Groot's Cardigan of the Galaxy

Toissa kesänä neuloin ihanan Miette-neuletakin Rowanin Softyack DK -langasta, joka sisältää puuvillaa ja jakin villaa. Ihastuin lankaan niin, että ostin sitä samantien lisää toiseen, pidempään villatakkiin. Sen jälkeen jahkailinkin yli vuoden, minkä takkimallin valitsisin. Kunnes törmäsin tähän malliin.

Cardigans of the Galaxy on amerikkalaisen suunnittelijan Mary Annarellan mallikokoelma, jossa on ilmestynyt tähän mennessä kolme aikuisten neuletakkimallia ja lisäksi yhdestä lasten versio. Kokoelma on saanut inspiraationsa Gardians of the Galaxy elokuvasajasta, jonka mielikuvitukselliset henkilöhahmot seikkailevat avaruudessa galaksia suojellen.

Groot on elokuvan puuta muistuttava humanoidi. Koska en ole näistä elokuvista nähnyt kuin yhden jatko-osan, niin Grootin luonne ja ominaisuudet eivät sen tarkemmin ole auenneet. Takin selkäpaneelin kiemurtelevat palmikot kuitenkin muistuttavat puun monisyisesti haarautuvaa ja mutkittelevaa juurakkoa, joten sitä kautta villatakin yhteys nimeen jotenkin hahmottuu.

Takki neulotaan ylhäältä alas yhtenä kappaleena. Ohje on olosuhteiden pakosta sellainen, että siinä pitää huomioida monta asiaa yhtä aikaa. Samanaikaisesti tehdään lisäyksiä moneen kohtaan ja lisäksi pitää seurata selkäpaneelin kaaviota (minä en ainakaan oppinut sitä vielä ulkoa). Etureunan kiemurat sentään oppi aika nopeasti niin, ettei niiden kaavioita tarvinnut erikseen katsoa. Ohje on kuitenkin kirjoitettu niin selkeästi kuin mahdollista - ja jopa hauskasti, mitä ei monesta neuleohjeesta voi sanoa!

Istutettujen hihojen silmukat poimittiin hiha-aukkojen reunoista ja ne neulottiin pyörönä ylhäältä alas. Lopuksi poimittiin silmukat etureunoista ja niskan ympäri nappilistaa varten. Tämän vaiheen tein kahteen kertaan, sillä ensimmäinen, napinlävellinen versio ei oikein miellyttänyt. Kokeilin kaksia eri nappeja ennen kuin uskoin, että kyllä se on parempi kokonaan ilman.

Ai niin, malliin olisi kuulunut vielä taskutkin, mutta ne jätin pois. Koen taskut villatakissa yleensäkin vähän tarpeettomiksi; jos niissä säilyttää jotain, niin takki vaan venyy.

Jakkitakki on pakkasella ihanan lämmin. Nämä kuvat on tosin otettu reippaasti yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa, silloin kun lehdessä uutisoitiin, että ulkoilma sattuu naamaan. No sattuihan se, eikä kuvausta näin vähissä vaatteissa voinut kovin kauaa jatkaa, kun kuvauslaitteetkin jo hyytyivät yksi toisensa jälkeen. Muutama kuva saatiin kuitenkin. :)
(Kuvien väritys on sinertävä, mutta oikeasti takin väri on puhdas ja konstailematon kaurapuuron väri eli harmaa.)

Uskon, että puuvillan ansiosta takki sopii mainiosti myös kevään ja kesän tarpeisiin. Tästä tuli klassikkoneule, jota on helppo käyttää niin hameen kuin housujenkin kanssa. Suosittelen tätä mallia ja suunnittelijaa lämpimästi. ja luulenpa, että jos alan lähiaikoina uutta takkia kaivata, niin saattaapa saman kokoelman muitakin takkeja päätyä puikoilleni.


Kuvat: Ida Niemi

Salal

Andi Satterlund on jo pitkään ollut yksi lemppari-neulesuunnittelijoistani. Hänen malleistaan löytyy perinteistä 50-luvun tyyliä ja naisellisuutta, mutta toteutus on kuitenkin tätä päivää. Viime kesänä tein hänen suunnittelemansa Miette-neuletakin ja melkeinpä siitä saakka olen suunnitellut tekeväni tämän seuraavan. Perhepiirin valmistujaisjuhlat pistivät vauhtia suunnitelmiin ja lopulta takki valmistui vajaassa parissa viikossa.

