Ponnaripipo

Idea tähän pipoon lähti Puikkomaisterin Klovni-sukista, jotka neuloin Sukkasirkus -kirjaa varten (tai oikeamminhan mallin nimi on Klovni Azzita Alloy). Mallin tärkein juju on isot kirjoneulekuviot, jotka on toteutettu tikapuutekniikalla.

Halusin aloittaa jotain uutta tikapuutekniikalla opetustarkoituksessa, kun ajattelin, että tekniikkaa ei voi oikein opettaa muutoin kuin näyttämällä. Päätin soveltaa sukkaohjeen kuvioita pipon, Puikkiksen luvalla tietysti.

Tämä olikin varsinainen suunnitteluprosessi! Tein uusiksi varmaan jokaisen kohdan tästä piposta, sillä aina huomasin jotain, mikä ei toimi. Ensin aloitin pipon resorilla. Myöhemmin huomasin, että se ei sovi tähän malliin, joten purin resorin ja reunoista poimituista silmukoista aloitin taittoreunan. Paljon parempi.

Myös kirjoneuleosion alun tein kahteen kertaan, sillä parin pallorivin jälkeen huomasin, että olen laittanut langankierrot vääriin paikkoihin ja puikotkin on ihan liian isot ja silmukoitakin pitää lisätä... Langankierrot (eli ne tikapuutekniikan nurjat silmukat) siis keskelle värialuetta, niin tulee siistimpi!

Kun olin saanut kaikki pallorivit valmiiksi aloin pohtia kavennuksia ja totesin, että tästähän tulee kärpässieni, jos nyt vaan kavennan pyöreähkösti tavallisen pipon tapaan. Lapselle kiva, mutta ehkä ei aikuisten pipoon kuitenkaan...

Klovnisukissa oli myös tuollaista puna-valkoista tasaraitaa, joka näytti aika kivalta, joten päätin ottaa sen tähän mukaan. Ja siinä vaiheessa tuli myös mieleen, että olen usein ollut ärsyyntynyt siitä seikasta, että pitkä tukka ponnarilla tai nutturalla mollottaa tyhmästi pipon alla. Niinpä tästä tulikin tämmöinen ponnaripipo, joka jättää huipun avoimeksi ja aukko kiristetään nyörillä sopivaan kireyteen; ponnarille riittää pieni reikä ja nutturakampauksen kanssa aukon voi jättää isommaksi. Ilmankin ponnaria pipoa voi käyttää, silloin reiän voi kiristää ihan tiukalle.

Olen ihan super-tyytyväinen tähän - vaikka yksi noista rehellisen palautteen antajistani eli lapsistani sanoikin, että "toi on tollanen leikkisä pipo" ja kun kysyin tarkoittiko hän, että se on jotenkin hupsu, niin vastaus oli että "No. Eihän tollasta pipoa käyttäis henkilö, jolla ei oo huumorintajua." Että ota nyt siitä selvää sitten. Ite kuitenkin tykkään, enkä pidä tätä hupsuna vaan käytännöllisenä pitkän tukan kanssa!

Ohjetta en ole vielä kirjoittanut, mutta saatan kirjoittaa, jos joku osoittaa kiinnostusta sellaiseen. Tai ehkä muutenkin.

Kuvat: Ida Niemi

Puikkomaisterin klovni-sukat

Yksi mielenkiintoinen projekti sai huipennuksensa eilen, kun neulepiireissä paremmin Puikkomaisterina tunnetun Tiina Kaarelan neljäs kirja näki päivänvalon. Ihan kirjaimellisesti; Puikkomaisterin Sukkasirkuksen julkistamistilaisuus järjestettiin eilen neulekahvila Lentävässä Lapasessa ja melkein viime hetkille jännitettiin, saadaanko kirja painosta julkkareihin saakka ajoissa. Itse kirjailijakin näki kirjansa ensimmäistä kertaa valmiina vasta samalla, kun esitteli kirjaa yleisölle.

Puikkomaisteri Tiina Kaarela keskellä, minä vasemmalla esittelemässä aukeamaa jossa on neulomani Klovni-sukat ja oikealla Inga Siik neulomiaan Sirkusprinsessa-sukkia kirjasta esitellen.

