Kuvassa tämän viikon aikaansaannokseni. Harmaa kerä oli jo melkein valmis huivi. Olin tunkenut keskeneräisen työn käsityöpussiin ja pussin käsilaukkuun ja juoksennellut pitkin kaupunkia ja kun otin sen seuraavan kerran esille, oli iso pätkä reikäistä reunapitsiä purkaantunut kymmenen sentin matkalta. Lankakin on turkasen ohutta ja liukasta, joten vaikka kuinka yritin, en enää saanut reunaa pelastettua. Lopulta turhaannuin ja purin koko huivin. Olis varmaan ollut järkevää hengähtää hetki ja harkita uudestaan, mutta se on nyt myöhäistä katua, tässä pisteessä ollaan.
Pinkki taas oli lähes valmiin villatakin alaosa. Väri alkoi kuitenkin tökkiä, totesin etten minä ole tyyppiä ärtsy-pikki-villatakki, joten alaosa sai lähteä. Tällä kertaa harkitummin ja suurin osa villatakista kuitenkin pelastui. Nyt sitten pähkäilen, että mitä tilalle. Ehkäpä lisää harmaata?
No jaa, elämään kuuluu isot ja pienet vastoinkäymiset ja eiköhän nämä nyt kuitenkin ole niitä pieniä. Joten vedän henkeä ja jatkan.
Joskus ne käsityökuvat näyttävät tuolta, vaikka on tuntikaupalla neulonut. Kaunis kiilto tuossa harmaassa langassa, jään odottamaan huivin uutta tulemista. :)
VastaaPoistaHarmaasta varmasti tulee jokin huivi - joskus. Mutta luulen, että väliin on pakko tehdä jotain muuta.
PoistaTunnistan niin tuon tunteen! niin raivostuttavaa, kun haluaisi vain rentoutua hetken neuloen. Parempaa viikonloppua ja viikkoa sinulle 🌸
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaNäin sitä aina joskus käy, käsityöt muuttuvat keriksi ja sitten taas toisaalla kerät muuttuu käsitöiksi :)
VastaaPoistaOnneksi useimmiten tosiaan niin päin, että kerästä käsityöksi! :)
PoistaVoi eeeiii :( Mieki tiiän kyl tuon tunteen. Tuo on nii ärsyttävää, et välillä ku tuo fiilis tulee, niih mietin et mitä hittoo mie ees näitä teen ku ei onnistu :D Mut sit onneks tulee taas parempi olo ku jaksaa vaa alottaa uuestaan ja työ lähteeki rullaamaan paljo paremmi ku ekalla kerralla.
VastaaPoistaKiitti symppauksesta! :) Joo, eiköhän se seuraava homma jo onnistu, ainakin tilastollinen todennäköisyys on suuri. :)
PoistaVoi , minä olen jo monta päivää purkanut lahjaksi saamiani keskeneräisiä töitä ja minusta se on olut ihan mukavaa puuhaa vaihteeksi =)
VastaaPoistaVähän positiivisempi näkökulma asiaan. :D
PoistaJoo, tuttua on. Neulo ja pura, neulo ja pura ja taas uusi yritys. Sitä ei varmaan voi välttää tässä harrastuksessa :) Onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi terapeuttista ja iloa tuottavaa :)
VastaaPoistaNäinhän se menee, että enimmäkseen onnistuu ja harvemmin käy näin. :)
PoistaTuttu fiilis. Kun on tullut siihen pisteeseen että työ pitää purkaa niin kyseessä ollut lanka saa kyllä hetkeksi harmaan pilven päälleen ainakin minulla. Pakko on pistää purettu kerä kaapin perukoille pois silmistä muistuttamasta. Mutta sitten kun sen taas joskus kaivaa esiin, niin se on tavallaan tupla-arvokasta. Jo kerran hylätty kerä saa uuden mahdollisuuden.
VastaaPoistaTäsmälleen noin. Mietin jo sitäkin, jos laittaisi tuon Lacen johonkin kaksinkertaisena, kun on niin älyttömän ohutta... mutta toisaalta tekis mieli myös selättää se ohuen langan haaste.
PoistaOmistan ikävän lyhyen pinnan, kärsivällisyys ei todellakaan ole hyveeni. Neuloessa pinna kiristyy, venyy paukkuu ja napsahtelee poikki kun asiat ei mene putkeen. Oon useemman kerran purkanut jotain pieleen mennyttä aivan raivopäissäni itku silmässä. Mutta kyllä se sitten aina lopulta taas iloksi muuttuu:)
VastaaPoistaMulle toi suutuksissa purkaminen oli harvinainen tilanne, mutta uskon kyllä että molemmat langat vielä saa uuden paremman mahdollisuuden. :)
PoistaKyllä se siitä, olisit voinut neuloa pinkin alareunan jatkoksi harmaata? Itsellä oli eilen semmoinen päivä että olisin niin kovasti halunnut itseäni toteuttaa, mutta en onnistunut millään. Neuloin, purin, neuloin, purin, jne. Huoh. Onneksi tänään sain sitten jotain aikaiseksi. :)
VastaaPoistaJoo, näitä päiviä on joskus. Laitoin tilalle harmaata, se pinkki vaan tuntui siltä, että se ei voinut jäädä siihen.
Poista