Hilja kämmekkäät

Ihanat Hilja kämmekkäät on suunnitellut Aleks Byrd. Briteissä asuvalla Aleks Byrdillä on sukujuuria Brittein saarten lisäksi Kanadassa ja Virossa. Erityisesti eestiläiset sukujuuret näkyvät hänen suunnittelutyössään perinteisten eestiläisten käsityötekniikoiden hyödyntämisenä, kuten roosimine-tekniikan monipuolisena käyttönä.

Hilja kämmekkäiden upein elementti on ehdottomasti kämmenselkää koristava kuvio. Peukalolle ei erikseen tehdä kiilaa eikä oikeastaan tehdä koko peukaloakaan, neulotaan vain peukaloa varten aukko napinläpi-tyyliin. Ainoa muokkaukseni ohjeeseen oli se, että tein paukaloaukon vähän alemmas kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä, sillä hlusin saada sormia lämpimään vähän pidemmältä matkalta.

Roosimine tekniikassa kuvio muodostuu kuljettamalla kuviovärin lankaa neuloessa työn oikean ja nurjan puolen välillä. Olen aiemminkin kokeillut tätä tekniikkaa (Soile Pyhäniskan Päivä Provencessa, Summer Leen Amberwing), mutta Hilja kämmekkäissä toteutin sitä ensimmäistä kertaa useammalla värillä. Ohjeessa ei ole sanallisesti roosimine-tekniikkaa neuvottu, mutta se sisältää linkin suunnittelijan tekemään ohjevideoon, josta asia ilmenee kyllä.

Koukutut lapaset

Edellisessä postauksessa nämä lapaset jo vilahtivatkin: Koukutut lapaset kiilapeukalolla. Ohje on Novitan Lapaslehdestä vuodelta 2014 ja sen on kirjoittanut Minna Metsänen.

Käsityön taiteen perusopetuksen nelivuotisella kurssilla Järvenpään opistolla on tämän lukukauden teemaana lankatekniikat. Meinasin vähän kyseenalaistaa, että onko tällä kurssilla tarjota minulle mitään uutta, mutta jo ennen ensimmäistä kurssikertaa opettajamme oli ehtinyt luetella useita lankatekniikoita, joita en ole koskaan aiemmin kokeillut, osaa en ollut edes kuullut. Mikäs sen hauskempaa kuin päästä kokeilemaan uusia tekniikoita tämän rakkaimman materiaalini parissa!

Ensimmäisenä uutuutena tartuin koukkuamiskoukkuun. Olen joskus pikkuisen kokeillut koukkuamista, mutta silloin tein edestakaisin virkatun työn yhdellä värillä. Suljettuna virkattu työ kahdella värillä oli siis aivan uusi juttu. Langaksi kaivelin laatikoiden kätköistä monta vuotta vanhaa Nalle Taikaa, joka kulkee työssä kaksinkertaisena. Beige lanka on vanhan vuosikerran 7 veljestä.

Tekniikka on yllättävän kiva. (Yllättävän, koska olin aiemmin mieltänyt tämän joksikin hankalaksi muinaistekniikaksi.) Hauskan näköistä pintaa syntyy joutuisaan ja lopputulos on todella lämmin, kulkeehan lanka työssä moninkertaisena. Koukkuttu pinta on myös hyvin tiivistä eikä siis tuulisella säälläkään päästä läpi. Nämä lapaset jäivätkin samantien omiin käsiin. Ne ovat ehdottomasti lämpimimmät itsetehdyistä lapasistani. Pidän myös niiden ulkonäöstä; pinta muistuttaa hauskasti vanhaa räsymattoa.

Powerflower kämmekkäät

Saksalaisen Ducathin kesän kukkaloistolla leikittelevä Powerflowerclub e-kirja sisältää kolme sukkaohjetta ja yhdet kämmekkäät. Kaksien sukkien jälkeen otin puikoille kämmekkäät, Powerflowermittens.

