Heippa 2021, tervetuloa 2022

2021 oli raskas vuosi. Tavanomaisten elämään kuuluvien vastoinkäymisten lisäksi koko maailma kamppaili pandemian kanssa jo lähes toista kokonaista vuotta. Alussa poikkeukselliselta tuntunut tilanne muuttui "uudeksi normaaliksi" ja tietynlainen passivoituminen ja lamaantuminen valtasi alaa. Vuotta sävytti jatkuva epävarmuus siitä, toteutuvatko mitkään suunnitelmat, toisaalta vilpitön ja hämmästynyt ilahtuneisuus jokaisesta pienestäkin asiasta, joka onnistuttiin toteuttamaan vastoin viimeiseen asti vaivannutta epävarmuutta. 

Omalta osaltani pohdinnat siitä, miten saisin muutettua elämääni vähemmän raskaaksi edes niiltä osin, joihin voin itse vaikuttaa, johtivat työpaikan vaihdokseen. Se oli vaikea, mutta onnistunut päätös, sillä reippaasti lyhyempi työmatka on tuntunut tuovan lisää tunteja arkipäiviin. Vanhan työpaikan ihmisiä jäi ikävä, mutta onneksi minua aina seurannut hyvä onni työkavereitten suhteen jatkui mitä suurimmassa määrin myös uudessa työpaikassa. 

Aloitin myös uudet opiskelut työn ohessa. Ajan hengen mukaisesti opiskelu toteutuu etänä ja huomaan, että parin vuoden opettelun jälkeen osaan jo nauttia etätoteutuksen tuomasta vapaudesta ja joustavuudesta eikä tekninen puolikaan enää hämmennä samalla tapaa kuin tämän "uuden normaalin" aluaikoina.

Käsityörintamallakin huomaan olleen välillä vähän lamaantunutta. Uusia neulottuja ja virkattuja projekteja on valmistunut selkeästi vähemmän kuin edellisinä vuosina ja jotkut aloitetut projektit  eivät tunnu etenevän sitten millään. Hauskoina värinpilkahduksina mieleen on jääneet ainakin alkuvuoden Sukka-Finlandian järjestelyihin osallistuminen, Kalina ja Malina -yhteisneulonta ja siihen liittyvät yhteislauluillat sekä Jyväskylän neulefestarireissu. Olen myös julkaissut kaksi sukkaohjetta: Mosaiikkikukkia Sukka-Finlandia kilpailuun sekä Öljylampun valossa -sukat muuten vaan. Hauskana projektina on jäänyt mieleen myös virkatuista neliöistä kootut takit, joita olen tehnyt kolme (kolmas takki on vielä esittelemättä blogissa).

Sukkia olen neulonut tänä vuonna kymmenen paria. (Huomasin vasta tätä kirjoittaessa, että Sukka-Finlandiaa varten testineulomani Roihu-sukat puuttuvat kuvasta, sillä kuvakoostetta tedessäni muistin niiden valmistuneen jo edellisen vuoden puolella). Nyt kun näitä katson, niin voi sanoa, että neuletekniikat on ainakin monipuolisesti edustettuna; on kirjoneuletta, palmikkoa, nyppyä, pintaneuletta, intarsiaa, pitsiä, raitaa, mosaiikkia, latvialaista palmikkoa ja eestiläistä roosimine-tekniikkaa.

Kesällä innostuin neulomaan kämmekkäitä. Pienen kokonsa takia ne sopivat hyvin neulomiseen kuumallakin säällä. Lisäksi kämmekkäät sopivat hyvin lahjaneuleeksi henkilölle, jonka jalkojen ja käsien koosta ei ole tarkkaa tietoa.

Kokonaan oman lukunsa ansaitsee tänä syksynä aloittamani nelivuotinen käsityön taiteen perusopetus -kurssikokonaisuus. Uuden harrastuksen aloittaminen on yksi niistä jutuista, joihin lyhentynyt työmatka on antanut mahdollisuuden, kun arki-illat on jääneet ikäänkuin pidemmiksi. Tämän syksyn teemana on ollut kankaan kuviointi. Sitä on harjoiteltu värjäämällä kangasta ja poistamalla väriä, painamalla kuvioita kankaalle sekä kirjomalla monella eri tekniikalla. (Loppuvuodesta harjoiteltiin vähän myös huovutusta, mutta siitä enemmän toisella kertaa.) 

Viime vuonna tekemäni suunnitelmat toteutuivat neulebingolla mitattuna aika hyvin. Sain jopa yhden kokonaisen rivin bingoruudukkoon ja saan siten lunastaa itselleni lupaamani palkinnon. :) Kaikkein tyytyväisin ruudukon toteutuneista töistä olen tuohon Vintersol-neulepaidan helman ja hihojen korjaamiseen, jonka ansiosta entisestä murheenkryynistä tuli suosikkineule.

Sen sijaan #makenine2021, eli suunnitelmani yhdeksän aiotun neulemallin suhteen eivät toteutuneet yhtä hyvin; yhdeksästä aiotusta mallista valmiiksi tuli vain yksi, Wild Angelica socks. Veera Välimäen Laneway-tunikan olen aloittanut, tämä on juuri yksi niistä, jotka ei tällä hetkellä tunnu etenevän mihinkään suuntaan.

Uudelle vuodelle on tietysti laadittava uusi neulebingo ja uudet suunnitelmat. Vuoden 2022 neulebingoon olen yrittänyt mahduttaa haasteita ja uuden opettelua, mutta myös sellaisia juttuja, joita ajattelen savaani tehdyksi helposti ja mielellään.

Vuoden 2022 aiottuihin neulemalleihin siirtyi vain yksi edelliseltä vuodelta neulomatta jäänyt: Heidi Alanderin Chrysaetos-huivi, jonka haluan edelleen toteuttaa. Muuten kaikki meni uusiksi. Sisällytin suunnitelmiin enemmän pieniä töitä kuin viimeksi, sillä ehkä ne siten todennäköisemmin toteutuvat. Osaan näistä on jo langat valmiiksi katsottuna ja ostettunakin, joten toivottavasti #makenine2022 toteutuu paremmin kuin edellisen vuoden vastaava haaste.

Tämän perinteisen vuosikatsauksen myötä kiitän kaikkia blogin lukijoita siitä, että jaksatte edelleen ilahduttaa vierailuillanne tässä hieman jo vanhanaikaiseksi jääneessä formaatissa. Olen siirtynyt viime vuosien myötä postailemaan entistä enemmän instagramissa ja sitä myöten pohtinut välillä jo koko blogin lopettamistakin, mutta todennut, että välillä on tarve pysähtyä kirjoittamaan vähän pidempää tekstiä ja siihen blogi tarjoaa hyvän alustan. Välillä taas nopealla temmolla vaihtuvien kuvien vilinä vie mennessään ja tulee postailtua enemmän vain kuvia eikä blogiin siirry välttämättä enää kaikki tekemäni käsityöt. En kuitenkaan ota siitä paineita vaan totean, että tällainen sekalainen somesisällön toteutus vailla selkeää strategiaa on tällä hetkellä mulle sopiva.

Oikein hyvää ja onnellista neulevuotta 2022! <3

Ruusa-sukat

Sukka-Finlandian kilpailuosuus päättyi viime lauantaina, kun viimeinen varsinainen kisaetappi saatiin päätökseen. Maaliin pääsi uskomaton määrä kauniita sukkapareja! Perinteiseen tapaan kilpailuun kuuluu tänäkin vuonna varsinaisten kilpailusukkien jälkeen julkaistava bonusohje, jonka parissa saa kaikessa rauhassa ilman paineita himmailla vauhtia kovan kisasuorituksen jälkeen ja vain nautiskella neulomisesta.

 

Ruusa-mallin varteen kuuluu myös hauska napin lävitse pujotettu nyöritys, joka minun sukistani toistaiseksi puuttuu.

Testineuloin Henni Stormin suunnittelemat Ruusa -sukat alkuvuodesta. Tämä oli monen haasteellisen kisamallin jälkeen rentoa neulottavaa, joten se on omiaan jäähdyttelymalliksi. Ruusat neulotaan varresta varpaisiiin ja kantapää on tavallisen lappukantapään ranskalainen muunnos. Palkkiraidoitus ja palmikkokuviointi pitävät neulomisen mielenkiintoisena.

Käytin Ruusa-sukkiin aiemmin neulotuista sukista jääneitä Spøtin jämiä. Tämä oli kiva malli yhdistellä värejä ja jämälangat oli helppo hyödyntää, koska jokaista väriä tarvitsi vain melko pienen määrän. Nätti ja mukava malli, oikein tervetullut lopetus haasteelliseen kisaan.

Sukkalaatikossa kaikki tänä vuonna neulotut sukat lukuunottamatta Roihuja, jotka ovat jo päätyneet käyttöön. Laatikko tuli täyteen, joten pitää varmaan hankkia toinenkin!

