Ruusa-sukat

Sukka-Finlandian kilpailuosuus päättyi viime lauantaina, kun viimeinen varsinainen kisaetappi saatiin päätökseen. Maaliin pääsi uskomaton määrä kauniita sukkapareja! Perinteiseen tapaan kilpailuun kuuluu tänäkin vuonna varsinaisten kilpailusukkien jälkeen julkaistava bonusohje, jonka parissa saa kaikessa rauhassa ilman paineita himmailla vauhtia kovan kisasuorituksen jälkeen ja vain nautiskella neulomisesta.

 

Ruusa-mallin varteen kuuluu myös hauska napin lävitse pujotettu nyöritys, joka minun sukistani toistaiseksi puuttuu.

Testineuloin Henni Stormin suunnittelemat Ruusa -sukat alkuvuodesta. Tämä oli monen haasteellisen kisamallin jälkeen rentoa neulottavaa, joten se on omiaan jäähdyttelymalliksi. Ruusat neulotaan varresta varpaisiiin ja kantapää on tavallisen lappukantapään ranskalainen muunnos. Palkkiraidoitus ja palmikkokuviointi pitävät neulomisen mielenkiintoisena.

Käytin Ruusa-sukkiin aiemmin neulotuista sukista jääneitä Spøtin jämiä. Tämä oli kiva malli yhdistellä värejä ja jämälangat oli helppo hyödyntää, koska jokaista väriä tarvitsi vain melko pienen määrän. Nätti ja mukava malli, oikein tervetullut lopetus haasteelliseen kisaan.

Sukkalaatikossa kaikki tänä vuonna neulotut sukat lukuunottamatta Roihuja, jotka ovat jo päätyneet käyttöön. Laatikko tuli täyteen, joten pitää varmaan hankkia toinenkin!

Pitsisukat morsiamen ystävälle

Eilen aloitettiin Sukka-Finlandia kilpailun viides etappi. Etapin kisamallina on myös suunnittelijanimellä Adelheid tunnetun Heidi Lindroosin kaunis ja romanttinen malli Kaaso nro 1, jonka hän on alunperin suunnitellut ystävän häiden inspiroimana. Sukkien etualaa koristavat pitsipaneelit on neulottu intarsiana, joka on monelle kilpailijalle uusi tekniikka ja siksipä etapin ensireaktiot olivat ihastuneen kauhistuneita. Moni näyttä kuitenkin jo päässeen hyvään alkuun ja viime yön aikana useampi kisaaja tuli jo maaliinkin, joten rohkaisen kaikkia kokeilemaan intarsiaa, vaikka ensinäkemältä hirvittäisikin.

Tämän mallin testineulontaprosessi oli erityisen pitkä ja perusteellinen, sillä näin haastavan mallin kirjoittaminen rautalankaversioksi (jollaiseen Sukka-Finlandiassa aina parhaan tahdon mukaan pyritään) tuotti paljon päänvaivaa suunnittelijan lisäksi meille testineulojille. Ensimmäisen testineulontakierroksen aloitimme Aino Wikman, toinen Sukka-Finlandian päätuomareista ja minä. Tekstiä hiottiin ensin tällä porukalla yrityksen ja erehdyksen kautta niin hyvin kuin osattiin ja sen jälkeen vielä toinen testaajaporukka pääsi testaamaan siihen mennessä muokattua ohjetta; testineulomiseen nimittäin liittyy sellainen piirre, että mitä tutummaksi malli tulee, niin sitä vaikeampi enää on hahmottaa, miten joku asia on ymmärrettävissä, kun se on jo muuttunut itselle täysin itsestään selväksi. Toisessa testaaja-aallossa neuloivat Outi Montonen, Jaana Silvennoinen ja Tarja Jussila. Tiimi oli loistava ja vaikka mallin suunnittelu onkin sataprosenttisesti Heidin käsialaa, niin ohjeen kirjoittamisesta kiitos kuuluu koko tälle timille. Erityisen kiitoksen ja kumarruksen ansaitsee Aino, joka piti langat käsissään koko prosessin ajan ja kokosi palautteet ja hioi sanamuodot lopulliseen muotoon.

