Poikittain neulottu villapaita

Inspiraatio syntyi alunperin Prymiltä blogiyhteistyönä kokeiluun saamistani langoista, ihanasta höttö-langasta Schachenmayr Fashion Kid Lightista sekä Merino Extrafine Lacesta. Niille ohjetta etsiessäni löysin Dropsin Sweet Rose -villapaidan ja olen siitä asti sen tekemistä aina välillä miettinyt; on tehnyt mieli kokeilla, miten villapaidan saa neulottua poikittain yhtenä kappaleena. Ihan vaan koska on hauska kokeilla jotain erilaista ja myös koska tykkään tekotavan synnyttämästä pystyraidasta.

Dropsin ohje vähän arvelutti ja siksi tekeminen siirtyikin. Ohjeen leveysmitat eivät mielestäni oikein vastanneet sellaista jättivillapaitaa, joka kuvan perusteella oli tarkoitus tehdä. Lopulta tein omat laskelmat leveyden suhteen vanhan hyvän kokoisen jättivilliksen perusteella ja lähdin neulomaan.

Ohje oli mitoitusta lukuun ottamatta ihan hyvä, tosin asiat oli Dropsin ohjeiden yleiseen tapaan melko monimutkaisesti ja vaikeaselkoisesti selitetty, mutta ei mitään sellaista mitä ei normaalilla päättelykyvyllä olisi ymmärtänyt. Ensin tehtiin toinen hiha poikittain, sitten luotiin lisää silmukoita vartalo-osaa varten ja tehtiin sitä hetken aikaa yhtenä kappaleena. Sitten pääteltiin kaula-aukkoa varten muutama silmukka ja neulottiin hetken aikaa etu- ja takakappaletta erikseen, kunnes kaula-aukon jälkeen puolet taas yhdistettiin ja neulottiin vartalo-osa valmiiksi. Sen valmistuttua pääteltiin sama määrä silmukoita kerroksen molemmissa päissä, kuin oli ensimmäisen hihan jälkeen luotu ja lopuksi tehtiin vielä toinen hiha.

Koska neule oli pyöröpuikolla poikittain, leveys oli kyllä hyvin mitattavissa työn edetessä, mutta mitään käsitystä sen pituudesta ei koko aikana ollut. Niinpä tajusin vasta koko kappaleen valmistuttua, että kappaleen pituus oli ehkä 40cm liian pitkä. Aiotusta paidastani oli tullut polviin saakka ylettyvä mekko, joka pystyraitoineen olisi parhaiten sopinut esiintymisasuksi joulukuvaelman paimenelle. Ei ihan mun tyyliä (eikä kenenkään tuntemani myöskään).

Koska yläosa lepakkohihoineen oli kuitenkin aika hauska niin päätin, etten luovu vielä toivosta. Päätin että on tullut aika kokeilla "steekkausta", eli neuleen leikkaamista. Muutamassa minuutissa etsin netistä ohjeen ja tein päätöksen. Hups vaan ja neule oli leikattu poikki helmasta. Neulomissuunnasta johtuen neule ei lähtenyt purkautumaan, mutta jotenkin reuna piti tietysti huolitella. Virkkasin reunaan piilosilmukoiden rivin, poimin silmukat resoria varten ja neuloin helmaresorit eteen ja taakse. Lopuksi ompelin virkatun reunan kiinni neuleen taakse. Neuleen läpikuultavuudesta johtuen taitetut reunat näkyvät vähän läpi eikä reunasta siksi tullut ihan niin siisti kuin olisin toivonut. Parempi tämä nyt kuitenkin on kuin mekkona ja lisäksi ihanista langoista johtuen huippupehmoinen ja mukava, joten ihan tyytyväinen olen lopputulokseen.