Pinwheel sukat

Tässä tulee toiset sukat, jotka neuloin Laineen uudesta 52 x villasukat osa II kirjasta. Pinwheel sukat ovat hauskat väri-ilottelusukat, jossa kirjoneuletta neulotaan kahdella värillä kerrallaan, mutta tiuhaan väriä vaihtaen. Yhteensä värejä on seitsemän (pääväri mukaan luettuna). Sukat on suunnitellut usalainen Summer Lee, jonka tyyli on muutenkin viehättävän värikäs ja iloinen.

Sukat neulotaan varresta aloittaen ja väliin neulotaan merkkilanka jälkijättöistä kantapäätä varten. Täytyy kyllä tunnustaa, että en ole koskaan tehnyt niin, että jättäisin kantapään neulomisen ihan viimeiseksi, vaan olen neulonut sen edettyäni teräosaa jonkin matkaa voidakseni sitten sovittaa teräosan lopullisen pituuden sopivaksi kantapään kera. Paitsi toisen sukan tein kyllä ihan ohjeen mukaisesti (eli kantapää viimeisenä), kun ensimmäinen sukka oli jo sovitettu sopivaksi. Tällainen jälkikäteen neulottu kantapää tuntuu olevan yksi niistä kantapäämalleista, jotka omaan jalkaani istuvat hyvin.

Neuloin sukat 2 mm:n sukkapuikoilla ja lankoina oli enimmäkseen jämälankoja kesän aiemmista projekteista. Pari uuttakin kerää raskin aloittaa näin ihanaa projektia varten. Jokaista väriä kului vain vähän, valkoista eniten. Nautin paljon tästä värileikki-projektista ja myös lopputulos kaikessa iloisuudessaan saa hyvälle mielelle!

Grannies-in-a-Row sukat

Huomasin instagramissa yhteisneulonnan, jossa neulotaan kesän aikana usalaisen Jen Yardin suunnittelemat Grannies-in-a-Row sukat. Sukkien jujuna on nimensä mukaisesti rivi isoäidin neliöitä varressa. Ohje on kirjoitettu siten, että se rohkaisee erilaisiin muokkauksiin ja onkin ollut hauska nähdä monenlaisia erilaisia versioita sukista instagramissa. 

Leikitellä voi värien lisäksi esimerkiksi lisäämällä väliin nurjia kerroksia, lisäämällä virkatun kerroksen neliörivin reunoille, käyttämällä itseraidoittuvaa lankaa tai jämälankoja. Sukista voi tehdä yksiväriset tai kirjavat, keskenään samanlaiset tai erilaiset ja raitojen leveys voi vaihdella tai pysyä samana. Lisäksi kantapäälle on esitelty ohjeessa useita eri vaihtoehtoja. Tässä mallissa ei siis ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä, vaan luovuudelle ja mielikuvitukselle on jätetty tilaa.

Ohjeessa on kolme kokoa ja jokaiseen vähän erilainen isoäidinneliön ruutupiirros. Tein isoimman koon, mutta jouduin silti virkkaamaan neliöriviini yhden neliön enemmän kuin ohjeessa. Muokkauksesta ei onneksi koitunut vaikeuksia, vaan silmukoiden poimiminen onnistui siististi vaihtuneesta virkattujen reunasilmukoiden lukumäärästä huolimatta.

Toteutin sukkani suurimmaksi osaksi jämälangoista ja tein niistä raidoituksen osalta keskenään eripariset. Kantapääksi valitsin jälkijättöisen kantapään, jossa raidoituksen sai jatkumaan hauskasti samaan tyyliin muun sukan kanssa. 

Tästä muodostui rento hyvänmielen projekti. Juuri sopivan rentoa ja aivotonta neulottavaa kesäloman alkuun.

Juhannuspökät

Tulipa päätökseen tämäkin projekti. Olen varmaan viimeiset viisi talvea suunnitellut villahousujen neulomista itselle. Kaikkina menneinä kylminä talvina se on tuntunut ihanalta ajatukselta. No, tänä talvena sitten viimein sain laitettua pöksyt puikoille, mutta tulikin niin lämmin talvi, että meinasi motivaatio loppua kesken.

Projekti meinasi jo jäädä odottamaan polvipituisena ensi (toivottavasti talvempaa) talvea, mutta sitten muistutin itseäni kaikista niistä juhannuksista, jolloin tämmöiset housut olisivat olleet aivan sopiva vaatekappale. Sekin yksi vuosi, kun paistoin muurinpohjalettuja mökin pihassa (koska se nyt juhannuksena kuuluu, keskikesän juhla, kesä kauneimmillaan jne.) ja yhtäkkiä alkoi sataa taivaan täydeltä räntää... Ja sen ajatuksen voimin sain sinniteltyä lahkeet loppuun asti.

