Vuosi 2022 paketissa

Jokavuotiseksi tavaksi on muodostunut vuosikoosteen tekeminen käsityövuodesta. Onhan se mukava vähän muistella, mitä on tullut tehtyä. 

Sukat olivat ehdottomasti pääosassa tämän vuoden neuletöissä. Neuloin niitä 19 paria. Yhtä paria lukuunottamatta kaikki olivat kirjoneuletta, joten kirjoneule nousee heittämällä vuoden käsityötekniikakseni. Ehkä mieleenpainuvin juttu villasukkien saralla tänä vuonna oli Ornamental-sukkien suunnittelu ja siihen  liittyvä prosessi yhdessä Katia Yarnsin kanssa.

Keräsin sukat sukkalaatikkoon ja joulun tullen käärin niistä joululahjat. Aion toteuttaa saman tänä vuonna ja osallistun samalla Johanna Walliuksen #sukkalaatkko2023 haasteeseen.

Villapaitoja- ja takkeja neuloin neljä kappaletta. Yksi villapaidoista tuli veljentyttäreni kissalle.

Lisäksi neuloin viisi paria käsineitä, yhden pipon ja yhden huivin. Virkkaamista tuli tänä vuonna tehtyä vähemmän, valmistuneita töitä on vain kaksi kappaletta; Tähkä-pussukka sekä ontelokuteen päälle virkkaamalla tehty lankakori.

Kuvassa näkyvien lisäksi käsityövuoteeni kuului Käsityön taiteen perusopetus -kurssin jatkaminen Järvenpään opistolla. Siellä ompelin itselleni mekon ja rakensin melkein valmiiksi puisen valaisimen, mutta loppuvuodesta iskeneen koronan takia se jäi vähän kesken ja pääsen viimeistelemään sen vasta tänä vuonna.

Sitten vielä katsaus viime vuoden haasteisiin. Tein viime vuodelle monen muun vuoden tapaan käsityöbingon, jossa tulikin ihan mukavasti osumia:

Tein myös #makenine22 ruudukon, josta sain tehtyä kokonaista kolme neuletta:

Päätin viime vuonna aloittaa myös vuosipeittohaasteen, jossa virkkaisin peittoon joka päivä yhden tai pari tilkkua, mutta se on edennyt heikohkosti. (Kuva on otettu maaliskuussa, mutta peitto ei ole kauhean paljon edennyt sen jälkeen. Ehkä se etenee tänä vuonna.)

Tässäpä sitä päällimmäiset jutut käsityövuodesta 2022. 

Uudelle vuodelle asettamiani haasteita olen esitellyt instagramissa, tervetuloa sillekin puolelle katsomaan ja seuraamaan. Instaan tulee postailtua kuvia ja ajatuksia myös keskeneräisistä töistä kun taas blogiin päätyvät lähinnä valmiit käsityöt. 

Huomasin muuten juuri, että tänä vuonna blogi täyttää kymmenen vuotta, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. Kiitos kun olette kulkeneet mukana!

Tähkä-pussukka

Virkkasin Molla Millsin suunnitteleman Tähkä-pussukan pieneksi lahjaksi rippilapselle.

Tein malliin pari pientä muutosta; virkkasin tähkien popcornsilmukat neljällä pylväällä viiden sijaan ja jätin pois tähkät päätytaitteiden kohdalta.

Vuorikankaan ja vetoketjun kiinnitystä en osannut kokonaan tehdä ompelukoneella. Ompelin vuorin ja vetoketjun ensin valmiiksi ompelukoneella, sitten ne molemmat käsin kiinni virkattuun pussukkaan.

Kirjovirkattu projektikassi

Moroccan Tote on brittiläisen Sol Rencoretin suunnittelema virkattu kassi, jonka pintaa koristaa marokkolaisvaikutteinen kuvio. Ohje löytyy Solin blogista A Crochet Journey.

