Villatakin kaveriksi pipo

Norjalaisvillatakin jäljiltä jäi melkoisesti lankaa jäljelle, joten tein takin kaveriksi vielä pipon. Lankoja jäi vieläkin, ainoastaan oranssi tuli nyt käytettyä loppuun.

Aloitin pipoa Raitulin ohjeella, mutta jossain kohtaa huomasin tekeväni kirjoneuletta. Muuten pipo on kyllä periaatteessa Raituli ilman raitoja, paitsi kavennukset aloitin vähän myöhemmin kuin ohjeessa neuvottiin. Ohjeessa oli aloitettu muistaakseni 16cm:n kohdalla ja itse aloitin noin 18cm:n kohdalla. Tupsua mietin pitkään, mutta laitoin sen lopulta.

Tästä tuli mielestäni ihan mielettömän kiva! Alpakkalanka on kevyttä ja ohutta, mutta kuitenkin lämmintä.

Takkikin pääsee näissä kuvissa paremmin oikeuksiinsa, kun pitkästä aikaa tuli ihan päivänvalossa otettuja kuvia. Kylmä oli ulkona pelkässä villatakissa, vaikka alpakka lämmintä onkin!

Lankana siis Dropsin Alpaca Mix. Pipo on tehty lähes kokonaan 2,5 koon pyöröpuikolla, lopun kavennukset on tehty vastaavan kokoisilla sukkapuikoilla.

Kuvat Ida Niemi

Neuletakki norjalaisittain

Huh huh, valmistuihan se vihdoinkin! Ensimmäisenä JYH-projektina kesällä aloitettu kirjoneuletakki nimittäin. Usko meinasi välillä loppua kokonaan ja aikataulun suhteen piti jo luovuttaa, sillä jouluun mennessä olisi pitänyt JYH-töiden olla valmiina. Mutta aika tyytyväinen olo on silti.

Vaikka eihän tästä tosin tullut yhtään sellainen kuin piti, katsokaa vaikka tätä ohjeen kuvaa. Mallina oli siis Dropsin ilmaisohje, Bergen. Ohjeen kuvassa takki on lyhyt laskeutuen vähän vyötärön alapuolelle, mun takista taas tuli melkein takapuolen peittävä. Tein kuitenkin koetilkun (ehkä ekaa kertaa elämässä) ja joka kerta mittasin kappaleiden pituutta, kun ohjeen mukaan pitikin. Oonko mä vaan sitten niin lyhyt, että takki näyttää pitkältä päällä?

Tekemisen prosessia jos lähden kuvaamaan, niin sitä kuvastaa parhaiten yksi sana: tylsyys. Alaosa neulottiin yhtenä kappaleena alhaalta kainaloihin saakka ja molemmat hihat pyörönä hihansuusta kainaloihin saakka, kaikki vaalean beigellä ohuella langalla ja ohuehkoilla puikoilla. Välillä lisättiin tai vähennettiin jokunen silmukka, mutta muuten vaan sileetä tasona ja sileetä pyörönä... tätä sieltä juhannuksesta jouluun saakka. Ei ihme, ettei oikein meinannut edetä.

Joulun jälkeen pääsin aloittelemaan kaarroketta, jota kuvittelin hauskaksi osuudeksi. Mutta kirjoneule tasona ei ollutkaan niin hauskaa kuin olin kuvitellut, sillä joka toinen kerros kirjoneuletta piti tehdä nurjalta puolelta. Ja en tiedä johtuiko langasta vai mistä, mutta muutenkin kirjoneule tökki, vaikka yleensä tykkään tehdä sitä. Monta kertaa tehdessä vannoin, etten enää ikinä lähde tekemään tämän tyyppistä neuletta, tai ainakin seuraavalla kerralla aloitan ylhäältä (että sopiva pituus on helpompi arvioida) ja teen takin sijaan villapaidan (että kirjoneuleen saa tehdä kokonaan oikealta puolelta).

Paljon tässä mallissa oli kivaakin; saumoja ei ollut kuin pienet pätkät kainaloiden alla ja taskuista piti ommella sivusaumat, muuten takki muotoutui neuloessa.