Langat ovat jämiä; siniset jämiä Shifty -paidasta ja mustat kaikkia mahdollisia fingering-paksuisia mustia jämiä mitä on kertynyt. Mallia katsoin alkuun vähän Dropsin Why Not -mallista, mutta muistaakseni eksyin harhateille jo aloitussilmukoitten määrässä. Lyhennettyjä kerroksia tein enemmän kuin ohjeessa ja alun resorin jälkeen hylkäsin jo koko mallin. Neule-ystäväni Sirkku, joka on myös taitava ompelija, piirsi paperille mallia, miten housujen etu- ja takakappaleet ommeltaessa leikataan ja sen mukaan sitten sävelsin lisäyksiä vähän vähemmän etupuolelle ja enemmän takapuolelle pitkin keskiviivaa niin, että kappaleet kohtasivat siellä missä kuuluukin (eli haarovälissä). Sitten erottelin lahkeet ja jatkoin sovittelemalla kavennellen kohti lattiaa.

Olin suunnitellut tehdä näistä sukkahousu-malliset, mutta päätinkin loppumetreillä jättää jalkaterät tekemättä; nämä on lopulta kestävämmät näin ja joka tapauksessa nykyään on ok käyttää leggareita hameen kanssa.

Nämä tuli nyt kuvattua näin. Eihän villahousuissa esiintyminen kai olisi yhtään sen siveettömämpää kuin esiintyminen farkuissa tai verkkahousuissakaan? Mutta jotenkaan en vaan kehdannut mennä pelkissä villiksissä pihalle. Jos vyötärön istuvuus kiinnostaa, niin Ravelry-projektissani on muutama kuva housujen yläosasta keskeneräisenä. Vyötäröön tein lopussa vielä sellaisen muutoksen, että taitoin sitä noin 2 cm sisään ja ompelin nauhakujan, jonne pujottelin kuminauhan. Tuntui, että vaikka housut näyttivät hyvin istuvilta, niin ne kuitenkin käytössä meinasivat alkaa vähän valua ja toisekseen olin alunperin tehnyt vyötärökappaleesta kovin korkean.

Ja muuten; tässähän saattaa toimia se sama taika kuin siinä, että jos ottaa sateenvarjon mukaan niin tulee kuiva keli ja jos ottaa ylimääräisen takin mukaan niin tulee kuuma päivä. Eli jos nyt tulee kaunis ja kuuma juhannus, niin voitte ehkä kiittää minua ja juhannusvillapöksyjäni. ;)

Pienet eläinystävät

Taas iski pehmolelu-innostus. Löysin niin hauskan ohjeen, että tuli tehtyä viisi lelua samalla ohjeella - yhdessä viikossa! Ohje, tai oikeastaan ohjekokoelma, on Esther Braithwaiten Mini Forest Friends. Kokoelmassa on ohjeet pieneen kettuun, pesukarhuun ja poroon. Tein myös yhden hahmon ketun ohjeella harmaana, näin syntyi susi.

Muuten pehmot tehdään neulomalla, mutta poron sarvet on virkattu. (Ja ne juuri ovatkin aivan super-söpöt!)

Viimeistely tehdään ompelemalla silmät ja nenä sekä erotellaan jalat ja kädet suorasta vartalopötköstä. Yksi hahmo syntyi noin tunnissa!

Jokaista väriä tarvittiin vain pieni määrä, joten nämä sopivat loistavasti tehtäviksi jämälangoista. Mielikuvitusta käyttämällä keksisi varmasti vielä muitakin eläimiä neulottavaksi samoista aihioista. Omat leluni ovat noin 10cm korkeat ja ne on tehty paksuhkosta langasta (7 veljestä, Janne). Lankaa ja puikkokokoa muuttamalla saisi samalla ohjeella tehtyä pienempiäkin otuksia.

Ohje on englanninkielinen, mutta sen ytimenä ovat selkeät neulontakaaviot, joten uskon että heikommallakin kielitaidolla onnistuu.

Toimii, ei toimi...

Syksyn mittaan olen virkkaillut yhtä ja toista pientä. Kun on ollut monia isoja ja pitkään kestäneitä projekteja, niin välitöinä on ollut kiva tehdä jotain käden käänteessä syntyvää. Osa projekteista on ollut onnistuneita, toiset vähemmän. Esimerkiksi pienet maatuskat oli mielestäni kivoja, samoin vähän isommat kettu ja pupu, joten tein yhden isomman maatuskankin. Ihan hauska ja söpö, mutta vähän jää ilmaan kysymys että mihin tarkoitukseen tämä on? Ja siinä missä kylällinen isoja taloja oli upea, niin pienet pinssi-talot ovat vähän yksinäisen ja säälittävän näköisiä.

Aina ei voi osua maaliin, mutta ei pidä antaa sen hidastaa tahtia. Seuraava projekti voikin taas onnistua (tai sitä seuraava). :D

Ystävyyden kylä -projekti

Ystäväni oli pitkään puhunut, että pitäisi saada jokin kiva verhon tapainen olohuoneen leveään mutta kapeaan tuuletusikkunaan. Se on sellaisella korkeudella, että siihen olisi kiva saada vähän jotain näköestettä, mutta ei täysin peittävää kuitekaan, sillä olisi kiva saada valoakin sisään.

Ehdotin, että voitaisin virkata jotain näiden kukkaverhojen tapaista. Ideaa lähdettiin kehittelemään ja jotenkin päädyttiinkin taloihin. Viisi naista ystäväporukasta halusi osallistua, kaikilla vähän erilainen taitotaso; jotkut olivat näppäriä virkkaajia jo valmiiksi ja joku ei ollut peruskoulun jälkeen tarttunut virkkuukoukkuun lainkaan.