Omat sukkani neuloin Regian Premium Merino Yakista ja pitsipaneelit ovat Handun Perussukkalankaa sekä tavallista valkoista Regian 4-säikeistä. Neuloin taas s-koon.

Nopeuskisassa maaliin päässeet voivat tienata bonuspisteitä tekemällä pitsin reunaan koristekirjailut, joita mun sukissa ei ole, mutta suunnittelijan neulomista sukista voi käydä kurkkaamassa miltä ne näyttävät.

Kaaso-sukkia on aikaa neuloa 2.3 saakka, jolloin lähdetäänkin sitten jo koko kisan viimeiselle kierrokselle.

Onnenmaa

Sukka-Finlandian viimeinen kisaohje on Merja Ojanperän pitsisen romanttinen sukkamalli, Onnenmaa, joka julkaistiin sopivasti tänään ystävänpäivänä.

En ole aiemmin ollut kovinkaan innostunut tällä hetkellä niin muodikkaista specle-värjätyistä langoista (eli tuollaisista epäsäännöllisin pienin läiskin pilkutetuista), mutta näihin sukkiin lankaa valitessani yksi vyyhti Handun specle-värjättyä Paksukkista hyppäsi syliini eikä enää lähtenyt siitä pois. Ja ihmeekseni tykkäänkin tästä sukkien pitsisestä ja pilkullisesta pinnasta kovasti. Koristeraitaan käytin Keväällä Kerran sukista ylijäänyttä sinistä Paksukkista - toista väriä kuluu näihin sukkiin vain muutama metri, joten sitä varten ei tosiaan kannata uutta lankaa ostaa.

Onnenmaa-sukissa leikitellään erilaisilla pitseillä ja lopuksi tehdään hauska, omintakeinen kärki, jossa kärkikavennukset piilotetaan pitsikuvion sekaan ja kärjen silmukat silmukoidaan pystysuunnassa niin, että silmukointi jatkaa jalkaterän pitsin keskilinjaa katkeamattomasti.

Näin on Sukka-Finlandian kaikki sukkaparit vihdoinkin  saatettu kilpailijoiden ja suuren yleisön nähtäville. Jokainen pari on tuonut kisaa jotain uutta ja erilaista. Näkemäni palaute on ollut hurjan positiivista, vaikka osa sukkamalleista onkin herättänyt kauhusekaisia kommentteja jonkin vaikean tekniikan suhteen. Olen tyytyväinen siihen, miten monipuolisen tarjonnan erilaisia malleja tämä kisa onnistui tarjoamaan. Vaikka itse testineuloinkin kaikki sukat etukäteen ja siksi ehkä paras kisahuuma meni osaltani vähän ohi, niin olen ilahtuneena seurannut jokaista valmistunutta sukkaparia Sukka-Finlandian sivuilla, Facebookin ryhmissä ja Instagramissa. Ehdottomasti järjestämisen arvoinen kilpailu!

Päättämättömyyttä

Tour De Sockin kolmas etappi tarjosi ohjeen nimeltä Indecisions. Nimi viittaa päättämättömyyteen ja suunnittelija Adrienne Fong kertookin mallin esittelyssä, että malliin on yhdistelty niin monia suunnitteluelementtejä juuri siksi, ettei ole osattu päättää niiden väliltä. Pitsit ja palmikot on laitettu samaan sukkaan ja suunnittelijan omat ohjeeseen kuvatut sukat oli vielä tehty kirjavalla langalla, mikä teki vaikutelmasta vielä sekavamman.

Ensivaikutelmani ohjeen ilmestyttyä oli, että jätän tämän etapin väliin. Sekava ja kirjavalla langalla toteutettu malli ei vaan napannut. Sitten näin parit muut samalla ohjeella testineulotut sukat, joissa oli käytetty yksiväristä lankaa ja mieleni muuttui. Malli on edelleenkin mielestäni melko sekava ja ohje oli erityisen sekavasti kirjoitettu, mutta yksivärisinä ja kauniista langasta toteutettuna sukista tuli kuitenkin ihan nätit.

