Pari pientä dinosaurusta

Tyttäreni oli kaverinsa kanssa löytänyt netistä kuvan pienestä virkatusta dinosauruksesta ja tytöt esittivät kainon toiveen, tekisinkö molemmille sellaiset. Tytär on jo aika näppärä Ravelry-haun käyttäjä ja niinpä hän etsi Mini Stegosaurus Dinosaur Amigurumi ohjeen valmiiksi. Sen on suunnitellut Louis Mensinger.  Totesin, että näyttää pieneltä ja hauskalta työltä, joten mikäpä siinä.

Tämä olikin yllättävän nopea tehdä, sillä yksi pieni dino syntyi noin tunnissa. Tykkäsin erityisesti tavasta tehdä jalat yksittäisillä "nyppylä-silmukoilla", sillä pikkuraajojen tekeminen erikseen ja niiden ompeleminen paikoilleen ovat mielestäni erityisen ärsyttäviä työvaiheita. Selän suomuruoto koostuu yhdestä kappaleesta, se sentään piti ommella paikoilleen.

Ohjeen mukaan dinolla olisi ollut vielä kaksi erillistä suomuriviä pyrstössä, mutta päätimme, ettei niitä tarvita.

Uskollinen koira-ystävä

"Äiti, huomasin muuten just, että mun sun tekemien pehmoeläinten kokoelmasta puuttuu koira". Näin totesi tyttäreni tässä muutama päivä takaperin. Oikeastaan aika outoa, etten ole koirapehmoa hänelle ennen tullut tehneeksi, sillä hän on niin koira-ihminen kuin vain voi olla. Mutta epäkohta piti tietysti korjata.

Tyttärestä on tässä etäkoulun aikana kehittynyt aikamoinen velho tiedonhaussa netistä ja enkkukin nelosluokkalaiselta jo vähän taittuu, niinpä koiraohje löytyi hänen toimestaan Ravelryn ohjehausta alta aikayksikön. Loyal Puppy on brittiläisen Amanda Berryn suunnittelema neulottu koiranpentu.

Ohjeessa oli paljon asioita, joista en oikein pitänyt. Ihan lähtien siitä, että kaikki suljetuiksi muodoiksi tarkoitetut kappaleet neulotaan tasona ja suljetaan parsimalla reunat yhteen. Ei kovin kätevää eikä siistiäkään. Mutta en ollut sovellustuulella, joten tein kaiken ihan ohjeen mukaan. Ärsytys liittyi kuitenkin enemmän tekotapaan kuin lopputulokseen; söpö koira tästä tuli joka tapauksessa. Ehkäpä tyttären pehmo-kokoelma on nyt valmis. :)

Kaksi karhukaverusta

Tykkään edelleen tehdä pieniä välitöitä isompien töiden valmistuttua. Neulotut pikku-pehmot on olleet tämän vuoden hitti. Aiemmin esittelin lauman pikkuriikkisiä metsäneläimiä, nyt on vuorossa kaksi karhukaverusta; pieni harmaakarhu ja pieni ruskeakarhu.

Ohje on Julie Williamsin suunnittelema Bear Christmas Tree Decorations, jota tosin muokkasin hieman. Ohjeessa karhun vartalo ja pää neulotaan tasona ja ommellaan näin syntynyt suorakaide putkeksi lopuksi. Itse en jaksanut sellaista vaivaa nähdä vaan neuloin kappaleen putkeksi samantien suljettuna neuleena. Päälaelle tein kavennuksia, kun ohjeessa suora reuna olisi vaan kiristetty sumppuun. Ja tietysti sekin ero näissä on, että nämä eivät ole joulukuusen koristeita vaan pieniä leluja.

Pikachu

Aloitin valmistautumisen koulun joulumyyjäisiin; asia muistui näin hyvissä ajoin mieleen, kun niistä taannoin vanhempainillassa oli puhetta. Olen parina vuonna ollut siellä myymässä ja huomannut, että paljon lapsiasiakkaitakin kiertelee pöytiä katselemassa. Ja heitäpä eivät kuivakakut ja saaristolaisleivät kiinnosta, vaan esim. viime vuonna lapseni luokkakaverin mummon tekemät pehmohiiret herättivät mielenkiintoa.

Niinpä päätin tänä vuonna tehdä sen verran amigurumeja (= pieniä virkattuja leluja) kuin ennen joulunaikaa ennätän. Ja tässä nyt valmiina ensimmäinen, Pokemon-sarjasta tuttu pieni Pikachu. Ohje Pikachuun täällä.

