavärin osalta päädyin aivan uuteen tuttavuuteen, merinovillaiseen Genziana Classiciin, jota löytyi Lentävän Lapasen valikoimasta kahdessa kauniissa harmaan sävyssä. Raitalangaksi kaivoin omista varastoista jo pitkään käyttöönpääsyä odotellutta Roosanauhalankaa.

Seuraava vaihe oli neuloa koetilkku. Olen toki ennenkin neulonut koetilkun, mutta en ole ihan tarkkaan hahmottanut, miten sen kanssa tulee toimia, jos oma tiheys joko käsialasta tai lankavalinnasta johtuen poikkeaa paljon ohjeen tiheydestä. Mutta nytpä opin sitten senkin, eikä se ollut lainkaan niin vaikeaa kuin olen aina kuvitellut.

Kurssin aloituskerralla käytiin myös läpi englanninkieliset neulontatermit, sillä melkein kaikki osallistujan valitsivat englanninkielisen ohjeen. Opin tässä yhteydessä pari ihan uutta tekniikkaakin termien lisäksi.

Neule valmistui kokonaisuudessaan aika joutuisasti, mutta ihan ilman vastoinkäymisiä en selvinnyt. Alkuperäinen ajatukseni oli laittaa takkiin sekä vaaleanpunaista että pinkkiä Roosanauhalankaa. Ajattelin tehdä raidoituksen Missä neuloimme kerran -blogin Vyyhdin tapaan vaihtuvin raitavärein vähän leveämmillä pohjaraidoilla. Työn edetessä totesin kuitenkin, ettei se pinkki sitten kuitenkaan ole ehkä minun juttu, joten päädyin purkamaan takin alaosan ja neulomaan sen uudelleen jatkaen tummanharmaalla. 

Kun olin saanut helman valmiiksi, huomasin, että ohjeen mukainen ainaoikein-alareunus oli minun päälläni kamala. Johtui luultavasti siitä, että tein ohjetta lyhyemmän takin ja tässä lantiopituudessa se reunus jäi hullusti pullottamaan takapuolen päälle. No ei kun purkamaan taas. Valitsin tutun ja turvallisen 2o2n joustinneuloksen alareunaan ja siihen ratkaisuun olen tyytyväinen.

Edellisessä villatakissa koin vaikeaksi asiaksi silmukoiden poimimisen nappilistaa varten. Nyt ei tuntunut yhtään vaikealta, koska Paulien ohjeessa asia on selitetty erittäin hyvin ja lisäksi silmukoiden poimiminen käytiin kurssilla läpi. Ohjaaja näytti mallia i-cord reunuksen tekoon ja kotona vielä virkistin muistia täältä (josta myös opin, että i cord reunus on suomeksi tuubireuna). Olen tähän takin etureunaan erityisen tyytyväinen. 

Hihojen silmukat poimittiin suoraan olkaosuuden alareunasta ja siinä kohtaa kainaloiden alle piti luoda lisää silmukoita, mikä oli mulle myöskin aivan uusi juttu. Hihat valmistuivat nopeasti ja ensimmäisessä versiossa hihansuut olivat samanlaista joustinneulosta kuin helma. Olin vähän mietteliäs joustin-hihojen suhteen, mutta varmaan olisin antanut niitten olla - mutta sitten viimeistelin takin kastelemalla ja levittelemällä sen tasolle kuivumaan muotoonsa ja kun sovitin kuivaa takkia ylleni, niin koko takki oli venähtänyt ja hihat olivat kasvaneet noin viisi senttiä. Ja taas purkamaan. Purin hihoista yhden raitaparin pois ja tein tilalle ainaoikein-hihansuut tuubireunuksilla. Vartalo-osuudessa venähdys ei onneksi haitannut, melkeinpä parempi näin.

En tehnyt pääntien ympärille ohjeen mukaista kääntökaulusta, koska tykkään enemmän yksinkertaisesta reunasta.

Nyt takki on valmis ja olen kyllä tosi tyytyväinen. Käytin takkia tänään koko päivän eikä kertaakaan tullut sellainen olo, että jostain kohtaa pitäisi nykiä tai oikoa - varmaankin hyvin istuvan takin paras tunnusmerkki.