Pitsisukat morsiamen ystävälle

Eilen aloitettiin Sukka-Finlandia kilpailun viides etappi. Etapin kisamallina on myös suunnittelijanimellä Adelheid tunnetun Heidi Lindroosin kaunis ja romanttinen malli Kaaso nro 1, jonka hän on alunperin suunnitellut ystävän häiden inspiroimana. Sukkien etualaa koristavat pitsipaneelit on neulottu intarsiana, joka on monelle kilpailijalle uusi tekniikka ja siksipä etapin ensireaktiot olivat ihastuneen kauhistuneita. Moni näyttä kuitenkin jo päässeen hyvään alkuun ja viime yön aikana useampi kisaaja tuli jo maaliinkin, joten rohkaisen kaikkia kokeilemaan intarsiaa, vaikka ensinäkemältä hirvittäisikin.

Tämän mallin testineulontaprosessi oli erityisen pitkä ja perusteellinen, sillä näin haastavan mallin kirjoittaminen rautalankaversioksi (jollaiseen Sukka-Finlandiassa aina parhaan tahdon mukaan pyritään) tuotti paljon päänvaivaa suunnittelijan lisäksi meille testineulojille. Ensimmäisen testineulontakierroksen aloitimme Aino Wikman, toinen Sukka-Finlandian päätuomareista ja minä. Tekstiä hiottiin ensin tällä porukalla yrityksen ja erehdyksen kautta niin hyvin kuin osattiin ja sen jälkeen vielä toinen testaajaporukka pääsi testaamaan siihen mennessä muokattua ohjetta; testineulomiseen nimittäin liittyy sellainen piirre, että mitä tutummaksi malli tulee, niin sitä vaikeampi enää on hahmottaa, miten joku asia on ymmärrettävissä, kun se on jo muuttunut itselle täysin itsestään selväksi. Toisessa testaaja-aallossa neuloivat Outi Montonen, Jaana Silvennoinen ja Tarja Jussila. Tiimi oli loistava ja vaikka mallin suunnittelu onkin sataprosenttisesti Heidin käsialaa, niin ohjeen kirjoittamisesta kiitos kuuluu koko tälle timille. Erityisen kiitoksen ja kumarruksen ansaitsee Aino, joka piti langat käsissään koko prosessin ajan ja kokosi palautteet ja hioi sanamuodot lopulliseen muotoon.

Omat sukkani neuloin Regian Premium Merino Yakista ja pitsipaneelit ovat Handun Perussukkalankaa sekä tavallista valkoista Regian 4-säikeistä. Neuloin taas s-koon.

Nopeuskisassa maaliin päässeet voivat tienata bonuspisteitä tekemällä pitsin reunaan koristekirjailut, joita mun sukissa ei ole, mutta suunnittelijan neulomista sukista voi käydä kurkkaamassa miltä ne näyttävät.

Kaaso-sukkia on aikaa neuloa 2.3 saakka, jolloin lähdetäänkin sitten jo koko kisan viimeiselle kierrokselle.

Lisää Ihanaa valoa

Nyt on sitten se Sukka-Finlandian jännittävä oma etappi kokonaisuudessaan takana päin. Viimeisen tietämäni mukaan 165 paria Ihana valo -sukkia saapui maaliin määräajassa, eli tänään ennen kello kymmentä aamulla. Silloin starttasi kolmas etappi, Anna Mäkilän upea Valse Triste.

Edellisessä postauksessa esittelin kaksi neulomaani paria Ihana Valo -sukkia, S- ja M-kokoiset. Tein myös näissä kuvissa esiintyvät L-koon sukat, sillä halusin testata itse kaikki koot. Ja halusin samalla kokeilla mallia vähän miehekkäämmissä väreissä. Kokeilun tuloksena totean, että malli sopii miestenkin sukkiin mielestäni hyvin. (Ja juu, tiedän että jotkut miehet käyttävät vaikka vaaleanpunaisia ruusu-sydän-sukkia, mutta puhunkin nyt vaikkapa oman lähipiirini miehistä joista osa on aika perinteisesti tyyliasioihin suhtautuvia.) Lankana näissä on Gedifra Lana Mia Uni kahdessa eri harmaan sävyssä.

