Marraskuun huivina Lentävän Lapasen syyshuivi-yhteisneulontaan tein Janina Kallion suunnitteleman Antarktiksen. Marraskuu on ollut älyttömän stressaava ja siksi neuloskelinkin tätä lennokkaalla käsialalla, hyvin kevyesti keskittyen enkä kiinnittänyt huomiota neuletiheyteen tai kokoon. Lopulta huivista tuli valtavan suuri ja lanka loppui kesken viimeisen osion.
Mielestäni langan loppuminen ei kuitenkaan mitenkään haittaa lopputulosta eikä huivi vaikuta
keskeneräiseltä. Valtavan kokoisena huivi on myös jotenkin tosi magea. Eikä se ole itseasiassa lainkaan liian iso edes kaulahuiviksi, sillä ohut ja pehmoinen lanka sekä huivin ilmava rakenne takaavat sen, että huivi tuntuu höyheneltä kaulassa, vaikka sen olisi kietonut ympärilleen kolmeenkin kertaan.
Lankana Handun Merino-sukkis vedenvärisenä (kuvassa väri näkyy jonkin verran liian sinisenä) ja puikot 3,5mm:n bambuiset pyöröt. Olisi tosiaan voineet olla pienemmätkin.
Upeasti sait aurinkoisia hetkiä ihanan huivin kuvaukseen!
VastaaPoistaSunnuntaina tosiaan joku valon pilkahdus nähtiin aamupäivällä, niin syöksyin heti takapihalle kuvaamaan. Ei siinä paljon ehtinyt kuvausjärjestelyitä miettiä! :D
Poista