Heinäkuussa hääräiltyä

Heinäkuu on nyt sitten takanapäin. Helteitä on ollut ja helteitä on luvattu edelleen, siitä huolimatta on täällä oltu tiukasti villalangan päässä kiinni. :)

Heinäkuussa valmistui pipo, sukat, hartiahuivi, puuvillainen pikkutytön takki sekä pitkän aikajänteen projekti, villainen peitto. Sain blogille omat käyntikortit.

JYH on edennyt heinäkuussa kohdaltani ihan mukavaan tahtiin. Kyseessä on siis Ravelryssa järjestettävä tempaus, jonka ideana on aloittaa juhannusyöstä elokuun loppuun 20 käsityötä joko virkkaamalla tai neulomalla ja saada ne kaikki sitten valmiiksi jouluyöhön mennessä (JYH=Jouluyön hullutus). Olen saanut aloitettua heinäkuun aikana 11 käsityötä ja neljä niistä on jo valmiinakin, sillä kaikki tässä kuussa valmistuneet työt peittoa lukuun ottamatta on aloitettu juhannuksen jälkeen. Näiden lisäksi puikoilla on villatakki, parit sukat, sormikkaat ja pieni pyyhe. Virkkuukoukulla on valmistumassa tunika sekä lelu. Tulette näistä varmasti kuulemaan vielä. Ja yhdeksän aloitusta pitäisi sitten vielä tehtailla elokuun aikana. :)

Vihdoinkin valmiina: isoäidinneliöpeitto

Kuukauden ensimmäisessä postauksessa kyselin, olisiko tämä jo viimeinkin se kuukausi, jolloin saan tämän peiton valmiiksi. Nyt voin vastata: on tämä! :)

En muista ihan tarkkaan, koska tätä aloitin virkkailemaan, mutta kyllä siitä paljon aikaa on. Vähemmän kuin vuosi, mutta enemmän kuin puoli vuotta. Tein peiton omaan kotiin muuttaneelle tyttärelleni päiväpeitoksi. Muutto tapahtui marraskuussa, joten aika kauan on tupaantuliaislahja antanut odotuttaa itseään.

Langat ovat 7-veljestä, Jannea, Jussia ja sen sellaista. Enimmäkseen sukkalankoja, mutta jokunen akryylilanganjämäkin on tullut tähän lykättyä. Peitto painaa n. 1,4kg ja mittaa sillä on 245 x 135cm. Peitto on virkattu 4-kokoisella koukulla. Palat on virkattu yhteen taustapuolelta piilosilmukoilla ja reunassa on nirkkoreunus. Sen tekeminen oli koko peiton rasittavin osuus, eikä 30 helleastetta lainkaan helpottanut asiaa!

Tällainen peitto on, paitsi oivallinen tapa kuluttaa jämälankoja, myös hyvä tapa prosessoida elämänmuutosta. Eikä varmaan ole montaa yhtä isoa elämänmuutosta, kuin lapsen lentäminen  pois pesästä.

Seuraavaksi kuulemma pitää virkata päiväpeitto pienemmälle tyttärelle, mutta sitä en taida aloittaa ihan heti, vaan nautin ensin vähän aikaa tilanteesta, ettei ole mitään isoa projektia kesken.

Käsityörintamalle kuuluu isoäidinneliöitä

Pieni välipäivitys sunnuntain kunniaksi, kun ei ole mitään valmista syntynyt koko viikkoon. Elikkä isoäidinneliöitä olen virkkaillut antaumuksella ja siinä ohessa tehnyt vähän jotain muutakin. Tässä nyt kuitenkin tämä neliö-kasa, jonka olen tähän mennessä saanut aikaiseksi. Näistä on tulossa päiväpeitto tyttärelle. Peitto on tilattu jo monta kuukautta sitten, joten olen jo alkanut joutua melkoisen painostuksen kohteeksi näiden valmistumisen suhteen.

On isoäidinneliöistä tullut aiemmin tehtyä paljon muutakin. Tässä pari esimerkkiä.

Noin vuosi sitten neuloin vähän pienempiä isoäidinneliöitä ja niistä kokosin tämmöisen iloisen kassin. Vuorikangas ja kahvat on ommeltu mustasta tyynyliinasta, mikä on muuten ihan ok, mutta vuoden käytön jälkeen kahvat alkaa olla aika kuluneet. Voi olla, että niille pitää pian tehdä jotain. Tämä on muuten semmoinen kassi, mitä ihan tuntemattomat ihmiset tulee kadulla kommentoimaan, mikä nyt yleensä on Suomessa aika harvinaista.

Pari vuotta sitten tein isoäidinneliöistä tämän torkkupeiton, jossa projektissa käytin kaikki silloiset jämälangat loppuun. Annoin peiton vanhemmilleni joululahjaksi ja se onkin päätynyt heillä ahkeraan käyttöön.

Tämmöistä vanhojen muistelua ja tulevaisuuden lupauksia tällä kertaa, toivottavasti ensi viikolla tulee jotain valmistakin. :)

Neulottu torkkupeitto

Aloitin neulomaan tätä torkkupeittoa joskus viime keväänä. Lankoina on Novitan Viivi ja Teddy. Peitto on valmistunut pikkuhiljaa kuukausien kuluessa. Puolenvälin jälkeen se on ollut kovin painava ja kuuma neulottava, joten loppurutistus piti tehdä melkein väkisin, päättelystä puhumattakaan. Jostain syystä olin useimmiten katkaissut langan väriä vaihtaessani. (Miksi???)

Peitto on neulottu 8-koon pyöröpuikolla tasona. Reunoissa on viiden silmukan verran helmineuletta rullaantumisen estämiseksi, muuten peitto on kokonaan sileää neuletta. Aloitussilmukoita oli 130 ja sillä mentiin alusta loppuun. Kokoa peitolla on 195cm x 220cm venyttämättä.

Tykkään lopputuloksesta, vaikka työn edetessä oli välillä ihan "plääh"-fiilis koko projektia kohtaan. Viivi on nyt valmiissa peitossa mukavan pehmoisen tuntuista, mutta varsinkin pakkasilla se oli sähköistä työstettävää, kun on kokonaan keinokuitua.