Kevyt pipo merituulen tuiverrukseen

En ihan kehtaa tituleerata tätä kesäpipoksi; se on sentään suurimmaksi osaksi villaa. Mutta ei se yhtään liian kuumalta tuntunut tänään, kun meren äärellä Korkeasaaressa kävi vimmattu tuuli ja tuiverrus, vaikka päivä muuten olikin aurinkoinen. Voisi siis ehkä sanoa, että kesäpipo tuuliseen kesäpäivään meren rannalla.

Malli on Tanis Lavalleen Trench Hat Ravelrysta. Mun hatusta tuli vahingossa vähän alkuperäistä mallia lyhyempi johtuen ohuemmasta langasta ja puikoista. Muistin seikan aloitusvaiheessa ja tein hattuun yhden mallikerran neuvottua enemmän, mutta kavennuksiin päästyäni oli jo autuaasti unohtanut koko jutun. En sitten kuitenkaan viitsinyt alkaa korjaamaan valmista työtä, kun tykkään tästä näinkin.

Lanka: vaalean ja grafiitin harmaa Novita Nalle sekä vaalean ja tumman liila Novita Wool.
Puikot: 3,5 kokoinen lyhytkaapelinen pyöröpuikko (ohjetta ohuempi ihan vaan siksi, etten löytänyt paksumpaa) sekä kavennuksissa vastaavan kokoiset sukkapuikot.
Fiilis: Uskon, että tulen käyttämään tätä, mutta pitäiskö silti tehdä vielä se pidempikin versio... Kuviosta tykkään tosi paljon, joten se päätyy varmasti vielä johonkin muuhunkin käsityöhön.

Ja lopuksi vielä kuva aiemmin postatusta kirjovirkatusta laukusta, joka oli retkellä mukana. Ei tämäkään mikään hullun hyvä kuva ole, mutta ehkä vähän parempi kuin edelliset. Ensimmäinen käyttökokemus laukusta oli mukava; laukku on tarpeeksi iso pitääkseen sisällään tavanomaisten käsilaukkukamojen lisäksi myös vähän varavaatteita ja käsityön.

Tämä pipo on ensimmäinen valmistunut JYH2014-työni. Aloitettuna on jo neljä muutakin työtä: villatakki itselleni, Maaria-sukat, Meadow Grass -hartiahuivi sekä puuvillatakki pikkutytölle.

Kirjovirkattu olkalaukku

Muutama viikko sitten suunnittelin kesäisen kassin virkkaamista. Menin Lentävän lapasen lankakauppaan ajatuksena, että haluan virkata helpon raidallisen kassin paksusta puuvillalangasta. Lentävän lapasen innostavan ja ammattitaitoisen myyjän ystävällisellä avustuksella tajusin kuitenkin, että oikeasti haluankin jotain ihan muuta, nimittäin kirjovirkata kassin ohuesta langasta. Asiaan vaikutti myös liikkeessä esittelyssä olleet Molla Millsin Virkkuri -kirjat, joiden selailu toi silmien eteen toinen toistaan ihanampia kirjovirkattuja malleja. En ole tehnyt mitään tällä tekniikalla aiemmin, mutta myyjän näytettyä muutama silmukallinen uskoin osaavani. Eikä tämä vaikea tekniikka olekaan, mutta työläs kylläkin! Olen viettänyt tämän parissa aikaa tosi tiiviisti viimeiset pari viikkoa. Tosin välillä työn eteneminen viivästyi siksikin, että langat loppuivat kesken juuri juhannuksena, jolloin lankakauppa oli kiinni.

Kassi on aloitettu vetoketjusta virkkaamalla ketjusilmukkaa suoraan kiinni vetoketjuun. Nappasin kuvan tuosta vaiheesta, kun ajattelin, etten osaa tätä muuten selittää. Eli tähän tapaan:

Sitten virkkasin vetoketjun ympärille litteän soikion, jonka koko määräytyi laukun toivotun ympärysmitan mukaan. Sen molempiin päihin virkkasin lenksut metallirenkaille, joihin lopuksi kiinnitettiin olkahihna. (Tässä vaiheessa mies kysyi, olenko tekemässä koiralle uutta kaulapantaa.) Metallirenkaat ja vetoketju on otettu vanhasta, muuten käyttökelvottomasta käsilaukusta.

