Lisää eläinhahmoja

Olen taas lähiaikoina huvitellut neulomalla pieniä eläinhahmoja, joiden kanssa saa jämälangat ja luovuuden käyttöön. Aiempia samalla idealla tehtyjä eläinhmojani olen esitellyt täällä ja täällä.

Ensin tein pienen tiikerin. Ohje on Esther Braithwaiten suloisesta Jungle Buddies kokoelmasta.

Sitten sain idean koalakarhusta, jolla on päässään kalastajanhattu. Korvat oli vähän haasteellista sovittaa lierien alle, mutta kyllä tämän mielestäni koalaksi hyvin tunnistaa. Lierin onnistumisesta olen aika ylpeä. :) Paidan kärpässieni on toteutettu silmukoimalla. Tähän ei ollut ohjetta, lähdin vaan idean, puikkojen ja langan kanssa kokeilemaan.

Sitten sain jostain Pinterest-kuvasta ajatuksen söpöisestä pingviinistä. Tähänkään ei löytynyt valmista ohjetta, joten itse piti säveltää. Muista eläimistä poiketen pingviinillä on kehosta ompelemalla erotettujen käsien sijaan erilliset siivet. Päätä ei myöskään ole eroteltu kehosta ompelemalla, vaan koko pingviini on yhtä suoraa pingviinimäistä pötköä. Vatsan sydän on toteutettu silmukoimalla ja kasvojen valkoinen osuus on tehty intarsiana. Tästä tuli tosi suloinen!

Viimeisenä valmistui vielä pieni mehiläinen, johon niinikään näin inspiraatiokuvan jossain netissä. Mehiläiseen olisi itseasiassa löytynyt ohjekin, mutta en viitsinyt ostaa sitä, kun olen jo tehnyt näitä eläimiä niin paljon, että osasin itsekin päätellä, miten tämä tehdään. Siivet ja tuntosarvet tein virkkaamalla.

Täytteenä käytin jämälankoja; päättelystä jääneitä langanpäitä ja sellaisia langanloppuja, joita en enää tulisi käyttäneeksi muuhun. Näin pääsevät nekin käyttöön. Neulomiseen käytetyt langat olivat sport-vahvuisia ja puikot olivat kokoa 2 mm.

Pikku kaverit

Esther Braithwaite on kanadalainen neulesuunnittelija, jonka erityisalaa ovat pienet suloiset nukkehahmot. Olen aiemmin tehnyt sarjan pieniä metsän eläimiä hänen Mini Forest Friends ohjeellaan. Nyt innostuin tekemään vähän lisää eläinhahmoja.

Ensin tein pienen lampaan ja tiikerin yhdistelemällä molemmissa kahta ohjetta. Lampaan idea lähti Farm Friend Collectioniin kuuluvan Pen Pals ohjeen lampaasta ja tiikerin inspiraationa oli Jungle Buddies sarjan tiikeri. Muunsin molemmat Mini Forest Friends ohjeen mukaiseen kokoon. Näistä tuli paljon edellisiä pienemmän mini-hahmot, koska käytin ohuempaa lankaa ja puikkoja.

Sitten tein pari pientä karhua Fuzzy Teddy ohjeella. Tässä on noista aiemmista ohjeista poiketen vähän muotoilua kuonossa, mikä tekee karhuista ihanan  ilmeikkäitä. Väriä vaihtamalla syntyi ruskeakarhu ja jääkarhu. Paidoissa käytin Fairisle Friends ilmaisohjeen paitakaaviota.

Seuraavaksi päätin tehdä pikkulampaan kaveriksi isomman sisaruksen, jossa on käytetty Pen Pals lampaan ohjetta sekä Fairisle Friesndsin paitakaaviota. "Lampaanvillakohtiin" laitoin pörrölankaa tavallisen langan kaveriksi.

Lopuksi tein vielä pienen kissan Kitty Friends ohjetta mukaillen. Palmikkopaidan ohje on Izzy Buddy Boy Dolls ilmaisohjeesta. Pörrölanka kulkee niin kissan kuin paidankin langan rinnalla ja niinpä kisusta tulikin aivan erityisen pehmoinen ja suloinen.

Olen jo jonkin aikaa kerännyt kaikki valmiiden töiden päätellyt langanpätkät pieneen purkkiin ja niitä pystyin nyt hyödyntämään pehmojen täytteenä. Näin tulee lanka hyödynnettyä viimeistä pätkää myöten!

Viimeisessä kuvassa vielä kaikki hahmot yhdessä, niin näkyy tuo minihahmojen ja isompien hamojen kokoero. Tosin langanpaksuus ja puikkokokokin vaikuttavat paljon, sillä aiemmin paksusta langasta tekemäni mini-hahmot ovat melkein näiden isompien hamojen kokoisia.

Näitä hahmoja on kiva ja joutuisa tehdä. Näitähän voisi hyvin käyttää myös neuletiheyden testaamiseen, koska pieniä eläinhahmoja on takuulla kivempi tehdä kuin mallitilkkuja.

Pari pientä dinosaurusta

Tyttäreni oli kaverinsa kanssa löytänyt netistä kuvan pienestä virkatusta dinosauruksesta ja tytöt esittivät kainon toiveen, tekisinkö molemmille sellaiset. Tytär on jo aika näppärä Ravelry-haun käyttäjä ja niinpä hän etsi Mini Stegosaurus Dinosaur Amigurumi ohjeen valmiiksi. Sen on suunnitellut Louis Mensinger.  Totesin, että näyttää pieneltä ja hauskalta työltä, joten mikäpä siinä.

Tämä olikin yllättävän nopea tehdä, sillä yksi pieni dino syntyi noin tunnissa. Tykkäsin erityisesti tavasta tehdä jalat yksittäisillä "nyppylä-silmukoilla", sillä pikkuraajojen tekeminen erikseen ja niiden ompeleminen paikoilleen ovat mielestäni erityisen ärsyttäviä työvaiheita. Selän suomuruoto koostuu yhdestä kappaleesta, se sentään piti ommella paikoilleen.

Ohjeen mukaan dinolla olisi ollut vielä kaksi erillistä suomuriviä pyrstössä, mutta päätimme, ettei niitä tarvita.

Uskollinen koira-ystävä

"Äiti, huomasin muuten just, että mun sun tekemien pehmoeläinten kokoelmasta puuttuu koira". Näin totesi tyttäreni tässä muutama päivä takaperin. Oikeastaan aika outoa, etten ole koirapehmoa hänelle ennen tullut tehneeksi, sillä hän on niin koira-ihminen kuin vain voi olla. Mutta epäkohta piti tietysti korjata.

Tyttärestä on tässä etäkoulun aikana kehittynyt aikamoinen velho tiedonhaussa netistä ja enkkukin nelosluokkalaiselta jo vähän taittuu, niinpä koiraohje löytyi hänen toimestaan Ravelryn ohjehausta alta aikayksikön. Loyal Puppy on brittiläisen Amanda Berryn suunnittelema neulottu koiranpentu.

Ohjeessa oli paljon asioita, joista en oikein pitänyt. Ihan lähtien siitä, että kaikki suljetuiksi muodoiksi tarkoitetut kappaleet neulotaan tasona ja suljetaan parsimalla reunat yhteen. Ei kovin kätevää eikä siistiäkään. Mutta en ollut sovellustuulella, joten tein kaiken ihan ohjeen mukaan. Ärsytys liittyi kuitenkin enemmän tekotapaan kuin lopputulokseen; söpö koira tästä tuli joka tapauksessa. Ehkäpä tyttären pehmo-kokoelma on nyt valmis. :)

Kaksi karhukaverusta

Tykkään edelleen tehdä pieniä välitöitä isompien töiden valmistuttua. Neulotut pikku-pehmot on olleet tämän vuoden hitti. Aiemmin esittelin lauman pikkuriikkisiä metsäneläimiä, nyt on vuorossa kaksi karhukaverusta; pieni harmaakarhu ja pieni ruskeakarhu.

