Pikkutytön sormikkaat

En ole koskaan ennen tullut tehneeksi sormikkaita. Nyt tuli mieleen kokeilla, kun tyttö joka tapauksessa tarvitsi uudet. Ja uusia juttuja on niin kiva opetella!
Ohje on Garnstudion Michelle Gloves, ilman noita koristekukkasia.

Lanka on Dropsin Baby Merinoa, jota aikoinaan jäi tekemästäni vauvan peitosta yli sellainen hankala määrä useaa eri väriä, joista mikään ei oikein yksistään riitä mihinkään. Mutta tällaisissa epätasa-raidallisissa jutuissa ei ole niin suurta merkitystä yksittäisen langan määrällä.

Tämä lanka on aivan ihanan pehmoinen ja kutittamaton, juuri omiaan meidän pikku herkkishipiälle. Ohje oli hyvä ja selkeä, mutta kokoarviot siinä menivät ainakin meidän viisivuotiaan osalta aikalailla pieleen. Jos olisin tehnyt sormet sen pituisiksi kuin ohjeessa neuvottiin, olisi tullut aika mini-sormikkaat. Niinpä piirsin kädestä kuvan paperille ja mittasin mallista jokaisen sormen erikseen.

Sormikkaitten onnistumisesta on tyytyväinen olo, mutta kuvaukset (tai niiden yritykset) tytön kanssa olivat surkuhupaisat. Otettiin varmaan 50 otosta ja tämän parempaa kuvaa ei saatu aikaiseksi. Lopulta jouduin toteamaan, että viisivuotiaalla ei nyt vaan kädet pysy paikallaan. Se siitä.

JYH:issä saavutin näiden valmistumisen myötä puolenvälin merkkipaalun, sillä tämä oli kymmenes valmistunut työ.

Torkkupeitto vauvalle

Pian äitiyslomalle jäävän työkaverin kesän lopulla syntyvälle vauvalle valmistui lahjaksi pieni peitto. Lankana Dropsin ihanan pehmoinen Baby Merino monessa eri värissä.

Tyttäreni Liisi-nukke sai kunnian sovittaa peittoa sekä toimia mallina kuvissa. Liisi on vähän täysiaikaista oikeata vauvaa pienempi, mutta siitä huolimatta näyttää siltä, että peitosta tuli aika reilun kokoinen vastasyntyneelle. No, meneepähän sitten vielä ensi talven kovilla pakkasillakin, kun vauva on ehtinyt jo vähän kasvaa. Ja oikeastaan pakkasillahan tällainen merinovillainen peitto onkin juuri parhaimmillaan vauvaa vaunuissa nukutettaessa.

Tässä vielä peitto näytillä koko komeudessaan.

Tilkkutöitä ja sukanvartta

Kiireisen työviikon aikana en ole ehtinyt saamaan mitään käsityötä valmiiksi saakka, mutta pari projektia on edistynyt junamatkoilla ja iltaisin hiekkalaatikon reunalla, helteistä huolimatta. 

Työkaverin vauva ei ole vielä ehtinyt tähän maailmaan asti, mutta masussa on jo isosti. :) Hänelle on valmistumassa syntymälahjaksi pikkuinen tilkkupeitto, jonka kaikki tilkut ovat jo valmiina. Ne tarvitsevat vielä  vain vähän lankaa väliinsä ja ympärilleen. Englanninkielinen kuvallinen ohje pieniin päivänkakkara-tilkkuihin löytyi täältä, niitä jatkoin isommiksi isoäidinneliön tapaan. Neljä tilkkua on yhdistetty isommiksi neliöiksi siksakkia virkkaamalla. Tähän yhdistämistapaan en löytänyt ohjetta, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta oli aika helppo itse päätellä netistä löytyneen kuvan perusteella miten se tehdään. 

Lisää tästä projektista myöhemmin.

Aiemmin lupasin, etten mansikkateemasta vielä luovu. Ja tällainen sukka nyt on puikoilla sitten syntymässä: