Minetta neuletakki

Ostin langat tähän neuletakkiin viisi vuotta sitten Jyväskylän neulefestareiden yhteydessä Titityystä. Lanka on BC Garnin Bio Shetlandia. Ohjeeksi valitsin Kirsten Kapurin sievän Minettan, joka on julkaistu ilmaisohjeena Knitty- verkkolehdessä. Sain aloitettua takin neulomisen runsas vuosi sitten toukokuussa, eli aika pitkään itse neulomisessakin kesti. 

Tämän vuoden kesälomalla päätin, että nyt kyllä rykäisen tämän takin valmiiksi, ei siitä edes puuttunut enää paljoakaan. Lopulta pitkään lykätty työ tuli valmiiksi nopeasti, kun vaan otti sen työn alle. Muutama pitkä automatka apukuskin paikalla auttoi asiaa.

Kastelin takin vasta työn kokonaan valmistuttua, mikä oli virhe. Sekä helma että hihat kasvoivat pituutta huomattavasti ja takista tuli aivat liian ison näköinen. Nielin harmitukseni ja totesin, että nyt jos en heti pura ja neulo helmaa ja hihansuita uudestaan, niin en kyllä saa takkia koskaan valmiiksi. Tein ne sitten samantien. 

Nappien ompelu oli vielä viimeinen koitinkivi, josta takin lopullinen valmistuminen oli kiinni. Hain napit Eurokankaasta. Ompelin ne kiinni sukkalangasta halkaistuilla parilla säikeellä, sillä Bio Shetland on itsessään vähän hauraan oloista.

Tästä tuli kiva perus-villatakki, jota tulee varmasti käytettyä. Mutta totesin, etten ala toista näin ohutta yksiväristä neuletakkia tai paitaa enää neulomaan, koska ne näemmä tuppaavat jäämään kesken tai viivästymään. Yksiväristä on vaan niin tylsä neuloa! Kiva kuitenkin että jaksoin edes tämän yhden tehdä valmiiksi asti.

Palmikkopaita lapselle

Nuorempi tytär toivoi oikein lämmintä villapaitaa joululahjaksi. Yritin saada hänet innostumaan kaikista ihanista kirjoneulepaidoista, joita itseäni olisi haluttanut neuloa, mutta hän katselikin vain palmikkopaitojen kuvia. Joten palmikkopaitaa tuleman piti.

Lankana ihana Istex Lettlopi, suosittu islantilaislampaan villasta tehty sataprosenttinen villalanka. Tämän pitäisi olla todella lämmin ja hylkiä myös jossain määrin kosteutta. Väriksi tytär valitsi Milkywayn, jossa vaaleansinisellä pohjalla on hentoisia vaalenapunaisia huituvia. Kerällä lanka näytti pilkulliselta, mutta neulotussa pinnassa väri on tasainen ja kauniimpi kuin osasin odottaa.

Malliksi valikoitui Herringbone Hill Sweater, joka löytyy Garndstudion ilmaisohjeista. Käytin varhaisteinille aikuisten s-kokoa, sillä sai kuulemma tulla väljä. Olen tehnyt samalla mallilla itselleni kesäpaidan aiemmin.

Tämä joululaja valmistui vasta joulun jälkeen, kuten pari muutakin lahjaa. Josko sitä tänä vuonna ennakoisi ja aloittaisi joululahjavalmistelut jo alkuvuodesta? :D

Craspedia sukat

Craspedia sukat ovat amerikkalaisen Andrea Mowryn suunnittelemat sukat, joiden ohje löytyy 52 x Villasukat -kirjasta. Näyttää ohje löytyvän nyt maksullisena netistäkin, mutta kirjanhan toki saa lainattua vaikka kirjastosta, jos ohjeen hinta tuntuu suolaiselta. Ja kaupan päälle kirjassa on ne kaikki muutkin sukkaohjeet! Kirja on minun makuuni todella ihana (en ole ostanut omaksi, mutta olen pariin kertaan lainannut kirjastosta). Tykkään ajatuksesta kerätä mallit useilta suunnittelijoilta, näin saadaan mukavan erilaisia malleja samaan kirjaan.

 

Craspedia on yksi kirjan kauneimmista malleista (siis makuasioitahan nämä on, mutta tämä on lahjomaton mielipiteeni). Sukat neulotaan varpaista varteen. Etupaneelin pampuloihin on ohjeessa kaksi vaihtoehtoista tekotapaa; virkattu ja neulottu. Omat pampulani tein neulomalla ja niistää tuli huomattavasti litteämmät kuin ohjeen mallisukissa, joiden pampuloiden oletan vastaavasti oleva virkatut. (Taikka sitten jotenkin ihan super-löysällä käsialalla tehdyt.) 

Lankana Handun perussukkis, joka aina vaan on ihana lankojen aatelinen.