Ohje on Julie Williamsin suunnittelema Bear Christmas Tree Decorations, jota tosin muokkasin hieman. Ohjeessa karhun vartalo ja pää neulotaan tasona ja ommellaan näin syntynyt suorakaide putkeksi lopuksi. Itse en jaksanut sellaista vaivaa nähdä vaan neuloin kappaleen putkeksi samantien suljettuna neuleena. Päälaelle tein kavennuksia, kun ohjeessa suora reuna olisi vaan kiristetty sumppuun. Ja tietysti sekin ero näissä on, että nämä eivät ole joulukuusen koristeita vaan pieniä leluja.

Pieni metsäjengi

Tiny Woodland patterns on  Mochimochiland-blogin  Anna Hrachovecin suunnittelema kokoelma neuleohjeita pienenpieniin metsäneläviin. Nämähän ovat vallan suloisia, joten eipä ihme että 10-vuotias tyttäreni ihastui näihin, vaikka muutoin alkaa jo olla siinä iässä, etteivät lelut ja leikkiminen enää ihan hirveästi kiinnosta. (Tai ainakaan sitä ei tunnusteta.)

Itsekin innostuin näiden tekemisestä, koska onhan ne nyt suloisia ja lisäksi oli kiva saada jotain valmiiksi niin nopeasti. Olen viimeisten parin vuoden aikana virkannut aika paljon leluja, mutta koska tykkään neulomisesta kuitenkin virkkaamista enemmän, niin oli ihana huomata, että neuloenkin voi tehdä kivoja leluja. Minulle neulominen on myös joutuisampaa.

Nämä kaikki ovat syntyneet 1,75 sukkapuikoilla fingering-paksuisesta langasta. Jämälangoista löytyi kaikki sopivat värit, tosin eivät nämä kovin hyviä jämälangan-kulutus töitä ole, koska lankaa kului minimaalisia määriä. Mutta voihan eläimiä tehdä enemmän ja ehkä teenkin.

Ensin syntyi kettu, sitten pöllö ja lopuksi siili. Ja kun eläimet olivat valmiita, niin niille piti rakentaa kotimetsä ja taloja legoista.

Tämä oli erityisen kiva projekti, koska se päätyi yhteiseen tekemiseen, joka varmasti jatkuukin vielä. Kuka sanoi, ettei aikuiset saa leikkiä? :D

Taskupupu ja taskukettu

Pikku-maatuskoitten jälkeen teki mieli virkata jotain muutakin pientä ja söpöä. Spin a Yarn Crochet -blogista löytyi ohje pieneen taskukokoiseen kettuun...

...ja pieneen suloiseen pupuun.

Molemmat on virkattu litteänä, eli virkattiin kaksi samanmuotoista kappaletta jotka jopuksi yhdistettiin virkkaamalla kiinteillä silmukoilla. Kasvojen koristelut tehtiin kirjomalla (vaikka olisihan silmiksi voinut myös laittaa napit tai turvasilmät).

Ketulle ei tullut häntää ollenkaan, mutta pupulle tuli pieni töpö. Tupsun tein nyt ensimmäistä kertaa haarukalla, ohje löytyi Mari Koon tekemältä You Tube -videolta. Aika hauska keksintö. :)

Sydämellinen pupu

Vielä viimeinen virkattu hahmo taannoiselta amigurumien virkkausbuumiltani. Tämä on varmaan tarkoitettu ystävänpäiväksi, mutta kyllähän söpöstely ja sydämet sopivat jouluunkin, eikö vain?

Ilmainen ohje Valentin-pupuun löytyy Ravelrysta. (Minusta pupulle oli pakko tehdä silmät, vaikka ohjeen mukaan pupu on silmätön.) Ohje on siitä hauska, että koko pupu tehdään yhtenä kappaleena paitsi töpöhäntä ja sydän. Ei siis tule paljoa ommeltavaa.

Häntätöpön ansiosta pupu pysyy pystyssä pitelemästään sydämestä huolimatta.