Ohjeessa on kokoelman muiden ohjeiden tavoin yksi koko. Kämmekkäät neulottiin 64 silmukalla. Peukalokiilan avulla käsineestä saadaa hyvin käteen istuva. Malli on tosi kaunis ja kämmekkäät syntyvät niin nopeasti, että tekee mieli neuloa vielä muutamat lisää erilaisilla väriyhdistelmillä leikitellen; pikkuhiljaa alkaa mieli vetää kohti syksyisempiä värisävyjä.

Umpihanki

Voi miten hyvin tämän lapasmallin nimi sopiikaan ulkoa näkyvään maisemaan juuri tänä aamuna, suuren lumimyräkän jälkimainingeissa! Umpihanki on Aino Vikmanin suunnittelema malli, joka sai inspiraation kuvioonsa vuoden 2020 Sukkafinlandia kisan lämmittelymallista, Tiina Kaarelan Liekki-sukista. Alunperin Umpihanki ilmestyikin ystävänpäiväyllätyksenä sukkafinlandian kilpailijoille, nyttemmin se on saatavilla ilmaisohjeena ravelrysta.

Umpihanki on rakenteeltaan mielenkiintoinen malli. Lapaset neulotaan kärjestä aloittaen. Ensin neulotaan lapasen kärkiosa ja paukalo peukalonhankaan asti, sen jälkeen osat yhdistetään ja aloitetaan samalla kiilakavennukset, kun neulotaan lapasen alaosa. En ole ennen neulonut kärjestä aloitettuja lapasia, joten en tiedä miten muuten tuon kiilakavennuksen voisi tehdä, mutta tässä se oli tehty niin, että muodostui intialainen peukalokiila. Se oli helppo tehdä ja siitä tuli huippuhyvä! 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin intialaista peukalokiilaa ja täytyy sanoa, että sen istuvuus käteen on ihan jotain muuta, kuin perinteisellä kiilalla, joka parhaimmillaankin istuu mitenkuten ja tuppaa valahtamaan pois paikaltaan aika ajoin.

Lankana näissä Novita Nalle. Ohje on langan ja puikkojen suhteen joustava; se on kirjoitettu neljälle eri silmukkamäärälle ja sisältää lisäksi ohjeet koon muokkaamiselle.

Grown Together

Grown Together on nerokas ja upea lapasmalli. Sen on suunnitellut Sukka-Finlandia neulontakisan lahjomattomana tuomarina tunnetuksi tullut Aino Vikman, jonka muihinkin lapasmalleihin kannattaa käydä tutustumassa.

Näiden lapasten rakenteessa on todellakin ajateltu "laatikon ulkopuolelta" vanhaa tuttua asiaa. Aino kertoo lapasten esittelysivulla, että halusi suunnitella lapasmallin, jossa ei tarvitsisi poimia silmukoita, silmukoida, ommella tai laittaa silmukoita odottamaan jämälangalle. Lisäksi hän halusi mahdollisimman vähän pääteltäviä langanpäitä. Grown Together lapasissa kaikki nämä vaatimukset toteutuvat. Molemmat lapaset tosiaan neulotaan samanaikaisesti yhtenä kappaleena eikä lopussa ole kuin aloitus- ja lopetuslanganpää pääteltävänä. Lopun steekkauksesta toki sitten syntyy vähän siistimistä.

Neulominen aloitetaan poikittain peukalon ulkosyrjältä. Kun peukkujen sisäsivusaumat on suljettu, luodaan lisää silmukoita kämmenosaa varten.

Kämmenosa kasvaa ja sen kärkiosaan saadaan pyöreää muotoa levennysten ja kavennusten avulla. Kirjoneuleosuuden jälkeen väri hauskasti vaihtuu. Kun lapaset ovat sopivan levyiset, niin sivusauma suljetaan omanlaisellaan päättelytekniikalla, jollaiseen en ole ennen törmännyt. Sitten onkin valmiina kaksi lapasta, joiden käyttöönoton estää enää se, että ne ovat toisissaan kiinni. Steekkaus eli neuleen leikkaaminen valmistellaan virkaten ketjusilmukkarivit leikkauskohdan molempiin reunoihin. Ja sitten saksilla keskeltä poikki vaan, hui! :D

