Trailblaze pipo

En ole pitkään aikaan osallistunut mihinkään testineulontaan. Työn ja opiskelujen yhteensovittaminen on viimeisen vuoden aikana tuonut sen verran haasteita, ettei testausten aikatauluihin sitoutuminen ole tuntunut mahdolliselta. Nyt osui kuitenkin silmään niin kivan pipon testineulonta, että päätin tehdä poikkeuksen.  

Neuloin aiemmin tänä vuonna tamperelaisen  Enikö Baloghin suunnittelemat Trailblaze sukat, joihin ihastuin kovin. Nyt julkaistun ohjeen myötä sarja täydentyi Trailblaze pipolla.

Pipo neulotaan yhdistämällä fingering vahvuista lankaa ja mohairia, mikä tekee siitä pehmoisen jä lämpimän olematta kuitenkaan hirveän paksu. Oranssit lankani ovat Hjertegarnin Aloe Sockwoolia ja Handun Bumblebeeta, valkoinen mohairlanka on Novitan Tuulia ja toinen valkoinen lanka jää taas valitettavasti nimeämättä, kun otin sen tuolta vyötteettömien jämälankojen kasasta.

Enhän sitten voinut jättää yhteen pipoon, kun malli on ihana ja lankoja jäi! Tein siis toisen käänteisin värein. Molemmista versioista tuli tosi kivat.

Pidän tässä mallissa kaikesta. Silmukoiden luomistapa (tubular cast on) oli vähän vieraampi ja alkuun hankalan tuntuinen, mutta kannattaa tavata ohjeet ja katsella vaikka pari ohjevideota jos ei muuten aukea; reunasta tuli nimittäin tosi siisti. Kontrastivärillä tehty aloitusreuna on hauska, multa se tosin ekasta piposta se jäi puuttumaan, kun en ollut vielä päättänyt kontrastiväriä aloitusvaiheessa.

Tupsut tein sormien ympärille kieputellen B. Hooked Crochetin videotutoriaalin avulla.

Mansikka-pipo

Tytär kertoi haluavansa mansikka-pipon ja piirsi tarkan mallinkin, millainen pipon pitää olla.

Täytyy sanoa, että itse olin vähän epäileväinen ajatuksen suhteen; käyttäisikö teini-ikäinen tosiaan mansikka-pipoa? Mielessäni oli ne takavuosien pikkulapsille suunnatut antennipipot, jotka saivat lapsen näyttämään laululeikin söpöltä pikku mansikalta tai mustikalta.

Tytär kuitenkin selitti (ja piirsi), että pipoon tulee leveä taittoreuna ja iso tupsu, eli sen tarkoituksena ei ole muuttaa käyttäjäänsä mansikan näköiseksi vaan olla vain mansikasta vaikutteita saanut pipo.

Langaksi valikoitiin merinovillainen Adriafil Genziana, aiemminkin testattu kutittamatin luottolanka pipoihin. (Langan saatavuus Suomessa nyt kuitenkin valitettavasti heikkeni Lentävän Lapasen lopettamisen myötä, pitää etsiä uusi luottolanka.) :(

Piposta tuli oikeastaan tosi kiva, ei yhtään hassuttelupipomainen, kuten etukäteen pelkäsin. Sitä voi käyttää reuna kaksinkerroin, jolloin se jää takaa vähän lerpalleen tai reuna kolminkerroin (kuten kuvissa), jolloin se istuu napakasti päähän.

Joskus siis kannattaa olla avoin toisten ideoille, vaikkei itse heti niihin uskoisikaan. Ainakin tällä kertaa se kannatti ja mietin jo, että saman mallinen pipo voisi olla itsellekin kiva, ehkä kuitenkin vähemmän mansikkaisissa väreissä.

Miesten pipoja

Tein joululahjaksi kaksi pipoa perheen miehille, toinen tosin myöhästyi joulusta aikalailla, koska se valmistui vasta tällä viikolla. Poika ei suostunut valokuvamalliksi, joten mieheni sai luvan esitellä molemmat pipot. (Hänkin tosin suostui kunniaan vain maskin kanssa, ujoa porukkaa.)

Molemmat pipot on neulottu Regian Premium Merino Yakista, mainiosta fingering-vahvuisesta sukkalangasta, joka sisältää merinoa, polyamidia sekä jakkia. Lanka sopii myös pipoon oikein hyvin. 

