Ponchollinen havunneulasia

Juju Vail on suunnitellut tämän mainion mallin, jota voitaneen kutsua yhtä lailla tuubihuiviksi, keepiksi, ponchoksi tai hartianlämmittimeksi. Muutin mallia sen verran, että jätin viimeisen levennyskerroksen ylhäältä alas neulottavaan malliin tekemättä. Kapeaharteiselle se olisi varmastikin ollut liikaa, sillä tällaisenaan leveys on juuri sopiva. Alareunan päättelyyn yritin montaa eri tapaa eikä mikään oikein meinannut näyttää siistiltä, kunnes keksin käyttää i-cord päättelyä.

Suomalaisten havumetsien äärellä kasvanutta mallin havunneulaskuviointi viehätti erityisesti. Kuvio tehdään niin, että ensimmäisellä kuviokerroksella kieputetaan lankaa puikon ympärille ja pari kerrosta myöhemmin siirretään kieputtamalla syntynyt pidempi silmukka kuviossa kolme silmukkaa myöhemmäksi tai aikaisemmaksi.

Väritkin piti tietysti valita havumetsän eri sävyistä. Käytin tähän hyvin vanhaa 7-veljestä raitalankaa, jota lankakaapissani on ollut pari kerää marinoitumassa jo useita vuosia ja alunperinkin olin ostanut ne kirppikseltä, joten voi sanoa, että tämä on todellakin sitä "vanhaa hyvää laatua".

Kaksi muuta vihreän sävyistä lankaa on jämiä joistain aikaisemmista projekteista. Näistä kolmesta vihreästä muodostui suomalaista havumetsää passelisti jäljittelevä värikirjo.

Kuvatkin piti tietysti ottaa havupuiden lähellä; osa ajasta oltiin ihan metsässä ja välillä karulla rantakalliolla, jossa havupuut kasvavat kituliaasti ja jäävät pieniksi. Noita rantakallioita parempaa maisemaa en tiedä!

Alemmissa, varjossa otetuissa kuvissa ponchon väri toistuu oikeampana. Kuvat on muuten ottanut 9-vuotias tyttäreni, josta on hyvää vauhtia kehittymässä oivallinen valokuvaaja, joskin kuvaajan lyhyys vaikuttaa niin, että kuvat yleensä väkisinkin tulee otettua sammakkoperspektiivistä. Kallioilla tätä ongelmaa ei ollut, kun kuvaaja jäi seisomaan ylemmäs kalliolle.

Lisää hattaraa

7 vuotias tyttäreni ihastui pumpulipilvi-paitaani niin, että olisi halunnut sen itselleen. Kun lankoja sitten jäi niin paljon, että lupasin tehdä hänelle oman, niin ei enää paita kiinnostanutkaan, vaan toive muuttui tuubihuiviksi täsmälleen samoista langoista.

Lapsen tuubihuivi oli nopeasti tehty: loin 104 silmukkaa 5mm:n puikoille ja vuorottelin kahden eri langan välillä, vuorotellen vaaleanpunaista Handun sukkalankaa ja vaalean untuvaista Fashion Kid Lightia. Alkuun ja loppuun tuli viisi kerrosta 2o2n -joustinta. Untuvalangalla tein yksinkertaisia pitsiosioita ja sukkalangalla ainaoikeaa väleihin.

Tuli juuri sopiva yltääkseen kahdesti lapsen kaulan ympärille. Lämmittää eikä kutita.

Kappa

Veera Välimäen Huivileikki kirjassa vilisee toinen toistaan kauniimpia huivimalleja. Ainoa, jota en ensi-selailemalta ajatellut koskaan tekeväni oli Kappa, kummallinen ponchon ja tuubihuivin risteytys. Tunnustan jopa hieman naureskelleeni (ihan hyväntahtoisesti vain) neuloja-kamuille, jotka aloittivat neulomaan Kappaa tietämättä oikein itsekään, miten aikoivat sitä käyttää.

Sitten törmäsin eräässä Ravelryn suomalaisryhmässä keskusteluketjuun, jossa ihmiset esittelivät ihania keskeneräisiä ja valmistuneita Kappojaan. Ymmärsin, että tämä on maailman käytännöllisin vaate, jollainen ihmisellä on pakko olla.

Ihastuminen johonkin malliin ei tietenkään vielä riitä, vaan työ pitäisi saada tehtyäkin. Aloitin siis suurella innolla neulomaan Kappaa viime vuoden elokuussa. Valitsin langaksi Debbie Blissin Rialto Lacen neljässä vihreän eri sävyssä. Olin juuri tehnyt samasta langasta Peipponen-huivin ja vakuuttunut sen ihanuudesta.