Aika monta viikkoa tässä meni. Emme juurikaan tehneet näitä kukin tahoillamme vaan kokoonnuttiin aina yhdessä virkkaamaan. Mikä olikin parasta, sillä siinä sivussa maailma parani huomattavasti. :) 12 taloa tarvittiin koko ikkunan leveyteen. Mukaan mahtui tavallisten talojen lisäksi ainakin koirankoppi, kirkko ja pilvenpiirtäjä. Ja jonkinlainen sienitalokin. Minusta tässä on ihan parasta se, että talot ovat niin erilaisia ja että niissä näkyy erilaiset käsialat.

Lopuksi päättelin kaikki langanpäät ja ompelin talot yhteen. Kaupunki alkoi hahmottua! Kun kaupunki oli valmis, niin tarvittiin vielä sokeritärkkiä; yksi osa kuumaa vettä, yksi osa sokeria. Koko kaupunki upotettiin sokeriliemeen, liiat liemet puristeltiin pois ja työ leviteltiin vahakankaan päälle kuivumaan oikeisiin mittasuhteisiin (eli ikkunan mittoihin). Kuivuminen kesti yli vuorokauden; saatoin vähän liiotella sokeriliemen määrän kanssa. Mutta sen jälkeen talot seisoivat itsekseen, eli ainakin tärkki teki tehtävänsä!

Kaupungin pystyttäminen tapahtui tökkimällä se reunoista nuppineuloilla kiinni ikkunapuitteiden rakoihin. Siitä tuli ihan super-hieno! Varsinkin kun aurinko paistaa virkkuutyön raoista.

Parasta oli kuitenkin yhdessä tekeminen. Oli hauska saada tähän kaveriksi sellaisia ystäviä, jotka eivät yleensä käsityöihmisiksi tunnustaudu. Ja kyllä se käsityökärpänen näköjään vähän on tarttunutkin, sillä ainakin yksi ihminen jo aloitti taloprojektin jälkeen vauvanpeiton virkkaamista ja toinen teki upeat strassikoristelut lapsensa jumppapukuun. Ja kolmaskin kertoi harkinneensa villasukkien kutomista. :D

Quo Vadis -kirjoneulelapaset

Kirjoneulelapas-boogie jäi päälle, joten kärpässienten ja syyskukkien jälkeen syntyi kolmannetkin iloisen väriset lapaset.

Quo Vadis on kanadalaisen SpillyJanen suunnittelema ilmainen lapasmalli. Se on suunniteltu paksulle langalle ja sitä mainostetaan hyvänä jämälankatyönä, mitä se tosiaan onkin.

Omat lapaseni tein Nalle- ja Maija- langoista, jotka ovat ohjetta vähän ohuempia lankoja. Loin siksi vähän ohjetta enemmän silmukoita. Laitoin kuviot menemään toistensa peilikuvina oikeaan ja vasempaan lapaseen. Onpas muuten hyvin syksyn väriloistoon sopivat lapaset - ja nyt kun lehdet alkavat olla mennyttä, niin muistuttavat värien olemassaolosta pitkän harmaan kauden yli.

Nyt alkaa muuten taas valon puute haitata kuvaamispuuhia. Näissäkään en mitenkään saanut värejä toistumaan oikein, paljon intensiivisemmiltä nuo luonnossa näyttävät. Mutta se on nyt tätä taas kevääseen asti, koettakaamme kestää.

Kirjava kirjoneulepusero

Kun taannoin neuloin neljänkymmenen värin sukkia, niin samalla jouduin kasvotusten sen tosiasian kanssa, että noita paksuja sukkalankoja on aikojen saatossa kertynyt melkoinen määrä. Nykyään tulee enemmän neulottua sukkia ohuemmista sukkalangoista, joten ajattelin, että täytyy keksiä näille paksummille jotain muutakin käyttöä kuin sukkia.

Tuumin, että kirjoneulepaitaan uppoaa mukavasti erivärisiä lankoja. Ohjeeksi valitsin Dropsin mallin Magic Mountain. Mietin tekeväni ohjeen kuvan mukaisen ison ja löysän paidan.

Jokin meni alussa pieleen, luultavasti valitsin väärän puikkokoon. Tai väärän ohjekoon. Joka tapauksessa huomasin kaarrokkeen jälkeen, että paidasta on tulossa tyköistuva malli ylisuuren sijaan. Koska en jaksanut purkaa ja koska tyköistuvatkin villapaidat ovat välillä ihan tarpeellisia, niin päätin jatkaa paitaa aloitetulla silmukkamäärällä ja samoilla puikoilla.

Tämä oli mukava ja melko nopea projekti, vaikkakin helle välillä hidasti sitä. Alati vaihtuva kuvio ja värit pitivät tylsyyden loitolla. Lopputuloskin on tosin vähän levoton ja riemunkirjava, mutta ehkä talven harmaudessa iloisia värejä alkaa kaipaamaan.