Molemmat pipot on neulottu ilman ohjetta, mutta ei näissä mitään kovin ihmeellistä ole. Miehen tummanharmaassa pipossa on sisäänpäin käännetty yksinkertainen taite korvien päällä. Se on tyyliltään syvälle päähän vedettävä, eli sellainen joka lämmittää oikeasti myös korvia.

Pojan vaaleanharmaa pipo on toiveiden mukaisesti lyhyempää mallia, joka ei peitä korvia kokonaan. Siinä on kolminkertainen taittoreuna. Kavennukset on tehty vaaleanharmaaseen pikkuhiljaa niin, että pipo myötäilee päätä, tummanharmaasssa kavennukset taas etenevät aika nopeasti, jolloin pipo jää vähän ilmavammaksi päälaelta.

Näiden tekemistä hidasti eniten varmaankin tylsyys; yksivärinen harmaa sileä neule ei ehkä ole mulla siellä mielenkiintoisuuden kärkipäässä. Mutta oon tyytyväinen että sain näin kivat pipot molemmille aikaiseksi ja että olivat itsekin tyytyväisiä, sillä ovat molemmat aika kriittisiä sen suhteen, mitä päähänsä pistävät. (Pojan pipoa purin kahteen otteeseen sen jo valmistuttua, sillä korkeus ei ollut ihan justiinsa oikea - mutta nyt on.)

Aim True -kirjoneulepipo

Kevättalven kevyen päähineen tarpeeseen valmistui kirjoneulepipo, mallina Caitlin Hunterin kaunis Aim True Hat.

Malli on suunniteltu paksummalle langalle, mutta muunsin sen tehtäväksi fingering-paksuisista Handun Merinosukkiksesta ja Sukka-Gimalteesta, joita oli jäänyt yli aiemmista projekteista. Mallikerta on 24 silmukkaa leveä, joten sen verran oli silmukoita lisättävä. Pituutta pipoon sai lisäämällä alun ja lopun vinoneliö-rivejä.

Ja kuten joskus jämälankojen kanssa taiteillessa, niin tässäkin tapauksessa langan riittävyys vaikutti lopputulokseen. Tumman harmaa lanka loppui pikkuisen kesken, joten päälaen huippu oli pakko tehdä keltaisella. Ensin ajattelin peittää keltaisen ympyrän tupsulla, mutta hetken asiaa makusteltuani päätin antaa sen jäädä näin.

Iso kiitos Ninalle kuvausavusta!

Ponnaripipo

Idea tähän pipoon lähti Puikkomaisterin Klovni-sukista, jotka neuloin Sukkasirkus -kirjaa varten (tai oikeamminhan mallin nimi on Klovni Azzita Alloy). Mallin tärkein juju on isot kirjoneulekuviot, jotka on toteutettu tikapuutekniikalla.

Halusin aloittaa jotain uutta tikapuutekniikalla opetustarkoituksessa, kun ajattelin, että tekniikkaa ei voi oikein opettaa muutoin kuin näyttämällä. Päätin soveltaa sukkaohjeen kuvioita pipon, Puikkiksen luvalla tietysti.

Tämä olikin varsinainen suunnitteluprosessi! Tein uusiksi varmaan jokaisen kohdan tästä piposta, sillä aina huomasin jotain, mikä ei toimi. Ensin aloitin pipon resorilla. Myöhemmin huomasin, että se ei sovi tähän malliin, joten purin resorin ja reunoista poimituista silmukoista aloitin taittoreunan. Paljon parempi.

Myös kirjoneuleosion alun tein kahteen kertaan, sillä parin pallorivin jälkeen huomasin, että olen laittanut langankierrot vääriin paikkoihin ja puikotkin on ihan liian isot ja silmukoitakin pitää lisätä... Langankierrot (eli ne tikapuutekniikan nurjat silmukat) siis keskelle värialuetta, niin tulee siistimpi!

Kun olin saanut kaikki pallorivit valmiiksi aloin pohtia kavennuksia ja totesin, että tästähän tulee kärpässieni, jos nyt vaan kavennan pyöreähkösti tavallisen pipon tapaan. Lapselle kiva, mutta ehkä ei aikuisten pipoon kuitenkaan...

Klovnisukissa oli myös tuollaista puna-valkoista tasaraitaa, joka näytti aika kivalta, joten päätin ottaa sen tähän mukaan. Ja siinä vaiheessa tuli myös mieleen, että olen usein ollut ärsyyntynyt siitä seikasta, että pitkä tukka ponnarilla tai nutturalla mollottaa tyhmästi pipon alla. Niinpä tästä tulikin tämmöinen ponnaripipo, joka jättää huipun avoimeksi ja aukko kiristetään nyörillä sopivaan kireyteen; ponnarille riittää pieni reikä ja nutturakampauksen kanssa aukon voi jättää isommaksi. Ilmankin ponnaria pipoa voi käyttää, silloin reiän voi kiristää ihan tiukalle.