Tällä etapilla oli tarjolla lisäpiste, jos teki sukansuulle joustinreunan sijaan nirkkoreunan ja tavallisen kantapään sijaan pitsineuleisen kantapään. Tein sitten molemmat. Tykkään erityisesti tuosta kantapäästä.

Lankana sukissa on Handun Gimalle (gimallus ei valitettavasti oikein kuvissa erotu). Lanka onkin näissä sukissa parasta. Hieno lanka saa vähän vähemmänkin mieluisan mallin muuttumaan siedettäväksi ja jopa kauniiksi. Koitan muistaa tämän jatkossa.

Koiranputkisukat

Pia Tuonosen suunnittelemat Koiranputkisukat ovat olleet tehtävien käsitöiden listallani jo pitkään. Nyt tuli niiden aika; alkukesän heleä vehreys sai tarttumaan juuri tähän lankaan ja tähän ohjeeseen. Lanka on Novitan Nallea, jotain aikoja sitten hamstrattua vihreän sävyä, jollaista ei taida tällä hetkellä värikartasta löytyä.

Poimin kuvaan mukaan muutaman koiranputken, vaikka kaikki varmasti muistavat muutenkin, miltä koiranputki näyttää. Täytyy sanoa, että sukan mallikuvio jäljittelee hienosti luonnosta löytyvää vastinettaan.

Ohjeesta ei muuta moitteen sanaa, mutta kärjen kuviossa onnistuin menemään sekaisin molemmissa sukissa ja vieläpä kummassakin eri tavalla, joten toisen kärjen jouduin neulomaan uusiksi. Saattoi tosin johtua myös siitä, että seurasin samalla Kutsukaa kätilö! -tv-sarjan jännittävää kohtaa. ;)

Erikseen on vielä mainittava, että neuloin sukat Prym ergonomics -sukkapuikoilla, jotka sain keväällä maahantuojalta bloggarilahjaksi. Kiva että sain, sillä tuskin olisin muuten innostunut näitä kokeilemaan. Sain yllättyä positiivisesti. Puikot ovat todella kevyet ja taipuisat; alkuun tuntui koko ajan, että nyt nää katkee just! Oudon näköisellä pisaramaisella kärjellä oli yllättäen hyvän tuntuista poimia lanka puikolle niin, ettei se ollut vaarassa halkeilla kuten teräväkärkisemmällä puikolla. Kun jatkossa tarvitsen 3mm:n puikkoja, niin valitsen mielelläni nämä. Useimmitenhan käytän pienempiä puikkoja, jollaisia tähän sarjaan ei valitettavasti kuulu.

Keskikesän sukat

Lisää sukkia Nalle-langasta, suunnittelin edellisen postauksen lopussa. Syynä akuutti jämälankapula tämän vahvuisissa langoissa, että saan taas tilkkupeittoprojektia eteenpäin. Tässä nyt seuraavat sitä lajia.

Malli on Niina Laitisen Midsummer socks. Tein hieman ohjetta lyhyemmät varret, että tulee varmasti kesäiset.

Jouluista Hehkua kevään korvalla

Miten taas ajauduinkin ihan vuodenaikaan sopimattoman ohjeen pariin? Tällä kertaa siihen on itse asiassa aika hyvä selitys: punainen Nalle-kerä oli pakko ottaa käsittelyyn, koska jämätilkkupeittoon käyttämäni jämälangat alkoivat huveta uhkaavasti. Enhän tietenkään halunnut laittaa kokonaista kerää jämälangoiksi, vaan ensin kerästä piti tehdä jokin varsinainen työ ja sitten vasta voi laittaa loput jämälangoiksi. :)

Novitan uudempi Sukkalehti on odotellut pöydän kulmalla jo tovin ja aina välillä sitä on tullut selailtua. Yksi silmään pistäneistä malleista on Hehku, joka on lehdessäkin toteutettu jouluisesta punaisesta. Tämä kerä on siis ostettu juuri tätä ohjetta ajatellen jo joskus ennen toissa joulua.