Näin sitä on edetty vuotta niin pitkälle, että ulkona voi oleilla paksussa villapaidassa ilman että tulee yhtään kuuma; muutama viikko sitten ei olisi voinut vielä kuvitellakaan. Syksyn viileys antaa yleensäkin neulomiseen uutta intoa ja saa kaivamaan esille paksut lämpimät villalangat. Tänä vuonna otin siihen varaslähdön aloittamalla paksun villapaidan jo keskellä kesää.

Palloneliöpeiton kuulumisia

Vähään aikaan en ole saanut aikaiseksi muuta valmista kuin yhden testineuleen, mutta sitä en voi esitellä vielä. Sen sijaan olen edistynyt huomattavasti ikuisuusprojektissani eli pienemmän tyttären päiväpeitossa, jonka palasia olen virkannut suunnilleen heinäkuusta 2014 alkaen, jolloin sain valmiiksi vanhemman tyttären päiväpeiton.

Tuon edellisen peiton postauksessa kirjoittelin, että olen tehnyt peittoa pitkän aikaa, mutta kuitenkin vähemmän kuin vuoden. No hah, sehän oli tosi nopea projekti tähän verrattuna!

Tähän peittoon olen käyttänyt sport-vahvuisia lankoja, eli esimerkiksi Novitan Nallea ja Woolia, Gjestalin Maijaa ja Regian Activea. Mukaan mahtuu myös joitain epämääräisempiä vanhempia lankajäännösmyttyjä, mikä onkin tämmöisen projektin ehdoton etu.

Viimeisen parin kuukauden aikana projektia on hidastanut se, että sopivan paksuiset langat on alkaneet huveta. Tai ainakin jämälangat, sillä aloittamattomia keriä en sellaisiksi laske enkä raskisi niitä ihan pelkältään jämäpeittoon laittaa. Niinpä on ollut pakko aloittaa muita projekteja tämän vahvuisista langoista, että tulee lisää jämälankoja. Toistaiseksi en ole kuitenkaan sortunut ostamaan lisää lankaa tämän takia.

Nyt on valmiina reippaasti toista sataa palaa, en ole ihan tarkkaan lähiaikoina laskenut. Jonkin verran on vielä jäljellä, mutta jos heinäkuuhun mennessä saisin tämän valmiiksi, niin peitto valmistuisi kuitenkin alta kolmen vuoden. Sitä nyt kai voi vielä pitää ihan kohtuullisena aikana virkkausprojektille... ainakin näin yritän uskotella tyttärelleni, joka on jo välillä ollut aika tuskastunut tilanteeseen.

Kirklees jämälankasukat

Oletko koskaan jahkaillut päättämättömänä pulman kanssa, että tekisikö sitä pitsineuletta, kirjoneuletta vaiko kapeata tai sittenkin kenties leveätä raitaa? Minä en ole, mutta jos joskus sellaisen ongelman eteen joudun, niin tiedänpä nyt vastauksen. Tian Foleyn Kirklees sukkamalli nimittäin yhdistää sulavasti kaikkia edellä mainittuja suunnittelu-elementtejä.

Alkuperäiset mallisukat ovat hauskasti eripariset. Eriparisuus oli minullakin aikomuksena, mutta oli muutettava suunnitelmaa, kun violetti loppui kesken niin, että se hädin tuskin riitti kuvioväriksi kirjoneuleosuuteen. Kun jouduin tekemään varret samanlaisiksi, niin jatkoin sukat sitten muutenkin samanlaisina loppuun saakka.

Näitä sukkia on tullut tehtyä kolmen eri TDS-etapin välityönä, eli mitenkään nopeasti ne eivät ole valmistuneet. Siitä ei kuitenkaan pidä vetää mitään johtopäätöksiä mallin suhteen, sillä mitään mutkikasta tai vaikeata tähän malliin ei liity. Malli on kiva ja sujuva ja ohje selkeä. Työn etenemistä on vain hidastaneet muut päällekkäiset työt.

Lankoina on jämiä Novitan Nallesta ja Woolista. Wool on 100% villalanka, joten eihän se sukkiin ole tarkoitettu. Saapa siis nähdä kauanko kestävät. (Kun en vaan voinut vastustaa näitä värejä!) Kantapään turkoosi sentään on sukkalankaa. Toivottavasti nyt jonkin aikaa sentään kestävät, tykkään näistä nimittäin kovasti! Ja hiukan tekisi mieli tehdä vielä se eriparinenkin versio.

Uusi lemppari-villapaita

Viimekesäinen Tour De Sock -tiimi (täydennettynä muilla matkan varrella mukaan löytäneillä) on jatkanut yhteydenpitoa yhteisten neuletapaamisten ja erilaisten tempausten merkeissä. Syksyn teemana oli Huivi-yhteisneulonta ajatuksella "huivi per kuukausi". Neulekahvila Lentävä Lapanen oli mukana tarjoamalla tilat yhteisille neulontahetkille ja ihania huivilankoja ostettavaksi sekä myös lahjoittamalla lanka-palkinnon joka kuukausi arvottavaksi huivinsa valmiiksi saaneiden kesken. Lopuksi palkittiin myös syksyn aikana eniten huiveja neulonut ja se palkinto osuikin yllättäen minulle! En ollut mitenkään seurannut tilastoja huivien valmistumisesta, joten yllätyin ihan aidosti. Palkinnoksi sain Molla Millsin Virkkuri Memon sekä Lentävän Lapasen puuvillakassin, jossa lukee Neulominen lähtee Lapasesta. Olin todella otettu noin hienoista palkinnoista; kassin teksti sopii minulle kuin nenä päähän (monessakin merkityksessä) ja Mollan kirja oikein houkuttelee piirtelemään uusia kirjoneule- ja virkkausmalleja. Kiitokset vielä kerran Lapasen emännille sekä yhteisneulonnan muille osallistujille, kivaa oli! 

