Iiiik, muurahaisia!

Nuorin tyttäreni on todella eläinrakas tapaus. Hänen mielestään jauhomatojakaan ei saa tappaa, koska ne ovat niin söpöjä. Eikä puhettakaan, että mitään eläviä olentoja tarvitsisi pelätä. Siksipä ei ollut yllättävää, että hän toivoi itselleen muurahais-villasukkia, jollaisten kuvan oli sattunut näkemään jossain.

Ravelryn kautta löytyi Karin Aidan Formication -sukkien ohje. (Formikaatio on lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan tunnetta, kuin muurahainen tai muu hyönteinen kävelisi iholla tai sen alla.) Ihon värisestä langasta tehtynä sukat näyttävät vähän siltä, kuin muurahaisia kävelisi pitkin jalkoja. En löytänyt ihonväristä lankaa sopivan paksuisena ja kun kotoa sattui löytymään sopivan väristä Jussi-lankaa, niin päätin vähän soveltaa ohjetta.

Paksumpi sukkalanka aiheutti sen, että jouduin jättämään aika monta muurahaista ohjeen mallista pois ja oikeastaan piirtämään koko kuvion uudelleen, toki käyttäen alkuperäistä ohjetta mallina. Muurahaisista tuli myös paljon isompia kuin alkuperäisessä mallissa, mutta oikeastaan vaan hyvä etteivät ole ihan niin aidon näköisiä.

Käytin näiden sukkien isoihin yksivärisiin alueisiin ensimmäistä kertaa Tiina Kuulta oppimaani kirjoneuletekniikkaa, jossa neuleen takapuolelle jäävää lankaa ei lainkaan sidota etupuolella olevan langan kanssa kiertämällä langat toistensa ympäri, vaan kontrastivärin lanka neulotaan aina ajoittain nurin edellisen kerroksen kontrastiväriseen lankaan niin, että se muodostaa ikään kuin verkon neuleen nurjalle puolelle. Vaikea selittää, enkä minäkään sitä mistään lukemastani ohjeesta tajunnut ennen kuin Tiina kädestä pitäen sen näytti. Mutta kovasti siistimpää jälkeä näistä yksivärisistä osuuksista tuli kuin sillä perinteisemmällä tavalla. (Varsinkin toiseen sukkaan; ensimmäinen kun oli vielä vähän harjoittelukappale. Mutta onneksi hienoinen epäsiisteys näkyy vain sukan nurjalla puolella.)

Yksi muurahaisista jatkui kantalapun puolelle. Tein sen ihan tavallisena kirjoneuleena, vaikka kirjoneuleen tekeminen nurjalla puolella onkin ärsyttävää. En kuitenkaan jaksanut puolikasta muurahaista varten aloittaa mitään monimutkaisempaa.

Sukista tuli sopivat, lämpimät ja mieluisat, vähän ehkä jännittävätkin, eli ihan jees projekti. :)