En nyt huomannut ottaa kuvaa selkäpuolelta, mutta selässä on poikkiraidat ja häntä on salaman muotoinen kuten kuuluukin. (Jälkeenpäin mietin, että ei kai tuohon nyt voinut imeytyä mitään myrkkyä kärpässienestä kuvauksen aikana, mutta eipä varmaan, kun sieni oli kuiva ja laskin lelun siihen vain hetkeksi.)

Joulupuuhat on nyt siis virallisesti korkattu. Oletteko muut jo aloittaneet jouluvalmistelut? Ja kertokaa ihmeessä, millaisia joulumyyjäisvinkkejä teillä on!

Huolisyöppö

Nuorinkin lapsistani on jo yhdeksänvuotias, joten lelutoiveita ei tälle äidille enää juurikaan satele. Nyt tytär kuitenkin innostui huolia syövästä lelusta, Sorgenfresser huolisyöpöstä, kun monella kaverilla on sellainen. Epäröin vähän ostaa uutta pehmolelua enää tuon ikäiselle, kun tiedän etteivät ne enää oikein leikkeihin pääse. Tämän lelun idea on kuitenkin herttainen ja huoliahan on kaiken ikäisillä.

Löysin ohjeen, jonka avulla vastaavan lelun voi virkata itse ja tytärkin tämän itsetehdyn version kelpuutti. Ohjeen on suunnitellut Lefthandedcrocheter, jonka blogista löytyy roppakaupalla ihania leluohjeita. Worry Eating Monster -ohje on saatavilla Ravelrysta. Ohje on englanninkielinen, monet kohdat on lisäksi opastettu kuvin. Hyvä ja selkeä ohje, jonka mukaan tehdessä ei tarvitse juurikaan ajatella.

Virkkasin huolisyöpön ohuehkosta puuvillalangasta, Hjertegarnin Cotton nr.8.

Sinikettu

Kettujen perheeseen syntyi uusi pikkuserkku, pieni sinikettuvauva. Samalla ohjeella syntyi kuin isompikin punakettuserkku aikoinaan, lanka vain oli vähän ohuempi ja siksi uudesta ketusta tuli vähän pienempi.

Lankana tällä kertaa vaaleanharmaa Viking Vilma sekä valkoinen ja tummanharmaa Gjestal Maija. Koukku oli kokoa 3,5mm.

Tämä söpöläinen ei jäänyt isomman serkun seuraksi meille, vaan se lähti jo uuteen kotiin. Hyvää matkaa, pikku-sinikettu! :)

Alpo-kissa

Siinä missä muut lapset toivoivat joululahjaksi jotain lämmintä ja käytännöllistä, niin nuorimmainen iski silmänsä netissä näkemäänsä virkattuun pehmokissaan. Joka oli saatava vihreänä.

Ostin kissaa varten Dropsin Parisia, kun ajattelin että puuvillalanka olisi sopiva materiaali pehmoleluun. Mutta Parisista lähti langan paksuuden takia muodostumaan paljon isompi kissa kuin olin ajatellut, joten piti kaivella omia varastoja, että mitäs muuta vihreää sitä löytyisi. No 4-säikeistä Regiaa löytyi. Näin kissasta tuli sopivan pieni ja siro.

Kissa valmistui ja sai nimekseen Alpo. Risto Räppääjä -kirjoja lukeneille tai leffoja katsoneille valjennee nimen tausta. :)

Frida-nukke

Lahjakas ja taiteellinen vanhin tyttäreni pääsi taiteita opiskelemaan ja muuttaa nyt opintojen perässä kauemmas kotoa. Hänhän muutti pois kotoa jo puolisentoista vuotta sitten, mutta ihan tähän lähelle. Silloin tein lahjaksi uuteen kotiin tämän päiväpeiton. Nyt halusin keksiä jonkin pienemmän projektin tupaantuliaislahjaksi uuteen kotiin vietäväksi uudelle paikkakunnalle.

Tyttären suosikkitaiteilija on Frida Kahlo joten siitäpä tämä idea sitten lähti... Frida-nukke. Eihän 20-vuotias tietenkään nukeilla leiki, mutta käyhän näin hieno nukke koristeestakin, vai mitä? ;)

Ensin meinasin tehdä vain sellaisen karikatyyrimäisen pikkunuken, mutta työtä aloitellessa lueskelin enemmän Frida Kahlon elämästä ja samalla nukkekin lähti elämään omaa elämäänsä. Fridan persoona lähti johdattamaan tekemisen suuntaa esim. siten, että ilmeestä tuli tärkeä yksityiskohta. Toki kulmakarvoilla olisi jo saanut aikaan tunnistettavuuden, mutta halusin yrittää myös vangita sitä vakavan tutkiskelevaa katsetta, mikä on Fridan omakuville tunnusomainen.