Kappa aloitetaan kauluksesta ja silmukoita lisätään pitkin matkaa tasaiseen tahtiin. Alkuun työ sujui siis melko joutuisan oloisesti, kun yksittäinen kerros oli nopeasti neulottu. Silmukkamäärän kasvaessa alkoi puuduttavuus... yritin aina uudestaan innostaa itseäni Kapan pariin, mutta pari metriä pelkkää sileää oikeaa ei työn kaikissa vaiheissa oikein jaksanut napata, niinpä Kappa-raasu jäi kerta toisensa jälkeen toisten, mielenkiintoisempien töiden jälkoihin.

Tämän kesän alkuun mennessä olin päässyt työssä kolmannen värin alkuun. Tein päätöksen olla jatkamatta enää neljättä väriä, sillä Kapalla oli jo pituutta melkoisesti omaan pituuteni verrattuna - sitäpaitsi alkoi tuntua, että muuten työllä ei ole mitään mahdollisuuksia valmistua koskaan.

Sitten vaan kovaa itsekuria - eli parille kesäreissulle en ottanut mitään muuta käsityötä mukaan - ja lopultakin tällä viikolla melkein vuoden työ valmistui.

Kyllä vaan tämä on käytännöllinen ja tarpeellinen vaate! Jo muutamanakin viileänä kesäpäivänä olen ottanut tämän käyttöön ponchomaisesti harteiden päälle pujoteltuna. Kädetkin saa vedettyä huivin sisään lämpimään ja viileämmällä säällä koko pötkön voi vetää alemmas lämmittämään takapuolta ja jalkoja. Talvella arvelen tämän toimivat ihan mainiosti myös tavallista runsaampana tuubihuivina.

Rialto Lace vahvisti sijaansa yhtenä ihanimmista lanka-suosikeistani, niin suloisen pehmoista ja täydellisen kutittamatonsa se on ja myös yllättävän lämmintä ohuuteensa nähden.

Tuubihuivi ruskonvärisestä Purosta

Viime talvena neuloin tuubihuivin Puro kaarnasta ja pipon Puro ruskosta. Molemmista tuli kivat, mutta jäin harmittelemaan, ettei niistä tullut keskenään saman sävyiset. Lukijan kommentin kautta sain vinkin, että jossain oli myynnissä vielä Puro ruskoa ja tilasinkin sitä samantien pari kerää. Sitten loppui talvi kesken ja suunnitelma jäi hautumaan.

Uuden talven läheisyys palautti suunnitelman mieleen. Syntyi uusi samankaltainen tuubihuivi. Tämä poikkeaa aikaisemmasta huivista siten, että tämä on neulottu 9-kokoisella pyöröpuikolla ja silmukoita on kerroksella vähemmän. Ohje menee näin: Luodaan 40 silmukkaa. Neulotaan tasona kaksi oikein yhteen ja langankierto aina vaan uudestaan ja kerroksen lopussa neulotaan kaksi viimeistä silmää oikein. Ja sama toistuu joka kerroksella. Välillä sovitellaan ja kun toivottu pituus on saavutettu, niin työ päätellään. Lopuksi tietysti ommellaan vielä huivin päät kiinni toisiinsa. Alunperin bongasin ohjeen Kaunis Helmi -blogista.


Tänään on muuten vielä viimeinen tilaisuus osallistua sukkalanka-arvontaan. :)

Pipo Puro-langasta

Alkuviikosta valmistui pipo Novitan Puro ruskosta, mutta vasta nyt sain houkuteltua jonkun kuvaamaan sitä. Samalla kuvaamisen vaivalla laitoin kaulaan aiemmin valmistuneen tuubihuivin Puro kaarnasta ja siemailin kahvia edellisen postauksen "mukinlämmitin" sormiani suojaamassa.

Huivin ja pipon kokonaisuus olisi tietysti tyylikkäämpi, jos molempiin olisi riittänyt saman väristä lankaa, mutta muuten en voisi olla tyytyväisempi. Huivi on juuri sopivan kuohkea ja sopivan mittainen, pipo taas kooltaan, korkeudeltaan ja ulkonäöltään juuri minun makuuni sopiva ja olenkin sitä jo käyttänyt useana päivänä, vaikkei edes ole ollut mikään paukkuva pakkanen. Pipon rusko-väri erityisesti on ihana! Harmi, ettei sitä enää myydä, muuten tekisin kyllä vielä toisen huivin pipon värisenä.

