En muista ihan tarkkaan, koska tätä aloitin virkkailemaan, mutta kyllä siitä paljon aikaa on. Vähemmän kuin vuosi, mutta enemmän kuin puoli vuotta. Tein peiton omaan kotiin muuttaneelle tyttärelleni päiväpeitoksi. Muutto tapahtui marraskuussa, joten aika kauan on tupaantuliaislahja antanut odotuttaa itseään.
Langat ovat 7-veljestä, Jannea, Jussia ja sen sellaista. Enimmäkseen sukkalankoja, mutta jokunen akryylilanganjämäkin on tullut tähän lykättyä. Peitto painaa n. 1,4kg ja mittaa sillä on 245 x 135cm. Peitto on virkattu 4-kokoisella koukulla. Palat on virkattu yhteen taustapuolelta piilosilmukoilla ja reunassa on nirkkoreunus. Sen tekeminen oli koko peiton rasittavin osuus, eikä 30 helleastetta lainkaan helpottanut asiaa!
Tällainen peitto on, paitsi oivallinen tapa kuluttaa jämälankoja, myös hyvä tapa prosessoida elämänmuutosta. Eikä varmaan ole montaa yhtä isoa elämänmuutosta, kuin lapsen lentäminen pois pesästä.
Seuraavaksi kuulemma pitää virkata päiväpeitto pienemmälle tyttärelle, mutta sitä en taida aloittaa ihan heti, vaan nautin ensin vähän aikaa tilanteesta, ettei ole mitään isoa projektia kesken.
Ihanan värikäs peitto. Onneksi olkoon projektin valmistumisesta :) Tuo on kyllä totta, että tulee käytyä läpi uutta vaihetta, ajateltua ihmistä jolle tekee. Prosessoitua myös luopumista, eikä se ole aina helppoa, ehkäpä työ senkin vuoksi venyi? :)
VastaaPoistaKiitos! :) Voi olla vähän luopumisen tuskaakin, mutta kyllä mulla näin iso työ muutenkin tuppaa venymään. Kuitenkin ehdottomasti hyödyllinen prosessi.
PoistaIhana peitto, niin kauniit värit kuin kukkaketo
VastaaPoistaKiitos! :) Heh, sain ohjeen että maanläheiset värit, mutta enhän mä jaksanut pelkkiä ruskeita ja harmaita pyöritellä. Maahan ne kukatkin kuuluu. ;)
PoistaU P E A! !!
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaAivan ihana peitto. Tuo on mitä parhain lahja lapselle.
VastaaPoistaItse tein viime syksynä vähän pienenmmän esikoiselle ja nyt olisi keskimmäinen lähdössä myös opiskelemaan, mutta taidan vielä rauhassa miettiä lankoja ja odotella kylmempiä kelejä projektin aloittamiseen :)
OOOOOOO ompa ihana! Miullaki on haaveissa et saisin joskus tehtyä isoäidinneliöpeiton, mut voipi olla että miekää en nyt näillä helteillä jaksa innostua vielä alottamaan :D
VastaaPoistaKiitti Virpi ja Sini. Ja kyllä, voi olla mukavampi säästää kylmemmille keleille seuraavat villapeitto-projektit! :D
VastaaPoistaIhanan värikäs peitto. Itselläkin on vastaava kesken, ja on varmaan vielä kauan.
VastaaPoistaKiitti! Nää isot projektit ottaa väistämättä oman aikansa, joten ei ressiä. :)
Poista