Sitten aloitin kirjovirkkauksen suurin piirtein tämän mallin mukaan, joskin mun versio näyttää aika erilaiselta, koska jätin nuo katkoviivat mallista kokonaan pois. Työläydestä huolimatta virkkaaminen ei ollut tylsää, koska kuviossa tapahtuu koko ajan jotain; ainoastaan pohjan viimeinen musta alue oli pitkästyttävää, kun ei väri enää vaihtunut. Kuljetin pohjassa ylimääräistä mustaa lankaa työstettävän mustan langan sisällä kirjovirkkauksen tapaan, koska halusin, että alaosasta tulee saman paksuinen kuin muustakin kassista. Jotenkin ajattelin sen myös tekevän pohjasta tukevamman.

Pohjan virkkasin kiinni ja sen jälkeen taitoin ja ompelin laukun sisäpuolelta kolmiot pohjan sivuilta keskisaumaa kohti tehden pohjasta suorakulmion. Mitään koviketta en ole ainakaan vielä pohjaan laittanut, mutta pitää katsoa, miltä tuollainen pehmeä pohja käytössä tuntuu.

Olkahihnan tein tämän ohjeen periaatteella; tosin käyttämäni lanka oli sen verran ohutta ohjeen lankaan verrattuna, että palmikoin hihnan kuudesta pötkylästä kolmen pötkylän sijaan. Olkahihnasta tuli vähän liian pitkä, koska arvioin että palmikointi olisi vienyt enemmän pituutta noista pötkylöistä. Mutta onnistuupahan sitten sellainenkin turvallisuusratkaisu, että voi laittaa olkahihnan pään yli.

Lanka: Schachenmayr Catania 
Virkkuukoukku: Koko 2 vetoketjun ympäristössä ja koko 3 loppuosassa
Fiilis: tätä oli tosi hauska tehdä ja lopputuloksesta tuli tosi kiva! Lisäksi ihastuin Cataniaan niin, että kävin jo ostamassa lisää seuraavaan työhön.

Kuvista tuli luokattoman huonoja ja epätarkkoja, joten lupaan yrittää kuvata kassia vielä uudestaan paremmalla säällä ja valaistuksella. Kamera se vaan taitaa vedellä viimeisiään, pitää varmaan ruveta miettimään uuden hankkimista.

Hippihenkinen olkalaukku rastaväreissä

Eilen tuli valmiiksi isomman tyttären tilaama olkalaukku, johon oli ohjeena hippihenkisyys ja rastavärit. Tämän tekemisessä ei kulunut montaa päivää, pylväillä virkkaaminen on aika nopeaa. Muut värit ovat 7-veljestä mutta vihreä raita on Isoveljeä, koska muuta sopivan väristä lankaa ei löytynyt. Kavensin siis vihreän raidan alkaessa  viiden pylvään välein yhden pylvään verran ja kaksi pylväskerrosta virkkasin lyhyinä pylväinä. Itse en ainakaan huomaa suurta eroa lopputuloksessa eriväristen raitojen välillä.

Laukun vuoritus tuotti enemmän päänvaivaa kuin virkkaustyö. Ensinnäkään en ollut käynyt ostamassa sitä varten mitään kangasta, koska oletin, että varastoistani löytyy jotain sopivaa. No, ei löytynyt, mutta kirppikselle menevästä kassista löytyi pari vaatekappaletta, jotka päätyivät tällaiseen kierrätyskäyttöön. Toisekseen olen enemmän kotonani virkkuukoukun ja neulepuikkojen seurassa kuin ompelukoneen ja kaavojen tekemisestä ei ole hajuakaan. Mutta aika hyvän vuorin sain silti väkerrettyä, näihin taitoihin nähden siitä tuli suorastaan hyvä. Toki jonkun enemmän ompelutaitoisen mielestä siinä on paljonkin parantamisen varaa. En kuitenkaan ottanut työstä kovin suuria paineita, koska laukun tuleva omistaja on yksi maailman suurpiirteisimmistä tyypeistä.

Kuviollinen vuorikangas on peräisin paidasta, jonka tytär osti kirppikseltä ihastuttuaan kuosiin, paha vaan että paita oli hänelle noin 20 numeroa liian suuri. Mutta eipä mennyt tuhluuseen sekään ostos. :) Musta kangas laukun reunassa ja olkahihnassa on peräisin allekirjoittaneen vanhoista kesähousuista.

 

Laukku valmiiksi pakattuna...

... ja käytössä. Tyttären kommentti laukusta oli "sikasiisti", mikä tietysti lämmitti äidin sydäntä.

Ja lopuksi vielä vähän tämän päivän puhdetta: tehtailin puistossa istuskellessa aika kasan uusia mansikoita. Paikalle osui pari pikkutyttären tarhakaveria, jotka ihastuivat mansikoihin niin, että halusivat ottaa niistä valokuvia. 

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/7689885/?claim=rgab4tzms8x">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>,