Ohjeessa oli neuvottu valitsemaan huopuva lankaa, jolloin steekkauksen reunoja olisi voinut lopuksi vähän huovuttaa. Enhän minä sellaista ohjetta huomannut ennenkuin vasta steekkauksen jälkeen. (Katselin muutaman ohjevideonkin  steekkauksesta vasta sitten, kun oli jo leikannut; tätä voisi joku hyvällä syyllä kutsua perse edellä puuhun menemiseksi.) Steekkireunan pitävyys jäi tästä syystä vähän askarruttamaan, joten taitoin lapasen suusta noin sentin verran reunaa sisään ja ompelin taitteen sisään. Tuli myös siistimmän näköinen mielestäni näin.

Tein hieman enemmän kerroksia ja kärjen kavennuksia kuin ohjeessa; tiheys oli mulla vähän eri kuin ohjeessa johtuen ohuemmasta langasta. Ohjeessa on neuvottu hyvin ja yksityiskohtaisesti, miten voi kokoa muuttaa missäkin vaiheessa. 

Jos neuloisin nämä uudestaan (ja saatan hyvin neuloakin), niin tekisin ranneosasta vähän pidemmän ja samaten steekkausalueesta, jotta saisin tehtyä vähän leveämmän taittoreunan. Muilta osin lapaset istuvat ihan älyttömän hyvin käteen.

Lankana näissä siis ihanainen Regian Premium Merino Yak, joka on oikeastaan mun ykkössuositus mihin tahansa asusteeseen tällä hetkellä; se on mukava neuloa ja käyttää ja lisäksi viime talvena neulotut, paljon käytössä olleet neuleet on säilyttäneet pintansa siistinä ja muotonsa napakkana todella hyvin.

Girly Feeling Mittens vol 2

Tiny Dancer paidan jämälangoista syntyi toiset Girly Feelings kämmekkäät. Ensimmäiset Girly Feelings kämmekkääni neuloin raitalangasta, nämä syntyivät pätkävärjätystä. Molemmat sopivat vallan hyvin tähän malliin. Kuvio muodostetaan nostetuin silmukoin ja palmikonkierroin neuloen aina vain yhdellä värillä kerrallaan.

Ihanan mallin on suunnitellut Dolly Laishram, jonka muihinkin malleihin kannattaa tutustua.

Fair Isle -kämmekkäät

Toiset viime viikon flunssan kourissa neulotut kämmekkääni ovat perinteistä kirjoneuletta: skotlantilaisen Clare Hutchinsonin suunnittelemat Fair Isle Mitts. Malli on kaunis ja perinteinen ja tarjoaa hyvän mahdollisuuden yhdistellä pieniä määriä eri värejä.

Kämmekkäät on neulottu osittain tunnistamattomista jämälangoista; vaaleanpunaiset ja pinkit ovat Roosa-nauha lankaa.

 

Ainoa miinus tulee peukalokiilan asettelusta; vaikka näin kämmekkäiden kuvan ennen neulomista, niin jostain syystä (=flunssa?) muistin vasta työn edetessä, että sivusaumaan asettuva peukalokiila ei ole ergonomisesti kaikkein edullisin, sillä eihän peukalo lepoasennossa käden sivulla sijaitse, vaan enemmänkin hiukan kämmenen puolella. Joten käytössä kuvio ei asetu ihan kämmeselän keskelle, paitsi jos levittää kädet auki, kuten olen tehnyt kuvassa. En kuitenkaan aio antaa tämän yksityiskohdan häiritä, sillä tästä pienestä kauneusvirheestä huolimatta nämä ovat oikein sievät ja käyttökelpoiset kämmekkäät.

Girly Feelings Mitts, Wannabe Vintage Mitts, Nalu Mitts ja Fair Isle Mitts.

