Accio

Tourin viides sukkapari on nimeltään Accio. Sen on suunnitellut Heidi Nick, jonka kynästä oli myös viime vuotisen kilpailun I Remember it Again -malli. Aikamoista vääntämistä ja kääntämistä taas, ehkä tällä kertaa vähän liikaakin. Moneen suuntaan kiemurtelevien nauhojen ja palmikoiden lisäksi sukkiin neulottiin helmiä. Olisi saanut laittaa vielä useamman värisiä helmiä, mutta itse halusin yksinkertaistaa edes sen yhden seikan minkä voin.

Jotenkin sitä toivoisi, että suunnittelija osaisi valita eri suunnitteluelementtien väliltä. Kierrettä ja pyörrettä kuitenkin riittää ja kärjessä kuvio yllättäen loppuu aika töksähtäen keskellä jalkapöytää. Näissä sukissa parasta onkin takaosa, jossa kuvio ei hajoa moneen eri suuntaan. 

Mutta vaikkei lopputulos nyt omaan silmään mikään tyylikkyyden huipentuma olekaan, niin oli näiden neulomisessa se palkitsevuus, että sai selätettyä hengästyttävän monimutkaisen ohjeen - hankalasta haasteesta selviäminen saa toki aina mielen hyväksi.

Neulomisnautintoa lisäsi ihana lanka, joka on Rva Silmusolmun käsinvärjättyä Villa Sukkista värissä meirami. Helmet on niitä samoja, joita käytin edellisen postauksen Ruusujuuri -sukissa. Itseasiassa nyt pienen ajan kuluttua hengästyttävän tuntuisesta neulomisprosessista sukat näyttävät jopa ihan hyviltä ja paljolti kiitos siitä kuuluu juuri langalle.

Tour De Sockin viides etappi jäi osaltani viimeiseksi ja niin monen muunkin osalta. Jos nyt laskin oikein, niin vain 35 osallistujaa yli tuhannesta sai kuudennen etapin sukat valmiiksi määräajassa. Aika moni ei edes aloittanut koko sukkia, sen verran vaivalloiset ja rumat sukat oli kyseessä. (Joko vaivalloiset tai rumat olisivat vielä menetelleet, mutta molemmat yhdessä oli liikaa.) Itse kuuluin tähän valtajoukkoon, jolla Tourin tunnelma lopahti viimeisellä etapilla. Lentävän Lapasen tiimissä on kuitenkin monia, joilta viimeisetkin sukat syntyivät, joten ylpeänä siipeilijänä kuulun tähän joukkueeseen.