Fair Isle -kämmekkäät

Toiset viime viikon flunssan kourissa neulotut kämmekkääni ovat perinteistä kirjoneuletta: skotlantilaisen Clare Hutchinsonin suunnittelemat Fair Isle Mitts. Malli on kaunis ja perinteinen ja tarjoaa hyvän mahdollisuuden yhdistellä pieniä määriä eri värejä.

Kämmekkäät on neulottu osittain tunnistamattomista jämälangoista; vaaleanpunaiset ja pinkit ovat Roosa-nauha lankaa.

 

Ainoa miinus tulee peukalokiilan asettelusta; vaikka näin kämmekkäiden kuvan ennen neulomista, niin jostain syystä (=flunssa?) muistin vasta työn edetessä, että sivusaumaan asettuva peukalokiila ei ole ergonomisesti kaikkein edullisin, sillä eihän peukalo lepoasennossa käden sivulla sijaitse, vaan enemmänkin hiukan kämmenen puolella. Joten käytössä kuvio ei asetu ihan kämmeselän keskelle, paitsi jos levittää kädet auki, kuten olen tehnyt kuvassa. En kuitenkaan aio antaa tämän yksityiskohdan häiritä, sillä tästä pienestä kauneusvirheestä huolimatta nämä ovat oikein sievät ja käyttökelpoiset kämmekkäät.

Girly Feelings Mitts, Wannabe Vintage Mitts, Nalu Mitts ja Fair Isle Mitts.

Nyt on siis valmistunut lyhyessä ajassa neljät kämmekkäät ja luulen että niitä valmistuu vielä lisääkin. Kerään näitä varalahjalaatikkoon tulevaisuuden varalle; sukkien antamisessa on välillä se ongelma, että pitää ottaa selvää saajan jalan koosta, mutta aina selvitystyö ei ole niin helpooa. Varsinkin joustavasta neuloksesta tehdyt kämmekkäät sopii aika monenkokoisiin käsiin.

Wannabe Vintage kämmekkäät

Olin viime viikolla flunssassa, mikä näinä aikoina tarkoittaa pysyttelyä visusti sisällä ja poissa ihmisten ilmoilta, kunnes kaikki oireet on parantuneet. (Vaikka negatiivinen koronatestitulos onneksi tuli jo puolessa välissä viikkoa.) Mitään kauhean raskasta ei kyllä jaksanut tehdäkään, ei edes neuloa mitään kovin isoa. Mutta viikon aikana neuloin parit kämmekkäät. Pienuutensa ja nopeutensa ansiosta ne tuntuivat sopivalta neulottavalta.

Wannabe Vintage Mitts on saksalaisen Jennifer B:n suunnittelema malli, jonka kuviossa hän kertoo hyödyntäneensä itävaltalaisesta museosta löytynyttä palmikkokaaviota. Mallin nimi viittaa suunnittelijan mukaan 70-luvun kukkakuvioisiin kaakeleihin (muistuu mieleen kieltämättä).

Malli on todella kaunis. Tykkään siitä, miten peukalokiila on toteutettu; nämähän on tietysti yksilökohtaisia juttuja, mutta minun käteeni tämä malli istuu erityisen sopivasti. Kukkakuvio on näyttävä olematta silti mitenkään hirveän vaikea. Ja pidän myös siitä, että joustimiin on suunniteltu yksityiskohdiksi pienet palmikot, jotka tosin tein väärin, koska luin merkkien selitykset vasta aloittaessani kämmenselän kuviota. (Niiden pitäisi siis olla toteutettu kierretyin silmukoin, mutta koska en jaksanut purkaa, niin mulla ne on nyt sitten tavallisia palmikon kiertoja.)

Lanka on iki-iki-ihanaa Handun Paksukkista alkukesään sopivassa raikkaan vihreän sävyssä.

Herringbone Hill puuvillapaita

Ostin aika kauan aikaa sitten viisi kerää Knoll Yarnsin Coastia, mukavaa merino-puuvillasekoitelankaa. Ajatuksena oli tuolloin tehdä vartalo-osaltaan lyhyt pitkähihainen neuletakki, mihin viisi kerää olisi hyvin riittänyt. Myöhemmin hylkäsin ajattelemani mallin ja mietin aika pitkään, mitä keksisi tilalle. Totesin, että ehkä haluankin tästä langasta jonkun vähän pidemmän paidan enkä ihan kropattua, mikä viidellä kerällä tarkoitti sitä, että paidasta tulisi lyhythihainen. Puuvillasekoitelankana Coast on vilpoisen tuntuista eikä se ollenkaan muistuta villalankaa, vaikka siinä merinoakin on, joten se sopii kivasti lyhythihaiseen keväällä ja kesällä käytettävään paitaan.

 

Malliksi valitsin Dropsin ilmaisohjeen Herringbone Hill sweater, joka Dropsin versiossa on toteutettu pitkähihaisena jostain lämpimästä ja pörheästä villalangasta. Tein ohjeeseen aika paljon muitakin muutoksia, mutta mallin parhaan osan eli etuosan kauniit palmikot tein ohjeen mukaan.

