Kirjoneuleiltakoulu

Tämä on taas sitä aikaa vuodesta, kun valmistuneita käsitöitä ei voi oikein esitellä julkisesti ennen joulua. Mutta jotta blogissa ei olisi ihan hiljaista, niin kerronpa eilisestä illasta.

Eilen toteutui pitkän suunnittelun tuloksena ensimmäinen kirjoneuleiltakoulu. Järjestäjänä ja kokoontumispaikkana toimi neulekahvila Lentävä Lapanen.

Omasta intohimon kohteestahan on aina mukava puhua. Nyt sai oikein luvan kanssa puhua ja ihmisiä vieläpä tuntui kiinnostavan. Kerroin vähän omasta neulomishistoriastani ja vilautin myös paria aloittelijana tekemääni ei-niin-onnistunutta kirjoneuletyötäkin. Toivon että kurssilaisille jäi mieleen, että opettelua kannattaa jatkaa vaikkei se heti sujuisikaan ihan omien odotusten mukaisesti.

Puhuttiin vähän lankojen valinnasta, neuleen viimeistelystä (kirjoneuleen kohdalla erityisen tärkeää) ja omakehun tärkeydestä. Ja neulottiin!

Oli innostuneen ja keskittyneen oloista porukkaa kuten kuvistakin välittyy. Silti jaksettiin välillä jutella ja laskea leikkiäkin, minkä olennaisena osana pitää käsityöharrastukseen kuuluakin, kuten muihinkin harrastuksiin - harrastamisen ideanahan on olla rentouttavaa ja tuoda hyvää mieltä.

Kävimme läpi kirjoneuleen teknisiä perusasioita ja niksejä kuten että miten lankoja pidellään, miten lanka sidotaan neuleen takana ja miten neuleesta tulee sopivan joustavaa. Ja mikä ihmeen lankadominanssi? Kurssin tärkein tavoite oli kuitenkin välittää kirjoneulekärpäsen puraisua, eli saada ihmiset innostumaan kirjoneuleen opettelusta ja kaikista mahdollisuuksista, mitä se tuo tullessaan. Ja luopumaan turhasta itsekriittisyydestä!

Tämä ensimmäinen kirjoneuleiltakoulu täyttyi niin nopeasti, että sovimme heti perään toisen tammikuulle. Ja jos kiinnostusta riittää, niin voidaan näitä sopia lisääkin.

Kuvista suurin osa on kurssille osallistuneen Kati Arkkilan ottamia. Kiitos Kati! :)

Brillbee-vanttuut

Edelliset kärpässienilapaset oli niin mukava tehdä, että jatkoin neulomalla heti perään toisetkin kirjoneulelapaset. Hempeä kukkakuvio sai seurakseen pirteän pinkin; tällä reseptillä vastustetaan talven kylmyyttä ja pimeyttä oikein urakalla, myös henkisesti.

Ohjeena oli ruotsalaisen Maja Karlssonin suunnittelema Brillbee-vantar. Ohje on ruotsiksi enkä suoraan sanottuna edes yrittänyt ymmärtää sitä, katsoin vain kaavakuvaa. Ja sekin oli mielestäni puutteellinen, sillä siinä on kuvattu vain yksi kukkarivi, vaikka kuvista voi nähdä että on tarkoitus tehdä kahta erilaista kukkariviä (kukat siis eivät tule päällekkäin vaan limittäin edellisen rivin kukkien kanssa). Eli kaavakuvan lisäksi täytyi katsoa myös valokuvaa.

Mutta selvisihän se näinkin ja aika suloiset lapaset syntyi.

Kirjoneuleiden parissa hommat jatkuu. Nyt on sovittuna kaksi kirjoneulekurssia Lentävään Lapaseen, joissa olen ohjaajana. Jos nyt oikein tuota kurssisivua tulkitsin, niin molemmat kurssit ovat täynnä, mutta peruutuspaikkojahan saattaa tietysti vielä tulla. Ja jos halukkaita jää paljon yli niin varmasti voidaan yrittää sopia vielä uuttakin ajankohtaa.

Kärpässienilapaset

Jo monta vuotta sitten näin Pujoliivi-blogissa söpöt sienilapaset ja ihastuin niihin. Päätin jo silloin, että nuo on jossain vaiheessa tehtävä, mutta jotenkin se on siirtynyt (vuosia). Tänä syksynä on meidän ulkoilureiteille osunut paljon kärpässieniä ja myrkyllisyydestään huolimatta ne on niin söpöjä että inspiraatio kärpässienilapasia kohtaan iski uudelleen.

Ohje löytyy liettualaisesta Mezgimo Zona -blogista, josta en tosiaankaan ymmärrä muuten sanaakaan, mutta kaavapiirros ja kuvat puhuvat puolestaan.


Kirjoneule on sitä kaikkein mieluisinta ja rennointa neulomista mulle ja niinpä nämäkin syntyi ihan muutamassa päivässä. Tykkäsin näiden tekemisestä ja tykkään lopputuloksesta. Kuvaa varten yritin etsiä vielä jonkun sienen, mutta kärpässienikausi on ilmeisesti jo vähän ohi, joten vain yksi haalistunut ja levähtänyt sekä yksi osittain syöty sieni enää löytyi.