Ohjeessa varpaista varteen neulottu sukka oli aloitettu virkkaamalla silmukkaketju, mutta itse toteutin aloituksen tutulla Jydys magic cast on -tekniikalla. Muuten noudatin ohjetta, kunnes ensimmäisen sukan loppupuolella punnitsin kerän ja huomasin harmikseni, ettei yksi kerä riitä molempiin sukkiin, vaikka lehdessä niin luvataan. (Jälkiviisaana mittailin,että tiheys heitti yhdellä silmukalla, joka tässä tapauksessa oli nyt sitten ratkaisevaa.) Eli purin varresta kolmannen vinoruutukuvion ja jatkoin siitä suoraan resoriin. Ihan kivat näistä tuli näinkin, kahdella kuviontoistolla ja vähän lyhyemmällä varrella. Säästän nämä joululahjaksi jollekin minua isompijalkaiselle, sillä tämmöinen joulunpunainen ei juuri tässä kohtaa kevättä nappaa enää yhtään varmaan kenelläkään. 

Lisää Nalle-vahvuisia sukkia on muuten sitten luvassa, sillä tarvitsen edelleen niitä jämälankoja!

Sukat nokkoslangasta

Reilu vuosi sitten olin kutsuvieraana Oulunkylän Lankamaailman blogitapaamisessa, josta sain lahjaksi kassillisen uutuuslankoja testattavaksi. Eniten kiinnostusta heti kättelyssä herätti ihanan pehmoinen nokkoslanka, Onion Nettle Sock. Miten kestikin näin kauan saada neulotuksi siitä jotakin? Mutta nyt ne on valmiit: nokkossukat.

Malli on Caoua Coffeen Longing for Spring, joka löytyy englanninkielisenä ilmaisohjeena Ravelrysta. Sukat neulotaan vapaista varteen tavanomaisella varpaista varteen -sukkien rakenteella. Mallissa tai ohjeessa ei ole mitään vaikeaa tai monimutkaista, mutta siitä huolimatta onnistuin sekoilemaan toisen sukan kanssa niin, että piti purkaa kolme tai neljä kertaa kantapään eri vaiheita. Tuli nyt sitten samalla testattua siis sekin, että nokkoslanka kestää purkamista, mutta muuttuu ärsyttävän halkeilevaksi usean purkukerran jälkeen... lopputuloksesta sitä ei kuitenkaan huomaa.

Muuten ensituntuma nokkoslankaan oli miellyttävä. Lanka on todella ohutta ja liukasta, eli ei ehkä ihan helpoimmasta päästä neulottavaa, mutta toisaalta neuleesta tulee ihanan ylellisen tuntuista ja siinä on upean kaunis kiilto. Ja tuntuu uskomattomalta, miten nokkosesta tehty lanka voikin olla niin pehmeää. Pehmeyden, sileyden ja kiillon takia muistuttaa oikeastaan silkkilankaa. Seuraava projekti nokkoslangasta tuleekin varmasti olemaan jotain muuta kuin sukat. Ihan mielenkiintoista testata miten sukat kestävät käytössä, mutta tämä lanka pääsisi oikeuksiinsa myös puserossa tai huivissa, enemmän silmien tasalla. Enkä usko että kutittaisi ketään.

Kerttu-sukat

Maailma ulkona on valkoinen ja pakkanen paukkaa, joten en oikein tiedä miten vuoden ensimmäisenä käsityönä tulikin tehtyä keväisen vihreät sukat. Mutta tulipahan kuitenkin. Mallina on kaunis ja perinteinen Kerttu. Kertut on mukavaa, helpohkoa neulottavaa. Sellainen koukuttava malli, joka valmistuu nopeasti.

Nyt kun aurinko paistaa ja ulkona on valoa ensimmäistä kertaa koko talvena, niin siellä on sitten niin kylmää, ettei tarkene ajatellakaan menevänsä ulos kuvaamaan. Niinpä vaan nostin jalat kohti ikkunaa - ei tullut kuvaan kaunista talvimaisemaa, mutta tuli sentään vähän valoa.

Lanka on herneenvihreää 7 veljestä ja puikot olivat 3,5mm:n bambupuikot.