Jouduin purkamaan työtä moneen otteeseen. Ensin neuloin vartalo-osan yhten suorana pötkönä kuten ohjeessa ja totesin, että siitä tuli liian leveä ja muutenkin ei-imartelevan mallinen. Purin työn kainaloiden alle ja tein "sivuvaumaan" sarjan kavennuksia, mikä toi paitaan kaivattua linjakkuutta ja teki yleisilmeestä kevyemmän. Lopuksi kastelun jälkeen totesin, että paita oli liian pitkä, eli jouduin vielä kertaalleen purkamaan ja neulomaan uusiksi, tällä kertaa onneksi vain resorin.

Ihan kiva kesäpaita tästä tuli, mutta projektin vaivalloisten vaiheiden takia siitä jäi vähän tylsä maku. Uskon kuitenkin, että vaikeudet unohtuvat pian ja voin käyttää paitaa hyvällä mielellä.

Sukka-Finlandia alkaa Roihuten

Sukka-Finlandia neulontakisa alkoi tänäaamuna, kun ensimmäinen varsinainen kilpailuohje julkaistiin klo 8.00. Ensimmäisen etapin malli on nimeltään Roihu ja sen on suunnitellut Outi Montonen. Testineuloin S-koon, kisaan minimivaatimukseksi asetettiin M-kokoinen sukka.

Roihu on intensiivistä ohjeen seuraamista ja keskittymistä vaativa palmikkomalli, joka neulotaan varresta aloittaen ohuella fingering-vahvuisella sukkalangalla. Kantapää on yhdenlainen Fleegle-kantapään versio. Ohje on kirjoitettu magic loopille, mutta itse tein sukat tavalliseen tapaani sukkapuikoilla.

Voin muuten paljastaa, että aloitin testineulomaan sukkia marraskuussa ja sain viimeisen valmiiksi tänä aamuna.Olkoonkin, että välissä piti neuloa monta joululahjaa ja siksi toisen sukan valmistuminen jäi muutamaksi viikoksi vaiheeseen, niin kyllä nämä omat neulomiseen kuluneet ajat aina saa ajattelemaan nopeuskisan voittajia suurella kunnioituksella!

Ohjeessa on langaksi suositeltu esim. Handun perussukkalankaa. Omat sukkani neuloin Regia Merino Yak -jakkisukkalangasta, johon olen viime aikoina ihastunut oikein tosissaan.

Sokerilla huurrettuja luumuja

Viime vuoden loppupuolella nuorimmalla tyttärelläni oli pianoläksynä Pähkinänsärkijäbaletista tuttu The Dance of the Sugarplum Fairy. Hän harjoitteli sitä musiikkiopiston joulukonserttia varten, joten nuo sävelet tulivat tosiaankin meille tutuiksi.

Suomeksihan tanssin nimi on käännetty Sokerikeijun tanssi ja vasta nyt kuunnellessani tätä tuttua kappaletta monia kertoja aloin miettiä alkuperäistä nimeä, Sugarplum Fairy eli Sokeriluumukeiju. Tosiaan, silloin Pähkinänsärkijän aikoihin sokeroidut luumut olivat lasten herkkua, kun karkkivalikoimaa ei samaan tapaan ollut kuin nykyisin.

Siitä sai inspiraationsa tämän mallin kuvio. Makeishaltijattaren maassa luumut kasvavat tietysti sokeroituina suoraan puissa.

Alkuun ajattelin, että idea pulleiden nyppyjen muodostamista luumuista sukissa on epäkäytännöllinen, koska eihän niitä voi pitää kenkien kanssa. Sitten keksin, että sukkiin voi tehdä taittovarren, jolloin luumupuun oksa nyppylöineen taitetaan kengän päälle.

Musiikin lisäksi toisena inspiraationa toimi lanka, nimittäin ihanan ihana KlompeLompe Spøt, johon ihastuin testineuloessani siitä Kattia kanssa -sukkia. Utuiset herkät värit ja pehmoinen tuntuma sopivat ajatukseeni unenomaisesta tunnelmasta, jota Päkinänsärkijäbaletissa tietysti pitää olla koska kyseessähän on unimaailma. Samaa pehmeää utuisuutta hain myös huurreluumuihin yhdistämällä tavallisen fingering-sukkalangan rinnalle kulkemaan mohairlangan.

Niin syntyi tämä malli, jota alunperin kutsuin mielessäni nimellä The Dance of the Sugarplum Fairy. Myöhemmin totesin, että se nimi ehkä sopii englanninkieliseen versioon, mutta suomeksi käännös ei toimi. Instagram-kuvan perusteella ehdotettiin nimeämistä kuurassa olevien puolukoiden tai herkän vanamon mukaan. Molemmat ovat kauniita mielikuvia ja sinänsä sopivia, mutta eivät liity alkuperäiseen ajatukseeni sokerin huurruttamista luumuista ja luumupuun oksasta.