Tämän pupun jälkeen totesin, että virkkaaminen saa vähäksi aikaa riittää. Paljon virkkaamisen seurauksena sain kädet kipeiksi, varmaan mulla on vähän huono asento pidellä koukkua. Onneksi neulomisesta ei seuraa mitään haittoja. :)

Siili kurkkaa nurkastansa

Laulussa siili kurkkaa nurkan takaa ja vaanii äidin mansikoita. Tämä minun siilini on kuitenkin kiltti siili, joka ei vaani mitään.

 Eikä sillä ole edes piikkejä, vaan pehmoiset nystyrät vain selässä.

Ohje löytyy Crochet Stitch Witch -blogista ja se sisältää sekä sanalliset ohjeet että videot eri työvaiheista. Oman siilini osalta täytyy sanoa, että ohjeenlukuni herpaantui loppumetreillä, hyppäsin muutaman kerroksen yli ja siksi siilin kuonosta tuli lyhyempi kuin ohjeen siilillä. Huomasin asian hetken päästä, mutta en jaksanut sitä enää korjata, kun olin jo kuonon päätellyt. Olisi tuo kuono pidempänä ollut söpömpi, mutta saa nyt kelvata tämmöinen lyhytkuonoisempi malli.

Virkattu pallerokisu

Virkattujen lelujen innostuksessani löysin tällaisenkin kisu-ohjeen. Sarah Sloyerin suunnittelema Dumpling Kitty houkutteli, koska se näytti söpöltä ja tosi helpolta.

Ohje ei suoraan sanottuna ollut niin helppo kuin olin kuvitellut. En jaksanut pähkäillä monimutkaista kerroksen vaihtumisohjetta keskellä selkää (siis kerros olisi vaihtunut keskellä selän raitaa), vaan sovelsin ohjetta ja tein omalla tavallani, eli vaihdoin kerrosta vasta raidan jälkeen. Jätin myös hassut etutassut tekemättä, koska tämä on mielestäni söpömpi näin.

Ihan kiva kisu tästä tuli. Sillä aikaa kun sillä ei leiki, sen voi vaikka laittaa istumaan ikkunalaudalle ja katselemaan ulos maailman menoa.

Mustekalojen parvi

Innostuin virkkaamaan pieniä mustekaloja myyjäisiä varten. Ohje löytyy EssHaych-blogista. Muutin ohjetta hieman siten, että virkkasin lonkeron aloittavan ketjusilmukkaketjun jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa kolmen puolipylvään sijaan. Tykkään lonkeroista enemmän näin, etteivät ole ihan niin korkkiruuvin kiharat.

Yleensä en jaksa tehdä samalla ohjeella montaa työtä, mutta tämä mustekala oli niin helppo ja nopeatekoinen, että tein niitä kokonaista neljä kappaletta ennen kuin kyllästyin.

Eikä siinä kaikki, sillä houkuttelin äitinikin mukaan talkoisiin. Lopputuloksena yhteensä seitsemän pikku mustekalaa. Aika hauskoja, varsinkin tälleen kaikki yhdessä.

Virkattu pikkukisu

Virkkasin myyjäisiä varten myös pienen kisun. (Valmistaudun koulun joulumyyjäisiin ajoissa, koska joulun alla on varmasti paljon muutakin tehtävää.) Mallina Ravelrysta löytyvä ilmaisohje Cube Kitty Cat. Tämä on oikeastaan kaikessa yksinkertaisuudessaan vain virkattu pallo, jolle on tehty jalat, korvat ja häntä. Mutta ihan söpö. :)

Totoro ja paranneltu Pikachu

Pienten virkattujen pehmolelujen ohjeita selaillessani törmäsin tällaiseenkin: virkattuun Totoroon. Neulottuna versiona minulla tästä jo onkin kokemusta viime talvelta, kun neuloin veljentytöille Totoro-lapaset.

Olin jo noitten lapasten jäljiltä ihastunut tähän sympaattiseen japanilaiseen anime-elokuvan hahmoon, joten totta kai halusin myös virkata sen. Ohje löytyy 53 stitches -blogista klikkaamalla linkkiä kuvien alapuolella.

