Ziggy-sukat

Jatketaanpa sitten violettien jämälankojen parissa.

Kaksi yksinäistä Delight-kerää on jo vuosia odottanut käyttöön pääsyä ja monta kertaa olen niistä jo sitä tai tätä suunnitellutkin, mutta aina ovat raukat päätyneet takaisin lankalaatikon perukoille. Taas niille meinasi käydä niin, kun olin kaivanut ne esille jämälankapaitaani varten, johon ne värin puolesta olisivatkin sopineet ihanasti. Ne osottautuivat kuitenkin paksummiksi ja pörhöisemmiksi kuin muut puserolangat, joten en käyttänytkään niitä siihen.

Värit on näissä kerissä kuitenkin aika ihanat ja liukuvärjäys houkutteli kokeilemaan jotain hauskaa väreillä leikittelevää kirjoneulejuttua... ja juuri sopiva ohje löytyikin Knittystä, nimittäin Meg Meredithin suunnittelemat Ziggyt.

Sukista tuli erilaiset keskenään, vaikka ne on samoista keristä neulottu, mikä siis olikin näitten sukkien juju. Ensin mietin, tuliko näistä nyt vähän hassut, kun toinen sukka on paljon haaleampi ja vaaleampi kuin toinen, mutta päätin kuitenkin tykätä näistä. Vanhin tytärkin olisi näitä ollut heti omimassa, mutta tällä kertaa päätin olla itsekäs ja pitää sukat itsellä, sillä ne sopivat niin kivasti uuteen villapaitaani. :)

Lankoina siis kaksi kerää Drops Deligtia, värit roosa/lila ja lila/vihreä. Puikkoina 2,5mm:n Knit Pro Zingit.

Saapa nähdä millainen Delightista tulee sukkakäytössä, kun tuntui jo melkein neuloessa alkavan huopumaan. Ehkä mulla on vuoden päästä huopa-Ziggyt. :)

Jämälanka-Linia

Uusimmassa Ullan verkkolehdessä sattui heti mukavalla tavalla silmääni Meiju K-P:n upea neulepusero, Linia. Suorastaan iski sellainen mielenkiinto kyseistä neuletta kohti, että se kiilasi monen muun suunnitellun työn ohi. Vauhti työn etenemisen suhteen oli omassa mittakaavassani myös melkoinen, sillä Liniani valmistui tasan kahdessa viikossa.

Jonkin aikaa mietin sopivaa lankavalintaa, kunnes keksin kerätä yhteen kasaan kaikki ruskean ja harmaan sävyiset ohuet jämälangat ja yksittäiset lankakerät ja aloitin työn ohjeesta poiketen raidoittamalla aina kaksi kerrosta kerrallaan yhdellä värillä. Lankoina Dropsin Fabelia ja Delightia sekä Regian 4-säikeistä. Osa langoista oli liuku- tai pätkävärjättyjä. Vaihdoin lankaa sen kummempia suunnittelematta aina, kun edellinen loppui, kuitenkin niin että harmaat ja ruskeat raidat vuorottelivat. Tämä tekotapa takasi noin puolentoista tunnin päättelyurakan, mutta kun oli jo päässyt niin lähellä loppua, niin ei enää edes harmittanut. :)

Yhtään saumaa ei tätä neuletta tehdessä tarvinnut ommella. Neule aloitettiin ylhäältä. Hihojen kohdalla etu- ja takakappale yksinkertaisesti erotettiin hetkeksi eri puikoille ja yhdistettiin taas yhdeksi kappaleeksi kainaloiden alla. Täten syntyneiden aukkojen reunoista poimittiin sitten hihojen silmukat. Sekä nerokasta että koukuttavaa!

Lepakkohihat syntyivät lisäysten ja kavennusten avulla. Tykkään näistä hurjasti! (Kasariajan lapsi...) Ainoa haittapuoli niissä tietysti on se, että minkään takin alle ne eivät oletettavasti mahdu. Toistaiseksi aion käyttää tätä tämmöisenä viileän sään kesäpaitana takin sijaan, ainakin tänään tuntui juuri säähän sopivalta ulkoilupaidalta. Talvella pitää sitten miettiä takkiasiaa uudemman kerran.

