Toimii, ei toimi...

Syksyn mittaan olen virkkaillut yhtä ja toista pientä. Kun on ollut monia isoja ja pitkään kestäneitä projekteja, niin välitöinä on ollut kiva tehdä jotain käden käänteessä syntyvää. Osa projekteista on ollut onnistuneita, toiset vähemmän. Esimerkiksi pienet maatuskat oli mielestäni kivoja, samoin vähän isommat kettu ja pupu, joten tein yhden isomman maatuskankin. Ihan hauska ja söpö, mutta vähän jää ilmaan kysymys että mihin tarkoitukseen tämä on? Ja siinä missä kylällinen isoja taloja oli upea, niin pienet pinssi-talot ovat vähän yksinäisen ja säälittävän näköisiä.

Aina ei voi osua maaliin, mutta ei pidä antaa sen hidastaa tahtia. Seuraava projekti voikin taas onnistua (tai sitä seuraava). :D

Ystävyyden kylä -projekti

Ystäväni oli pitkään puhunut, että pitäisi saada jokin kiva verhon tapainen olohuoneen leveään mutta kapeaan tuuletusikkunaan. Se on sellaisella korkeudella, että siihen olisi kiva saada vähän jotain näköestettä, mutta ei täysin peittävää kuitekaan, sillä olisi kiva saada valoakin sisään.

Ehdotin, että voitaisin virkata jotain näiden kukkaverhojen tapaista. Ideaa lähdettiin kehittelemään ja jotenkin päädyttiinkin taloihin. Viisi naista ystäväporukasta halusi osallistua, kaikilla vähän erilainen taitotaso; jotkut olivat näppäriä virkkaajia jo valmiiksi ja joku ei ollut peruskoulun jälkeen tarttunut virkkuukoukkuun lainkaan.

Aika monta viikkoa tässä meni. Emme juurikaan tehneet näitä kukin tahoillamme vaan kokoonnuttiin aina yhdessä virkkaamaan. Mikä olikin parasta, sillä siinä sivussa maailma parani huomattavasti. :) 12 taloa tarvittiin koko ikkunan leveyteen. Mukaan mahtui tavallisten talojen lisäksi ainakin koirankoppi, kirkko ja pilvenpiirtäjä. Ja jonkinlainen sienitalokin. Minusta tässä on ihan parasta se, että talot ovat niin erilaisia ja että niissä näkyy erilaiset käsialat.

Lopuksi päättelin kaikki langanpäät ja ompelin talot yhteen. Kaupunki alkoi hahmottua! Kun kaupunki oli valmis, niin tarvittiin vielä sokeritärkkiä; yksi osa kuumaa vettä, yksi osa sokeria. Koko kaupunki upotettiin sokeriliemeen, liiat liemet puristeltiin pois ja työ leviteltiin vahakankaan päälle kuivumaan oikeisiin mittasuhteisiin (eli ikkunan mittoihin). Kuivuminen kesti yli vuorokauden; saatoin vähän liiotella sokeriliemen määrän kanssa. Mutta sen jälkeen talot seisoivat itsekseen, eli ainakin tärkki teki tehtävänsä!

Kaupungin pystyttäminen tapahtui tökkimällä se reunoista nuppineuloilla kiinni ikkunapuitteiden rakoihin. Siitä tuli ihan super-hieno! Varsinkin kun aurinko paistaa virkkuutyön raoista.

Parasta oli kuitenkin yhdessä tekeminen. Oli hauska saada tähän kaveriksi sellaisia ystäviä, jotka eivät yleensä käsityöihmisiksi tunnustaudu. Ja kyllä se käsityökärpänen näköjään vähän on tarttunutkin, sillä ainakin yksi ihminen jo aloitti taloprojektin jälkeen vauvanpeiton virkkaamista ja toinen teki upeat strassikoristelut lapsensa jumppapukuun. Ja kolmaskin kertoi harkinneensa villasukkien kutomista. :D