Palmikkosäärystimet

Veljentytär toivoi jouluksi harmaita säärystimiä, joihin tulee jotain palmikkoa. Novitan vanhasta Sukkalehdestä löytyi kaunis palmikkomalli Kärki auki -sukista. Näistä ei siis tullut kärki auki sukat vaan tavalliset säärystimet. Hauskathan nuokin olisi olleet, mutta nuorison kanssa paranee pitäytyä siinä mitä on toivottu.

Jokusen silmukan jätin ohjeen silmukkamäärästä pois, koska saaja on melkoisen hoikkasäärinen neitokainen. Ohje oli helppo muokattava, sillä pohkeen puoli tehdään tavallista 2o2n -joustinta ja kuviota on vain edessä.

Syksyn väriset sukat

Jotenkin tämä ruskan ja syksyisen luonnon värimaailma puhuttelee juuri tähän aikaan vuodesta. Ostin Regian raitalangan jo viime vuonna, mutta syksy ehti mennä ohi ja lanka menetti hohtonsa. Kunnes tuli uusi syksy.

Halusin löytää jotain jujua tavalliseen raitasukkaan ja niinpä ihastuin Frida Åbergin malliin, Easy Pattern for Self Striping Socks. Resepti on niinkin yksinkertainen, että aina värin vaihtuessa tehdään neuleeseen rivi reikiä. Ohjeessa neuvotaan aloittamaan sukka samalla määrällä silmukoita kuin tavallisissakin sukissa, mutta jälkiviisaana voin sanoa, että olisi kannattanut laittaa vähän vähemmän silmukoita, koska reikäneule levittää sukan vartta jonkin verran.

Kantapään tein jälkeenpäin, kuten olen ottanut tavaksi itse-raidoittuvien lankojen kanssa. Sillä tavoin raitojen rytmi jatkuu samanlaisena läpi koko sukan.

Tulen laulu

Etukäteen oli tiedossa, että neljännellä Tour De Sock -etapilla tarvitaan helmiä. Olin jo kauan aikaa sitten ostanut rasiallisen pieniä mustia helmiä ajatuksella, että ne sopivat sitten hyvin yhteen minkä värisen langan kanssa tahansa. Päivällä ennen neljännen ohjeen ilmestymistä kävin ostamassa mustien helmien kaveriksi ärtsyn pinkkiä Louhittaren Luolan Väinämöistä.

Kun ohje ilmestyi perjantai-iltana, niin se ei yhtään näyttänytkään musta-pinkiltä ohjeelta. Malli on Sarah Bordelonin A Song of Beads & Lace. Nimestä tuli voimakas mielleyhtymä Game of Thrones -tv-sarjan pohjalla olevan kirjasarjan nimeen, A Song of Ice and Fire, Tulen ja jään laulu. (Uskoisin että mielleyhtymä on suunnittelijan tarkoittama, sillä koko TDS-kilpailussa on tänä vuonna ollut paljon Game of Thrones -teemaa.) Näin sukat sieluni silmissä joko jään tai tulen värisinä.

Aloitin kuitenkin neulomaan mallia pinkillä langalla, kun se lanka oli kerran tullut hankituksi. Kunnes tulin ensimmäisen helmen kohdalle. Totesin, että olin epähuomiossa ostanut aivan liian pieniä helmiä eikä lanka mitenkään mennyt helmen reiästä läpi. Kaivelin esille viime vuoden helmisukista jääneet tumman vihreät helmet todetakseni, etteivät ne käy yksiin pinkin langan kanssa.

Tässä vaiheessa luovutin pinkin suhteen ja suuntasin uudestaan lankakauppaan. Hyllystä pomppasi syliin oranssi Handun perussukkis, joka vastasi alkuperäistä ajatustani tulen värisistä sukista. Oli paljon kivempi aloittaa neulominen uudestaan sellaisella langalla, joka tuntui omasta mielestä malliin sopivalta. Tykkään myös oranssin ja vihreän keskinäisestä kontrastista.

Mallissa oli taas muutamia uusia juttuja, mutta rakenteeltaan tämä oli aika perus-pitsisukka varresta varpaisiin ja tavanomaisella lappu-kantapäällä. Helmiä sukkapariin tuli inhimilliset 178 kappletta, kun viime vuotisissa helmisukissa niitä oli 440.