Joulun jälkeen haluttiin edelleen tehdä jotain yhdessä ja koska nälkä ilmeisesti kasvaa syödessä, niin seuraavaksi projektiksi otettiin villapaita tai -takki ystävänpäivään mennessä.

Edellinen lempi-villapaitani on Linia, jonka tein ruskeista ja harmaista jämälangoista viime keväänä. Sitä on tullut käytettyä melko paljon ja edelleenkin varmasti tulee. Lepakkohihat eivät kuitenkaan ole parhaat mahdolliset talvitakin alla, vaikka kyllä ne sinne jotenkin mahtuvat. Nyt halusin kuitenkin lähteä tekemään vähän tyköistuvampaa mallia mutta edelleenkin samalla jämälanka-idealla. Tällä kertaa otin käsittelyyn violetin sävyiset jämät.

Otin malliksi Veera Välimäen suunnitteleman Bulbin. Aika pian lähdin kuitenkin harhailemaan muille teille, mahtaako lopputulosta enää Bulbiksi tunnistaakaan? Hihat erottelin aika pian raglanlisäysten jälkeen, kun en halunnut lepakkomaisia hihoja ja sen jälkeen kavensin ja lisäsin silmukoita tiheään sovitellen, joten paidasta tuli tyköistuva, kuten halusinkin. Lopussa vielä muistin neulojakamulta kuullun vinkin, eli en kastelun jälkeen nostanut neuletta ollenkaan leviteltäväksi, vaan kuivasin sen pyyhkeen sisässä mytyssä ja varovasti levittelin sen auki yhtään venyttämättä enkä edes oikonut sitä ihan sileäksi. Konsti tepsi, ensimmäistä kertaa nimittäin paita ei venähtänyt lainkaan viimeistelytoimien yhteydessä.

Kauluksen ja hihojen sileän, rullaantuvan reunuksen halusin tehdä ohjeen mukaisesti, mutta helmassa arvelin sen tuntuvan ärsyttävältä istuessa, joten laitoin tavallisen 2o2n -joustimen tilalle.

Näistä jämälangoista sitten... aloitin Kuplasukista jääneellä Väinämöisellä ja Meadow Grassista jääneellä kimalteisella Mille Colorilla ja jatkoin Kaiholan Jawoll Magicilla. Ja sitten rupesinkin kriittiseksi. Loput aikomani jämät ei kelvanneetkaan tähän ihanaiseen paitaan, syystä tai toisesta. Osa oli liian paksuja ja osa väärää värisävyä.. ja niinpä päädyin ostamaan lisää lankaa ja sain myös pari jämäkerää neulojakaverilta, jonka violetti kausi oli jo jäänyt taakse. Joten mites tämän jämäprojektin nyt sitten kävikään? En viitsi laskea, onko jämiä nyt enemmän kuin aluksi, tuskin kamalan paljoa vähempää kuitenkaan.

Tiskirättejä ja suuria suunnitelmia

Tämmöisiäkin on joskus kesän kuluessa tullut tehtyä.

Sinänsä ei mitään sen erikoisempaa kuin pari virkattua tiskirättiä, mutta ajattelin silti esitellä, kun mallivirkkaus on mielestäni aika kivan näköistä. Ohje löytyy esim. täältä. Langat on bambu- ja puuvillalankojen jämiä.

Viime viikkoina olen työskennellyt parin huvin parissa, niistä toinen ei ole vielä valmis ja toista en voi vielä esitellä. Lähiaikoina siis huivipostauksia tiedossa.

Eilen kävin Puikkomaisterin Sukkakirjan jatkojulkkareilla Lapasessa ja samalla piti tietysti myös hommata kyseinen kirja, kun kerran oli mahdollisuus saada se oikein omistajakirjoituksella varustettuna. Ja tänään olen sitten ihastellut ja selaillut sitä ees ja taas ja pähkäillyt, minkä mallin aloittaisin ensimmäisenä. Pirkot vai Loistavat Niityt? Ja mitkä värit? Monta sukkamallia aion kirjasta toteuttaa, sormet syyhyäisi aloittaa kaikki heti!

Arvonnan voittajat ja muita kuulumisia

Nyt on synttäriarpajaisten voittaja arvottu. Osallistujia oli 71, joista osa osallistui yhdellä ja osa kahdella arvalla, yhteensä 114 arpaa. Random.org arpoi voittajaksi Maikin kontti -blogin Maikin. Onnea! Paketti on valmiiksi pakattuna ja odottaa vain osoitettasi. :)

Lisäksi sain tilaisuuden arpoa kaikkien osallistujien kesken toisen yllätyspalkinnon, kun Nappi ja nuppi -verkkokaupasta otettiin yhteyttä ja tarjottiin toiseksi palkinnoksi pieni paketillinen samanlaisia nappeja kuin alkuperäisessä arpajaisvoitossa. Tämän ylläripalkinnon voitti Anne Turunen, onnittelut hyvästä arpaonnesta sinnekin! Paketti lähtee sinulle suoraan Napin ja nupin lähettämänä.

