Ponchollinen havunneulasia

Juju Vail on suunnitellut tämän mainion mallin, jota voitaneen kutsua yhtä lailla tuubihuiviksi, keepiksi, ponchoksi tai hartianlämmittimeksi. Muutin mallia sen verran, että jätin viimeisen levennyskerroksen ylhäältä alas neulottavaan malliin tekemättä. Kapeaharteiselle se olisi varmastikin ollut liikaa, sillä tällaisenaan leveys on juuri sopiva. Alareunan päättelyyn yritin montaa eri tapaa eikä mikään oikein meinannut näyttää siistiltä, kunnes keksin käyttää i-cord päättelyä.

Suomalaisten havumetsien äärellä kasvanutta mallin havunneulaskuviointi viehätti erityisesti. Kuvio tehdään niin, että ensimmäisellä kuviokerroksella kieputetaan lankaa puikon ympärille ja pari kerrosta myöhemmin siirretään kieputtamalla syntynyt pidempi silmukka kuviossa kolme silmukkaa myöhemmäksi tai aikaisemmaksi.

Väritkin piti tietysti valita havumetsän eri sävyistä. Käytin tähän hyvin vanhaa 7-veljestä raitalankaa, jota lankakaapissani on ollut pari kerää marinoitumassa jo useita vuosia ja alunperinkin olin ostanut ne kirppikseltä, joten voi sanoa, että tämä on todellakin sitä "vanhaa hyvää laatua".

Kaksi muuta vihreän sävyistä lankaa on jämiä joistain aikaisemmista projekteista. Näistä kolmesta vihreästä muodostui suomalaista havumetsää passelisti jäljittelevä värikirjo.

Kuvatkin piti tietysti ottaa havupuiden lähellä; osa ajasta oltiin ihan metsässä ja välillä karulla rantakalliolla, jossa havupuut kasvavat kituliaasti ja jäävät pieniksi. Noita rantakallioita parempaa maisemaa en tiedä!

Alemmissa, varjossa otetuissa kuvissa ponchon väri toistuu oikeampana. Kuvat on muuten ottanut 9-vuotias tyttäreni, josta on hyvää vauhtia kehittymässä oivallinen valokuvaaja, joskin kuvaajan lyhyys vaikuttaa niin, että kuvat yleensä väkisinkin tulee otettua sammakkoperspektiivistä. Kallioilla tätä ongelmaa ei ollut, kun kuvaaja jäi seisomaan ylemmäs kalliolle.

Kappa

Veera Välimäen Huivileikki kirjassa vilisee toinen toistaan kauniimpia huivimalleja. Ainoa, jota en ensi-selailemalta ajatellut koskaan tekeväni oli Kappa, kummallinen ponchon ja tuubihuivin risteytys. Tunnustan jopa hieman naureskelleeni (ihan hyväntahtoisesti vain) neuloja-kamuille, jotka aloittivat neulomaan Kappaa tietämättä oikein itsekään, miten aikoivat sitä käyttää.

Sitten törmäsin eräässä Ravelryn suomalaisryhmässä keskusteluketjuun, jossa ihmiset esittelivät ihania keskeneräisiä ja valmistuneita Kappojaan. Ymmärsin, että tämä on maailman käytännöllisin vaate, jollainen ihmisellä on pakko olla.

Ihastuminen johonkin malliin ei tietenkään vielä riitä, vaan työ pitäisi saada tehtyäkin. Aloitin siis suurella innolla neulomaan Kappaa viime vuoden elokuussa. Valitsin langaksi Debbie Blissin Rialto Lacen neljässä vihreän eri sävyssä. Olin juuri tehnyt samasta langasta Peipponen-huivin ja vakuuttunut sen ihanuudesta.

