Cloudburst sormikkaat

Sormikkaat on yksi eniten käyttämistäni asusteista. Etelä-Suomen syksyt ovat niin pitkiä ja talvet niin lyhyitä, että lämpimille lapasille on lopulta paljon vähemmän tarvetta kuin ohuille sormikkaille. Silti en ole neulonut moniakaan sormikkaita, ainakaan aikuisten. Jokin niissä sormissa vaan tuntuu niin vaivalloiselta, kun pitää vähän väliä olla laskemassa ja poimimassa silmukoita.

Päätin nyt kuitenkin tarttua toimeen ja neuloa sormikkaat monen vuoden aikomisen jälkeen. Langaksi valitsin Rowanin Valley Tweed -langan, jota sain vuosi sitten bloggaaja-lahjaksi Prymiltä. Kiitokset lahjasta, ihana lanka on ja juuri sopivan värinen! :) Muistan kuinka vuosia sitten en voinut sietää mitään tämmöisiä tweed-lankoja, mutta nyt on näköjään maku kypsynyt ja tämä tuntuikin aika kivalta pienine kontrastivärisine nyppylöineen. Karheitahan tweed-langat on, eikä niin joustavia kuin esim. sukkalangat, mutta pesussa neule pehmeni ja tyköistuviin sormikkaisiin ei sillä tavalla joustoa tarvitse.

Malliksi valitsin ensin jonkun sormikasohjeen, mutta silmukkamäärä oli siinä liian iso (enkä halunnut lörppä-sormikkaita) ja niinpä vaihdoin tähän Arienne Grayn Cloudburst -kämmekäsohjeeseen ja jatkoin siihen sormet. Lopputulos on oikein mukava ja ennenkaikkea tiedän että nämä pääsevät käyttöön varmasti enemmän kuin mikään muu lähiaikoina valmistunut neule; paitoja ja huiveja tulee aina vaihdeltua, mutta sormikkaita voi hyvinkin käyttää samoja koko kauden, varsinkin näin ihania. 

Ja vaikka työ etukäteen tuntui isolta, niin eipä siinä montaa päivää mennyt. Ehkä seuraavalla kerralla tulee tartuttua toimeen vähän vähemmällä viivyttelyllä. :)

Kuvat: Taina Shildt

Sateenkaarisormikkaat

Lapsen edelliset sormikkaat olivat taas päässeet jäämään kesän aikana pieniksi. Hän katseli ihastuneena Opalin sateenkaarilankaa neuloessani siitä ensin Yaacov-sukkia ja sitten Auringonsäihke-sukkia.

"Jos tätä lankaa jää, niin voisitko sä tehdä mulle tästä sormikkaat?" No tottahan toki! Ja jäihän sitä lankaa, jäi vielä sormikkaiden jälkeenkin. Tuo Opal vaikuttaa olevan todella riittoisa lanka ja muutenkin kivan tuntuinen.

Ohjeena vanha tuttu Dropsin Michelle gloves sovellettuna lapseni sormien mittoihin. Hieman ylimääräistä säätöä aiheutti se, miten saada liukuväritys jatkumaan kaikkiin sormiin. Aika kivasti se mielestäni onnistui ja minusta on hauskaa, että sormiin tuli vähän eri värejä. Lapsi totesi, että on hyvä että sormet on molemmissa sormikkaissa vähän erilaiset, että tietää kumpi tulee oikeaan ja kumpi vasempaan käteen; ekaluokkalaisen hahmotuskyky kun ei aina ihan vielä riitä päättelemään sitä sormikkaiden muodosta.

Paksut talvisormikkaat

Olen jo pitkään aikonut tehdä Heidi Alanderin suunnittelemat Värikartta-kämmekkäät, mutta koska tällä hetkellä tarvitsin enemmän sormikkaita, niin päätin tehdä kämmekkäiden idealla sormikkaat. Olin ajatellut kämmekkäisiin langoiksi 7 veljestä oranssin ja ruskean eri sävyissä ja niillä langoilla lähdin sitten tekemään sormikkaita sen kummemmin asiaa miettimättä.

Nyt mulla on sitten maailman paksuimmat ja tönköimmät sormikkaat. Ei mennyt lankavalinta tässä nyt ihan yksiin vuodenajan kanssa. Uskon kyllä, että ensi talven paukkupakkasilla tulen olemaan näistä sormikkaista kiitollinen, sillä ne ovat tietysti ihan superlämpimät. Mutta mulla ei siis edelleenkään ole kevätsormikkaita. :/

Sormikkaat jäätelöstä

Ei siis tietystikään oikeasta jäätelöstä, vaan jäätelö -värisestä Nalle Taiasta. Tein kerästä aiemmin sukat ja halusin hyödyntää ihanat jämälangat jotenkin. Lankaa oli jäljellä ehkä pienten sormikkaiden verran... mutta sen verran epävarmalta langan riittävyys tuntui, että yhdistin sen suosiolla toiseen. Kaveriksi olisi sopinut monikin väri, valitsin vaaleansinisen Nallen tyttären kevättakin mukaan. Varmuudenvara kannatti, sillä ei Taika-lankaa paljon jäänyt.