 

Kirjovirkkaus on (ainakin minulle) aika työläs ja hidas tekniikka ja tässä ohjeessa neuvottiin vielä tiiviin pinnan aikaansaamiseksi virkkaamaan hyvin pienellä virkkuukoukulla suhteessa langan paksuuteen, mikä teki työskentelystä vielä työläämpää ja hitaampaa. Melkein vuoden valmistuminen kestikin - tosin loppuvaiheessa aikaa kului myös siihen, että sain hankittua ja kiinnitettyä laukkuun kahvat ja ommeltua vuorikankaan. Laukusta tuli vähän pienempi kuin olin ajatellut, mutta kelvatkoon nyt tällaisena; kyllä tähän pieni käsityö mukaan mahtuu ja lisäksi kännykkä ja avaimet, eli juuri passeli kesäinen projektikassi.

 

Käytin kassiin Prymiltä lahjaksi saamani Rowan Denim Revive -kerät. Lanka on valmistettu kierrätetystä farkuista ja puuvillasta. Hienoa, että nykyään lankoja tehdään myös kierrätysmateriaaleista.

Kirsikka-vetoketjupussukka

Sain tämän kirsikka-kuvioisen pussukan valmiiksi myöhään illalla jouluaattoa edeltävänä iltana. Tein sen joululahjaksi nuorimmalle tyttärelle.

Ohje on Fruit Bags' Trio Maria Isabelin Chabepatterns -blogista. Ohje on alunperin olkahihnalliseen kassiin, mutta koon ja muodon puolesta tästä tuli mielestäni paremmin pesu-/meikkipussityyppinen ja sellaista tyttäreni oli myös toivonut. Lanka on Schachenmayrin Catania-puuvillalankaa.

En taaskaan osannut ommella vuoritusta pussiin kiinni koneella (kuten en edellisessäkään virkatussa pussukassa) enkä ajan rajallisuuden takia oikeastaan edes yrittänyt, ompelin vuorin vaan ensin valmiiksi koneella ja sitten kiinnitin sen ja vetoketjun käsin ompelemalla.

Pussista tuli lopulta aika kiva ja saaja tykkäsi, mikä on tietysti pääasia. Sisälle ostin vielä muutamia väriin sopivia söpöjä rasva-, saippua- ja kasvonaamioputeleita, jollaisista tiedän tyttären tykkäävän.

Kiireessä otetuista kuvista tuli pimeitä ja huonoja ja taustalla näkyy paketointisotkuja, mutta kai näistä jotain selvää saa.

Hilla -meikkipussi

Saimme kutsun serkkuni Hilla-tytön rippijuhliin. Pari viikkoa ennen juhlia aloin miettiä, että voisiko 15-vuotiaalle keksiä mitään sellaista itse tehtyä, mistä sen ikäinen edes etäisen epävarmasti saattaisi tykätä. Jonkun kumman mielleyhtymän kautta keksin laittaa tytön nimen englanniksi (cloudberry) virkkausmallien kuvahakuun ja yllätyksekseni sillä löytyi Lankavan sivuilta Molla Millsin ihana virkkausohje pieneen Cloudberry-laukkuun.

Olin heti myyty, sillä onhan tuo nyt aivan ihana malli! Kävin ostamassa ohjetta paksumpaa Catania-lankaa, sillä ajattelin että ajan rajallisuuden vuoksi teen laukun vähän pienemmällä silmukkamäärällä. Totesin aika pian, että ei tule nättiä. Pylväät paksummalla langalla tekivät virkatusta pinnasta harvan ja verkkomaisen, ei lainkaan Mollan kauniin mallin näköistä.

Aika vaihtaa suunnitelmaan b. Etsin netistä kiinteillä silmukoilla tehdyn meikkipussimallin, Fruit bags Trio, ja noudatin sitä muuten, paitsi kuvion otin Cloudberry-ohjeesta. Pylväät vaihdoin marjojenkin osalta kiinteiksi silmukoiksi. Pelkäsin, että hillat jäävät näin liian litteiksi, mutta parin valmiin marjan jälkeen totesin, että ainakin omaa esteettistä silmääni nämä marjat miellyttävät eikä kuvio vaatinut sen kummempaa muokkausta. Hillat koostuvat ryppäästä popcorn-silmukoita, joka olikin minulle uusi hauska tuttavuus.

