Sateenkaarisormikkaat

Lapsen edelliset sormikkaat olivat taas päässeet jäämään kesän aikana pieniksi. Hän katseli ihastuneena Opalin sateenkaarilankaa neuloessani siitä ensin Yaacov-sukkia ja sitten Auringonsäihke-sukkia.

"Jos tätä lankaa jää, niin voisitko sä tehdä mulle tästä sormikkaat?" No tottahan toki! Ja jäihän sitä lankaa, jäi vielä sormikkaiden jälkeenkin. Tuo Opal vaikuttaa olevan todella riittoisa lanka ja muutenkin kivan tuntuinen.

Ohjeena vanha tuttu Dropsin Michelle gloves sovellettuna lapseni sormien mittoihin. Hieman ylimääräistä säätöä aiheutti se, miten saada liukuväritys jatkumaan kaikkiin sormiin. Aika kivasti se mielestäni onnistui ja minusta on hauskaa, että sormiin tuli vähän eri värejä. Lapsi totesi, että on hyvä että sormet on molemmissa sormikkaissa vähän erilaiset, että tietää kumpi tulee oikeaan ja kumpi vasempaan käteen; ekaluokkalaisen hahmotuskyky kun ei aina ihan vielä riitä päättelemään sitä sormikkaiden muodosta.

Sateenkaarihuivi

Joulukalenterivaihdon yhdestä kalenteriluukusta sain kerän Zauberballia sateenkaaren väreissä.

Selailin Ravelryssa tästä langasta tehtyjä töitä ja silmät kiinnittyi A Little of This a Little of That - huiviin ja projektisivuilta sen tästä langasta tehtyyn versioon.

Tuntui mukavalta vaihtelulta pitkästä aikaa virkata. Malli oli mielenkiintoista virkattavaa, sillä kaikki kerrokset olivat erilaisia. Myös Zauberballin vaihtuvat, voimakkaana hehkuvat värit tekivät virkkaamisesta hauskaa. Tässä työssä ei tosiaan päässyt tylsistymään!

Jännitysmomentin loi myös langan loppuminen kesken viimeisen kerroksen. Jatkoin yhden kerroksen toisesta, punasävyisestä Zauberball-kerästä, jonka väri osui mielestäni riittävän lähelle.

Ennen pingotusta huivi näytti kurttuiselta ja lapsen kokoiselta. Mutta pingotuksen ihme toimi taas tässäkin huivissa. Koskakohan lakkaan ihmettelemästä tätä ilmiötä?

Kolikkokukkaro kuin sateenkaari

Taas löytyi käyttöä pienille keränlopuille: virkkasin kolikkokukkaron sateenkaaren väreissä. Tämä oli niinkin yksinkertainen tehdä kuin vaan lituska ympyrä, joka on taitettu keskeltä kahtia ja lopuksi ommeltu käsin vetoketju suulle. (Sparcle Petal -blogissa ohje vastaavaan kukkaroon, jos joku innostuisi tekemään oikein hienommankin version, jossa on oikein vuorikin.)

Langat on jämälankoja ja vetoketjukin on jämävetoketju, se on näet ratkottu pojan vanhoista tuulihousuista, jotka oli muuten käyttökelvottomaksi kulutettu.

Tämmöisessä nyt kelpaa kolikoita kuljetella. :)

JYH:iin tämä oli seitsemästoista aloitus ja kahdeksas valmistunut työ.

Ihana, ihana aurinko!

Ihana aurinko näkyy taas tänään taivaalla, mikä onkin kesäkuun alkupäivinä oikea asiain tola. Viime viikon kuusi astetta celsiusta ei paljon naurattanut, kun piti jo uudestaan ruveta kaivamaan toppatakkia esille!