Ohjeena Garnstudion Michelle gloves, jonka mukaan tein tytölle edellisetkin sormikkaat. Viimeksi ihmetelin pienehköä mitoitusta, joten nyt hyppäsin suoraan 6/9-vuotiaiden kokoon. 6-9-vuotta tuntuu minusta aika isolta ikähaitarilta, joka tapauksessa sillä tuli viisivuotiaalle sopivat käsineet. Ne varmasti mahtuvat hänelle vielä 6-vuotiaana, mutta että 9? En tiedä, onko mitoitus oikeasti pieni, vai onko meidän lapset vaan jättisormisia?

Lasten sormikkaat syntyi yllättävän nopeasti, parissa illassa. Seuraavaksi pitäisi sitten jaksaa tehdä sormikkaat itsellekin. Ehkä vähän höpsöä, mutta en mitenkään haluaisi enää ostaa sormikkaita nyt kun osaan sellaiset tehdä.

Sormettomat sormikkaat

Heti kun sain edelliset sormikkaat valmiiksi muutama päivä sitten, alkoi kova kinuaminen "sellaisista sormettomista sormikkaista". Jollain vuotta vanhemmalla tarhakaverilla on sellaiset, joten onhan meidänkin tytöllä sellaiset oltava! (Logiikka menee kai jotenkin näin: sormettomat sormikkaat = isompi lapsi.)

No mikäpä siinä, yksi JYH-aloitus oli vielä mietinnässä ja Baby Merinoakin vielä edellisten sormikkaitten jälkeen jäi.

Lanka on siis Dropsin Baby Merinoa, puikot kokoa 2,5 ja malli syntyi tehdessä. Aloitussilmukoita oli 44. Alkuun tuli 2o2n -joustinta ja peukku on tehty yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla ilman peukalokiilan lisäyksiä. Jokaisessa sormessa on kolme kerrosta 1o1n -joustinta. Raidat etenevät sellaisella logiikalla, että vaaleanpunaista raitaa on yksi, vaaleaa liilaa kaksi, pinkkiä kolme jne. aina ennen värinvaihtoa.

Näistä tuli tosi kivat, sekä minun että tilliäisen mielestä. Ja kuvauskin onnistui tällä kertaa hienosti. :)

Jotain näistä samoista jämistä vielä tulee; ehkä vielä yhdet sormikkaat joko tytölle tai itselle. Sormikkaat tuntuvat olevan sellainen vaatekappale, joita ei ole koskaan liikaa (valitettavasti usein siksi, että ne häviävät tai ainakin ovat juuri sillä hetkellä hukassa, kun niitä etsii).

Mutta nyt keskityn ensin loppuihin JYH-töihin. Tämä oli vihonviimeinen eli kahdeskymmenes aloitus ja yhdestoista valmistunut. Ja sehän tarkoittaa sitä, että keskeneräisiä töitä on tällä hetkellä yhdeksän.

Pikkutytön sormikkaat

En ole koskaan ennen tullut tehneeksi sormikkaita. Nyt tuli mieleen kokeilla, kun tyttö joka tapauksessa tarvitsi uudet. Ja uusia juttuja on niin kiva opetella!
Ohje on Garnstudion Michelle Gloves, ilman noita koristekukkasia.

Lanka on Dropsin Baby Merinoa, jota aikoinaan jäi tekemästäni vauvan peitosta yli sellainen hankala määrä useaa eri väriä, joista mikään ei oikein yksistään riitä mihinkään. Mutta tällaisissa epätasa-raidallisissa jutuissa ei ole niin suurta merkitystä yksittäisen langan määrällä.

Tämä lanka on aivan ihanan pehmoinen ja kutittamaton, juuri omiaan meidän pikku herkkishipiälle. Ohje oli hyvä ja selkeä, mutta kokoarviot siinä menivät ainakin meidän viisivuotiaan osalta aikalailla pieleen. Jos olisin tehnyt sormet sen pituisiksi kuin ohjeessa neuvottiin, olisi tullut aika mini-sormikkaat. Niinpä piirsin kädestä kuvan paperille ja mittasin mallista jokaisen sormen erikseen.

Sormikkaitten onnistumisesta on tyytyväinen olo, mutta kuvaukset (tai niiden yritykset) tytön kanssa olivat surkuhupaisat. Otettiin varmaan 50 otosta ja tämän parempaa kuvaa ei saatu aikaiseksi. Lopulta jouduin toteamaan, että viisivuotiaalla ei nyt vaan kädet pysy paikallaan. Se siitä.

JYH:issä saavutin näiden valmistumisen myötä puolenvälin merkkipaalun, sillä tämä oli kymmenes valmistunut työ.