Aloitin tekemään pipoa yhtenä aamuna junassa katseltuani edeltävästi kotona jotakin ohjetta, mutta heti alussa aloin tekemään mallineuletta väärin ja huomattuani sen myöhemmin tykkäsinkin tästä virheellisestä kuviosta niin paljon, että jatkoin samaa rataa loppuun asti. Eli voin nyt sanoa mallin olevan oma. ;)

Lanka: Novitan Puro rusko
Langan kulutus: Ihan pikkuisen yli yhden kerän verran meni pipoon, tupsuun sitten toki vielä vähän lisää
Puikot: 3,5 kokoinen lyhyt (40cm) pyöröpuikko sekä kärkikavennuksiin vastaavan kokoiset sukkapuikot
Koko: pienehkö naisen koko.
Ohje: Luodaan 80 silmukkaa kahdella puikolla. Neulo pyöröpuikolla suljettuna neuleena 2o2n joustinta 6cm. Seuraavalla kerroksella neulo ensin 1 nurin ja sitten 2o2n, kunnes kierrosta on jäljellä 1 silmukka, neulo se nurin. Tee näin 4 kerrosta. Seuraavat 4 kerrosta tee taas 2o2n kerroksen loppuun.

Tee näitä kahta neljän kerroksen satsia, kunnes pipo on halutun korkuinen, saa siis yltää ihan pään päälle ennen kuin kannattaa aloittaa kavennukset. (Tai tämähän on tietysti makuasia, mutta minun mielestä ei ole mitään ärsyttävämpää kuin pipo, joka ei ylety kunnolla korville.)

Kavennukset: Kavenna joka kymmenes silmukka, sitten välikerros. Seuraavaksi kavenna joka yhdeksäs silmukka, mutta ei samasta kohdasta kuin aiemmat kavennukset, vaan suunnilleen niiden puolivälistä. Ja taas välikerros. Seuraavalla kerroksella kavenna pois kaikki ne silmukat, joiden kohdalla kuviossa on vielä kaksi peräkkäistä oikeaa tai nurjaa silmukkaa. Silmukoita on nyt siis yhteensä 40; joka toinen silmukka on oikea ja joka toinen nurja. Sitten taas välikerros. Seuraavaksi koko kerros neulotaan kaksi oikein yhteen, jäljellä 20 silmukkaa. Välikerros ja kaksi oikein yhteen = 10 silmukkaa. Pujotetaan lanka kaikista silmukoista läpi ja päätellään.

Tein kavennuksen neulomalla oikein yhteen silloin, kun kuviossa pitikin neuloa oikein ja nurin yhteen silloin, kun kuviossa oli vuorossa neuloa nurin. Seuraavilla kerroksilla kavennusten jälkeen neuloin niissä kohdissa vain yhden oikein tai yhden nurin, muuten mallikuvio jatkui samoin kuin aiemminkin.

Lopuksi: tee tupsu ja ompele se kiinni.

Tammikuun kooste ja blogihaaste

Ajattelin aloittaa tällaisen uuden tavan, minkä olen nähnyt käytössä monessa blogissa, eli teen kuukauden päätteeksi koosteen siitä, mitä on kuukauden aikana tullut tehtyä.

Tammikuu on ollut aika tuottelias. Saldona on neljät sukat, yhdet lapaset, yksi pipo, yksi tuubihuivi sekä yksi virkattu pehmolelu. Lisäksi on tullut kunnialla vietyä läpi blogin historian ensimmäinen blogi-arvonta.
Lukijoita on myös tullut tammikuussa paljon lisää. Haluankin toivottaa teidät kaikki todella lämpimästi tervetulleiksi ja kiittää mielenkiinnosta sekä kaikista mukavista kommenteista! :)

Sitten blogihaasteeseen

Sain hiljattain blogihaasteen Huopatossun tehtaan Heidiltä. Haasteessa pitää:
1. kertoa 11 asiaa itsestään
2. vastata haastajan 11 kysymykseen
3. keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. kertoa kenet olet haastanut

Tämä on meinannut osoittautua minulle ihan ylitsepääsemättömän vaikeaksi. (Olen ehkä ennenkin maininnut, että olen todella onneton kaikissa tällaisissa ketjukirjeissä ja haasteissa.) Oli todella vaikeaa yrittää miettiä 11 tarkemmin määrittelemätöntä asiaa itsestään. Mutta yritetään.