Nyt on siis valmistunut lyhyessä ajassa neljät kämmekkäät ja luulen että niitä valmistuu vielä lisääkin. Kerään näitä varalahjalaatikkoon tulevaisuuden varalle; sukkien antamisessa on välillä se ongelma, että pitää ottaa selvää saajan jalan koosta, mutta aina selvitystyö ei ole niin helpooa. Varsinkin joustavasta neuloksesta tehdyt kämmekkäät sopii aika monenkokoisiin käsiin.

Wannabe Vintage kämmekkäät

Olin viime viikolla flunssassa, mikä näinä aikoina tarkoittaa pysyttelyä visusti sisällä ja poissa ihmisten ilmoilta, kunnes kaikki oireet on parantuneet. (Vaikka negatiivinen koronatestitulos onneksi tuli jo puolessa välissä viikkoa.) Mitään kauhean raskasta ei kyllä jaksanut tehdäkään, ei edes neuloa mitään kovin isoa. Mutta viikon aikana neuloin parit kämmekkäät. Pienuutensa ja nopeutensa ansiosta ne tuntuivat sopivalta neulottavalta.

Wannabe Vintage Mitts on saksalaisen Jennifer B:n suunnittelema malli, jonka kuviossa hän kertoo hyödyntäneensä itävaltalaisesta museosta löytynyttä palmikkokaaviota. Mallin nimi viittaa suunnittelijan mukaan 70-luvun kukkakuvioisiin kaakeleihin (muistuu mieleen kieltämättä).

Malli on todella kaunis. Tykkään siitä, miten peukalokiila on toteutettu; nämähän on tietysti yksilökohtaisia juttuja, mutta minun käteeni tämä malli istuu erityisen sopivasti. Kukkakuvio on näyttävä olematta silti mitenkään hirveän vaikea. Ja pidän myös siitä, että joustimiin on suunniteltu yksityiskohdiksi pienet palmikot, jotka tosin tein väärin, koska luin merkkien selitykset vasta aloittaessani kämmenselän kuviota. (Niiden pitäisi siis olla toteutettu kierretyin silmukoin, mutta koska en jaksanut purkaa, niin mulla ne on nyt sitten tavallisia palmikon kiertoja.)

Lanka on iki-iki-ihanaa Handun Paksukkista alkukesään sopivassa raikkaan vihreän sävyssä.

Girly Feelings Mittens

Dolly Laishram on suunnittelija, joka tuntuu keksivän aina jotain uutta; uusia tekniikoita ja tapoja leikkiä väreillä ja silmukoilla. Minua viehättävät erityisesti ne hänen lukuisat mallinsa, jotka perustuvat nostetuin silmukoin tai mosaiikkitekniikalla muodostettuihin kuvioihin. 

Girly Feelings Mittens on malli, jonka kuvio muodostetaan niin, että neulotaan vuorotellen kaksi kerrosta päävärillä ja kontrastivärillä. Osa silmukoista nostetaan ja välillä niillä tehdään palmikonkiertoja. Oikeastaan kuvio on aika helppo ja lopputulos on hauska ja näyttävä. 

Malli on suunniteltu jämälangoille niin, että jokainen kahden kerroksen kontrastivärin raita tehtäisiin eri värillä. Käytin kuitenkin valmiiksi raidoitettua ja pätkävärjättyä lankaa ja lopputulos on mielestäni tosi kiva. (Lanka on jämää näistä Zoom Out kämmekkäistä). Tarkoituksellisesti en kohdistanut raitoja, vaan ajattelin että on hauskempaa näin, että molempien käsien kämmekkäät ovat keskenään rennosti erilaiset.

Tämä oli jotenkin tosi kiva ja joutuisa malli neuloa. Näen tässä kuviossa lukuisia mahdollisuuksia hyödyntää aikojen saatossa kertyneitä monivärisiä jämälankoja, jotka mulla yleensä tuppaa jäämään käyttämättä.

Nalu -kämmekkäät

Amerikkalainen Leila Raven on suunnitellut nämä yksinkertaisen kauniit ja tyylikkäät kämmekkäät, Nalu Mitts. Hänen muuhun suunnittelutyöhönsä kannattaa käydä tutustumassa blogissaan Call of the Raven.