Silmukan ytimestä haasteeseenkin oli tässä kuussa otettu aiheeksi aurinko ja mikäs sen sopivampaa. Kyseessä on Silmukan saalistus- ja Pipon ytimestä- blogien yhteistyöhaasteen yksivuotishaaste, johon osallistuneet pääsevät samalla mukaan upeaan arvontaan, joten kannattaa käydä kurkkaamassa ja inspiroitua aurinkoisesta aiheesta. :) Molemmat blogit arpovat omat palkintonsa; Pipon ytimestä tarjoaa tällaisen arpajaispalkinnon ja täällä on nähtävillä Silmukansaalistajan palkinto.

Toteutin tämän haastetehtävän ennätysvauhtia. Eilen aamulla luin haasteen aiheen, ilmoittauduin mukaan ja samantien inspiraatio iski. Vajaan tunnin päästä oli aurinkoinen käsityöni jo valmis. Eipä tämä olekaan suuren suuri työ, vaan pieni, iloinen kirjanmerkki. Mulla on roikkunut yksi kaverilta lainattu kirja palauttamista vailla jo turhankin pitkään, joten ajattelin lopultakin muistaa palauttaa sen ja sujauttaa tämän kirjanmerkin väliin kiitokseksi lainasta.

Kuvausrekvisiitaksi nappasin omasta hyllystä uudehkon Op-art Socksin, jonka iloisen kirjava kansi sopii värien puolesta kirjanmerkkiin täydellisesti. :) Saksalaisen Stephanie Van Der Lindenin kirja on täynnä ihanista ihanimpia malleja, joista yhtäkään en ole vielä saanut edes aloitettua, mutta aikomus on toteuttaa tästä kirjasta monet sukat. Alla olevan sivun valitsin kuvattavaksi siksi, että siinä mainitaan suomalainen muotoilija Tapio Wirkkala. Huomaatteko: olen ainakin lukenut kirjan, vaikken olekaan siitä vielä mitään neulonut. :D

Kirjanmerkki on tehty Nalle-langasta kolmosen virkkuukoukulla. Ohje aurinkoon löytyy täältä. Sateenkaari on virkattu suorana pötkönä kiinteillä silmukoilla parin kerroksen välein lankaa vaihtaen ja lopuksi aurinko on ommeltu sateenkaaren päähän. (Kyllä, tiedän että oikeaoppisesti sateenkaareen tarvitaan myös se sadepilvi, mutta ei nyt takerruta siihen vaan nautitaan auringosta!) :)

Sateenkaariponi

Meillä on lähipäivinä vietetty syntymäpäiviä. Päivänsankari toivoi Rainbow Dash -synttärikakkua. (Jos joku ei satu tietämään, niin kyseessä on yksi My little pony -sarjan hahmoista, sininen poni sateenkaaren värisellä harjalla ja hännällä.) Olin erittäin skeptinen kykyjeni suhteen toteuttaa kyseinen toive, mutta pakkohan kaikkea on ainakin yrittää, vai mitä? ;)

Ja ihan hyvä ponikakku tästä tuli, ainakin kaikki kutsuvieraat tunnistivat hahmon, paitsi isäni, joka luuli sitä lehmäksi. :D

Ponin pää on tehty elintarvikevärillä värjätystä kermavaahdosta ja ääriviivat piirretty kaakaojauheella tummanruskeaksi värjätyllä sokerikuorrutteella. Pursottimena toimi vanhaan perinteiseen tapaan muovipussi, josta oli pieni pala leikattu kulmasta pois. Sateenkaaren värit harjaan on saatu aikaiseksi erivärisillä sokerirakeilla.

Osallistun samalla tämän kakun kera huhtikuun silmukan ytimestä -haasteeseen, jonka aiheena on sateenkaari. Silmukan ytimestä -haastehan on Pipon ytimestä ja Silmukan saalistus -blogien yhteistyötä ja siinä pitää toteuttaa kuukauden aiheeseen liittyvä työ jollakin tavalla omin käsin tehden. Ensimmäistä kertaa toteutin tämän nyt tälleen leipoen. :)