1. Äitini on tekstiilialan ammattilainen, joten sieltä kai kiinnostus käsillä tekemiseen periytyy.
2. Itse en ollut mikään käsityöopettajan toiveoppilas koulussa; ala-asteella sain tehtyä opetussuunnitelmaan kuuluvat lapin lapaset, mutta villasukista jäi toinen tekemättä.
3. Isäni on ammatiltaan sotilas ja vartuinkin elämäni ensimmäiset vuodet varuskunnassa.
4. Vanhin lapseni on 18-vuotias ja asuu jo pois kotoa, ei tosin kovin kaukana.
5. Keskimmäinen lapseni on 14-vuotias poika, joka on jo äitiään päätä pidempi ja harrastaa intohimoisesti urheilua ja musajuttuja.
6. Perheemme nuorin neiti täyttää aika pian viisi vuotta.
7. Meillä on koira, kuusivuotias sheltti-tyttö.
8. Kuljen työmatkat junalla ja neulon tai virkkaan lähes aina junamatkalla.
9. Tykkään musiikkiohjelmista, Vain elämää ja Voice of Finland ovat suosikkeja.
10. Kaikkein lempparein tv-sarjani on Game of Thrones.
11. Olen aika tarkka tekemisteni suhteen, puran herkästi jos huomaan jonkun virheen tai jos en ole tyytyväinen.

Sitten Heidin 11 kysymystä.

1. Minkä värinen on päälläsi oleva paita? Musta.
2. Soitatko jotain instrumenttia? Soitin lapsena viulua ja pianoa, mutta en enää aktiivisesti harrasta soittamista.
3. Mikä oli lempiaineesi koulussa? Kuvaamataito.
4. Uskotko yliluonnolliseen? Uskon.
5. Minkä kirjan luit viimeksi? Melukylän lapset iltalukemiseksi kuopukselle.
6. Miten toivoisit kehittyväsi? Viisaammaksi ja rauhallisemmaksi.
7. Lempi kotityö? Pyykinpesu.
8. Oletko suunnittelija vai tekijä? Suunnittelija, tekijä ja soveltaja. :)
9. Millä tavalla heität "aivosi narikkaan"? Käsityöt on tähän hyvä, samoin jokin hyvä leffa tai kirja. Luonto ja (harvinainen) yksinolo.
10. Keräiletkö jotakin? Mitä? Lankakeriä. :D
11. Loppuun tällainen klassikko: Missä olet tai toivot olevasi 5:n vuoden päästä? Olen ehkä opiskellut jotain jatko-opintoja, tai jos en vielä ole, niin on viimeistään korkea aika!

Sitten vielä minun pitäisi keksiä uudet 11 kysymystä seuraavalle. Tämä haaste on kuitenkin kiertänyt jo useimmissa seuraamissani blogeissa, joten en oikein keksi kenet vielä haastaisin. Jos joku haluaa innokkaasti tulla haastetuksi, niin kerro se kommentoimalla tähän postaukseen, niin lupaan haastaa ja keksiä jatkokysymykset. :)

Kiitos paljon haasteesta, Heidi Huopatossun tehtaalta! :)

Tuubihuivi Purosta

Neuloin yksinkertaisen ja nopeatekoisen tuubihuivin. Tästä tuli mielestäni erityisen kaunis ja sopiva, mutta tuubihuivi on vähän semmoinen kuvattava, että se ei oikeastaan näytä tasolla yhtään miltään.

Olen tätä yrittänyt asennossa jos toisessakin kuvata, ainakin pintaneule ja värit tulevat näissä jotenkin esille.

Lankana on Novitan Puro kaarna-värissä. Lankaa kahdesta kerästä jäi yli vain ihan vähän.

Ohjeen huiviin löysin Kaunis Helmi -blogista. Huivi on siis neulottu tasona 8-koon pyöröpuikolla ja lopuksi ommeltu päät yhteen. Pintaneule on superhelppoa; neulotaan aina vaan kaksi yhteen ja langankierto ja kerroksen kaksi viimeistä silmukkaa oikein.

Sen verran olen muokannut ohjetta, että neuloin huivin 46 silmän levyiseksi. Mittasin pituuden niin, että huivi menee tasan kaksi kertaa kaulan ympärille. Tuubihuivin pitää olla aika tarkkaan oikean pituinen, muuten viluttaa tai kuristaa.  Neule joustaa sen verran, että tarvittaessa toisen kiepautuksen voi vetää pään yli "hupuksi".