Omalta osaltani hyppäsin projektiin mukaan viime vuonna. Testineuloin ensin yhden kirjan malleista Sukka-Finlandian yhteydessä. Tuolloin malli julkaistiin nimellä Trapetsi, kirjassa malli on saanut nimen Trapetsitaiteilija Annika.

Julkistamistilaisuudessa oli esillä useita kirjan sukkia Puikkomaisterin itsensä ja testineulojien neulomana. Kelta-liila malli on nimeltään Lentävät Leidit ja se on nimetty näin suosikki-lähi-lankakauppani Lentävän Lapasen yrittäjäleidien kunniaksi.

Sukka-Finlandian testineulonta-urakan jälkeen Tiina kysyi, ehtisinkö testineuloa kirjaa varten vielä toisetkin sukat sillä ajatuksella, että sukat tulevat esiintymään kirjan kuvissa. Eihän tuollaisesta ehdotuksesta voinut kieltäytyä, vaikka kirjaan neulominen tietysti kasasi vähän suorituspaineita.

Sain neulottavaksi sukat jotka on nimetty aidon sirkuspellen, Klovni Azita Alloyn mukaan. Koska klovni temppuillessaan liikkuu välillä kengissä, välillä sukkasillaan ja välillä paljain jaloin, niin mallissa on tehty erikseen lyhytvartiset sukat ja polvipituiset säärystimet. Niitä voi sitten käyttää joko yhdessä tai erikseen.

Sukkien keskeisin juju on tikapuutekniikka. Tämä oli itselleni tuttu muutamasta aiemmasta projektista, mutta koskaan ennen en ole tehnyt työtä, jossa tekniikkaa käytetään näin laajasti läpi koko työn. Tekniikka vaatii oivalluksen, mutta sen jälkeen se ei ole mitenkään vaikea. Aikaa sen tekeminen kyllä vie enemmän kuin vaikkapa tavallinen kirjoneule.

Tikapuutekniikan juju on, että neulottaessa laajoja alueita yhdellä värillä lankoja ei sidotakaan tavallisen kirjoneuleen tapaan kontrastivärin langan ympärille, vaan lanka sidotaan onteloneuleen tapaan neuleen nurjalle puolelle tasaisin välein tehtävillä nurjilla silmukoilla, jotka jäävät neuleen taakse piiloon muodostaen tikapuuta muistuttavan kuvion. Näin kontrastiväri ei jää vilkkumaan toisen värin läpi, vaan isosta väripinnasta tulee siisti ja tasainen.

Huomasin sukissa myöhemmin pienen virheen valokuvaa katsoessani, monta viikkoa niitten valmistuttua ja niiden ollessa jo matkalla kohti kuvauksia Italiassa. Puikkomaisteri totesi vaan, että ei sirkuksessa niin tarkkoja olla. :D
(En voi virhettä tässä paljastaa, sillä kirjailija on näköjään kirjassa luvannut että löytämällä kuvista virheen ja kommentoimalla hänen Facebook-sivuillaan voi voittaa käsityökirjan.)

Säärystin kuvattuna oikealta ja nurjalta puolelta; tältä tikapuutekniikka näyttää lähemmin tarkasteltuna.

Susa Junnolan ottamat kuvat aidon klovni Azzitan toimiessa mallina ovat aivan huikeat! Kirja on visuaalisesti upea ja kaunis kannesta kanteen, olen selaillut sen läpi jo moneen kertaan. Upeita sukkapareja on useita, tekisi heti mieli aloittaa ja neuloa jotkut kirjan sukat. Ja samalla muistuu mieleen ne lukuisat mallit, joita en ole vielä ehtinyt neuloa edellisistäkään kirjoista... Voi tätä ajan vähyyttä!

Valokuva kirjan valokuvasta, kirjan kuvan on ottanut  Susa Junnola ja mallina aito klovni Azzita (oikealta nimeltään Rosita) tasapainottelemassa korkkareissa tyhjien viinipullojen päällä!

Sellaisen pienen virheen ohjeesta vielä löysin, että kirjassa mainitun Opalin sijaan sukat on oikeasti neulottu Regian 4-säikeisestä sukkalangasta. Mutta haitanneeko tuo, sillä oikeastihan mikä tahansa fingering-paksuinen lanka käy, kun vaan sopivat värit löytyy.