Olen ihan super-tyytyväinen tähän - vaikka yksi noista rehellisen palautteen antajistani eli lapsistani sanoikin, että "toi on tollanen leikkisä pipo" ja kun kysyin tarkoittiko hän, että se on jotenkin hupsu, niin vastaus oli että "No. Eihän tollasta pipoa käyttäis henkilö, jolla ei oo huumorintajua." Että ota nyt siitä selvää sitten. Ite kuitenkin tykkään, enkä pidä tätä hupsuna vaan käytännöllisenä pitkän tukan kanssa!

Ohjetta en ole vielä kirjoittanut, mutta saatan kirjoittaa, jos joku osoittaa kiinnostusta sellaiseen. Tai ehkä muutenkin.

Kuvat: Ida Niemi

Gryffindor-pipo

Joululahjakaulaliinasta jäi yli kumpaakin väriä sen verran, että tuumailin että langoista saa vielä piponkin. Lankana siis tässäkin ihana Schachenmayr Merino Extrafine 120 (mainostan vielä uudestaankin, että tämä on loistava lankavinkki niille, joita villalangat tuppaa kutittamaan).

Pipoon tuli toiveen mukaisesti pitkä taittoreuna joustinneulosta ja loput leveää raitaa.

Toiveena oli pipo, joka ei ole ihan pään myötäinen vaan sellainen, joka jää vähän lörpöksi päältä.

Tupsuun langat ei enää ihan riittäneetkään, mutta huomasin, että aiemmin tekemäni Fair Isle -pipon viininpunainen oli jotakuinkin lähellä samaa sävyä, niinpä tupsu on tehty enimmäkseen viininpunaisesta Dropsin Cotton Merinosta.

Täytyy sanoa, että tästä setistä tuli tosi söpö. (Tai tuo tyttöhän se söpö on näiden asusteidensa kanssa.) Näkee jo kaukaa missä oma lapsi liikkuu, kun pitkä kaulaliina viuhuu ja iso tupsu keikkuu päälaella. Ja nuo väritkin on niin hienot! Ei olisi ehkä ensimmäisenä tullut itelle mieleen yhdistää viininpunainen ja keltainen, onneksi Harry Potterissa ja Rohkelikoissa oli näin tehty. :)

Herringbone pipo

Tämän pipon tein joululahjaksi isälleni. Hän on palelevaa sorttia, joten valitsin langaksi ehtaa 100% merinovillaa, Schachenmayrin Merino Extrafine 120.

Pipomalli on Anne Mizoguchin Herringbone Hat, jonka ohje on saatavilla Ravelryn kautta ilmaisohjeena. Ohje on muuten ihan ok, mutta jokin virhe siinä täytyy olla mittojen osalta, sillä pipoa neuvotaan tekemään vain 4,25 tuumaa (vähän yli 10cm) ennen kavennusten aloittamista. Joutui siis vähän säveltämään ja mittailemaan perheen miesväen päähän, että tuli sopiva.

Kuvan otti vanhin tyttäreni Ida (joka usein mainitsemattomissakin tapauksissa toimii blogini kuvaajana) ja mallina toimi hänen poikaystävänsä Henkka Kellokosken Ruukin vanhanajan maisemassa. Kiitos molemmille avusta! :D

Fair Isle -pipo

Joululahjat on nyt annettu, joten niiden esittelyn voi aloittaa. Aloitan vaikkapa valmistumisjärjestyksessä. Tämä pipo äitini lahjapakettiin valmistui jo lokakuussa. Lanka on Dropsin Cotton Merino. Valitsin sen, sillä ajattelin puuvillan ja merinon seoksen olevan vilpoisampi vaihtoehto kuin pelkkä merinolanka, sillä äiti yleensä kärsii ennemmin liian kuumasta kuin että palelisi.

Malli on Bernat Design Studion Fair Isle Hat, jonka olen aikanaan ladannut Ravelryn kautta, mutta nyttemmin ohje on näköjään poistunut saatavilta. Harmi, sillä tämä on kiva ja kohtalaisen helppo pipo-ohje, jossa kavennukset on suunniteltu nätisti kuvioon sopiviksi.

Brassica-pipo

Tytär sanoi tarvitsevansa pipon. Sinapinkeltaisen. Koska edellinen, ostoversio, oli jäänyt junaan tai johonkin.

