Kaarisilta

Aiemmin valmistuneessa ihanassa pipossani oli vain yksi haittapuoli: en omistanut mitään siihen sopivaa kaulahuivia. Mutta tämä puute oli kohtalaisen helppo paikata, kun lankojakin oli vielä villatakin ja pipon jäljiltä jonkin verran jäljellä.

Malliksi valikoitui Tiina Kuun upea Kaarisilta. Heti kättelyssä haluan kehua mallin ja ohjeen maasta taivaisiin; tämä oli ihanaa neulottavaa. Mallissa tapahtui koko ajan jotakin, mikä teki neulomisesta mielenkiintoista. Ohje oli selkeä ja tapahtumat etenivät sillä tavalla loogisesti, ettei missään vaiheessa tullut epäilystä, että mitä tässä nyt pitikään tehdä. Ja lopputulos - no, tämä huivi nyt vaan on juuri sellainen, kuin kaulahuivin pitää olla.

Alkuperäisessä mallissa on käytetty vain yhtä raitaväriä. Valitsin kolme raitaväriä siitä yksinkertaisesta syystä, että mitään näistä langoista ei ollut enää jäljellä tarpeeksi huiviin yksinään ja halusin kuitenkin käyttää juuri näitä samoja värejä. Tosin oranssi (vaiko tiilenpunainen?) ei enää ole sitä samaa kuin  villatakissa ja pipossa, mutta kotoa löytyi korvaava lanka, joka oli lähes täsmälleen saman värinen kuin tuo alkuperäinen. Nyt on sitten villatakkia varten hankitut langat tullut kokonaan käytettyä.

Tykkään tästä monivärisestä raidoituksesta tosi paljon ja mikä parasta, huivi sopii hurjan kivasti yhteen pipon kanssa, mikä oli se alkuperäinen ajatuskin.

Pingotuksen kanssa joutui aivot käymään pari ylimääräistä kierrosta, kun en halunnut sileisiin sivuihin nuppineulan jättämiä nyppylöitä. Kokeilin erilaisia tapoja kiinnittää nuppineulat, mutta lopulta päädyin pingottamaan vain pisimmän sivun ja muuten höyrytin huivin kevyesti harson läpi silitysraudalla ja silottelin muotoonsa kuivumaan tasona.

Kuvaustilanteessa apulaisena toimi koivun ja kantavan pakkashangen lisäksi raivoisa tuuli, joka meinasi välillä viedä koko huivin mennessään. Tuulenpuuskien välissä sain sentään muutaman kuvan otettua ja huivikin on vielä tallella. :)

Puikot: 3,5mm:n Addin bambuinen pyöröpuikko, aloitusketjun virkkaus 4mm:n virkkuukoukulla
Langat:
- pohjaväri Drops Alpaca Mix, pikkuisen yli 50g
- raidoista sininen Alpaca Mixiä, oranssi Hot Socks Fashionia ja ruskea Fabelia, kutakin kului reilusti alle 25g

Käpysukat

Bongasin tämän sukkamallin jo kauan aikaa sitten ja ihastuin välittömästi. Kyseessä on Villaviidakon Emman eli Emma Karvisen Kuusenkäpy, jonka ohje löytyy Ullasta.

Malli jäi pitkäksi aikaa jonoon, koska huomasin heti ohjetta silmäillessäni, että tehdäkseni nämä sukat minun on opeteltava monta uutta juttua. Sukan  aloittamisen kärjestä opettelin vasta vähän aikaa sitten ja kiedottuja silmukoita tai ompelemalla päättelyä en ollut tehnyt koskaan.

Mallin kauneus kuitenkin houkutti niin, että päätin tarttua haasteeseen. Opettelin tällä kertaa taas kokonaan uuden aloitustavan, kahdeksikkoaloituksen. Oikein näppärä ja kiva tapa.

Kietomalla ja kääntämällä tehty kantapää on muunnos tiimalasikantapäästä, mutta tällä tekniikalla lisäysten kohdalle ei jää reikiä, kuten muuten joskus helposti käy. Oikein tervetullut uusi oppi siis tämäkin.

Silmukoiden päättäminen ompelemalla oli myös hauska opetella ihan vaan uuden taidon oppimisen ilosta. Jälki on tällä tavalla tehden kaunista ja siistiä, mutta reunasta ei tullut ehkä ihan tarpeeksi joustava makuuni. Tein kokeeksi toisen sukan reunan ensin löysemmin samalla tekniikalla, mutta liian löysänä reuna jäi lerpattamaan niin, ettei sukka meinannut pysyä jalassa lainkaan. Saattaa tietysti olla, että tämä taito vaatisi harjoittelua sen näppituntuman löytymiseksi, että mikä on paras mahdollinen kireys, mutta luulenpa, että jatkossa kuitenkin suosin jotain muuta tapaa päätellä sukansuu.

Ohje oli tosi selkeä ja perusteellinen, joten missään vaiheessa ei tuntunut hankalalta, vaikka olikin paljon uutta. Erityinen kiitos siitä, että oikea ja vasen sukka oli neuvottu molemmat erikseen. Yksi juttu mulla jäi tajuamatta, mutta se ei oikeastaan ollut ohjeen vika vaan oman hosumiseni; tajusin asian myöhemmin, kun pääsin ohjeessa eteenpäin, eli taas hyvä esimerkki, että ohje kannattaisi lukea ajatuksella kokonaan läpi ennen aloittamista. Kyseinen asia oli se, että kuvioneuleeseen saavuttaessa silmukoita vaikutti olevan puikoilla kaksi liikaan. Enempiä miettimättä kavensin ne vaan pois, mutta myöhemmin huomasin, että molempiin sukkiin olisi tullut ikäänkuin sauma, eli kuviovärinen raita nilkan sisäsyrjälle. Sen puuttuminen ei kuitenkaan millään lailla haittaa.

Jos nyt haluaisin saivarrella, niin kuvio muistuttaa mun silmään enemmän männynkäpyä kuin kuusenkäpyä, mutta ihana ja kaunis malli yhtä kaikki. :)

Viimeisessä kuvassa viisivuotiaan tekemä sommitelma kuvausta varten. :)

Lankoina ruskea Dropsin Fabel sekä keltainen Hot Socks Fashion. Molempia lankoja kului vajaa kerä yhteen sukkapariin; ruskeaa jäi vähän ja keltaista aika paljon. Puikot vaihdoin pienempiin aloitettuani ensin ekaa sukkaa 2,5-koon puikoilla. Alkoi tulemaan liian isoa, joten vaihdoin kokoon 2.