Lisäksi tähän kevääseen tuli tämä korona-tilanne... aloin miettiä jotain sen suuntaista, että nythän kaikilla on katse loppukesässä; toive, että sitten oltaisiin  paremmalla puolella tästä kaikesta. Ja silloinhan luumupuut juuri tekevät hedelmää. Jotenkin tämä malli mielessäni on alkanut juontua siihen kaipuuseen. Loppukesän odotus tai jotain sen suuntaista.

Jos teille näitten mietteitten pohjalta tulee hyviä nimiehdotuksia tälle mallille, niin antakaahan ihmeessä kuulua! Voin vaikka palkita sopivan nimen keksijän jotenkin. :)

Jos joku jaksoi lukea tänne saakka, niin vielä yksi asia; mallia on parhaillaan testineulomassa yksi henkilö, mutta olisi kiva saada joku toinenkin testaamaan, sillä kokoja on kaksi. Tai vaikka parikin ihmistä voisi testata. Eli jos kiinnostaa niin ottakaa yhteyttä sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen. :) Muoks. Testineulojia löytyi jo, kiitos paljon mielenkiinnosta! ❤

Groot's Cardigan of the Galaxy

Toissa kesänä neuloin ihanan Miette-neuletakin Rowanin Softyack DK -langasta, joka sisältää puuvillaa ja jakin villaa. Ihastuin lankaan niin, että ostin sitä samantien lisää toiseen, pidempään villatakkiin. Sen jälkeen jahkailinkin yli vuoden, minkä takkimallin valitsisin. Kunnes törmäsin tähän malliin.

Cardigans of the Galaxy on amerikkalaisen suunnittelijan Mary Annarellan mallikokoelma, jossa on ilmestynyt tähän mennessä kolme aikuisten neuletakkimallia ja lisäksi yhdestä lasten versio. Kokoelma on saanut inspiraationsa Gardians of the Galaxy elokuvasajasta, jonka mielikuvitukselliset henkilöhahmot seikkailevat avaruudessa galaksia suojellen.

Groot on elokuvan puuta muistuttava humanoidi. Koska en ole näistä elokuvista nähnyt kuin yhden jatko-osan, niin Grootin luonne ja ominaisuudet eivät sen tarkemmin ole auenneet. Takin selkäpaneelin kiemurtelevat palmikot kuitenkin muistuttavat puun monisyisesti haarautuvaa ja mutkittelevaa juurakkoa, joten sitä kautta villatakin yhteys nimeen jotenkin hahmottuu.

Takki neulotaan ylhäältä alas yhtenä kappaleena. Ohje on olosuhteiden pakosta sellainen, että siinä pitää huomioida monta asiaa yhtä aikaa. Samanaikaisesti tehdään lisäyksiä moneen kohtaan ja lisäksi pitää seurata selkäpaneelin kaaviota (minä en ainakaan oppinut sitä vielä ulkoa). Etureunan kiemurat sentään oppi aika nopeasti niin, ettei niiden kaavioita tarvinnut erikseen katsoa. Ohje on kuitenkin kirjoitettu niin selkeästi kuin mahdollista - ja jopa hauskasti, mitä ei monesta neuleohjeesta voi sanoa!

Istutettujen hihojen silmukat poimittiin hiha-aukkojen reunoista ja ne neulottiin pyörönä ylhäältä alas. Lopuksi poimittiin silmukat etureunoista ja niskan ympäri nappilistaa varten. Tämän vaiheen tein kahteen kertaan, sillä ensimmäinen, napinlävellinen versio ei oikein miellyttänyt. Kokeilin kaksia eri nappeja ennen kuin uskoin, että kyllä se on parempi kokonaan ilman.

Ai niin, malliin olisi kuulunut vielä taskutkin, mutta ne jätin pois. Koen taskut villatakissa yleensäkin vähän tarpeettomiksi; jos niissä säilyttää jotain, niin takki vaan venyy.

Jakkitakki on pakkasella ihanan lämmin. Nämä kuvat on tosin otettu reippaasti yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa, silloin kun lehdessä uutisoitiin, että ulkoilma sattuu naamaan. No sattuihan se, eikä kuvausta näin vähissä vaatteissa voinut kovin kauaa jatkaa, kun kuvauslaitteetkin jo hyytyivät yksi toisensa jälkeen. Muutama kuva saatiin kuitenkin. :)
(Kuvien väritys on sinertävä, mutta oikeasti takin väri on puhdas ja konstailematon kaurapuuron väri eli harmaa.)

Uskon, että puuvillan ansiosta takki sopii mainiosti myös kevään ja kesän tarpeisiin. Tästä tuli klassikkoneule, jota on helppo käyttää niin hameen kuin housujenkin kanssa. Suosittelen tätä mallia ja suunnittelijaa lämpimästi. ja luulenpa, että jos alan lähiaikoina uutta takkia kaivata, niin saattaapa saman kokoelman muitakin takkeja päätyä puikoilleni.


