Kirjoneuleiltakoulu

Tämä on taas sitä aikaa vuodesta, kun valmistuneita käsitöitä ei voi oikein esitellä julkisesti ennen joulua. Mutta jotta blogissa ei olisi ihan hiljaista, niin kerronpa eilisestä illasta.

Eilen toteutui pitkän suunnittelun tuloksena ensimmäinen kirjoneuleiltakoulu. Järjestäjänä ja kokoontumispaikkana toimi neulekahvila Lentävä Lapanen.

Omasta intohimon kohteestahan on aina mukava puhua. Nyt sai oikein luvan kanssa puhua ja ihmisiä vieläpä tuntui kiinnostavan. Kerroin vähän omasta neulomishistoriastani ja vilautin myös paria aloittelijana tekemääni ei-niin-onnistunutta kirjoneuletyötäkin. Toivon että kurssilaisille jäi mieleen, että opettelua kannattaa jatkaa vaikkei se heti sujuisikaan ihan omien odotusten mukaisesti.

Puhuttiin vähän lankojen valinnasta, neuleen viimeistelystä (kirjoneuleen kohdalla erityisen tärkeää) ja omakehun tärkeydestä. Ja neulottiin!

Oli innostuneen ja keskittyneen oloista porukkaa kuten kuvistakin välittyy. Silti jaksettiin välillä jutella ja laskea leikkiäkin, minkä olennaisena osana pitää käsityöharrastukseen kuuluakin, kuten muihinkin harrastuksiin - harrastamisen ideanahan on olla rentouttavaa ja tuoda hyvää mieltä.

Kävimme läpi kirjoneuleen teknisiä perusasioita ja niksejä kuten että miten lankoja pidellään, miten lanka sidotaan neuleen takana ja miten neuleesta tulee sopivan joustavaa. Ja mikä ihmeen lankadominanssi? Kurssin tärkein tavoite oli kuitenkin välittää kirjoneulekärpäsen puraisua, eli saada ihmiset innostumaan kirjoneuleen opettelusta ja kaikista mahdollisuuksista, mitä se tuo tullessaan. Ja luopumaan turhasta itsekriittisyydestä!

Tämä ensimmäinen kirjoneuleiltakoulu täyttyi niin nopeasti, että sovimme heti perään toisen tammikuulle. Ja jos kiinnostusta riittää, niin voidaan näitä sopia lisääkin.

Kuvista suurin osa on kurssille osallistuneen Kati Arkkilan ottamia. Kiitos Kati! :)