Sain virkatun osuuden valmiiksi pari päivää ennen juhlia. Se piti vielä kastella ja viimeistellä, joten aloin vähän hermostua, että mahtaako tämä ehtiä valmiiksi. Työn kuivumista odotellessa kävin ostamassa pussiin vuorikankaan ja vetoketjun. Koska puuvillalangan kesti kuivua seuraavaan päivään, niin aikaa vuorin ompeluun ja vetoketjun kiinnittämiseen jäi enää yksi ilta.

Kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, kuten vähän olin pelännytkin. Viime aikoina hyviin väleihin kanssani antautunut ompelukone alkoi temppuilla vuorin ollessa valmis mutta vielä kiinnittämättä. (Ratkaisin ompelukoneen ongelman lopulta helposti, mutta vasta seuraavana päivänä.) Päädyin siis kiinnittämään vuorikankaan ja vetoketjun käsin. Siitä tuli kuitenkin mielestäni siisti ja nätti ja olen siihen  tyytyväinen.

Meikkipussiin sisään pari voidetta näön vuoksi ja koska en todellakaan tiedä, millaisia meikkejä 15-vuotias tänä päivänä toivoisi niin lisäksi lahjakortti kosmetiikkaliikkeeseen, että saaja voi täyttää pussin itselleen mieluisilla tuotteilla.

Vaikka lahjakortti yksinäänkin olisi riittänyt, niin jotenkin tykkään ajatuksesta, että lahjassa on myös jotain henkilökohtaista ja yksilöllistä - ja itse tehtyä.

Kevyt pipo merituulen tuiverrukseen

En ihan kehtaa tituleerata tätä kesäpipoksi; se on sentään suurimmaksi osaksi villaa. Mutta ei se yhtään liian kuumalta tuntunut tänään, kun meren äärellä Korkeasaaressa kävi vimmattu tuuli ja tuiverrus, vaikka päivä muuten olikin aurinkoinen. Voisi siis ehkä sanoa, että kesäpipo tuuliseen kesäpäivään meren rannalla.

Malli on Tanis Lavalleen Trench Hat Ravelrysta. Mun hatusta tuli vahingossa vähän alkuperäistä mallia lyhyempi johtuen ohuemmasta langasta ja puikoista. Muistin seikan aloitusvaiheessa ja tein hattuun yhden mallikerran neuvottua enemmän, mutta kavennuksiin päästyäni oli jo autuaasti unohtanut koko jutun. En sitten kuitenkaan viitsinyt alkaa korjaamaan valmista työtä, kun tykkään tästä näinkin.

Lanka: vaalean ja grafiitin harmaa Novita Nalle sekä vaalean ja tumman liila Novita Wool.
Puikot: 3,5 kokoinen lyhytkaapelinen pyöröpuikko (ohjetta ohuempi ihan vaan siksi, etten löytänyt paksumpaa) sekä kavennuksissa vastaavan kokoiset sukkapuikot.
Fiilis: Uskon, että tulen käyttämään tätä, mutta pitäiskö silti tehdä vielä se pidempikin versio... Kuviosta tykkään tosi paljon, joten se päätyy varmasti vielä johonkin muuhunkin käsityöhön.

Ja lopuksi vielä kuva aiemmin postatusta kirjovirkatusta laukusta, joka oli retkellä mukana. Ei tämäkään mikään hullun hyvä kuva ole, mutta ehkä vähän parempi kuin edelliset. Ensimmäinen käyttökokemus laukusta oli mukava; laukku on tarpeeksi iso pitääkseen sisällään tavanomaisten käsilaukkukamojen lisäksi myös vähän varavaatteita ja käsityön.

Tämä pipo on ensimmäinen valmistunut JYH2014-työni. Aloitettuna on jo neljä muutakin työtä: villatakki itselleni, Maaria-sukat, Meadow Grass -hartiahuivi sekä puuvillatakki pikkutytölle.