Jos jokin parannusehdotus pitää itselleen jättää seuraavaa kertaa varten, niin ainakin koetilkun voisin seuraavalla kerralla kastella ja levitellä ennen tiheyden laskemista. Vyötärölle olisin voinut tehdä rohkeammin kavennuksia eikä vain ohjeen vaatima määrä, tässä tekotavassa se olisi ollut helposti mahdollista kun sovittamaan pystyi jatkuvasti. Selkäpuolelta otetussa kuvassa näkyy, kuinka takki selästä jäi hiukan pussittamaan. Ei kuitenkaan niin pahasti, että se harmittaisi.

Olen hurjan iloinen ja tyytyväinen osallistumisesta tälle kurssille. vaikka joku etukäteen naureskelikin, että "eihän SUN neulomiskurssille tarttis mennä" (ajatuksella että sinähän osaat jo neuloa). Mutta sehän tässä(kin) harrastuksessa on niin hauskaa, että aina voi oppia uutta. Ja yhdessä neulominen on sitä paitsi tosi mukavaa!

Kiitokset Lentävän Lapasen Taina ja Tarja todella hyvästä ja kivasta kurssista ja kiitos kaikille muille osallistujille neulomisseurasta! :D

Kuvat otti Ida Niemi.

Purkupäivät

Joskus asiat vaan ei mene putkeen. Tällä viikolla ei ole mennyt. Tiedättekö ne viikot, kun mikään ei vaan ota onnistuakseen? Yleensä kun muut asiat menee pieleen, niin teen muutaman terapeuttisen silmukan johonkin mukavaan käsityöprojektiin ja johan taas kaikki näyttää valoisammalta. Mutta kun tällä viikolla on tökkinyt ne käsityötkin!

Kuvassa tämän viikon aikaansaannokseni. Harmaa kerä oli jo melkein valmis huivi. Olin tunkenut keskeneräisen työn käsityöpussiin ja pussin käsilaukkuun ja juoksennellut pitkin kaupunkia ja kun otin sen seuraavan kerran esille, oli iso pätkä reikäistä reunapitsiä purkaantunut kymmenen sentin matkalta. Lankakin on turkasen ohutta ja liukasta, joten vaikka kuinka yritin, en enää saanut reunaa pelastettua. Lopulta turhaannuin ja purin koko huivin. Olis varmaan ollut järkevää hengähtää hetki ja harkita uudestaan, mutta se on nyt myöhäistä katua, tässä pisteessä ollaan.

Pinkki taas oli lähes valmiin villatakin alaosa. Väri alkoi kuitenkin tökkiä, totesin etten minä ole tyyppiä ärtsy-pikki-villatakki, joten alaosa sai lähteä. Tällä kertaa harkitummin ja suurin osa villatakista kuitenkin pelastui. Nyt sitten pähkäilen, että mitä tilalle. Ehkäpä lisää harmaata?

No jaa, elämään kuuluu isot ja pienet vastoinkäymiset ja eiköhän nämä nyt kuitenkin ole niitä pieniä. Joten vedän henkeä ja jatkan.

Viikon blogihaaste: haasta itsesi

Käsityöblogit- FB-ryhmän viikon blogihaasteena oli tällä viikolla haastaa itsensä ja kokeilla jotain uutta tekniikkaa. Päätin kokeilla kirjoneulekantapäätä, jonka olin muutenkin aikonut opetella. Ensimmäisen sukan sain viikon aikana valmiiksi tästä parista ja tällainen kirjoneulekantapää siihen tuli:

Tässä kuvattuna omassa jalassa, voitte ehkä kuvitella, että kuvakulma oli jonkin verran haasteellinen:

Toiseksi haasteeksi itselleni olin ajatellut vyyhdin kerimistä sisältä aloitettavaksi keräksi, koska sorruin kuitenkin lopulta ostamaan Roosanauha-lankoja. Tämän haasteen suhteen olen vielä tässä pisteessä:

Mitään valmista ei siis ole tässä kohtaa esitellä, mutta viikko on ollut melkoisen tapahtumarikas muuten kuin käsityörintamalla. Esikoinen nimittäin muutti omaan asuntoon eilen ja muutossa on riittänyt monenmoista puuhaa. Uuteen asuntoon on tilattu äidiltä virkattu päiväpeitto, joten pääsen tätä asiaa vielä käsitöidenkin parissa työstämään. Puhumattakaan kaikesta, mitä sisustukseen liittyvää pitää tehdä kuopukselle, joka nyt saa ensimmäistä kertaa oman huoneen. Ja entäpä kaikki ne vapautuvat kaapit, joihin aion järjestellä lankavarastoni... Taidankin tästä taas lähteä siivoushommiin.