Pyysin Marjukka Aaltosen käsimalliksi, kun hänellä oli niin mahdottoman kauniisti laitetut kynnet. Kiitos Marjukka!

Tämä pari on neulottu Handun Paksukkis -langasta, joka on paksumpi versio Handun Perussukkalangasta. Tämä nimenomainen ruskea jäi yli Yhteenkietoutuneet -sukista. Ihmeen riittoisa lanka tämä onkin, sillä yksien sukkien ja yksien kämmekkäiden jälkeen punnitsin, että kerää riittää vielä vaikka toisiin samanmoisiin kämmekkäisiin.

Sheltti-lapaset

Nyt voi aloittaa joululahjojen esittelyn. Ensimmäisinä tämän vuoden lahjoista valmistuivat nämä sheltti-lapaset. Meidän vanha uskollinen sheltti-ystävä kuoli keväällä ja lapseni toivoi lapasia muistoksi rakkaan ystävän kuvalla varustettuna. Aiemmin olen samaiselle lapselle tehnyt sheltti-sukat, jotka jo venyvät liitoksistaan jalan kasvun myötä, mutta ovat edelleen sinnikkäästi käytössä. Sukkien, lapasten ja pipon ohjeen sisältävä ohjepaketti löytyy Jorid Linvikin pattern shopista.

Tällainen lahja on samalla osa surutyötä, merkityksellinen ja tärkeä niin tekijälle kuin saajallekin. Ilahduin kun keksin kuvioväriksi harmaankirjavan langan (Zitron Trekking XXL), joka kuvasti meidän blue merle -sheltin värejä täsmälleen ja näin lapasten sheltistä tuli vielä oikeamman näköinen kuin musta-valkoisina toteutetuista sukkien shelteistä.

Cloudburst sormikkaat

Sormikkaat on yksi eniten käyttämistäni asusteista. Etelä-Suomen syksyt ovat niin pitkiä ja talvet niin lyhyitä, että lämpimille lapasille on lopulta paljon vähemmän tarvetta kuin ohuille sormikkaille. Silti en ole neulonut moniakaan sormikkaita, ainakaan aikuisten. Jokin niissä sormissa vaan tuntuu niin vaivalloiselta, kun pitää vähän väliä olla laskemassa ja poimimassa silmukoita.

Päätin nyt kuitenkin tarttua toimeen ja neuloa sormikkaat monen vuoden aikomisen jälkeen. Langaksi valitsin Rowanin Valley Tweed -langan, jota sain vuosi sitten bloggaaja-lahjaksi Prymiltä. Kiitokset lahjasta, ihana lanka on ja juuri sopivan värinen! :) Muistan kuinka vuosia sitten en voinut sietää mitään tämmöisiä tweed-lankoja, mutta nyt on näköjään maku kypsynyt ja tämä tuntuikin aika kivalta pienine kontrastivärisine nyppylöineen. Karheitahan tweed-langat on, eikä niin joustavia kuin esim. sukkalangat, mutta pesussa neule pehmeni ja tyköistuviin sormikkaisiin ei sillä tavalla joustoa tarvitse.

Malliksi valitsin ensin jonkun sormikasohjeen, mutta silmukkamäärä oli siinä liian iso (enkä halunnut lörppä-sormikkaita) ja niinpä vaihdoin tähän Arienne Grayn Cloudburst -kämmekäsohjeeseen ja jatkoin siihen sormet. Lopputulos on oikein mukava ja ennenkaikkea tiedän että nämä pääsevät käyttöön varmasti enemmän kuin mikään muu lähiaikoina valmistunut neule; paitoja ja huiveja tulee aina vaihdeltua, mutta sormikkaita voi hyvinkin käyttää samoja koko kauden, varsinkin näin ihania. 

Ja vaikka työ etukäteen tuntui isolta, niin eipä siinä montaa päivää mennyt. Ehkä seuraavalla kerralla tulee tartuttua toimeen vähän vähemmällä viivyttelyllä. :)

Kuvat: Taina Shildt

Sukelluslapaset

Vuoden varmasti erikoisin itsetehty joululahjani oli tämä: sukelluslapaset kahdella sormipaikalla ja sormien nahkavahvikkeilla.