Sitten täytyy vielä palata edelliseen japanilaishahmoon, Pikachuun. Tuon Pikachu-postauksen yhteydessä sain palautteen, että hahmolta puuttuu jotakin olennaista, nimittäin pyöreät punaiset posket! Täytyy tunnustaa oma tollouteni, sillä en ollenkaan tajunnut asian tärkeyttä ja vakavuutta, mutta toki halusin korjata virheeni.

Nyt on Pikachulla punaiset posket. Toivottavasti kaikki meni nyt oikein molemmilla hahmoilla. Itse ainakin tykkään näistä söpöistä kaveruksista. :)

Pikachu

Aloitin valmistautumisen koulun joulumyyjäisiin; asia muistui näin hyvissä ajoin mieleen, kun niistä taannoin vanhempainillassa oli puhetta. Olen parina vuonna ollut siellä myymässä ja huomannut, että paljon lapsiasiakkaitakin kiertelee pöytiä katselemassa. Ja heitäpä eivät kuivakakut ja saaristolaisleivät kiinnosta, vaan esim. viime vuonna lapseni luokkakaverin mummon tekemät pehmohiiret herättivät mielenkiintoa.

Niinpä päätin tänä vuonna tehdä sen verran amigurumeja (= pieniä virkattuja leluja) kuin ennen joulunaikaa ennätän. Ja tässä nyt valmiina ensimmäinen, Pokemon-sarjasta tuttu pieni Pikachu. Ohje Pikachuun täällä.

En nyt huomannut ottaa kuvaa selkäpuolelta, mutta selässä on poikkiraidat ja häntä on salaman muotoinen kuten kuuluukin. (Jälkeenpäin mietin, että ei kai tuohon nyt voinut imeytyä mitään myrkkyä kärpässienestä kuvauksen aikana, mutta eipä varmaan, kun sieni oli kuiva ja laskin lelun siihen vain hetkeksi.)

Joulupuuhat on nyt siis virallisesti korkattu. Oletteko muut jo aloittaneet jouluvalmistelut? Ja kertokaa ihmeessä, millaisia joulumyyjäisvinkkejä teillä on!

Sinikettu

Kettujen perheeseen syntyi uusi pikkuserkku, pieni sinikettuvauva. Samalla ohjeella syntyi kuin isompikin punakettuserkku aikoinaan, lanka vain oli vähän ohuempi ja siksi uudesta ketusta tuli vähän pienempi.

Lankana tällä kertaa vaaleanharmaa Viking Vilma sekä valkoinen ja tummanharmaa Gjestal Maija. Koukku oli kokoa 3,5mm.

Tämä söpöläinen ei jäänyt isomman serkun seuraksi meille, vaan se lähti jo uuteen kotiin. Hyvää matkaa, pikku-sinikettu! :)

Alpo-kissa

Siinä missä muut lapset toivoivat joululahjaksi jotain lämmintä ja käytännöllistä, niin nuorimmainen iski silmänsä netissä näkemäänsä virkattuun pehmokissaan. Joka oli saatava vihreänä.

Ostin kissaa varten Dropsin Parisia, kun ajattelin että puuvillalanka olisi sopiva materiaali pehmoleluun. Mutta Parisista lähti langan paksuuden takia muodostumaan paljon isompi kissa kuin olin ajatellut, joten piti kaivella omia varastoja, että mitäs muuta vihreää sitä löytyisi. No 4-säikeistä Regiaa löytyi. Näin kissasta tuli sopivan pieni ja siro.

Kissa valmistui ja sai nimekseen Alpo. Risto Räppääjä -kirjoja lukeneille tai leffoja katsoneille valjennee nimen tausta. :)

Minion-penaali kuusivuotiaalle

Tytär sai kutsun kuusivuotiskemuihin. Tiedossa oli, että päivänsankari on armoton minion-fani. Ja tuleva koululainenhan tarvitsee tietysti penaalin.

Virkkasin penaalin 3,5mm:n koukulla kaksinkertaisella Hjertegarnin Cotton nr.8 -puuvillalangalla. Ensin virkkasin sinikeltaisen suorakaiteen mustalla raidalla. Raidan päälle kiinnitin silmät ja suun pistelin ompelupistoilla. Sitten ompelin vetoketjun suorakaiteen reunoihin  ja lopuksi ompelin päädyt kiinni.