Kuvat: Ida Niemi

Heijastavat lapaset palmikolla

Sain Prymiltä syksyllä blogiyhteistyön merkeissä ihanan lankapaketin, joka sisälsi muun muassa heijastavaa Perfect Reflect -lankaa keskiharmaana. Kyselin lapsiltani joulun lähestyessä, olisiko jollekin harmaalle ja heijastavalle tarvetta ja vanhin tytär toivoi sellaisia lapasia. (Taas - olen tehnyt hänelle jo kahdet heijastavat käsineet aiemmin, mutta ensimmäiset olivat kärjestä avoimet kämmekkäät, jotka ovat vilusormiselle kuulemma ihan hyödyttömät ja toiset olivat kuulemma liian leveät.)

No eipä mitään, uutta heijastinlapasta kehiin sitten vaan. Ei huvittanut tehdä ihan sileää tavallista, niin etsin kivan palmikkolapasten ohjeen. Tiilda Mittens on kanadalaisen Inese Sangin suunnittelema lapasmalli paksulle langalle.

Heijastinlangan kirjavuus vie vähän huomiota kauniilta palmikoilta, nätimpi olisi tullut ihan yksivärisellä langalla. Mutta kivat nämäkin on ja tuohan heijastinlanka hieman lisäturvallisuutta pimeisiin iltoihin. (Vaikkakin pitää muistaa mainita, ettei se oikeaa heijastinta kokonaan korvaa.)

Ilmeisesti tällä kertaa tuli nyt ihan oikean kokoiset lapaset, kun ovat joulun jälkeen jo päässeet käyttöön.

Keväällä kerran

Nyt se alkoi, nimittäin toivottu ja odotettu Sukka-Finlandia! Tai itse kilpailu ei alkanut ihan vielä, mutta lämmittelymalli tunnelmaan pääsemiseksi julkaistiin eilen. Kyseessähän on Tour De Sockin suomalainen ja suomenkielinen vastine, jossa kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen, Suomen punaiselle ristille.

Tour de Sockin tapaan tässä kisataan nopeudesta, mutta myös luovuudelle on oma sarjansa. Kisata voi yksilönä tai joukkueessa tai molempia. Kilpaa voi lähteä neulomaan tosissaan tai leikkimielellä. Erilaisten ja eri tekijöiden suunnittelemien ohjeiden kautta halutaan tarjota mahdollisuus kehittyä ja oppia uusia tekniikoita.


Kisan pienellä hyväntekeväisyyteen menevällä osallistumismaksulla saa lämmittelyohjeen ja kuusi varsinaista kisaohjetta. Lämmittelymallissa ei vielä kisata nopeudesta, mutta se pitää olla neulottuna jotta voi sijoittua lopullisessa kisassa.

Idea Sukka-Finlandiaan lähti Tour De Sockista; muistan että jo monena vuotena on ilmoille lentänyt heittoja, että tämmöinen samanlainen kisa pitäisi järjestää suomeksikin. Tourilta kun ovat harmillisesti jääneet pois monet, joita vieraskieliset neuleohjeet ovat kammoksuttaneet. Nytpä sattuivat siihen heittoon tarttumaan tyypit, jotka tekevät eivätkä meinaa! Tapahtuman taustapuurtajina ovat neulekahvila Lentävän Lapasen Taina ja Tarja sekä joukko suomalaisia upeita suunnittelijoita sekä lanka- ja käsityöyrittäjiä. Tapahtuma on kokonaisuudessaan toteutettu vapaaehtoisvoimin ja sivusta seuranneena voin sanoa, että työtä on riittänyt aivan hullun lailla, joten hatunnosto sanon minä!

Itse olen antanut oman vaatimattoman työpanokseni testineulomalla kisaohjeita ja yrittämällä panostaa sukkakuviin enemmän kuin yleensä. Ja mikäs oli näin kauniita sukkia kuvatessa kauniin maamme syksyisessä luonnossa, vaikka sukkamallin nimi onkin Keväällä kerran. Mallin on suunnitellut Lumi Karmitsa, suunnittelijajoukon kuopus, josta takuulla kuullaan vielä paljon.

Lankoina kahden suomalaisen sponsorin langat, luonnonvaalea Tukuwool Sock sekä sininen Handun Paksukkis.


Ensimmäinen varsinainen ohje julkaistaan itsenäisyyspäivänä ja kilpailu päättyy ystävänpäivänä.

Päättämättömyyttä

Tour De Sockin kolmas etappi tarjosi ohjeen nimeltä Indecisions. Nimi viittaa päättämättömyyteen ja suunnittelija Adrienne Fong kertookin mallin esittelyssä, että malliin on yhdistelty niin monia suunnitteluelementtejä juuri siksi, ettei ole osattu päättää niiden väliltä. Pitsit ja palmikot on laitettu samaan sukkaan ja suunnittelijan omat ohjeeseen kuvatut sukat oli vielä tehty kirjavalla langalla, mikä teki vaikutelmasta vielä sekavamman.