Jos joku nyt jäi haikailemaan itselleen samanlaisia pöllönappeja, niin niitä löytyy siis Nappi ja nuppi -verkkokaupasta, kuten myös monta muuta ihanaa nappimallia. Kannattaa käydä tutustumassa!
Kiitokset Napin ja nupin Jaanalle mukavasta yhteistyöstä! :)

Mitäs muuta tänne kuuluu? No ainakin tämmöistä, eli jämälankaraitaa on puikoilta putoamassa:

Viime viikolla kävin kesäkenkäkurssilla Lentävässä lapasessa ja aloitin virkkaamaan itselleni sandaaleita. Jotkut reippaammat kurssilaiset (ainakin Katju ja Marjaana) ovat jo saaneet kenkänsä valmiiksi, mutta mulla on vielä virkattavaa.

Tulin myös ilmottautuneeksi Heidin hullutuksia-blogin Heidin emännöimään kesäkassivaihtoon. Kesäkassin suunnittelu parille on hauskan tuntuinen juttu ja tietysti odotan myös aikanaan saapuvaa omaa kassiani.

Ja ihan puolivahingossa päädyin mukaan Tour De Sockiin Lentävän lapasen joukkueeseen. Kyseessä on kesä- ja heinäkuun kestävä kilpailu, jossa neulotaan sukkia kilpaa. Kahdessa kuukaudessa on tarkoitus neuloa kuudet sukat, joiden ohjeet julkaistaan vasta kunkin parin aloituspäivänä. Samassa joukkueessa kanssani kisaa ainakin Villasukkavuoden Marjaana Ja Majaillaan -blogin Mirella. Kukaanhan ei tietenkään ole yhtään tosissaan kisaamassa... ;) Eli siis hauskaa on tarkoitus pitää.

Toivottavasti seuraavassa postauksessa pääsen taas esittelemään jotain valmista, tässä kohtaa täytyy tyytyä keskeneräiseen. 

Saiskos olla karkkia?

Tämän kuun Silmukan ytimestä haasteen aiheena oli karkki. Meillä on leikkiruokia jo aika paljon (tai siis tosi paljon), mutta leikkikarkit ovat tähän asti puuttuneet. Koska ravintola- ja kauppaleikki ovat kuusivuotiaani suosikkileikkejä, niin pitihän tämä puute paikata. Tästä lähtien voi herkkupuodissa olla sitten karkkiosastokin. Ja ravintolassa voi tilata jälkiruoaksi vaikka tikkarin. :)

Langat ovat eripaksuisia sukkalankojen jämiä. Tikkareiden tikut on tehty (käyttämättömistä) vanupuikoista poistamalla molemmista päistä vanu ja kiinnitetty tikkarin sisään tipalla liimaa.

Silmukan ytimestä haastettahan emännöivät Silmukan saalistaja Silmukan saalistus -blogista sekä Sini Pipon ytimestä -blogista ja tässä kuussa haaste ilmestyi ensimmäistä kertaa ihan omassa Silmukan ytimestä blogissaan. Monet ovatkin jo saaneet karkkiaiheisen käsityönsä valmiiksi ennen minua ja siellä on tosi hienoja, kannattaa käydä kurkkimassa!

Keväinen maljakko pajunkissoille

Vanhempani toivat keväiseksi tervehdykseksi kukkia höystettynä vuodenajan mukaisesti koivun- ja pajunoksilla. Pikkutytölle oli laitettu erikseen pieni pajunkissakimppu. Pikkukimpulle ei harmillisesti löytynyt muuta maljakkoa kuin vanha ruma pestopurkki, mutta se asia oli nopeasti korjattu.

Tein Nalle- ja Wool- langoista virkkaamalla kolme pientä neliötä jotka yhdistin lasipurkin ympärysmittaa vastaavaksi putkeksi. Sitten virkkasin kiinteitä silmukoita putken ala- ja yläreunaan joka kerroksella väriä vaihtaen, kunnes purkin korkeus oli saavutettu. "Paita" on vaan pujotettu lasipurkin päälle, mitään sen kummempaa kiinnitystä se ei tarvinnut koska on mitoitukseltaan sen verran napakka.

Sormikkaat jäätelöstä

Ei siis tietystikään oikeasta jäätelöstä, vaan jäätelö -värisestä Nalle Taiasta. Tein kerästä aiemmin sukat ja halusin hyödyntää ihanat jämälangat jotenkin. Lankaa oli jäljellä ehkä pienten sormikkaiden verran... mutta sen verran epävarmalta langan riittävyys tuntui, että yhdistin sen suosiolla toiseen. Kaveriksi olisi sopinut monikin väri, valitsin vaaleansinisen Nallen tyttären kevättakin mukaan. Varmuudenvara kannatti, sillä ei Taika-lankaa paljon jäänyt.