Valkkasimme Lentävästä Lapasesta sopivan kerän, paksua villa-alpakkasekoitetta Katia Perua. Yhden kerän luvattiin riittävän aikuisen pipoon. Mallia mietittiin tietysti myös yhdessä. Mitkään ehdottamani palmikkoihanuudet eivät tyttärelle kelvanneet, vaan hän halusi ihan vaan peruspipon taittoreunalla. Brassica osui lähimmäs toivottua, tosin siinä ei ole taittoreunaa ja malli oli myös liian pitkä, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä että on helppo soveltaa.

Ensimmäiset kunnon pakkaset tällä viikolla muistuttivat pöydän kulmalla odottavasta kerästä. Paksu lanka ja paksut puikot eivät ole mikään kovin tyypillinen valinta minulle, mutta täytyy myöntää, että olihan se nyt mukavaa saada kokonainen pipo valmiiksi muutamassa tunnissa. Lankaa jäi kerästä yli noin metri, eipä tule jämälankaongelmaa.

Toivottavasti tämä pipo nyt ei unohdu vähään aikaan mihinkään, että lämmittää päätä vielä lopputalvestakin.

Aurinkoisia pipokuvia

Tein jo tästä samaisesta piposta yhden postauksen, jossa pipo päässä poseerasi pipomallin hommiin usein joutuva vanhin tyttäreni. Eilen sain lopulta toimitettua pipon perille oikealle omistajalleen, Majaillaan-blogin Mirellalle.

Nautimme neulojaporukalla yhteisestä neulontahetkestä Lentävässä Lapasessa, kuten niin monena lauantaina ennenkin. Lähtiessä Mirella puki päälle uuden piponsa sekä Wildheart -huivinsa ja aurinkokin paistoi niin ihanasti, että päätettiin räpsäistä vielä muutaman valokuva piposta ja huivista yhdessä. 

Mahtavasti sopivat pipo ja huivi yhteen ja muutenkin ovat juuri käyttäjänsä näköiset. Kuvat onnistuivat valon ansiosta hämmästyttävän hyvin kännykkäkuviksi - ja onnistuin vieläpä tähtäämään taustalle Lentävän Lapasen eikä esim. viereistä Eikan pubia. :D

Tänäänkin paistaa aurinko, joten lähden tästä kuvailemaan uutta valmistunutta huivia. Mukavaa päivää kaikille!

Ihanin pipo

Äiti toivoi joululahjaksi pipoa. Semmoista, jota voi käyttää "aina". Eikä sen kummempia kriteerejä. Minusta on vaikeaa tehdä sopivaa pipoa toiselle, mutta kun oma piponi vaikutti äitille sopivan kokoiselta, niin uskalsin lähteä yrittämään käyttämällä omaa päätä mallina.

Ohjeeksi valitsin aivan mielettömän ihanan pipomallin, Eliza Jarvin as the leaves begin to fall. Lankoina on harmaa Handun Minimerino (luultavasti, vyötelappu oli hukkunut) ja syksyn lehtien väreihin liukuvärjätty Zauberball. Noudatin ohjetta täsmälleen, paitsi joustimen osalta, josta tein ohjetta löysemmän. Kuvion ohje on totaalisen upea, en voi edes tarpeeksi hehkuttaa miten ihana se on. Kavennukset ovat osa kuviota ja juuri se tekee tästä mielestäni niin hienon.

Piposta tuli ihan täydellinen; voin jopa sanoa, että se on omasta mielestäni yksi kauneimmista koskaan neulomistani asioista. Harmaa pohja ja liukuvärjätty kuviolanka sopivat malliin upeasti ja pipo istuu päähän juuri sopivasti. Siis sekä minun että äitin. Ja myös tyttäreni, joka toimii kuvissa mannekiinina. Luulenpa, että näitä on tehtävä vielä kaksi lisää!

Heijastava pipo aikuiselle

Vuosi sitten tein pienemmälle tyttärelle pipon Novitan Heijastus-langasta. Tykkäsin langasta, sillä vaikka siinä on aika paljon tekokuitua (63% akryylia, 27% villaa ja 10% heijastavaa polyesterkuitua), niin tuntuma on kuitenkin villainen, etenkin verrattuna muihin heijastaviin lankoihin. Olisin tehnyt langasta pipon itsellekin samantien, mutta lankaa ei enää viime talvena kaupoista löytynyt. Tänä syksynä ilahduin huomatessani, että lanka oli tullut takaisin myyntiin.