Salal on perinteinen lyhyt neuletakki, joka sopii hyvin hameen tai mekon kanssa. Pientä etuosan pitsikuviota lukuun ottamatta malli on tyyliltään hillitty ja pelkistetty. Tyköistuva lyhyt takki neulotaan ylhäältä alas yhtenä kappaleena, mikä mahdollistaa sovittamisen pitkin matkaa. Ohjeen mukaan olisi tehty 3/4 hihat, mutta itse halusin ihan vaan lyhyet; kuumalla säällä ei kesämekon kanssa tarvitse pitkiä hihoja, vaan sen verran pituutta riittää että saa olkavarret (=allit) piiloon.

Lankana on Dropsin Belle, jota joskus tilasin jonkun muun tilauksen "täytteeksi" kuusi kerää. Miellyin lankaan todella. Neuloessa se on tosin säikeistä ja siten halkeilevaa, mutta käytössä puuvilla-pellavasekoitteena ihanan vilpoista ja hengittävää eikä lainkaan pistelevää.

Viimeiseksi silaukseksi takkiin löytyi täydelliset napit ja voin sanoa, että enpä voisi paljoa tyytyväisempi lopputulokseen olla. Takki sopi vaatteeksi valmistujaisiin hihattoman kesämekon kanssa mainiosti, mutta silti se ei ole mielestäni yhtään liian juhlava, etteikö menisi arkikäytössäkin. Viimeisen kuvan 50-luvun henkiset aurinkolasit tuli kuvaan mukaan tyttären vaatimuksesta, mutta kyllähän ne kieltämättä tyyliin sopii. :)

Kesäinen Miette-neuletakki

Löysin taas yhden uuden ihanan neulesuunnittelijan, jonka tyyli kolahti. Amerikkalainen Andi Satterlund on tyyliltään aito fiftari ja sen huomaa myös hänen suunnittelutöistään. Kiinnostuin, sillä lyhyet, 50-luvulta vaikutteita saaneet neuleet sopivat tosi hyvin mekkojen seuraksi, vaikkei muuten sen tyylin edustaja olisikaan.

Miette -neuletakin esittelytekstissä mainostetaan, että tämä lyhyt ja vajaahihainen villatakki sopii mainiosti kesämekkokauden pidentämiseen keväästä syksyyn. Tietäisivätpä vaan nämä Suomen kesät, täällä tarvitsee villatakkia voidakseen pitää kesämekkoa edes kesällä!

Kylmyydestä huolimatta en nyt ihan villaista takkia halunnut ruveta kesäksi tekemään, varsinkin kun Mietten ohje on kirjoitettu aika paksulle langalle. Halusin neuleesta sellaisen, että sitä voi käyttää myös sitten, jos se ihan oikeakin kesä sieltä vielä joskus saapuu... Sain apua lankavalintaan Lentävän Lapasen myyjiltä ja päädyin itselleni uuteen Rowanin lankaan nimeltä Softyak DK, joka sisältää 76% puuvillaa, 15% jakkia ja 9% nylonia. Ihastuin tähän lankaan todella! Se on niin pehmeää, ettei puuvillaiseksi uskoisi ja valmis neule säilyttää ensikokemusten perusteella muotonsa mainiosti.

Mietten ohje oli selkeä ja takki oli nopea neulottava saumattomasti ylhäältä alas. Ainoa miinus siitä, että kainaloista takki istuu vähän huonosti, jää jotenkin pussittamaan. Ei niin paljoa että se häiritsisi käyttöä, mutta kun on tullut tehtyä jo monta paremminkin istuvaa neuletta top-down tekniikalla, niin rupesin jo miettimään, mitä muokkauksia seuraavan vastaavan jakun raglan-lisäyksiin täytyy tehdä, että istuu paremmin.

Erityinen kiitos ohjeelle reunoja kiertävistä pitsisistä yksityiskohdista sekä kauniisti muotoilluista kavennuksista rinnan alla; ne korostavat muotoilun naisellisuutta, mikä mekkotyyliin onkin ihan omiaan.

