Vihdoinkin valmiina: isoäidinneliöpeitto

Kuukauden ensimmäisessä postauksessa kyselin, olisiko tämä jo viimeinkin se kuukausi, jolloin saan tämän peiton valmiiksi. Nyt voin vastata: on tämä! :)

En muista ihan tarkkaan, koska tätä aloitin virkkailemaan, mutta kyllä siitä paljon aikaa on. Vähemmän kuin vuosi, mutta enemmän kuin puoli vuotta. Tein peiton omaan kotiin muuttaneelle tyttärelleni päiväpeitoksi. Muutto tapahtui marraskuussa, joten aika kauan on tupaantuliaislahja antanut odotuttaa itseään.

Langat ovat 7-veljestä, Jannea, Jussia ja sen sellaista. Enimmäkseen sukkalankoja, mutta jokunen akryylilanganjämäkin on tullut tähän lykättyä. Peitto painaa n. 1,4kg ja mittaa sillä on 245 x 135cm. Peitto on virkattu 4-kokoisella koukulla. Palat on virkattu yhteen taustapuolelta piilosilmukoilla ja reunassa on nirkkoreunus. Sen tekeminen oli koko peiton rasittavin osuus, eikä 30 helleastetta lainkaan helpottanut asiaa!

Tällainen peitto on, paitsi oivallinen tapa kuluttaa jämälankoja, myös hyvä tapa prosessoida elämänmuutosta. Eikä varmaan ole montaa yhtä isoa elämänmuutosta, kuin lapsen lentäminen  pois pesästä.

Seuraavaksi kuulemma pitää virkata päiväpeitto pienemmälle tyttärelle, mutta sitä en taida aloittaa ihan heti, vaan nautin ensin vähän aikaa tilanteesta, ettei ole mitään isoa projektia kesken.

Käsityörintamalle kuuluu isoäidinneliöitä

Pieni välipäivitys sunnuntain kunniaksi, kun ei ole mitään valmista syntynyt koko viikkoon. Elikkä isoäidinneliöitä olen virkkaillut antaumuksella ja siinä ohessa tehnyt vähän jotain muutakin. Tässä nyt kuitenkin tämä neliö-kasa, jonka olen tähän mennessä saanut aikaiseksi. Näistä on tulossa päiväpeitto tyttärelle. Peitto on tilattu jo monta kuukautta sitten, joten olen jo alkanut joutua melkoisen painostuksen kohteeksi näiden valmistumisen suhteen.

On isoäidinneliöistä tullut aiemmin tehtyä paljon muutakin. Tässä pari esimerkkiä.

Noin vuosi sitten neuloin vähän pienempiä isoäidinneliöitä ja niistä kokosin tämmöisen iloisen kassin. Vuorikangas ja kahvat on ommeltu mustasta tyynyliinasta, mikä on muuten ihan ok, mutta vuoden käytön jälkeen kahvat alkaa olla aika kuluneet. Voi olla, että niille pitää pian tehdä jotain. Tämä on muuten semmoinen kassi, mitä ihan tuntemattomat ihmiset tulee kadulla kommentoimaan, mikä nyt yleensä on Suomessa aika harvinaista.

Pari vuotta sitten tein isoäidinneliöistä tämän torkkupeiton, jossa projektissa käytin kaikki silloiset jämälangat loppuun. Annoin peiton vanhemmilleni joululahjaksi ja se onkin päätynyt heillä ahkeraan käyttöön.

Tämmöistä vanhojen muistelua ja tulevaisuuden lupauksia tällä kertaa, toivottavasti ensi viikolla tulee jotain valmistakin. :)

Helmikuussa valmistunutta

Helmikuu on jotenkin vilahtanut ohi harmaana ja huomaamattoman nopeasti. Tavallisestihan tämä on vuoden parasta talviurheiluaikaa, mutta nyt ei ole sitä puolta paljonkaan saatu harrastaa. Sen sijaan olemattoman talven jälkeen saadaan jo ihmetellä kevään merkkejä ja sehän on toki ihanaa myöskin. Paljon odotettua lumen valaisevaa vaikutusta ei tänä vuonna paljoa saatu, mutta nytpä valaiseekin jo aurinko.

Helmikuussa sain valmiiksi pitkäksi venähtäneen torkkupeittoprojektin (aloitettu viime vuoden toukokuussa), tein yhdet kämmekkäät, yhdet lapaset, kolme mukinlämmitintä, pipon sekä yhdet sukat. Kirjoitin ohjeet mukinlämmittimeen ja tupsupipoon. Osallistuin Silmukan ytimestä haasteeseen sydän-teemalla sekä vastasin Huopatossun tehtaan Heidiltä saamaani 11-kysymystä -haasteeseen.

Oikein ihanaa aikaisin alkanutta kevättä kaikille kävijöille! :)

Neulottu torkkupeitto

Aloitin neulomaan tätä torkkupeittoa joskus viime keväänä. Lankoina on Novitan Viivi ja Teddy. Peitto on valmistunut pikkuhiljaa kuukausien kuluessa. Puolenvälin jälkeen se on ollut kovin painava ja kuuma neulottava, joten loppurutistus piti tehdä melkein väkisin, päättelystä puhumattakaan. Jostain syystä olin useimmiten katkaissut langan väriä vaihtaessani. (Miksi???)

Peitto on neulottu 8-koon pyöröpuikolla tasona. Reunoissa on viiden silmukan verran helmineuletta rullaantumisen estämiseksi, muuten peitto on kokonaan sileää neuletta. Aloitussilmukoita oli 130 ja sillä mentiin alusta loppuun. Kokoa peitolla on 195cm x 220cm venyttämättä.

Tykkään lopputuloksesta, vaikka työn edetessä oli välillä ihan "plääh"-fiilis koko projektia kohtaan. Viivi on nyt valmiissa peitossa mukavan pehmoisen tuntuista, mutta varsinkin pakkasilla se oli sähköistä työstettävää, kun on kokonaan keinokuitua.

Torkkupeitto vauvalle

Pian äitiyslomalle jäävän työkaverin kesän lopulla syntyvälle vauvalle valmistui lahjaksi pieni peitto. Lankana Dropsin ihanan pehmoinen Baby Merino monessa eri värissä.

Tyttäreni Liisi-nukke sai kunnian sovittaa peittoa sekä toimia mallina kuvissa. Liisi on vähän täysiaikaista oikeata vauvaa pienempi, mutta siitä huolimatta näyttää siltä, että peitosta tuli aika reilun kokoinen vastasyntyneelle. No, meneepähän sitten vielä ensi talven kovilla pakkasillakin, kun vauva on ehtinyt jo vähän kasvaa. Ja oikeastaan pakkasillahan tällainen merinovillainen peitto onkin juuri parhaimmillaan vauvaa vaunuissa nukutettaessa.

Tässä vielä peitto näytillä koko komeudessaan.