Ensivaikutelmani ohjeen ilmestyttyä oli, että jätän tämän etapin väliin. Sekava ja kirjavalla langalla toteutettu malli ei vaan napannut. Sitten näin parit muut samalla ohjeella testineulotut sukat, joissa oli käytetty yksiväristä lankaa ja mieleni muuttui. Malli on edelleenkin mielestäni melko sekava ja ohje oli erityisen sekavasti kirjoitettu, mutta yksivärisinä ja kauniista langasta toteutettuna sukista tuli kuitenkin ihan nätit.

Tällä etapilla oli tarjolla lisäpiste, jos teki sukansuulle joustinreunan sijaan nirkkoreunan ja tavallisen kantapään sijaan pitsineuleisen kantapään. Tein sitten molemmat. Tykkään erityisesti tuosta kantapäästä.

Lankana sukissa on Handun Gimalle (gimallus ei valitettavasti oikein kuvissa erotu). Lanka onkin näissä sukissa parasta. Hieno lanka saa vähän vähemmänkin mieluisan mallin muuttumaan siedettäväksi ja jopa kauniiksi. Koitan muistaa tämän jatkossa.

See You There!

Kaksi ja puoli vuotta sitten osallistuin Lentävän Lapasen järjestämälle Top down -neulekurssille. Sen jälkeen on tullut tehtyä muutama neule ylhäältä alas saumattomasti neuloen, pikaisen laskutoimituksen perusteella 15 takkia, paitaa tai tunikaa (osa lasten). Mitään muuta tapaa en enää edes harkitse!

Mutta oikeastaan piti ruveta kertomaan, että tuolla kurssilla eräs toinen osallistuja aloitti tekemään tätä Joji Locatellin See You There -neuletakkia ja iskin siihen kaihoavat silmäni jo silloin. Kaihoavat siksi, että en uskonut omien taitojeni koskaan riittävän näin monimutkaisen näköiseen neuleeseen. Oikeassa varmasti olinkin sen hetkisten taitojeni osalta; en ehkä suosittelisi tätä kenellekään ensimmäiseksi top down -neuleeksi.

Onneksi taidot ja itseluottamus karttuvat kokemuksen myötä ja niinpä tänä keväänä uskalsin vihdoinkin tarttua tähän ihanaan ohjeeseen. Ja ei tässä ohjeessa sitten lopulta ollut mitään kamalan vaikeata. Joji Locatellin tyyli kirjoittaa ohjeita on perusteellinen, jokainen työvaihe on kirjoitettu tarkkaan auki kohta kohdalta. Tietysti vaatii vähän keskittymistä lukea montaa erilaista mallikertaa samanaikaisesti.

Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä suunnittelijan taidokkuutta ja silmää kauneudelle. Kaikki on mietitty tarkkaan pienintä yksityiskohtaa myöten ja niissä yksityiskohdissa oikeastaan piileekin tämän takin ihanuus; kylkien valesaumat, hihojen pikkupalmikot, selän ja rinnuksen näyttävät palmikkopaneelit, huppu joka oikeasti istuu päähän (kuvissa huppu on harmillisesti vähän ryppyinen, koska olin juuri ottanut takin repusta).

Noudatin ohjetta täsmälleen kohta kohdalta ja takista tuli täydellisesti istuva. Ylhäältä alas neuloessahan on helposti mahdollista myös muokata ohjetta omaan vartalotyyppiin sopivammaksi, koska työtä voi sovittaa tekemisen edetessä.

Ainoa muutos ohjeen vartalo-osaan oli, että jaoin alareunan resorin silmukat siten, että valesauma jatkuu alas asti. Ihan viime metreillä päätin tehdä myös sellaisen muutoksen, että nappilistan sijaan laitoinkin takin kiinnitykseksi vetoketjun.

Löysin Järvenpään Tarjouspalasta täsmälleen oikean värisen vetoketjun, joka vain oli harmillisesti liian pitkä. Puuhakas Paja -nettikaupan FB-sivuilta löytyi kuvallinen ohje vetoketjun lyhentämiseen. Vetoketjun hampaita siis poistetaan yksitellen sivuleikkurilla yläpäästä ja sen jälkeen yläreunat taitetaan vetoketjun taakse, viimeisten väkästen väliin ommellaan stoppariksi lanka. Yllättävän hyvin onnistui ensikertalaiselta ja olin tosi tyytyväinen, kun ei tarvinnut tyytyä toiseksi parhaaseen värivaihtoehtoon. :)

Lankana on syklaamin värinen 7 veljestä. Tämä on ehdottomasti yksi suosikkiväreistäni. Langan sain joskus kauan aikaa sitten Novitalta blogi-yhteistyön merkeissä.

Joji Locatelli on yksi suosikki-suunnittelijoistani ja tämä on yksi hänen kauneimmista malleistaan. Lisätään siihen vielä lemppariväri, niin lopputulos ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Ennustan tälle takille paljon käyttöä tulevaisuudessa! 