Heinäkuussa hääräiltyä

Heinäkuu on nyt sitten takanapäin. Helteitä on ollut ja helteitä on luvattu edelleen, siitä huolimatta on täällä oltu tiukasti villalangan päässä kiinni. :)

Heinäkuussa valmistui pipo, sukat, hartiahuivi, puuvillainen pikkutytön takki sekä pitkän aikajänteen projekti, villainen peitto. Sain blogille omat käyntikortit.

JYH on edennyt heinäkuussa kohdaltani ihan mukavaan tahtiin. Kyseessä on siis Ravelryssa järjestettävä tempaus, jonka ideana on aloittaa juhannusyöstä elokuun loppuun 20 käsityötä joko virkkaamalla tai neulomalla ja saada ne kaikki sitten valmiiksi jouluyöhön mennessä (JYH=Jouluyön hullutus). Olen saanut aloitettua heinäkuun aikana 11 käsityötä ja neljä niistä on jo valmiinakin, sillä kaikki tässä kuussa valmistuneet työt peittoa lukuun ottamatta on aloitettu juhannuksen jälkeen. Näiden lisäksi puikoilla on villatakki, parit sukat, sormikkaat ja pieni pyyhe. Virkkuukoukulla on valmistumassa tunika sekä lelu. Tulette näistä varmasti kuulemaan vielä. Ja yhdeksän aloitusta pitäisi sitten vielä tehtailla elokuun aikana. :)

Iloinen puuvillatakki pikkutytölle

Eilen valmistui ihana iloinen puuvillatakki tyttärelleni. Tähän katseltiin ensin mallia yhdessä ja sitten käytiin yhdessä ostamassa langat. Pikkutytöllä oli yllättävän ehdottomat mielipiteet värien suhteen; erityisesti meinasi tulla vääntöä siitä, että minä olisin halunnut tehdä alaosasta luonnonvalkoisen, koska ajattelin sen olevan käytännöllisempi väri ja typykkä taas oli ehdoton siitä, että alaosasta on tultava hohtavan valkoinen. Hetkisen vängättyämme totesin, että pitäähän sen käyttäjän saada itse värinsä valita.

Malli on Vendula Maderskan ilmainen Flower Cardigan Ravelrysta. Ohje on englanniksi, mutta Marjut Katajalan virkkaussanakirjan avulla pääsi hyvin alkuun eikä ohjeessa monia vaikeita termejä ollutkaan.

Vähän yli viikon tätä virkkasin. Yläosa tuli valmiiksi varmaan parissa päivässä; se oli tosi hauska virkattava, kun väri vaihtui neljän kerroksen välein. Alaosan valkoisten simpukkamuodostelmien virkkaaminen oli hieman puuduttavampaa, mutta värikkäät hihat tulivat taas nopeasti. Tein niitä yhtä aikaa, aina yhden raidan kerrallaan molempiin hihoihin.

Lanka on Cataniaa, sataprosenttista puuvillaa. Muita värejä riitti yksi 50g:n kerä, mutta valkoista meni kolme kerää. Olisi mennyt vielä enemmänkin, jos olisin tehnyt ohjeen pituisen helman. Mutta en jaksanut enää lähteä hommaamaan lisää lankaa (kertaalleen jo kävin santsaamassa), vaan lopetin helman siihen, mihin kolmas kerä riitti. Kolme kerrosta helmasta vissiin jäi puuttumaan, mutta pituus on minusta ihan hyvä näin.

Saaja totesi, että "se näyttää vauvan mekolta". No juu, mutta itsepä mallin ja värit valitsi. :) Oikein sievä ja sopiva se minusta kuitenkin on ja uskon, että käyttöä löytyy kunhan vähän helle hellittää.

JYH:iin tämä on toinen valmistunut työni. Aloitettuna on näiden lisäksi villatakki, hartiahuivi ja Maaria-sukat. Sukkien kanssa kävi tylsästi: kun ensimmäinen oli valmistunut ja olin aloittanut toista, huomasinkin, että ekassa on iso virhe kuviossa ja joudun siis purkamaan sitä nilkkaan asti. Meni nyt vähäksi aikaa into siitä projektista.