Muutenkin olen tehnyt kirjoneuletta paljon viime aikoina. Blogin vakituinen lukija ihmetteli, kun postausten tahti on nykyään niin harva, joten ajattelin että ehkä selitys on paikallaan. Olen mukana parissa tulevassa neulekirjaprojektissa testineulojana, joten en voi näitä neulomiani ihanuuksia vielä esitellä. Töitä syntyy kuitenkin koko ajan ja niiden esittelyn aika tulee myöhemmin, joten en ole neulomisen tahtia vähentänyt vaikka blogissa tapahtuukin juuri nyt vähemmän.

Kirjoneulesaralla tapahtuu pian muutakin. Suunnitteilla on kirjoneulekurssi Lentävässä Lapasessa, jossa olen ohjaajana. Se onkin mulle melko uutta, sillä vaikka kirjoneuletta on tullut tehtyä paljon, niin sen opettamisesta on vain vähän kokemusta. Ilmoittautumaan pääsee piakkoin, kirjoitan aiheesta vielä lisää lähempänä.

Taskuneuloosissa

Eilen olin mukana #Taskuneuloosissa Lentävässä Lapasessa. Neulomisen ja sosiaalisen median aiheiden ympärillä pyöriviä Taskuneuloosi-tapahtumia on järjestetty jo useita, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun itse pääsin mukaan.

Uutta asiaa tuli hirveästi! Periscope, SnapChat, YouTube, Twitter, LinkedIn ja Facebook, Instagram - blogien ja videoblogien lisäksi... osa esillä olleista sosiaalisen median kanavista oli sellaisia, mistä en ollut ennen edes kuullut puhuttavankaan. Tulivatpa nyt sitten vähän tutummiksi Marja Nousiaisen ja Pauliina Mäkelän innostavaan tapaan esitellessä uusia ajan ilmiöitä. Marja myös kuvasi tapaamista suorana lähetyksenä Periscopen kautta, missä tapaamiseen saattoi osallistua virtuaalisesti.

Päällimmäiseksi fiilikseksi jäi, että näistä jutuista oli hyvä saada tietoa ja on tärkeää olla niistä perillä ihan jo lastenkin takia, mutta itselle monet some-kanavat tuntuvat liian monimutkaisilta ja toisaalta myös tarpeettomilta. Blogin pitäminen on jo iso saavutus näinkin epä-tietotekniselle henkilölle!  Mutta toisaalta sain vähän kipinää suunnata blogin tarjontaa esimerkiksi Facebookin tai Instagramin puolelle. Joten jospa jotain sen suuntaista laajennusta saisin aikaiseksi tässä kevään aikana blogin täyttäessä pian kolme vuotta.

Millaisten kanavien kautta te lukijat seuraatte mieluiten blogeja tai käsityö-asioita yleensä? Ja missä toivoisitte näkevänne Langan päästä kiinni -blogin tulevaisuudessa?

Hyvää oloa neulomalla

Maaliskuun alussa, tarkemmin sanottuna naistenpäivänä, osallistuin Lentävässä Lapasessa Hyvää oloa neulomalla -kurssille. Kurssia oli ohjaamassa Tiina Erkkilä-Wahtera, joka johdatteli kurssilaiset mindfullness-ajattelun ja neulomisen yhdistämisen saloihin. Puhetta oli myös väreistä ja niiden hyvää tekevästä voimasta.

Tiina kertoi kurssin aluksi ajatuksestaan, että hyvin yksinkertaisestakin kappaleesta saa aikaiseksi käyttöneuleen. Tekemisestä pääsee nauttimaan, kun vaan valitsee itseä puhuttelevat langat ja värit. Hän rohkaisi kurssilaisia aloittamaan ilman tarkkaa ohjetta tai suunnitelmaa ja keskittymään rauhoittavaan ja läsnäolevaan neulomiseen. Tekelettä voi neulomisen edetessä pysähtyä katselemaan ja kuulostelemaan, mitä siitä on tulossa. Ajatus kuulosti ensialkuun vieraalta, mutta Tiinan esitellessä omia neuleitaan alkoi ajatus puhutella ja huomasin, että tämä taitaakin olla juuri sitä, mitä juuri nyt kaipaan.

Nämä värit puhuttelivat ja tuntuivat tähän hetkeen sopivilta. Aloitin neulomaan suorakaidetta yhden Tiinan liivimallin innoittamana. Myöhemmin kotona totesin, ettei tästä sellaista liiviä tulekaan, vaan ihan toisenlainen. Olin siis ilmeisesti sisäistänyt kurssin ajatuksen. 

Pinta lähti syntymään nopeasti, koska joka kuudes kerros tehtiin pudotetuin  silmukoin. Silmukoita kierrettiin jokaisen silmukan välissä kolme kertaa puikon ympäri ja seuraavalla kerroksella pudotettiin. Sain tällä tekotavalla olkavarren kipeäksi, mistä johtuen liivi valmistui melko hitaasti. Nyt se on kuitenkin valmis ja olen tyytyväinen. Ilman ohjetta neulominen ei ehkä jää minulle pysyväksi toimintatavaksi, mutta varmasti osaan tämän jälkeenkin joskus heittäytyä vain tekemään.

Langat Austermann Steppiä ja puikot 4,5mm:n bambuiset pyöröt.