Palmikkosäärystimet

Veljentytär toivoi jouluksi harmaita säärystimiä, joihin tulee jotain palmikkoa. Novitan vanhasta Sukkalehdestä löytyi kaunis palmikkomalli Kärki auki -sukista. Näistä ei siis tullut kärki auki sukat vaan tavalliset säärystimet. Hauskathan nuokin olisi olleet, mutta nuorison kanssa paranee pitäytyä siinä mitä on toivottu.

Jokusen silmukan jätin ohjeen silmukkamäärästä pois, koska saaja on melkoisen hoikkasäärinen neitokainen. Ohje oli helppo muokattava, sillä pohkeen puoli tehdään tavallista 2o2n -joustinta ja kuviota on vain edessä.

Hihat Korsi-kämmekkäiden ohjeella

Eräs ystäväni on jo vuosia puhunut, että tarvitsisi jonkinlaiset irtohihat herkästi käsivarsista ja ranteista palelevana. Olen saattanut niitä moneen kertaan vähän lupaillakin, mutta jotenkin on tuntunut niin vaikealta projektilta, että se on siirtynyt ja siirtynyt...

Nyt ystävällä oli tärkeä merkkipäivä, joten päätin vihdoinkin ryhdistäytyä tässä asiassa. Ja edelleenkin tuntui vaikealta. Mikä lanka, mikä malli - ja ennenkaikkea epävarmuus, että miten saan hihoista niin napakat, että pysyvät kädessä hoikkakätisellä ystävällä.

Onneksi on palveleva lankakauppa lähellä! Lentävän Lapasen Tainan avulla pääsin alkuun. Ensin katsottiin lanka ja päädyttiin Malabrigo Sockiin, joka on vanhastaan suosikkilankojani. Väriksi valitsin sammaleisen vihreän sävyn nimeltä Ivy. (Aivan ihana väri!!!!)

Sitten aloin epätietoisena selailemaan ravelrysta ohjeita, mutta Tainapa kiikuttikin sen suurempia miettimättä eteeni Eiran lankojen ohjelehden bloginumeron (1/14), joka oli auki Korsi kämmekkäitten ohjeen kohdalta. Tämän todella kauniin mallin on suunnitellut Pehmeitä paketteja -blogin Sanna. Siitä lähdin sitten soveltamaan hihoiksi.

Aloitin 2,25mm:n sukkapuikoilla neulomaan molempia hihoja yhtä aikaa ylhäältä alas. Tein alkuun noin 8cm:n matkalle resoria hihan takapuolelle, etupuolella aloitin kuvioinnin heti. Ajattelin että leveä resori edesauttaa hihojen ylhäällä pysymistä. Sen jälkeen jatkoin sileää neulosta hihan takaosassa ja korsi-kuviota edessä. Tein kolme kertaa kavennuksia kuvion molemmin puolin noin kymmenen kuviokerran välein samalla sovitellen. Hihansuuhun tuli resoria vain noin sentin matkalle estämään rullaantumista.

Olin aikonut tehdä hihoista niin pitkät kuin langasta tulee, mutta lopulta kävi niin, että tein niin pitkät kuin ehdin; merkkipäivä oli nimittäin tänään ja hihat valmistuivat eilen illalla.

Jouduin itse kuviin malliksi, kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut tarjolla. Omat käsivarteni ovat lyhyemmät ja pulleammat kuin saajalla, mutta minulle nämä ovat sen verran tiukat, että arvelen niiden kyllä pysyvän käsissä hoikemmallakin. Ja onhan nämä kivan näköiset vaikka vähän makkarallakin.

Näistä tuli ihan älyttömän upeat; ihana lanka ja herkän kaunis malli kohtasivat täydellisesti toisensa. Olen niin ihastunut näihin, että saatan tarvita tämmöiset itsellekin. Ja mikä tärkeintä, niin lahjan saajakin vaikutti tykkäävän.

Muistamista kerrakseen

Toinen Tour De Sockin etappi alkoi viime viikonloppuna, kun ohje julkaistiin yhdeltä sunnuntain vastaisena yönä. Valvoin ohjeen ilmestymiseen asti, koska halusin nähdä mitä on tulossa, mutta en sentään aloittanut neulomista yötä vasten.

Aika monimutkaisen näköistä kiemurteluahan siellä oli vastassa tällä kertaa. Upean mallin nimi on I remembered it again ja se on yhdysvaltalaisen Heidin Nickin käsialaa.

Osa suomalaisista teki taas uskomattomia nopeusennätyksiä ja neuloivat nämä sukat vain vähän päälle kymmeneen tuntiin. Taisi olla 12 suomalaista maalissa ennen ensimmäistä muun maalaista. Ja siellä joukossa oli meidän joukkueen oma Annu kahdeksantena. Aivan loistavaa, onnittelut!

