Retropallopeitto

Vihdoinkin se on valmis! Lähes kolme vuotta työn alla ollut virkattu pallopeitto. Peitto sai alkunsa heti edellisen virkatun peiton valmistuttua. Noihin aikoihin olin tuon peiton lisäksi tehnyt muutamia muitakin isoäidinneliöprojekteja ja olin siksi isoäidinneliöihin kovasti kyllästynyt. Niinpä seuraavasta peitosta tulikin palloneliöpeitto.

Sopiva palloneliöohje löytyi aikanaan nimellä 'Retro Circle Square' Three Beans in a Pod -blogista, joka nyttemmin on näköjään lopettanut toimintansa eikä ohjettakaan harmillisesti enää netistä löydy. Vastaavia palloneliöohjeita varmasti löytyy kyllä, jos joku nyt tämän tyyppistä innostuisi virkkaamaan. (Ja noista mun lähikuvistakin voi varmaan päätellä, miten tuo on virkattu.) Ohje on sen verran simppeli, ettei sitä parin neliön jälkeen enää tarvitse. Edit. Lukijan vinkki: poistetun blogin ohje ympyrästä neliöksi löytyy vielä Pinterestistä.

Alkuun mietin aika pitkään kahta väreihin liittyvää asiaa. Ensinnäkin mietin, että rajaanko väritystä jotenkin vai laitanko mukaan kaikkia jämälankoja mitä löytyy. Tuolloin noin viisi vuotias peiton tuleva omistaja oli sitä mieltä että kaikki värit sekaan vaan, joten se oli helposti ratkaistu.

Vähän vaikeampi päätös oli se, että teenkö kaikkiin ympyröihin samanväriset neliöt ympärille vai tulisiko reunuksistakin riemunkirjavat. Ajattelin, että riemunkirjavat olisivat olleet parempi tapa käyttää vielä isompi määrä jämälankoja, mutta päädyin kuitenkin valkoiseen, koska ajattelin että se tekee monien eri värien sekamelskasta yhtenäisemmän. Lisäksi ajattelin, että palojen yhdistelystä tulee siistimpi, kun yhdistelyn voi tehdä samalla värillä, mistä kaikki reunat on virkattu.

Reunat ovat valkoista Novitan Nallea ja silloin kolmisen vuotta sitten Novita oli juuri lopettanut värikartastaan valkoisen värin. Niinpä hamstrasin sitä luullen ostaneeni tarpeeksi. Tänä keväänä hamstratut langat kuitenkin loppuivat, mutta se hyöty projektin venähtämisestä oli, että valkoinen ehti parahiksi tulla Nallen värikarttaan takaisin.

Meinasi multa muuten viime metreillä loppua jämälangatkin ja siinä kohtaa tuli muutama blogin lukija apuun ja tarjoutui lähettämään lisää jämälankoja. Aivan mahtavan ihanasti tehty, kiitokset teille!

Oma lukunsa oli sitten se, kun kaikki neliöt olivat valmiit ja ajattelin, että nythän tämä valmistuukin jo parissa päivässä. No eipä valmistunut, vaan 273 palan yhdistämisessä meni kyllä muutama viikko. Yhdistely oli alkuvaiheessa suorastaan tuskallistakin, kun palat oli järjestelty lattialle oikeaan järjestykseen ja siinä lattialla istuen sitten virkkasin palat yhteen ensin poikittaissuunnassa. Sitten taas helpotti työergonomian osalta, kun kaikki palat oli virkattu kiinni toisiinsa yhteen suuntaan ja peittoa pystyi taas helpommin liikuttelemaan.

Päättelemistä ei ollut lopussa tehtävänä kovinkaan paljoa, sillä suurimman osan langanpäistä olin virkannut seuraavan kerroksen sisälle työn edetessä ja palojen reunoissa olevat langanpätkät virkkasin kerroksen sisään yhdistellessä. Ainoastaan keskikohdan lanka oli suurimmassa osassa paloista pääteltävänä, joten kyllähän niitä sitten muutama kuitenkin oli. Äitini auttoi jonkin verran, kiitokset vaan sinne suuntaan. :) Loput tein samalla kun virkkasin paloja yhteen. Aina yhden pätkän yhteen virkattuani päättelin sen kohdan ympärillä olevat langanpäät.

Peiton ikionnellinen uusi omistaja on ehtinyt tässä välissä täyttää vuosia jo useamman kerran ja on nyt kahdeksanvuotias reipas tokaluokkalainen. Ilman hänen sinnikkyyttään peitto ei varmasti vieläkään olisi valmis, sen verran patistelua ja muistuttelua tämä projekti on meikäläiseltä vaatinut. Joskus asioiden valmistumisessa eteenpäin ajaa sisäinen motivaatio, joskus taas ulkoinen, kuten tässä tapauksessa, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen yhtä kaikki. :)