Lopputulokseen olen niin tyytyväinen, että voisin melkein heti aloittaa seuraavan. Linia on rennon löysä ja letkeä, samalla kuitenkin villapaidaksi harvinaisen hyvin istuva. Tuli heti tunne, että nyt syntyi lempparineule. Näitä kuvia katsellessa tosin totesin, että täytyy vissiin satsata ihonväriseen aluspaitaan, kun näköjään musta kuultaa alta läpi.

Ja koska tämän puseron värimaailma tuntuu niin suunnattoman ihanalta ja omalta, niin osallistun tällä postauksella myös tämän kuun Silmukan ytimestä haasteeseen, jonka aiheena on "lempiväri". Mulla on kyllä hyvin monia lempivärejä, joiden järjestys vähän vaihtelee aina vuodenajasta, mielentilasta ja milloin mistäkin riippuen. Juuri tänä keväänä ruskea ja harmaa eri sävyissään ovat sinisten ohella tuntuneet kotoisimmilta.

Pipo päässä pakkassäässä... eiku helteellä!

Tytär valitsi lankaosastolta ihanan värisen Drops Delight -kerän ja toivoi pipoa. Sellaista missä on vähän läppää korvilla, ei kuitenkaan mitään kauhean isoja tai ulkonevia läppiä, vaan enemmänkin semmoiset pipon muotoon sulautuvat. Ja jotenkin lödeä, mutta kuitenkin sen verran lyhyttä, että voi työntää takaraivolle pudottamatta. Ja sivuilla narut, joita ei kuitenkaan ole tarkoitus solmia.

 
Tämmöinen virkattu pipo siitä syntyi ja tuli kuulemma oikeanlainen. Virkkuukoukku oli kokoa 3,5 ja narut on tehty palmikoimalla, sen kummempaa ohjetta pipoon ei ole.

 Eikä ole pipolle tarvettakaan näillä säillä. :D

Sitten vielä sellainen asia, että yli viikon blogiarvonnan voittajan yhteydenottoa odotettuani arvoin palkinnon uudelleen. Uudeksi voittajaksi tuli nimimerkki sirpasiko. Onnittelut! Ja toivottavasti tällä kertaa saadaan yhteys toisiimme. :)

Outo hartiahuivitapaus

Tein ensimmäisen neulotun hartiahuivini. Siitä oli tarkoitus tulla puoliympyrän muotoinen klassinen hartiahuivi. Ohjeen otin Garnstudiolta, se vaikutti helpolta ja selkeältä. Seurasin - tai siis kuvittelin seuraavani ohjetta täsmällisesti. Mutta jotain tosi outoa tapahtui... Tämmöisen hartiahuivin muotohan ei siis varsinaisesti hahmotu vielä puikoilla, koska se on siinä pyöröpuikolla ikäänkuin epämääräisessä mytyssä. Tai ainakaan ensimmäistä hartiahuiviaan tekevälle ei hahmotu. Ihmettelin kyllä sitä myttyä vähän, mutta kun kaikki muutkin olivat kirjoitelleet, miten pingotuksen yhteydessä vasta huivin todellinen luonne paljastuu ja vasta sitten se pääsee oikeuksiinsa, niin sivuutin ihmetykseni ja odotin pingotuksen ihmettä. Ja näin sille pingotuksen yhteydessä sitten kävi:

Eli siis puoliympyrän sijaan tulikin kokoympyrä. Ja yhdeksän sakaran sijaan tuli 33 sakaraa! Näen sen kyllä ihan selvästi, mutta ei hajuakaan, miten tähän lopputulokseen päädyin! Siis koska tein ohjeen mukaan... paitsi että en tehnyt, mutta en yhtään ymmärrä, mitä tein toisin! Melkein pakko yrittää samaa mallia uudestaan mysteerin selvittämiseksi! Tai jos jollain on selitys valmiina, niin kuulisin sen mielellään.

Olin ajatellut antaa tämän äitienpäivälahjaksi, mutta en taida viitsiä. Malli on luultavasti tällaisenaan liian moderni ja omituinen äidilleni. Jollekin vähemmän klassisen tyylin ystävälle tämä huivi tosin saattaisi sopia tällaisenakin; siis eihän se ole mitenkään ruma tai kamala... kunhan vaan vähän outo. Tai ainakin hyvin erilainen, kuin olin odottanut. Ja hyvin erilainen, kuin ohjeessa.