Tunnistaa minioniksi ja kynät pysyy vauhdissa mukana. :)

Frida-nukke

Lahjakas ja taiteellinen vanhin tyttäreni pääsi taiteita opiskelemaan ja muuttaa nyt opintojen perässä kauemmas kotoa. Hänhän muutti pois kotoa jo puolisentoista vuotta sitten, mutta ihan tähän lähelle. Silloin tein lahjaksi uuteen kotiin tämän päiväpeiton. Nyt halusin keksiä jonkin pienemmän projektin tupaantuliaislahjaksi uuteen kotiin vietäväksi uudelle paikkakunnalle.

Tyttären suosikkitaiteilija on Frida Kahlo joten siitäpä tämä idea sitten lähti... Frida-nukke. Eihän 20-vuotias tietenkään nukeilla leiki, mutta käyhän näin hieno nukke koristeestakin, vai mitä? ;)

Ensin meinasin tehdä vain sellaisen karikatyyrimäisen pikkunuken, mutta työtä aloitellessa lueskelin enemmän Frida Kahlon elämästä ja samalla nukkekin lähti elämään omaa elämäänsä. Fridan persoona lähti johdattamaan tekemisen suuntaa esim. siten, että ilmeestä tuli tärkeä yksityiskohta. Toki kulmakarvoilla olisi jo saanut aikaan tunnistettavuuden, mutta halusin yrittää myös vangita sitä vakavan tutkiskelevaa katsetta, mikä on Fridan omakuville tunnusomainen.

Tein vaatteista riisuttavat ja puettavat, koska mistäs sitä tietää, jos joku joskus maailmassa haluaa tällä leikkiäkin. Muutenkin nuken pitäisi olla lapsenkestävä, ainoastaan korvikset ja pari nappia saattavat aiheuttaa vaaraa ihan pienimmille leikkijöille.

Nuken anatomia ei aivan noudata oikean ihmisen anatomiaa. Voi hyvin huomata, että tämä oli ensimmäinen ihmisnukkeni. (Lukuun ottamatta Tuhkimoa, mutta Tuhkimon anatomia se vasta olikin omituinen!) Tein nuken täysin ilman ohjeita, jälkiviisaana totean, että olisi ollut järkevää kaivaa vartalo-osuuteen jotain opastetta.

Hartiahuivin takana on kätketty viesti. Siinä lukee samalla sekä nuken nimi että nuken omistajan nimi. Upeita, vahvoja, taiteellisia naisia molemmat!

Ja taas ketuttaa

Ensin tein joululahjaksi kettulapaset. Sitä seurasi tilaus kettupipoon. Kettupipon ohjetta etsiessämme osui suoraan viisivuotiaan söpöstelyhermoon kuva ihanasta kettulelusta. Ensin yritin vakuuttaa tytölle, etten osaa tuollaista kettulelua tehdä, mutta kun jossain vaiheessa erehdyin mainitsemaan, että netistä löytyy kettuun kyllä ihan ohjekin, niin ei ollut enää mahdollisuutta perääntyä.

Pakko oli sitten tuo ohje Craftsysta ostaa, koska en kyllä muuten olisi tästä hommasta selviytynyt. Ohje on hyvä ja yksityiskohtainen, mielestäni hintansa väärti. Amanda Michellen mainion ohjeen voi ostaa myös Ravelryn kautta.

Lankana sama oranssinruskea lanka kuin lapasissa ja pipossakin, eli Gjestalin Janne. Valkoiset ja mustat yksityiskohdat ovat 7 veljestä. Täytteenä vanua Ikean halpis-tyynystä; tulee meinaan huomattavan paljon edullisemmaksi kuin ostaa varsinaista vanua.

Ketunvärinen Janne on nyt tullut aika hyvin hyödynnettyä kettumaisiin tarkoituksiin. Ja kyllä tästä tuli söpö! <3