Veljeni harrastaa sukellusta ja oli esittänyt tarkat toivomukset lapasten suhteen. Että olisi hyvä olla peukalo ja etusormi erikseen tarkkuutta vaativien hommien helpottamiseksi. Ja että niiden tarttumapinnalla olisi hyvä olla jotain vahviketta, etteivät sormet kulu helposti puhki. Ilmeisesti siellä veden alla availlaan ja suljetaan jotain klipsejä tms.

Lisäksi tuli maininta, että jokin huomioväri olisi hyvä, että lapaset erottuvat paremmin muuten enimmäkseen mustien sukellusvarusteiden joukosta. Tässä kohtaa saatoin vetää pikkuisen överiksi...

Otin lapasohjeeksi Räisäläläiset kirkkolapikkaat kirjasta Sukupolvien silmukat. Lanka tosin oli paksumpaa (sukelluksissa on kuulemma tosi kylmä ja lanka sai olla paksua). Nämä ovat siis 7 veljestä. Sormien erottelun tein veljen kädestä piirretyn mallin perusteella.

Vaikeinta oli nahkapaikkojen ompelu. Onneksi Lentävän Lapasen neuletovereista löytyi sellaisiakin, jotka osasivat neuvoa nahkapaikan ompelussa!

Ja lopputulos - en oikein tiedä, miten siinä näin kävi: Sukellusharrastus + perinnelapasohje + huomioväri = kaksi meksikolaistyylistä neulottua kaktuskoristetta. Jotka onneksi toimii myös sukelluslapasina. :D

End Paper Mitts

End Paper Mitts on kaunis Eunny Jangin suunnittelema kämmekäsmalli, joka on ollut aiottujen neulottavien jonossani ainakin viisi vuotta. Keväällä sain vihdoin toteutettua nämä eräs ystävä mielessäni. Viime viikolla tavattiin pitkästä aikaa ja sattui vielä olemaan kyseisen ystävän syntymäpäiväkin, joten nämä päätyivät sopivasti synttärilahjaksi.

Ystäväni oli joskus ohimennen maininnut toivovansa kynsikkäitä, eli tuollaista mallia missä jokaiselle sormelle on oma pieni kauluksensa, joten muutin alkuperäistä mallia siltä osin hieman.

End paper viittaa kirjan kansien sisäpuolella olevaan koristeelliseen paperiin, jonka avulla kirja on liimattu kiinni kansiin. Tai ainakin vanhoissa kirjoissa ne kansipaperit on usein koristeellisia.

Zoomailua

Sybil R on saksalainen neulesuunnittelija, jolla on todella mielenkiintoinen ja omintakeinen tyyli. Kun ensimmäistä kertaa törmäsin hänen suunnittelutöihinsä Ravelryssa, lumouduin selailemaan niitä pitkäksi aikaa. Käykääpä vaikka katsastamassa näitä hauskoja kämmekäsmalleja, joiden rakenne ei noudata ihan totuttua kaavaa.

Ihan pakko oli päästä kokeilemaan jotain näin erikoista ja hauskan näköistä. Valitsin tehtäväksi Zoom Out -kämmekkäät ja niihin langaksi kirjava-raidallisen Hot Socks Diamondin, joka on ihanaa pehmoista merinovillasekoitetta. Kirjavat ja raidalliset langat eivät sovellu jokaiseen projektiin, mutta tämän tyyppiseen ne ovat omiaan. Kämmekkäiden hieno ja kekseliäs rakenne ei yksivärisestä langasta tehtynä tulisi lainkaan niin hienosti esille.