Lopputulos on oikein nätti ja kiva. En vaan oikein tiedä kannattaako näitä pitää itsellä, kun en ole viime vuotisiakaan helmisukkia raaskinnut käyttää vielä kertaakaan...

Kiertäen ja kaartaen

Tour De Sock kilpailu alkoi täydellä tohinalla keskiviikkona iltapäivällä. Joukko kilpailijoita kokoontui neulekahvila Lentävään Lapaseen aloittamaan kisasukkia ja pähkäilemään yhdessä vastajulkaistua ohjetta. Meitä on tänä vuonna neljä Lentävän Lapasen yhteen kokoamaa neulovaa joukkuetta - Ainon Lapaset, Ainon Rasat, Ainon Tumput ja Ainon Vanttuut. Itse kisaan Ainon Lapasissa. 

Kisan ensimmäisen ohjeen nimi on Twists and Turns ja sen on suunnitellut amerikkalainen Adrienne Fong. Kauniit pitsisukat saivat tarttumaan innolla puikkoihin. Koska pidin mallista, niin valitsi langaksi ihanan, pitkään marinoidun Wollmeise Twin-kerän upean syvissä sini-vihreän sävyissä.
Mitään erikoista tai vaikeaa ei ollut ensimmäisellä etapilla tiedossa. Sukat aloitettiin varresta ja edettiin tavanomaisen kantapään kautta kärkeen samalla pitsikaaviota toistellen.

Ainoa hankala kohta oli kiilakavennuksissa, jossa ongelmaa aiheutti epäselvästi kirjoitettu ohje. Mutta yhdessä pähkäilemällä sekin selvisi. Sen sijaan kokomitoitukseen olen varsin tyytymätön - kuvissa suloiset pitsisukat ovat mieheni jaloissa, sillä s-koon sukille tuli pakollisten kuviontoistojen vuoksi mittaa koon 42/43 verran. Siinä kohtaa meinasi iskeä motivaation puute, kun huomasin, miten pitkät näistä tulee. Mutta hetken harmiteltuani päätin, että teen sukat kisakriteerien mukaisiksi ja korjaan myöhemmin omaan jalkaan sopiviksi.

Suomalaisten voittokulku on näissä kisoissa jälleen kerran riemastuttavaa seurattavaa. Viisi ensimmäistä maaliin päässyttä oli suomalaisia ja ajat olivat ekoilla valmistuneilla sukkapareilla uskomattomasti alle 12 tuntia!

Meidän tiimistä ensimmäinen oli viime vuodenkin pistekuningatar, Villasukkavuoden Marjaana sijalla 22. Toiseksi tullut Annu oli sijalla 33 ja itse tulin sijalle 88. Siihen väliin mahtui muutama muukin Lapasen muista joukkueista.

Kisaan kuuluu myös sukkien valokuvauskilpailu, jossa viime vuonna pärjäsin siinä mielessä melko hyvin, että kuvani valittiin kolme kertaa voitto-äänestykseen. Nyt stailasin kuvat vähän leikkimielellä käyttäen kuvausrekvisiittana Ikean kala-sorminukkeja, koska sukkien aaltomainen kuviointi ja sini-vihertävä väri toivat mieleen meren. Ylempi kalakuva on oma stailaukseni ja alempi on 7-vuotiaan tyttäreni, jonka mielestä minun sommittelussani oli parantamisen varaa.

Karoteeni-sukat

Tein pirtsakan oranssit pitsisukat, mallina Pia Tuonosen Karoteeni. Ohje oli selkeä ja mallikerta jäi nopeasti mieleen.

Lanka on Novitan 7 veljestä. Väri ei ole ihan se kirkas perusoranssi, vaan tuommoinen persikkaisempi, pastellinen oranssi. Novita taisi taannoin myydä tätä nimellä poltettu oranssi.

Mukavan pirtsakat ja keväiset näistä tuli. Vähän isot ovat itselleni, joten pistän lahjalaatikkoon odottamaan oikean kokoisia jalkoja.