Itse etenin huomattavasti rauhallisempaan tahtiin. Sain sukat valmiiksi keskiviikkona - enkä osaa tätäkään suoritusta pitää kauhean hitaana, vaikka tulinkin kilpailussa vasta sijalle 111. Malli on kuitenkin todella monimutkainen ja siinä on monta kaavioita joiden seuraaminen vaati jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Erilaisia kuvasymbolejakin oli kaaviossa 14 erilaista, joten kesti aikansa ennen kuin niistä edes useimmin esiintyvät oppi ulkoa.

Neuloin sukat viljankeltaisesta Sisusta. Varressa käytin 2,5mm:n sukkapuikkoja ja teräosassa vaihdoin 2 mm:n puikkoihin, sillä pelkäsin että terästä tulee kauhean pitkä. 

Lopuksi vielä muistan tiedottaa, että kolmivuotisarvonnassa satunnaisgeneraattori arpoi voittajaksi Lankakeijun ja paketti on jo lähtenyt matkaan. Kiitos kaikille osallistujille ja onnittelut Lankakeijulle! :)

Syksyiset sinappisukat keskellä talvea

Tammikuun alkajaisiksi tuli tehtyä Niina Laitisen viime vuoden sukkakalenterin ihanat syyskuun sukat eli September Socks, vaikka nämä onkin nyt tehty ihan väärään vuodenaikaan.

Vuodenvaihteen molemmin puolin sairastelin ja jouduin käymään monta kertaa lääkärillä ja jonottelemaan milloin mihinkin kokeeseen. Ekalla kerralla päivystykseen lähtiessä nappasin mukaan ensimmäisen ohjeen ja langan, mitkä silmiin osuivat ja ne sattuivat olemaan tämä sinapin värinen 7 veljestä ja September Socks. Siinä odotushuoneissapa nämä sukat sitten melkein kokonaan syntyivätkin, usealla eri odottelukerralla. Kylläpä olisi ollut tylsää odotella välillä jopa tunteja ilman neuletta!

Nämä on tehty muuten ihan ohjeen mukaan, mutta mallikertoja on jalkaterässä yksi vähemmän, koska ohje on 39-kokoiseen jalkaan ja halusin vähän pienemmät. Näin niistä tuli sopivat 37-kokoiseen jalkaani. En tosin vielä tiedä jäävätkö itselle vai menevätkö lahjaksi - sinapinkeltainen ei perinteisesti ole ollut minun värini, mutta maku on kai muuttunut, kun tämä väri näissä sukissa nyt jotenkin näyttääkin aika kivalta.

Varokaa käärmeitä!

Viides Tour De Sock ohje on nimeltään Ophidia, joka tarkoittaa suomeksi käärmettä. Käärme tästä mallista tosiaan tuleekin mieleen; jotkut kaikkein käärmepelkoisimmat ilmoittivat jopa jättävänsä koko mallin neulomatta, koska kokivat sen käärmemäisyyden liian pelottavana tai inhottavana.

Tässä mallissa oli taas niin paljon uutta, että ensinäkemältä melkein hengästytti. Ensimmäisenä ihmetyksenä olivat kiemurtelevat pystyraidat, jotka kukin neulottiin omasta pätkästään lankaa. Vähän epäilytti ruveta hyvää lankaa tuhoamaan, mutta ei se auttanut kuin leikata lanka kahdeksaan parin metrin pätkään. Hyvinhän työ sitten lähti sujumaan, kun uskalsi vaan lähteä tekemään.

Ohje oli erittäin perusteellinen ja jokainen työvaihe oli selitetty huolellisesti, joten sillä pärjäsi hyvin. Yläpuolella kuvaa sukista myös nurjalta puolelta, josta näkyy hyvin, kuinka jokainen kontrastivärinen lanka tosiaan kulki vaan siinä omalla raiteellaan.

Varren jälkeen aloitettiinkin sitten ihan uusi ja erilainen kantapää. Tässä ei kantalappua tehty lainkaan eikä yhtään silmukkaa tarvinnut poimia, vaan kantapää muodostettiin kokonaisuudessaan lisäyksillä ja vähennyksillä. Kiva uusi tapa ja istuu myös jalkaan tosi hyvin.

Kontrastilankojen kuljettamista jatkettiin läpi kantapään ja jalkapohjan. Ohjeessa sanottiin, että mikäli tuntee leikkimielisyyttä, niin lankojen voi antaa "tanssia" pitkin jalkapohjaa oman maun mukaan. En sitten tuntenut tässä kohtaa leikkimielisyyttä, koska en jaksanut alkaa lankoja kuljettelemaan mihinkään suuntaan ennekuin vasta kärkeä kohti vähän, vaikka ne toisten kisailijoiden kiemurapohjasukat olivatkin mielestäni hauskoja. Mutkat suoriksi vaan.

Kun työ oli valmis, saatoinkin sitten jo heittäytyä vähän leikkimieliseksi...

Lankana vihreä Fabel ja sinapinkeltainen Sisu, puikot olivat kokoa 2mm.