Malli on saanut enimmäkseen tosi positiivista palautetta. Intarsia-tekniikan opettelua on sekä kauhisteltu että kiitelty, enimmäkseen kuitenkin on oltu innostuneita mahdollisuudesta opetella jotain uutta. Ravelryn projekteissa ja valmistuneiden sukkien ketjussa sekä Facebookissa ja Instagramissa on tullut vastaan ihania kuvia Ihana valo -sukista toinen toistaan kauniimmissa väreissä. Näitä on ollut todella suuri ilo bongailla! Sukka-Finlandian sivuilla oli kirjoitus etapin aloituksesta ja loppumetreistä. Muutamasta blogistakin olen jo huomannut kirjoituksia ja kuvia sukista. Näitä on ollut kiva lueskella. Positiivinen ja mukava huomio mallia kohtaan on ollut ensikertalaiselle suunnittelijalle hämmentävää ja tietysti erittäin ilahduttava. Kiitos ihan jokaiselle kauniita kuvia postanneelle ja kivoja kommentteja kirjoittaneelle!

Lopuksi voisin avata Ihana valo -nimen taustoja. Moni on varmasti yhdistänytkin (ihan oikein) nimen Samuli Edelmannin Ihana valo -kappaleeseen. Se on ollut minulle merkityksellinen kappale, sillä se oli kesän suurin hitti juuri sinä kesänä, kun esikoiseni oli keväällä syntynyt. Monet kerrat tätä tuli vauvalle laulettua, niin Samulin kanssa duettona kuin yksinkin. "Oi ihana valo, niin on nimesi kaunis sana... Oi ihana valo, ihana, sinä olet aurinko!" Ne sanat alkoivat soida ajatuksissa kun katselin näitä kuvioita, jotka tuovat mieleeni läikehtivän auringonvalon koristeellisen pikkuikkunan puuleikkauksista. 

Ihana valo Sukka-Finalandian kakkosetapilla

Eilen oli Sukka-Finlandia kilpailussa se jännittävä päivä, kun suunnittelemani sukkaohje Ihana valo julkaistiin. Ei tule kyllä toista niin jännittävää päivää mieleen aikoihin! Julkaisuaika oli määritelty kello neljäksi, joten siinä oli koko päivä aikaa hermoilla.

Illansuussa kokoonnuttiin Lentävään Lapaseen, esiteltiin jo valmistuneita Ihana valo -sukkia (eli minun ja paikalla olleiden testineulojien) ja jotkut kisaan osallistuvat valitsivat lankoja ja aloittelivat omiaan. Samalla päivystettiin nettiä ja vastailtiin kysymyksiin. Pari pientä virhettä ohjeesta löytyi huolellisesta testineulonnasta huolimatta, mutta ne on nyt korjattu. Kaiken kaikkiaan vastaanotto oli positiivista ja kisan tunnelma hyväntuulinen. Nopeimpia neulojia ei tietenkään linjoilla näkynyt eikä kuulunut, sillä hehän keskittyivät neulomaan. Ja ensimmäinen pari valmistuikin jo yöllä ennen kolmea! Viime vuoden Sukka-Finlandia kisan kokonaan voittanut Inkeri oli tämänkin etapin nopein.

M-koon sukat 72 silmukalla neulottuna ovat sopivat omiin 37 koon jalkoihini. Ne on neulottu Handun Gimallesukasta ja kuvio on Handun merinosukkalankaa.

Idea sukkaan syntyi helposti ja nopeasti, sillä mallin kuva vain tuli mieleeni ja tiesin miltä haluan sen näyttävän. Ensin neuloin prototyypin pelkästä kuviosta ja sen pohjalta piirsin kaavion paperille. Sitten oli aika alkaa neuloa kokonaista sukkaa ja samalla siirtää ajatuksiaan sanalliseen muotoon. Kaaviokin piti piirtää vähän kunnollisemmin tietokoneohjelmalla. Nämä ei sitten olleetkaan enää niin helppoja ja nopeita juttuja, vaan vaativat paljon uuden opettelua, itsensä haastamista siinä, millaisia ratkaisuja itselleen sallii (helppoja vai hyviä). Ja yhteistyötä korvaamattoman ja mahtavan testineulojatiimin kanssa. Testineulojina toimivat Taina Schildt, Sirkku Tiira sekä Tiina Kuu ja loppumetreillä vielä viimeisimmän version testineuloi Aino Wikman. Harva ensikertalainen sukkasuunnittelija saa näin ammattimaista testausapua ja siitä olenkin ihan älyttömän kiitollinen!

On yksi asia neuloa joku sukka itse omasta päästä ja toinen asia kirjoittaa se ohjeeksi niin, että muutkin saavat kiinni, mitä tarkoitit. Katsoin vinkkejä asioiden ja tekniikoiden ilmaisemiseen muutamasta neulekirjasta, mutta siltikin moni asia meni testineulojien kommenttien jälkeen uusiksi. Erityisesti kiitän Tiina Kuun rautaista kokemusta ja ammattitaitoa sukkaohjeen kirjoittamisessa, jota hän ystävällisesti jakoi kommentoimalla testineuloessaan paitsi ohjeen suoranaisia virheitä, niin myös ehdottamalla selkeämpiä ilmaisutapoja. En voi kyllä tarpeeksi kiittää! 