Nyt toteutin sitten aikomuksen omasta heijastavasta piposta. Tästä tuli aika kiva. Tykkään siitä, että se näyttää päivänvalossa ihan tavalliselta pipolta, mutta pimeässä kuitenkin näkyy tosi hyvin.

Lankaa meni tasan kaksi kerää tupsuineen päivineen kutosen puikoilla. Ohje syntyi sitä mukaa kun tein ja välillä sovitin. Myöhemmin huomasin, että Novitan sivuilla on ohje melkein samannäköiseen pipoon.

Jädepipon ohje

Keväällä osallistuin Kolmen kaverin ja Lentävän Lapasen järjestämään jätskipipokilpailuun. Piponi voitti kilpailussa taidokkaimman pipon tittelin tuomariston taholta ja myöhemmin se valittiin yleisöäänestyksessä vielä yleisön suosikiksi. Pyyntöjä ohjeeseen tuli useita, joten lupasin sellaisen kirjoitella kunhan kerkiän. Kesän ajan asia oli unohduksissa, mutta nyt on parhaat pipokelit juuri alkamassa, joten parasta ryhdistäytyä tämän asian kanssa!

Jätskipipo

Pipo on tehty Novitan Nallesta ja muista saman vahvuisista langoista, joita sopivissa väreissä sattui löytymään. Samaa paksuutta ovat esim. Novita Wool, Gjestal Maija ja Teetee Pallas.

Neuloin pipon 3,5mm:n pipopuikolla ja lopun kavennuksissa käytin sukkapuikkoja. Pipon voi tehdä myös pidemmän kaapelin puikolla magic loop-tekniikkaa käyttäen.

Ohje:

Luo 120 silmukkaa pohjavärillä (tai muu neljällä jaollinen määrä) ja aloita neulominen pyörönä. Tee alkuun 3cm 2o2n -joustinta. Neulo sitten kaksi kerrosta sileää ja aloita kuvio kaavion mukaisesti. Kaavioon olen piirtänyt sattumanvaraisen määrän jätskipikareita, mutta kuviota siis jatketaan koko pipon ympäri samanlaisena. Kaavion jälkeen neulotaan vielä 4krs sileää pohjavärillä ja aloita sitten kavennukset seuraavasti:

1. kavennuskerros: Neulo 18s oikein ja 2 oikein yhteen, jatka kerroksen loppuun.

Välikerros

2. kavennuskerros: neulo 17 s oikein ja 2 oikein yhteen, jatka kerroksen loppuun.

Välikerros

3. kavennuskerros: neulo 16s oikein ja 2 oikein yhteen, jatka kerroksen loppuun.

Tämän jälkeen jatka kavennuksia joka kerroksella vastaavasti, eli kavennusten väliin jää aina yksi silmukka vähemmän kuin edellisellä kerroksella. Jatka kunnes olet viimeksi tehnyt kerroksen, jolla kavennusten väliin jää 8 silmukkaa.

Seuraava kerros: Neulo 2 s oikein, sitten 2 oikein yhteen. Jatka kerroksen loppuun.

Seuraava kerros: Neulo 1 s oikein, sitten 2 oikein yhteen. Jatka kerroksen loppuun.

Viimeinen kerros: neulo koko kerroksen ajan 2 oikein yhteen. Pujota lanka läpi kaikista silmukoista ja päättele.

Lopuksi tee isohko tupsu joko tupsukehikolla tai vanhanaikaiseen tapaan pahvikiekkoja käyttäen. Ompele se kirsikaksi kakun (eli pipon) päälle.

Sitten voitkin lähteä ulos ja nauttia kylmästä säästä! :)

Jos teet pipon ohjeellani, olisi kiva kuulla miten onnistui ja samaten jos huomaat virheitä tai epäselvyyksiä ohjeessa.

Vielä yksi pipo

Tein vielä yhden pipon tälle talvelle, vaikka talvi näytti jo olevan ohi. Harmaita jämälankoja Paulien ja kaverin tupsupipon jäljiltä oli vielä pipollisen verran lojumassa pöydällä. Ajattelin, että jos en tee niistä pipoa nyt, niin en varmaan enää ensi talvena muista koko lankoja ja ne jäävät käyttämättä. Mikä olisi erityisen iso sääli Genziana Classicin kohdalla, koska sitä ihanampaa ja pehmoisempaa lankaa saa hakea!