Tein vaatteista riisuttavat ja puettavat, koska mistäs sitä tietää, jos joku joskus maailmassa haluaa tällä leikkiäkin. Muutenkin nuken pitäisi olla lapsenkestävä, ainoastaan korvikset ja pari nappia saattavat aiheuttaa vaaraa ihan pienimmille leikkijöille.

Nuken anatomia ei aivan noudata oikean ihmisen anatomiaa. Voi hyvin huomata, että tämä oli ensimmäinen ihmisnukkeni. (Lukuun ottamatta Tuhkimoa, mutta Tuhkimon anatomia se vasta olikin omituinen!) Tein nuken täysin ilman ohjeita, jälkiviisaana totean, että olisi ollut järkevää kaivaa vartalo-osuuteen jotain opastetta.

Hartiahuivin takana on kätketty viesti. Siinä lukee samalla sekä nuken nimi että nuken omistajan nimi. Upeita, vahvoja, taiteellisia naisia molemmat!

Saiskos olla karkkia?

Tämän kuun Silmukan ytimestä haasteen aiheena oli karkki. Meillä on leikkiruokia jo aika paljon (tai siis tosi paljon), mutta leikkikarkit ovat tähän asti puuttuneet. Koska ravintola- ja kauppaleikki ovat kuusivuotiaani suosikkileikkejä, niin pitihän tämä puute paikata. Tästä lähtien voi herkkupuodissa olla sitten karkkiosastokin. Ja ravintolassa voi tilata jälkiruoaksi vaikka tikkarin. :)

Langat ovat eripaksuisia sukkalankojen jämiä. Tikkareiden tikut on tehty (käyttämättömistä) vanupuikoista poistamalla molemmista päistä vanu ja kiinnitetty tikkarin sisään tipalla liimaa.

Silmukan ytimestä haastettahan emännöivät Silmukan saalistaja Silmukan saalistus -blogista sekä Sini Pipon ytimestä -blogista ja tässä kuussa haaste ilmestyi ensimmäistä kertaa ihan omassa Silmukan ytimestä blogissaan. Monet ovatkin jo saaneet karkkiaiheisen käsityönsä valmiiksi ennen minua ja siellä on tosi hienoja, kannattaa käydä kurkkimassa!

Ja taas ketuttaa

Ensin tein joululahjaksi kettulapaset. Sitä seurasi tilaus kettupipoon. Kettupipon ohjetta etsiessämme osui suoraan viisivuotiaan söpöstelyhermoon kuva ihanasta kettulelusta. Ensin yritin vakuuttaa tytölle, etten osaa tuollaista kettulelua tehdä, mutta kun jossain vaiheessa erehdyin mainitsemaan, että netistä löytyy kettuun kyllä ihan ohjekin, niin ei ollut enää mahdollisuutta perääntyä.

Pakko oli sitten tuo ohje Craftsysta ostaa, koska en kyllä muuten olisi tästä hommasta selviytynyt. Ohje on hyvä ja yksityiskohtainen, mielestäni hintansa väärti. Amanda Michellen mainion ohjeen voi ostaa myös Ravelryn kautta.

Lankana sama oranssinruskea lanka kuin lapasissa ja pipossakin, eli Gjestalin Janne. Valkoiset ja mustat yksityiskohdat ovat 7 veljestä. Täytteenä vanua Ikean halpis-tyynystä; tulee meinaan huomattavan paljon edullisemmaksi kuin ostaa varsinaista vanua.

Ketunvärinen Janne on nyt tullut aika hyvin hyödynnettyä kettumaisiin tarkoituksiin. Ja kyllä tästä tuli söpö! <3

Taika-Tuhkimo

Olipa kerran nuori kaunis tyttö, jonka nimi oli Tuhkimo. Hänen vanhempansa olivat kuolleet. Ilkeä äitipuoli ja sisarpuolet kohtelivat häntä ilkeästi ja antoivat hänelle tehtäväksi kaikki talon raskaimmat tehtävät.

Siitä huolimatta Tuhkimo oli hyväsydäminen ja kiltti kaikille eikä menettänyt uskoaan unelmiin.