Ohjeena Garnstudion Michelle gloves, jonka mukaan tein tytölle edellisetkin sormikkaat. Viimeksi ihmetelin pienehköä mitoitusta, joten nyt hyppäsin suoraan 6/9-vuotiaiden kokoon. 6-9-vuotta tuntuu minusta aika isolta ikähaitarilta, joka tapauksessa sillä tuli viisivuotiaalle sopivat käsineet. Ne varmasti mahtuvat hänelle vielä 6-vuotiaana, mutta että 9? En tiedä, onko mitoitus oikeasti pieni, vai onko meidän lapset vaan jättisormisia?

Lasten sormikkaat syntyi yllättävän nopeasti, parissa illassa. Seuraavaksi pitäisi sitten jaksaa tehdä sormikkaat itsellekin. Ehkä vähän höpsöä, mutta en mitenkään haluaisi enää ostaa sormikkaita nyt kun osaan sellaiset tehdä.

Vielä yksi pipo

Tein vielä yhden pipon tälle talvelle, vaikka talvi näytti jo olevan ohi. Harmaita jämälankoja Paulien ja kaverin tupsupipon jäljiltä oli vielä pipollisen verran lojumassa pöydällä. Ajattelin, että jos en tee niistä pipoa nyt, niin en varmaan enää ensi talvena muista koko lankoja ja ne jäävät käyttämättä. Mikä olisi erityisen iso sääli Genziana Classicin kohdalla, koska sitä ihanampaa ja pehmoisempaa lankaa saa hakea!

Aloitin taas, jo kolmatta kertaa tänä talvena, tekemään raitapipoa Raitulin ohjeella. Mutta jo ensimmäisen raidan kohdalla ajatukseni lähti taas harhailemaan... Tällä kertaa se harhaili Nuutikin Lindan ja Hupsistarallaan Terhin tekemiin raitapipoihin, joita olin aiemmin katsellut ihaillen. Ja niinpä tästä piposta tulikin nyt sitten tämmöinen. Muuten tämä on tehty Raitulin ohjetta noudattaen, vain raidoitus on toisenlainen. Pinkki ja vaaleanpunainen ovat Fabelia.

Oikein kiva pipo tästä tuli, sellainen pieni piriste muuten aika mustaan ja harmaaseen talvivaatevalikoimaan. Ja pakkasetkin tulivat takaisin kuin tilauksesta, jotta ehtii tätä ehkä kerran tai pari vielä käyttääkin ennen lopullista kevään tuloa.

Hippitytön jämälankahuivi

Vanhin lapseni on tyyliltään melkoisen hipihtävä, siksipä ei ollut yllättävää, että hän toivoi itselleen juuri tämän huivin. (Esittelin monta perinteistä ja modernia mallia, mutta juuri tämä kolahti.) Malli on syksyn 2013 Novita-lehdestä ja näköjään löytyy netistäkin, nimeltään Virkattu ympyrähuivi.

Lehdessä on esitelty kaksi eri värivaihtoehtoa, joissa molemmissa on käytetty kuutta eri lankaa. Tyttö toivoi kuitenkin omaan huiviinsa jotain vielä erilaista väritystä, montaa eri väriä ja maanläheisyyttä.

Novitan mallissa on luonnollisesti käytetty Novitan lankoja, mutta koska halusin huventaa olemassa olevia lankavarastoja, niin loppujen lopuksi huivissa ei ole yhtään alkuperäistä lankaa, eikä myöskään yhtään Novitan lankaa.

Olen käyttänyt loppuun jämäkeriä ja aloittanut huivia varten sellaisia keriä, joille en olisi ehkä lähiaikoina keksinyt muuta käyttöä. Mukana on mm. Dropsin Delightia, Fabelia ja Alpacaa, Hot Socks Fashionia ja Gjestal Maijaa. Tämä oli loistava lankalaihis-projekti!

Kaikissa kohdissa en ihan noudattanut ohjetta, välillä tämä tapahtui vahingossa ja välillä tahallisesti. Annoin kaikkien virheiden (tai ohjeen variointien) kuitenkin olla. Alareunan tein rapuvirkkauksella.

Ravelryssa Hippihuivi.

Joulukalenteri, luukku 12: lahjapussi ja arvonta

Ostin joulukalenterivaihtoparilleni Heidille kalenteriyllätykseksi punaseetripalloja, mutta ne oli pakattu niin tylsästi rumaan pahvilaatikkoon, että päätin keksiä kivemman tavan pakata pallot. Itsetehty lahjapussi on mukava tapa saada persoonallinen säväys mihin tahansa ostettuun lahjaan.