Kirjovirkattu olkalaukku

Muutama viikko sitten suunnittelin kesäisen kassin virkkaamista. Menin Lentävän lapasen lankakauppaan ajatuksena, että haluan virkata helpon raidallisen kassin paksusta puuvillalangasta. Lentävän lapasen innostavan ja ammattitaitoisen myyjän ystävällisellä avustuksella tajusin kuitenkin, että oikeasti haluankin jotain ihan muuta, nimittäin kirjovirkata kassin ohuesta langasta. Asiaan vaikutti myös liikkeessä esittelyssä olleet Molla Millsin Virkkuri -kirjat, joiden selailu toi silmien eteen toinen toistaan ihanampia kirjovirkattuja malleja. En ole tehnyt mitään tällä tekniikalla aiemmin, mutta myyjän näytettyä muutama silmukallinen uskoin osaavani. Eikä tämä vaikea tekniikka olekaan, mutta työläs kylläkin! Olen viettänyt tämän parissa aikaa tosi tiiviisti viimeiset pari viikkoa. Tosin välillä työn eteneminen viivästyi siksikin, että langat loppuivat kesken juuri juhannuksena, jolloin lankakauppa oli kiinni.

Kassi on aloitettu vetoketjusta virkkaamalla ketjusilmukkaa suoraan kiinni vetoketjuun. Nappasin kuvan tuosta vaiheesta, kun ajattelin, etten osaa tätä muuten selittää. Eli tähän tapaan:

Sitten virkkasin vetoketjun ympärille litteän soikion, jonka koko määräytyi laukun toivotun ympärysmitan mukaan. Sen molempiin päihin virkkasin lenksut metallirenkaille, joihin lopuksi kiinnitettiin olkahihna. (Tässä vaiheessa mies kysyi, olenko tekemässä koiralle uutta kaulapantaa.) Metallirenkaat ja vetoketju on otettu vanhasta, muuten käyttökelvottomasta käsilaukusta.

Sitten aloitin kirjovirkkauksen suurin piirtein tämän mallin mukaan, joskin mun versio näyttää aika erilaiselta, koska jätin nuo katkoviivat mallista kokonaan pois. Työläydestä huolimatta virkkaaminen ei ollut tylsää, koska kuviossa tapahtuu koko ajan jotain; ainoastaan pohjan viimeinen musta alue oli pitkästyttävää, kun ei väri enää vaihtunut. Kuljetin pohjassa ylimääräistä mustaa lankaa työstettävän mustan langan sisällä kirjovirkkauksen tapaan, koska halusin, että alaosasta tulee saman paksuinen kuin muustakin kassista. Jotenkin ajattelin sen myös tekevän pohjasta tukevamman.

Pohjan virkkasin kiinni ja sen jälkeen taitoin ja ompelin laukun sisäpuolelta kolmiot pohjan sivuilta keskisaumaa kohti tehden pohjasta suorakulmion. Mitään koviketta en ole ainakaan vielä pohjaan laittanut, mutta pitää katsoa, miltä tuollainen pehmeä pohja käytössä tuntuu.

Olkahihnan tein tämän ohjeen periaatteella; tosin käyttämäni lanka oli sen verran ohutta ohjeen lankaan verrattuna, että palmikoin hihnan kuudesta pötkylästä kolmen pötkylän sijaan. Olkahihnasta tuli vähän liian pitkä, koska arvioin että palmikointi olisi vienyt enemmän pituutta noista pötkylöistä. Mutta onnistuupahan sitten sellainenkin turvallisuusratkaisu, että voi laittaa olkahihnan pään yli.

Lanka: Schachenmayr Catania 
Virkkuukoukku: Koko 2 vetoketjun ympäristössä ja koko 3 loppuosassa
Fiilis: tätä oli tosi hauska tehdä ja lopputuloksesta tuli tosi kiva! Lisäksi ihastuin Cataniaan niin, että kävin jo ostamassa lisää seuraavaan työhön.

Kuvista tuli luokattoman huonoja ja epätarkkoja, joten lupaan yrittää kuvata kassia vielä uudestaan paremmalla säällä ja valaistuksella. Kamera se vaan taitaa vedellä viimeisiään, pitää varmaan ruveta miettimään uuden hankkimista.