Kerran äitipuoli ja sisarpuolet lähtivät tanssiaisiin kuninkaan linnaan ja jättivät Tuhkimon yksin kotiin. Tuhkimokin olisi kovasti halunnut mennä ja itki katkerasti kun ei päässyt mukaan. Silloin Tuhkimon hyvä haltijatarkummi ilmestyi ja heilautti taikasauvaansa. Taikuus voi alkaa!

Silmänräpäyksessä Tuhkimon vaatimattomat, resuiset vaatteet muuttuivat upeaksi iltapuvuksi. Hänen päähänsä ilmestyi upea tiara ja jalkoihin lasikengät.

Tuhkimo pyöri tanssiaskelin pitkin salia ja ihaili uutta pukuaan. Hyvä kummitäti taikoi Tuhkimolle vielä upeat hevosvaunut ja hevosvaljakon sitä vetämään.

"Voi rakas kummitäti! Miten voin kylliksi kiittää sinua?" huudahti Tuhkimo.

"Riittää, kun saan nähdä sinut onnellisena", vastasi kummitäti. "Mutta muista: kun kello lyö keskiyön kaksitoista lyöntiään, niin taika raukeaa ja kaikki on taas ennallaan."

Ja kaikkihan varmasti muistavat, mitä sitten tapahtui. :)

Tuhkimon ohje on Irene Kissin käsialaa ja se on ilmaiseksi ladattavissa Ravelrysta.

Käytin Tuhkimoon Nallen ja Woolin jämiä ja virkkasin sen 3-koon virkkuukoukulla. Lisäksi tarvittiin muutama lasihelmi, ompelulankaa ja parsinneulallakin oli töitä. Huomaa pikanttina yksityiskohtana mustalla ompelulangalla pistellyt ripset. En olisi itse niitten tärkeellisyyttä tajunnutkaan, mutta onneksi mulla on tuo viisivuotias makutuomari opastamassa.

Tuhkimo oli kokoonsa nähden melko työläs käsityö ja lukuisissa pikku yksityiskohdissa vierähti tovi jos toinenkin (mm. helmitöitä en ole juuri aikaisemmin tehnyt ja niiden kiinnitys oli yllättävän vaikeaa, mikä sai minut luopumaan suunnitelmasta tehdä Tuhkimolle helmistä vielä kaulakorukin), mutta lopputulos on palkitseva: Tämä on ehkä yksi siisteimmistä jutuista, mitä olen koskaan tehnyt. :D

JYH:iin tämä on viides valmistunut työ.

Virkattu kätyri ja uuden vuoden toivotukset

Lokakuussa neuloin tyttärelleni tämän Itse ilkimys -pipon. Tyttö pelkäsi pipoa eikä ole suostunut käyttämään sitä sen koommin. Tällä viikolla hän lopulta ilmoitti laittavansa sen päähän, näköjään vaati kolmen kuukauden kypsyttelyn.

Yllättävästä rohkaistumisesta innostuneena aloitin seuraavan Itse ilkimys teemaan liittyvän työn, nimittäin minion-pehmolelun. Grun kätyristä tuli tällä kertaa kiltti eli keltainen versio. Se on virkattu 3-koon virkkuukoukulla, jota kaveri pitelee kuvassa kädessään.

Ohjeita löytyi Ravelrystä tosi monia hakusanalla Despicable me. En kuitenkaan ole noudattanut niistä mitään yksittäistä, vaan katsonut vinkkejä monesta eri ohjeesta. Tein kätyrin siten, että virkkasin yläosan ja alaosan erikseen ja viimeistelin ne ensin kaikkine yksityiskohtineen valmiiksi ja lopuksi ompelin vanulla täytetyt hahmon puoliskot vyötärön kohdalta yhteen. Ainoastaan henkselit ompelin valmiin ukkelin päälle lopuksi. Yläosa on tehty keltaisesta Woolista ja alaosa farkunsinisestä 7-veljeksestä. Musta ja valkoinen lanka ovat Nallea. Kakkulat on tehty neulomalla sukkapuikoilla kolmen silmukan putkea.
Valmis hahmo on noin 25cm korkea.

En ole muistaakseni aiemmin mitään pehmolelua virkannutkaan, ellei pehmomansikoita lasketa. Tämä oli hauska työ, oli mukavaa, kun ukkeli onnistui jotakuinkin sen näköiseksi, kuin olin ajatellutkin.

Tämän hahmon myötä toivottelen kaikille MAHTAVAN HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA 2014!

P.S. Muistattehan, että villasukka-arvontaan voi osallistua sunnuntaihin saakka.