Ohje oli yksityiskohtainen ja eteni rivi riviltä. Se olikin tarpeen, sillä kämmekkään muoto hahmottui vasta pikkuhiljaa työn edetessä. Ensin en millään meinannut ymmärtää, miten alun lituskasta ympyrästä alkaa muodostumaan käsine. Tarkkoja silmukkamääriä ohjeessa ei annettu, vaan neuvottiin mittaamaan esim. "2/3 ranteen ympärysmitasta". Pari purkuprojektia omat arviointivirheet aiheuttivat. Ohjeen parista pienestä virheestä huolimatta idea selvisi ja kämmekkäistä tuli sellaiset kuin pitikin. Eikä pääteltävänä ollut lopuksi kuin kaksi langanpäätä, sillä käsine neulottiin alusta loppuun lankaa katkaisematta.

Tulen varmasti neulomaan muitakin malleja tältä suunnittelijalta! Jos sinäkin kiinnostuit, niin Sybilistä ja hänen töistään voi lukea lisää hänen blogistaan, Knitting and so on.

Cream Cookies

Otsikosta voisi ehkä luulla, että olen ryhtynyt leipomispuuhiin. Cream Cookies on kuitenkin tämän pehmeänsuloisen kämmekäsmallin nimi. Malli löytyy Garnstudion ilmaisohjeista.

Neuloin kämmekkäät Sandnes Garnin Duosta ja Schachenmayrin Fashion Kid Lightista, joista jälkimmäisen sain lahjaksi maahantuojalta. Tästä uskomattomasta 100 gramman kerästä pehmoista höttölankaa on syntynyt ennen kämmekkäitä jo toppi ja tuubihuivi ja edelleenkin sitä on jäljellä lähes 50 grammaa. Olisi pitänyt alunperinkin tehdä siitä jotain isompaa, mutta en vaan olisi ikinä uskonut miten riittoisa yksi kerä voi olla! Duossa on merinovillaa ja puuvillaa; uskomattoman pehmoinen ja ihana lanka tämäkin. Langat sopivat täydellisesti yhteen!

Cream Cookies ohje on kirjoitettu vähän ohuemmalle langalle, josta syystä jouduin vähän pienentämään silmukkamäärää. Muuten olen suurinpiirtein seurannut ohjetta.

En ole kauhean ahkera kämmekkäitten käyttäjä, koska sormeni useimmiten vaativat ulkona koko käden peittävää käsinemallia ja sisällä en ole opetellut käsineitä käyttämään, vaikka se joskus voisi ollakin hyvinkin tarpeellista. Kämmekkäitä on kuitenkin todella mukava tehdä ja tarjolla on monia kauniita malleja, joten teen niitä sitten lahjakorin täytteeksi - vaikka nämäkin ovat kyllä niin suloisen pehmeät, että tekisi mieli jättää heti omiin käsiin.

Pöllö-lapaset

Osui taannoin silmään aivan tavattoman suloisten pöllö-lapasten ohje ja pitihän näin söpöt lapaset toki toteuttaa.

Malli on Rebecca Tsain Grey Eyed ja sen saa ladattua Ravelrysta ilmaiseksi. Minun pöllöni eivät kyllä ole harmaasilmäiset vaan silmät kuten pöllötkin ovat ruskeat.

Käytin rannekeosaan yhden ihanan vihreän keränlopun, josta riitti juuri tämän verran. Langan riittävyys määräsi tällä kertaa resorin pituuden. Tämä oli hyvä tapa käyttää pieni määrä lankaa, varmaan tulee muutama muukin keränloppu pääsemään samantapaiseen käyttötarkoitukseen. Ruskea olisi toki riittänyt kuvioväriksi yksinäänkin, mutta olisihan lapasten yleisilme silloin ollut tylsempi.

Mallipiirros itsessään on tosi kaunis. Kämmenselän pöllöt - no, kuka nyt voisi vastustaa pöllöjä. Kiva kun suunnittelija on nähnyt vaivan piirtää pöllöt osaksi ympäristöä köynnösten keskelle. Ja kämmenpuolen köynnökset olisivat nätit jo ihan itsekseenkin.

Pisteeksi iin päälle malliin on suunniteltu vielä yhdet pikkupöllöt, jotka kurkistavat piilosta peukun takaa. Tämmöinen pieni hassu yksityiskohta saa kivan mallin tuntumaan vielä kivemmalta! :)


Langat: vaalea harmaa Hjertegarn Bacic, vihreä Malabigo Sock sekä ruskea Handun Merinosukkis.