Pussit on virkattu 7 veljeksen jämänöttösistä 4-koon koukulla. Ne on tehty näin:
1krs: virkkaa 12 pylvästä aloitusrenkaaseen. (Kerroksen ensimmäisen pylvään korvaa aina 3 ketjusilmukkaa TAI voit korvata sen näin.) Liitä viimeinen pylväs ensimmäiseen piilosilmukalla, toimi näin jatkossa joka kerroksen lopussa.
2krs: (Vaihda väriä jokaisen kerroksen alussa.) Virkkaa jokaiseen pylvääseen kaksi pylvästä = 24 pylvästä.
3krs: Virkkaa joka toiseen pylvääseen kaksi pylvästä, joka toiseen yksi. = 36 pylvästä.
4-11krs: Virkkaa yksi pylväs jokaiseen pylvääseen. = 36 pylvästä.
Reunus: Virkkaa reunus rapuvirkkauksella, eli takaperin.
Nyöri: Virkkaa ketjusilmukoilla sopivan pituinen nyöri. Pujota se kerroksen 9 joka kolmannen pylvään väliin jäävästä raosta. Kiristä ja solmi nauha rusetille, kun olet ensin päätellyt langanpäät ja lisännyt pussiin jonkin kivan yllätyksen. Itse päättelin edellisen värin aina seuraavaa kerrosta virkatessa siten, että langanpää jäi seuraavan kerroksen silmukoiden sisään, näin pääteltävää ei juurikaan jää.

Mitäs nuo punaseetripallot sitten ovat? Joskus taannoin luin Ullasta artikkelin tekstiilituholaisten torjunnasta. (Ötökkäkammoisille en tuota artikkelia suosittele!!!) Tulin alkuun vähän hysteeriseksi turkiskuoriaisten suhteen, sillä olen joskus ostanut lankoja myös kirpputorilta. Ne piti tietysti tuon lukemisen jälkeen pakastaa viikoksi ja sen jälkeen pakata vakuumipusseihin. Hyvänä lisänä tuholaisten torjuntaan sirottelin lankojen ja villavaatteiden joukkoon  artikkelissa mainittuja punaseetripaloja. Myöhemmin hysteriani rauhottui ja nyt se jo naurattaa, varsinkin, kun en ole koskaan mitään ötököitä täällä edes nähnyt. Mutta varmuuden vuoksi olen antanut punaseetripalojen olla paikoillaan, sanotaanhan niiden myös raikastavan tekstiilejä miellyttävällä tuoksullaan.

Heidille lähti siis toinen seetripallopussukka, mutta toinen jäi ylimääräiseksi. Siispä tästä lähtee käyntiin joulukuun toinen joulukalenteriarvonta: kommentoimalla tähän postaukseen viikonlopun aikana olet mukana arvonnassa. Voittona kuvan kelta-vihreä-sävyinen lahjapussi ja siinä 8 punaseetripalloa. Voit toivoa tätä annettavaksi jollekin toiselle - tai vaikkapa lahjaksi itsellesi. :)

Muoks: vastauksena kyselyihin lisään vielä, että pallot on ostettu Prismasta. :)

Iloiset kannet kalenterille

Olen tehnyt tänä kesänä pari isohkoa projektia Catania-langasta. (Laukun ja takin.) Lankoja jäi molemmista projekteista yli vähän kutakin väriä. Mietin, miten näitä iloisen värisiä ylijäämälankoja hyödyntäisin ja päähän pälkähti idea: pari työkaveria on tehnyt työkalentereihinsa tosi kivat päälliset ompelemalla ja minäkin olin ajatellut ommella, mutta kun ompelu on jäänyt toteuttamatta, niin miksipä en toteuttaisikin kansia virkkaamalla!

Aloitin virkkaamalla kolmosen koukulla aloitusketjun käyttäen kalenterin kannen korkeutta mittana. (Mulla 44s.) Sitten jatkoin kiinteillä silmukoilla tasapitkiä rivejä, välillä sattumanvaraisesti väriä vaihtaen. Tein kolme yhtä korkeaa kappaletta; yhden avattujen kansien levyisen ulkopuolta varten ja kaksi vajaan puolikkaan levyistä sisäpuolta varten. Lopuksi virkkasin kappaleet yhteen kiinteillä silmukoilla.

 

Ohjetta en tähän muuten käyttänyt, mutta sen verran selailin virkattujen kansien ohjeita, että mieleen jäi vinkki, että virkatuista kansista kannattaa tehdä tosi naftit. Niinpä sitten tein näistä lähes liian pienen tuntuiset ja lopuksi pingotin sopiviksi. Se oli varmasti hyvä vinkki, koska nyt tuntuu kyllä, että suojus pysyy napakasti muodossaan eikä tästä enää veny.

Pingotuksen jälkeen asettelin kalenterin nahkakannet virkattujen kansien sisälle. (Sellaiset tylsät Ajaston tummansiniset nahkakannet, mitä varmaan useimmille työpaikoille tilataan työkalentereiksi.) Ja lopuksi sisään voi sujauttaa itse kalenterin.

Lopuksi vielä kuva kalenterista sen luontaisessa toimintaympäristössä, eli työpöydälläni. Työpöytä näyttää heti paljon iloisemmalta. :)

Jämät sain aika mukavasti käytettyä, vain mustaa ja keskisinistä jäi vähän.

JYH:iin tämä on kahdestoista valmistunut työ, eli kahdeksan on vielä kesken.

Ilmoittauduin taas mukaan myös syksyn Sukkasatoon, jossa kerään satoa tänä vuonna Perunalaariin. Koska noin monta JYH-työtä on vielä kesken, niin sukkasato jäänee tänä vuonna melko miniksi. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ole kilpailu.