Lanka on Novitan Huurretta, joka on sekä kaunista että mukavaa neulottavaa, vaikka siinä onkin joukossa aika paljon akryylia. Ei tunnu akryylilangalta, varmaan siksi, että mukana on myös villaa ja mohairia. Lankakerä loppui juuri ennen päättelykerrosta, joten tein päättelyn sinisellä liukuvärjätyllä Dropsin Delightilla. Hämmästyksekseni lanka oli täsmälleen saman väristä eikä se poikennut ulkonäöltään Huurteesta muutenkaan paitsi sen osalta, että Delight ei ole tasapaksua ja Huurre on. Valmiissa työssä mitään eroa ei ole havaittavissa. Pyöröpuikko työssä oli kokoa 5.

Tähtisukat hillityissä väreissä

Naisten tähtisukat valmistuivat Dropsin valkoisesta Fabelista ja harmaasta liukuvärjätystä Delightista 2,5 kokoisilla metallisilla sukkapuikoilla. Ne on tehty samalla Garnstudion mallilla ja samoin muutoksin kuin nämä miesten tähtisukat.

Pidän näissä sukissa oikeastaan kaikesta; malli on todella kaunis, Fabel ja Delight ovat ihania lankoja ja nämä värit sopivat tähän vuodenaikaan ja lumen odotukseen täydellisesti. Tykkään jopa tuosta Delight-langalle tyypillisestä liukuvärjäyksen epäsymmetrisyydestä.

Yksi 50g kerä kumpaakin lankaa riitti 39-kokoisiin naisten sukkiin mainiosti, jonkin verran molempia värejä vielä jäikin.

Nämä taisivat olla sitten viimeiset lahjasukat ennen joulua, parit lapaset olisi vielä kudottavana.

Huhuu - pöllöt istuu puussa

Valmiiksi tulivat nämä pöllöiset miesten sukat Dropsin sinisestä liukuvärjätystä Delightista ja luonnonvalkoisesta Fabelista. Pöllöpuun ohje on Ravelrysta ja kuvion sovittaminen sukkiin sopivaksi omaa käsialaa.

Kuvat eivät tee sukille oikeutta. Ne olisi ollut parempi kuvata jonkun jalassa, mutta sopivan kokoisista malleista sattui nyt juuri olemaan pulaa.

 Varsien takana keskellä on vielä yhdet yksinäiset pöllöt.

Tuo Delight on aivan ihana lanka, mutta liukuvärjäykset menevät siinä kyllä täysin sattumanvaraisesti eivätkä noudata mitään ennakoitavissa olevaa kaavaa. Minua tuo ei häiritse, mutta tätä lankaa ei voi suositella sellaiselle, jolle värien symmetrisyys on tärkeää.

Ihanat Suomi-sukat

Äitini ystävätär ja vanha perhetuttu täyttää kesällä 70 vuotta. Hän on saksalainen, mutta pitää kovasti Suomesta ja keräilee Suomi-aiheisia tavaroita. Siksipä syntymäpäivälahjasukkiin itsestäänselvä värivalinta oli sinivalkoinen. Lankoina Dropsin valkoinen Fabel ja liukuvärjätty vaaleansininen Delight. Sukkien teko eteni kuten aina; ensimmäinen sukka syntyi alle viikossa suurella innostuksella ja toisen teko oli puuduttavaa väsytystaistelua, jossa vierähti kuukausi. Mutta lopputulos on mielestäni todella kaunis, olen tyytyväinen.  

Ohje Garnstudion Irish Dream. Ylintä kuvioraitaa vähän lyhensin, muuten ohjetta on noudatettu.

loglovin

Hyvää äitienpäivää!

Äidilleni vien tänä vuonna tällaisia äitienpäiväkukkia.

Ohje Garnstudiolta.

Lankana Dropsin mustaa Fabelia ja Delightia liukuvärjättynä roosa-lila-mixinä. Ihastuin näihin lankoihin, tulen varmasti tekemään niistä vielä jotain muutakin.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/7689885/?claim=rgab4tzms8x">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>,