Aloitin taas, jo kolmatta kertaa tänä talvena, tekemään raitapipoa Raitulin ohjeella. Mutta jo ensimmäisen raidan kohdalla ajatukseni lähti taas harhailemaan... Tällä kertaa se harhaili Nuutikin Lindan ja Hupsistarallaan Terhin tekemiin raitapipoihin, joita olin aiemmin katsellut ihaillen. Ja niinpä tästä piposta tulikin nyt sitten tämmöinen. Muuten tämä on tehty Raitulin ohjetta noudattaen, vain raidoitus on toisenlainen. Pinkki ja vaaleanpunainen ovat Fabelia.

Oikein kiva pipo tästä tuli, sellainen pieni piriste muuten aika mustaan ja harmaaseen talvivaatevalikoimaan. Ja pakkasetkin tulivat takaisin kuin tilauksesta, jotta ehtii tätä ehkä kerran tai pari vielä käyttääkin ennen lopullista kevään tuloa.

Kettu-tytön pipo

Kettulapasten jälkeen luontainen jatkumo oli tehdä samalle tyypille myös kettupipo. Katseltiin lapsen kanssa yhdessä netistä erilaisia kettupipojen kuvia ja hän mieltyi eniten tähän uniseen kettuun. Tuon ohjeen kettupipo on tehty virkkaamalla, mutta minulla oli mielessä neulottu pipo, joten sellaisen tein ja otin kuvan ketusta mallia vain silmien ja nenän osalta.

Tässä ketun ja suden kohtaaminen...

...vaiko sittenkin kaksi kettua? :)

Tässä summittainen ohje viisivuotiaan kokoiseen kettuhattuun:

Lankoina ketunvärinen Gjestal Janne ja valkoinen Regia Active. Jannea ei ihan riittänyt yksi kerä, Regiaa kului vain hieman. Lisäksi yksityiskohtiin tarvittiin pikkupätkä mustaa Nallea.
Puikkoina 3,5 mm:n lyhyt pyöröpuikko.

Luo 100 silmukkaa ja yhdistä pyöröneuleeksi. Tee alkuun valkoisella 4cm 1o1n -joustinta, oikeat silmukat kiertäen. Neulo vielä yksi kerros sileää valkoisella ennen kuin vaihdat oranssiin. Neulo 15cm sileää neuletta oranssilla. Käännä nurja puoli päälle päin ja siirrä silmukat kahdelle puikolle siten, että kerroksen vaihtumiskohta jää toisen puikon keskelle ja siispä takapuolen ja etupuolen silmukat ovat eri puikoilla (50s molemmilla). Siirrä silmukat yhdelle puikolle siten, että poimit vuorotellen molemmilta puikoilta yhden silmukan, kunnes kaikki 100 silmukkaa ovat taas samalla puikolla. Neulo silmukat yhteen ja päättele työ samalla seuraavasti: Neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen kahdesti ja päättele sitten niistä ensimmäinen vetämällä se toisen silmukan yli. Neulo yhteen kaksi seuraavaa silmukkaa ja päättele taas ensimmäinen oikean puikon silmukoista samoin kuin edellä. Toista kerroksen loppuun, kunnes kaikki silmukat on päätelty. Päättele lankojen päät.

Käännä pipo oikein päin ja tee silmät 3,5mm:n virkkuukoukulla, Garnstudiolta löytyy tähän tekniikkaan ohjevideo. Nenä tehdään siten, että aloitusrenkaaseen virkataan 12 puolipylvästä, päätellään ja ommellaan kiinni pipoon värien vaihtumiskohtaan.

Korvien keskustat on neulottu seuraavasti: Luo 10 silmukkaa 3,5 sukkapuikoille. Neulo kaikki oikein. Käänny. Nosta kerroksen ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo kerroksen kaksi viimeistä yhteen. Toista sama kaikilla seuraavilla kerroksilla, kunnes silmukoita on jäljellä vain yksi. Vedä lanka siitä läpi. Vaihda halutessasi mustaan lankaan kolmanneksi viimeisellä kerroksella. Jätä molempia värejä katkaistessasi pitkähkö langanpää ompelua varten. Ompele keskustat kiinni pipon kulmien muodostamiin korviin.

Villatakin kaveriksi pipo

Norjalaisvillatakin jäljiltä jäi melkoisesti lankaa jäljelle, joten tein takin kaveriksi vielä pipon. Lankoja jäi vieläkin, ainoastaan oranssi tuli nyt käytettyä loppuun.