Kappa aloitetaan kauluksesta ja silmukoita lisätään pitkin matkaa tasaiseen tahtiin. Alkuun työ sujui siis melko joutuisan oloisesti, kun yksittäinen kerros oli nopeasti neulottu. Silmukkamäärän kasvaessa alkoi puuduttavuus... yritin aina uudestaan innostaa itseäni Kapan pariin, mutta pari metriä pelkkää sileää oikeaa ei työn kaikissa vaiheissa oikein jaksanut napata, niinpä Kappa-raasu jäi kerta toisensa jälkeen toisten, mielenkiintoisempien töiden jälkoihin.

Tämän kesän alkuun mennessä olin päässyt työssä kolmannen värin alkuun. Tein päätöksen olla jatkamatta enää neljättä väriä, sillä Kapalla oli jo pituutta melkoisesti omaan pituuteni verrattuna - sitäpaitsi alkoi tuntua, että muuten työllä ei ole mitään mahdollisuuksia valmistua koskaan.

Sitten vaan kovaa itsekuria - eli parille kesäreissulle en ottanut mitään muuta käsityötä mukaan - ja lopultakin tällä viikolla melkein vuoden työ valmistui.

Kyllä vaan tämä on käytännöllinen ja tarpeellinen vaate! Jo muutamanakin viileänä kesäpäivänä olen ottanut tämän käyttöön ponchomaisesti harteiden päälle pujoteltuna. Kädetkin saa vedettyä huivin sisään lämpimään ja viileämmällä säällä koko pötkön voi vetää alemmas lämmittämään takapuolta ja jalkoja. Talvella arvelen tämän toimivat ihan mainiosti myös tavallista runsaampana tuubihuivina.

Rialto Lace vahvisti sijaansa yhtenä ihanimmista lanka-suosikeistani, niin suloisen pehmoista ja täydellisen kutittamatonsa se on ja myös yllättävän lämmintä ohuuteensa nähden.

Maaliskuussa tuli tehtyä

Maaliskuun aikana valmistui neljät sukat, yksi poncho sekä yhdet leikkikorvikset. Värimaailma poukkoili riemunkirjavasta maanläheiseen ja ulkokuvista huomaa, että sääkin oli hyvin ailahtelevainen; yhdessä kuvassa paistaa keväinen aurinko ja toisessa on maan täydeltä lunta.
Osallistuin maaliskuussa myös kuvahaasteeseen, jossa aiheena oli postata viisi kuvaa arkielämästään.

Maaliskuun aikana on taas tullut uusia lukijoita. Keväisen lämmin tervetulotoivotus teille ja mukavaa kevättä kaikille muillekin! <3

Kirjoneuleponcho

Esikoiselle valmistui viileiden kevätiltojen pelastukseksi tämä suloisen lämmin poncho. Sen verran kauan neuleen suunnitteluvaiheesta oli jo ehtinyt vierähtää, ettei neiti itse lainkaan muistanut olleensa mukana valitsemassa ohjetta ja lankoja. Ihmetteli vain, että olen osannut valita värit, jotka sopivat niin hyvin moniin hänen vaatteisiinsa.
Välillä projektit kestää. ;)

Ohje löytyi Yhteishyvän neuleohjeista nimellä Neulottu poncho. Lanka on ohjeen mukaisesti Isoveljeä ja poncho on neulottu pyöröneuleena 6 mm:n pyöröpuikoilla. Sellainen varoituksen sana, että ainakin minulla ohjeessa mainittu langankulutus ylittyi ja jouduin tilaamaan toisen kerän terraa Isoveljeä Novitalta, koska se on poistumassa valikoimista eikä kaupasta enää löytynyt.

Ponchon helman olen tehnyt ohjeesta poiketen siten, että taitoin ja ompelin käsin ainaoikean reunan sisäänpäin. Muuten se meinasi sitkeästi lähteä rullaantumaan ja oikeastaan se on mielestäni nätimpikin näin.

Malli oli mukava neulottava ja ohje kaikin puolin hyvä ja selkeä. Lopputulos on kaunis ja istuu käyttäjänsä päälle tosi nätisti. Tykkään!