Värivalinta on aika yllättävä, itselleni nimittäin. Alunperin tilasin tätä takkia varten ihan toisen väriset langat paljon neutraalimmalla väripaletilla, mutta lopulta käytin alkuperäisestä suunnitelmasta vaalean pohjavärin lisäksi vain sinistä. Omat lennosta vaihtuneet värivalinnat arveluttivat vielä tehdessä, mutta nyt olen niihin tyytyväinen.

Suurin osa langoista on Dropsin Alpaca Mixiä, vaaleampi ruskea on Fabelia ja tummempi 4-säikeistä Regiaa. Joustinneuleet on tehty 2,5 mm:n, muut osat 3mm:n pyöröpuikoilla.

Karkkiraitainen huivi

Huivin mallina on Heidi Alanderin Meadow Grass. Ihastuin malliin heti ensi silmäyksellä, mutta silti työn aloittaminen kesti pitkään. Värien valinta oli mulle ennennäkemättömän vaikeaa, vaikka tyypillisenä vaakana (ja naisena) olen muutenkin tottunut melko päättämättömään mielenlaatuun. Viimeiseen saakka jahkailin harmaa-fuksian ja harmaa-oliivin väriyhdistelmän välillä. Lopulta kun sain valinnan tehtyä ja aloitin työn fuksia-harmaana, niin pitkään tehdessä vaivasi tunne, että olisi kuitenkin pitänyt se oliivi valita.

Käsialani tuntui löysemmältä kuin koskaan ja pelkäsin loppuun saakka, että pingotuksen jälkeen huivista tulee ruma, reikäinen ja liian suuri. Jätin värinvaihtoreunaan langankierrot tekemättä, kun alkuun näytti, että siitä reunasta tulee kaksinverroin lörppö toiseen reunaan verrattuna. En tiedä, mistä moinen käsialan löysyys nyt johtui, voisiko liittyä bambuisiin puikkoihin, sillä tämä oli yksi ensimmäisistä bambupuikoilla neulomistani töistä?
Noin muuten tykkäsin kovastikin neuloa Addin bambuisella pyöröpuikolla. (Taannoin neuloin bambuisilla sukkapuikoilla yhdet sukat enkä tykännyt, mutta tässä työssä bambu tuntui toimivalta.) Pitää jatkossa sit vissiin vaan valita pienempi puikkokoko. Tässä ohjeen mukaisesti koko 4,5.

Koska huivi tuntui lopun lähestyessä jo jättimäiseltä, jätin kaksi viimeistä raitaa tekemättä. Tuossa vaiheessa lopullinen silmukkamäärä oli jo yhtä lukuunottamatta saavutettu, joten muutos ei aiheuttanut sen kummempia toimenpiteitä. Reunapitsin A-kaavion tein vain kaksi kertaa juuri siitä syystä, että en halunnut huivista enää yhtään isompaa. Ja pinkkiä tuntui muutenkin jo olevan tarpeeksi; ei makeaa mahan täydeltä. :)

Sitten huivi valmistui ja laitoin sen pingottumaan. Kaikki epäilykseni osoittautuivat vääriksi; huivi on kaunis ja keveä, värit ovat ihanat ja neulepinta on tasainen. Reunapitsikin on minun silmään juuri sopivan levyinen tähän huiviyksilöön.

Ohjeesta on pelkkää hyvää sanottavaa, tykkäsin siitä todella paljon. Melko kokemattomallekin huivin tekijälle ohje oli helppo ymmärtää ja seurata.

Langat ovat fuksian väristä Dropsin Fabelia ja vaalean harmaata Dropsin Alpaca Mixiä. Ensimmäistä kului lähemmäs kaksi kerää ja jälkimmäistä lähes yksi kerä.

Koiran ulkoilutus -kuvista tuli tällä kertaa huivin ulkoilutus -kuvia. :)
Kuvat on otettu eilen illalla hämärän ollessa jo laskeutumassa. En oikeastaan huomannutkaan miten hämärää jo oli, ennen kuin katsoin näistä kuvista, että maailmahan näyttää ihan siniseltä. Huivinkaan värit ei nyt sitten ihan totuudenmukaisina näissä kuvissa toistu, mutta saatte ainakin osviittaa. Kuvaajalle kiitos! :)

Tämä on kolmas valmistunut JYH-työni. Aloituksia on kertynyt tähän mennessä seitsemän. Ravelrysta projekti löytyy nimellä Namuraitahuivi.