Aloitin pipoa Raitulin ohjeella, mutta jossain kohtaa huomasin tekeväni kirjoneuletta. Muuten pipo on kyllä periaatteessa Raituli ilman raitoja, paitsi kavennukset aloitin vähän myöhemmin kuin ohjeessa neuvottiin. Ohjeessa oli aloitettu muistaakseni 16cm:n kohdalla ja itse aloitin noin 18cm:n kohdalla. Tupsua mietin pitkään, mutta laitoin sen lopulta.

Tästä tuli mielestäni ihan mielettömän kiva! Alpakkalanka on kevyttä ja ohutta, mutta kuitenkin lämmintä.

Takkikin pääsee näissä kuvissa paremmin oikeuksiinsa, kun pitkästä aikaa tuli ihan päivänvalossa otettuja kuvia. Kylmä oli ulkona pelkässä villatakissa, vaikka alpakka lämmintä onkin!

Lankana siis Dropsin Alpaca Mix. Pipo on tehty lähes kokonaan 2,5 koon pyöröpuikolla, lopun kavennukset on tehty vastaavan kokoisilla sukkapuikoilla.

Kuvat Ida Niemi

Kevyt pipo merituulen tuiverrukseen

En ihan kehtaa tituleerata tätä kesäpipoksi; se on sentään suurimmaksi osaksi villaa. Mutta ei se yhtään liian kuumalta tuntunut tänään, kun meren äärellä Korkeasaaressa kävi vimmattu tuuli ja tuiverrus, vaikka päivä muuten olikin aurinkoinen. Voisi siis ehkä sanoa, että kesäpipo tuuliseen kesäpäivään meren rannalla.

Malli on Tanis Lavalleen Trench Hat Ravelrysta. Mun hatusta tuli vahingossa vähän alkuperäistä mallia lyhyempi johtuen ohuemmasta langasta ja puikoista. Muistin seikan aloitusvaiheessa ja tein hattuun yhden mallikerran neuvottua enemmän, mutta kavennuksiin päästyäni oli jo autuaasti unohtanut koko jutun. En sitten kuitenkaan viitsinyt alkaa korjaamaan valmista työtä, kun tykkään tästä näinkin.

Lanka: vaalean ja grafiitin harmaa Novita Nalle sekä vaalean ja tumman liila Novita Wool.
Puikot: 3,5 kokoinen lyhytkaapelinen pyöröpuikko (ohjetta ohuempi ihan vaan siksi, etten löytänyt paksumpaa) sekä kavennuksissa vastaavan kokoiset sukkapuikot.
Fiilis: Uskon, että tulen käyttämään tätä, mutta pitäiskö silti tehdä vielä se pidempikin versio... Kuviosta tykkään tosi paljon, joten se päätyy varmasti vielä johonkin muuhunkin käsityöhön.

Ja lopuksi vielä kuva aiemmin postatusta kirjovirkatusta laukusta, joka oli retkellä mukana. Ei tämäkään mikään hullun hyvä kuva ole, mutta ehkä vähän parempi kuin edelliset. Ensimmäinen käyttökokemus laukusta oli mukava; laukku on tarpeeksi iso pitääkseen sisällään tavanomaisten käsilaukkukamojen lisäksi myös vähän varavaatteita ja käsityön.

Tämä pipo on ensimmäinen valmistunut JYH2014-työni. Aloitettuna on jo neljä muutakin työtä: villatakki itselleni, Maaria-sukat, Meadow Grass -hartiahuivi sekä puuvillatakki pikkutytölle.

Pipo Puro-langasta

Alkuviikosta valmistui pipo Novitan Puro ruskosta, mutta vasta nyt sain houkuteltua jonkun kuvaamaan sitä. Samalla kuvaamisen vaivalla laitoin kaulaan aiemmin valmistuneen tuubihuivin Puro kaarnasta ja siemailin kahvia edellisen postauksen "mukinlämmitin" sormiani suojaamassa.

Huivin ja pipon kokonaisuus olisi tietysti tyylikkäämpi, jos molempiin olisi riittänyt saman väristä lankaa, mutta muuten en voisi olla tyytyväisempi. Huivi on juuri sopivan kuohkea ja sopivan mittainen, pipo taas kooltaan, korkeudeltaan ja ulkonäöltään juuri minun makuuni sopiva ja olenkin sitä jo käyttänyt useana päivänä, vaikkei edes ole ollut mikään paukkuva pakkanen. Pipon rusko-väri erityisesti on ihana! Harmi, ettei sitä enää myydä, muuten tekisin kyllä vielä toisen huivin pipon värisenä.