Sukka neulotaan varresta varpaisiin ja kantapääkin on melko perinteinen ranskalainen kantapää, jonka ainoa erikoisuus on sukan varresta jatkuvat palmikot. Varsinainen juju onkin sitten etupaneelissa, jossa palmikonkierroin muodostettujen salmiakkikuvioitten keskelle noulotaan intarsiakuviot. Tämä on varmasti monille uusi tekniikka ja siksi käytin erityisesti aikaa sen miettimiseen, miten sen ohjeistaisi. Päädyin kuvallisiin ohjeisiin ja lisäksi kuvasin tekniikasta ohjevideon, joka löytyy YouTubesta.

S-koon sukat neulotaan 63 silmukalla ja niitä mallaa kuvissa 10-vuotias tyttäreni, jonka jalka on kokoa 36 mutta aikuisen jalkaa kapeampi. Ne on neulottu Roosanauha-sukkalangasta.

Koska kyseessä oli kisasukka, niin ohjeelle piti myös miettiä minimivaatimukset, sallitut muokkaukset yms. Tässä kisojen pistelaskusta vastaava Aino oli erityisen suureksi avuksi; uskon että vaatimukset on saatu yhteistyöllä muokattua mahdollisimman yksiselitteiseen muotoon. Kiitos Aino!

Ja sitten Sirkku ja Taina! Voi että mitä ystäviä. Testineulonnan lisäksi olen saanut teiltä sellaista tukea ja rohkaisua, ettei tosikaan. 💗
Alakuvassa Taina ja minä eilen Lapasessa esittelemässä uutta Sukka-Finlandia etappia.

Alla vielä kuva eilen paikalla olleista Ihana valo -sukista. Tiina Kuun testisukat puuttuivat paikalta, mutta Ainon ruskeat, Sirkun keltaiset ja Tainan tummanharmaat sukat sateenkaarivärisin kuvioin olivat paikalla. Kuvassa näkyy myös pari sukkaa intarsiakuvioineen nurjalta puolelta.

Ja kilpailuunhan voi siis edelleen ilmottautua jos haluaa saada tämän ja 7 muuta ihanaa sukkaohjetta, tosin enää ei taida ehtiä ainakaan tosissaan kisaamaan.

Adidas-sukat

Tämä on väistämätön jatko edelliselle postaukselle, jossa esittelin Adidas-lapaset. Teema jäi vähän päälle, niin Adidaksen kuin intarsiankin suhteen. Päätin nimittäin lapasten jälkeen tehdä vielä lyhytvartiset sukat, joihin tuli kunnon Addu-lenkkareitten tapaan kolme vinoraitaa sivuun.

Nyt kun kuvion neulominen intarsiana oli jo tullut opeteltua, ei tämmöinen yksinkertainen kuvio ollut enää konsti eikä mikään, vaan sukat valmistuivat nopeana "välipalatyönä". Aika mageat tuli ja onnistuin vielä nappaamaan mallinkin kuvauksiin juuri sopivat housut jalassa.

Jos jotain tekisin toisin, niin tekisin raidoista vähän pidemmät. Mutta ekaksi yritelmäksi ihan jees. Ja tämä on tosiaan teinipojallekin kelpaava villasukka-malli, vinkkinä vaan muidenkin nirsoilijoiden äideille ja mummoille. ;)

Adidas-lapaset

Tämän joululahjan taidan uskaltautua esittelemään ennen joulua, se kun on henkilölle, jonka en usko blogiin eksyvän vahingossakaan.
Tein 17-vuotiaalle pojalleni toivomuksen mukaiset Adidas-lapaset.

Vuosi sitten tein pojalle LA-lapaset, joiden kirjailun epäsiisteys jäi vähän harmittamaan. Niinpä päätin tällä kertaa vihdoinkin opetella neulomaan kuvion intarsiana. Ruotsinkielinen kuvallinen ohje pyörönä tehtyyn intarsianeuleeseen löytyi Tålamodspåsen-blogista.

Ensimmäiseksi intarsianeuleeksi tämä onnistui ihan yli odotusten. Niin paljon siistimpi kuin olisi tullut silmukoimalla!
Mallin kuvioon sain matkimalla näiden Adidas-lenkkareitten neulekuviota.