Kujeilua

Tein kämmekkäät merkkipäivän lahjaksi rakkaalle ystävälle. Lankana Malabrigo sock, sama värisävy kuin näissä irtohihoissa. Väri oli näissä syksyn hämärissä vaikea vangittava, kesäisissä otoksissa toistuu aika oikeana.

Malli on Tiina Kuun Kujeillen. Super-ihana malli! Nyppylät tein ohjeessa esitetyllä vaihtoehtoisella tavalla, sillä en millään keksinyt miten saisin neulottua seitsemän silmukkaa samalla kertaa oikein. Kauniit tuli tällä toisellakin tavalla.

Oli hauska, kun näitä antaessa lahjan saajan paita oli täsmälleen samaa värisävyä kuin kämmekkäätkin. Näköjään sitä kehittyy jonkinlainen tuntuma läheisten ihmisten lempiväreihin. :)

Turunmaan tähdet

Aloitin tekemään yhtä lapasparia ja päädyinkin kahteen. Miten tässä nyt näin kävi? No, ensimmäisestä lapasesta tuli muuten hyvä, mutta ihan liian pieni. Aikuisen sijaan se on arviolta kymmenvuotiaan kokoa. Koska sitäkin ikäluokkaa lähipiiristä löytyy, niin en viitsinyt alkaa lapasta purkamaan, tein vain kiltisti kaksi isompaa ja sitten vielä lopuksi yhden pienen lisää.

Alkoi jo neljännen samanlaisen lapasen kohdalla hieman kyllästyttää, mutta toisaalta kuvio oli siinä vaiheessa jo painunut muistiin ja neulominen sujui nopeasti.

Harmaa lanka on molemmissa pareissa Handun Merinosukkista ja punainen on Schoppel-Wollen Zauberballia. Pienemmissä lapasissa on käytetty 2mm:n puikkoja ja isommissa 2,5mm:n. Malli on Turunmaan tähdet ja se on julkaistu aikanaan Kodin Pellervo -lehdessä, nro: 2/14.

Jälleen kerran voi todeta, että liukuvärjätty lanka sopii kauniisti kirjoneuleeseen yksivärisen kaveriksi. Tykkään siitä, kuinka värit liukuvat eri tavalla joka lapasessa ja tekevät jokaisesta kuviosta uniikin.

Lopuksi vielä tiedoksi, että suoritin Sukkakirja-arvonnan viikonloppuna ja voitto osui nimimerkille Siinatar. Olen ollut yhteydessä voittajaan ja palkinto lähtee postin matkaan tällä viikolla. Onnittelut!

Sateenkaarisormikkaat

Lapsen edelliset sormikkaat olivat taas päässeet jäämään kesän aikana pieniksi. Hän katseli ihastuneena Opalin sateenkaarilankaa neuloessani siitä ensin Yaacov-sukkia ja sitten Auringonsäihke-sukkia.

"Jos tätä lankaa jää, niin voisitko sä tehdä mulle tästä sormikkaat?" No tottahan toki! Ja jäihän sitä lankaa, jäi vielä sormikkaiden jälkeenkin. Tuo Opal vaikuttaa olevan todella riittoisa lanka ja muutenkin kivan tuntuinen.

Ohjeena vanha tuttu Dropsin Michelle gloves sovellettuna lapseni sormien mittoihin. Hieman ylimääräistä säätöä aiheutti se, miten saada liukuväritys jatkumaan kaikkiin sormiin. Aika kivasti se mielestäni onnistui ja minusta on hauskaa, että sormiin tuli vähän eri värejä. Lapsi totesi, että on hyvä että sormet on molemmissa sormikkaissa vähän erilaiset, että tietää kumpi tulee oikeaan ja kumpi vasempaan käteen; ekaluokkalaisen hahmotuskyky kun ei aina ihan vielä riitä päättelemään sitä sormikkaiden muodosta.