Aloitin tekemään pipoa yhtenä aamuna junassa katseltuani edeltävästi kotona jotakin ohjetta, mutta heti alussa aloin tekemään mallineuletta väärin ja huomattuani sen myöhemmin tykkäsinkin tästä virheellisestä kuviosta niin paljon, että jatkoin samaa rataa loppuun asti. Eli voin nyt sanoa mallin olevan oma. ;)

Lanka: Novitan Puro rusko
Langan kulutus: Ihan pikkuisen yli yhden kerän verran meni pipoon, tupsuun sitten toki vielä vähän lisää
Puikot: 3,5 kokoinen lyhyt (40cm) pyöröpuikko sekä kärkikavennuksiin vastaavan kokoiset sukkapuikot
Koko: pienehkö naisen koko.
Ohje: Luodaan 80 silmukkaa kahdella puikolla. Neulo pyöröpuikolla suljettuna neuleena 2o2n joustinta 6cm. Seuraavalla kerroksella neulo ensin 1 nurin ja sitten 2o2n, kunnes kierrosta on jäljellä 1 silmukka, neulo se nurin. Tee näin 4 kerrosta. Seuraavat 4 kerrosta tee taas 2o2n kerroksen loppuun.

Tee näitä kahta neljän kerroksen satsia, kunnes pipo on halutun korkuinen, saa siis yltää ihan pään päälle ennen kuin kannattaa aloittaa kavennukset. (Tai tämähän on tietysti makuasia, mutta minun mielestä ei ole mitään ärsyttävämpää kuin pipo, joka ei ylety kunnolla korville.)

Kavennukset: Kavenna joka kymmenes silmukka, sitten välikerros. Seuraavaksi kavenna joka yhdeksäs silmukka, mutta ei samasta kohdasta kuin aiemmat kavennukset, vaan suunnilleen niiden puolivälistä. Ja taas välikerros. Seuraavalla kerroksella kavenna pois kaikki ne silmukat, joiden kohdalla kuviossa on vielä kaksi peräkkäistä oikeaa tai nurjaa silmukkaa. Silmukoita on nyt siis yhteensä 40; joka toinen silmukka on oikea ja joka toinen nurja. Sitten taas välikerros. Seuraavaksi koko kerros neulotaan kaksi oikein yhteen, jäljellä 20 silmukkaa. Välikerros ja kaksi oikein yhteen = 10 silmukkaa. Pujotetaan lanka kaikista silmukoista läpi ja päätellään.

Tein kavennuksen neulomalla oikein yhteen silloin, kun kuviossa pitikin neuloa oikein ja nurin yhteen silloin, kun kuviossa oli vuorossa neuloa nurin. Seuraavilla kerroksilla kavennusten jälkeen neuloin niissä kohdissa vain yhden oikein tai yhden nurin, muuten mallikuvio jatkui samoin kuin aiemminkin.

Lopuksi: tee tupsu ja ompele se kiinni.

Pipo vol. 2

Edelliseen pipooni en ollut ihan täysin tyytyväinen, koska se oli tosi lörppö, ehkä enemmän nuorison suosimaa mallia siis. Muuten malli oli mielestäni kiva ja erityisesti tuo Dropsin Alpaca Silk -lanka aivan unelmaisen ihanaa. Niinpä tein uuden pipon melkein samalla mallilla, vain pienemmillä puikoilla ja korkeammalla reunaresorilla.

Langan väri on nimeltään kanerva ja pipo on tehty 2,5 koon pyöröpuikoilla suurimmaksi osaksi (sukkapuikot käytössä aloituksessa ja lopetuksessa). Loin samat 90 silmukkaa kuin edelliseenkin pipoon. Reunan 1o1n -joustinta tein 15 kerrosta. Kavennukset aloitin, kun pipolla oli korkeutta 23cm.

Tästä tuli aika kiva, tulen varmasti käyttämään.

Lankaa jäi vielä ja vuoden parhaat pakkaset alkoivat juuri, joten voi olla että kehittelen vielä jonkun kolmannenkin alpakka-silkki-pipon. Materiaalina tämä on ainakin aivan huippu juuri pipoon, ei kutita eikä hiosta yhtään ja kosketus iholla on höyhenen kevyt. Ja ainakin näillä pienemmillä pakkasilla lämmittääkin riittävästi.

Osallistun samalla tämän kuukauden Silmukan ytimestä -haasteeseen, jossa on aiheena pipo. Ja samalla onnittelen yksivuotiasta Pipon ytimessä -blogia ja mainostan siellä meneillään olevaa synttäriarvontaa. Onnea yksivuotiaalle! :)