Takki isoäidinneliöistä

Nuorin tyttäreni on hurmaava 12-vuotias. Viime kuukausien aikana hän on hurahtanut rutkasti pituutta ja myös alkanut entistä enemmän kiinnittää huomiota muotiin ja omaan tyyliin. Jokin aika sitten hän kysyi, voisinko tehdä hänelle takin isoäidinneliöistä ja mielellään sen olisi oltava valmis jotakuinkin heti.

Omista varastoista löytyi riittävät määrät toivotun värisiä jämälankoja, ainoastaan mustaa lankaa piti ostaa palojen reunustamista ja yhdistelyä varten. Langat ovat Novitan 7 veljestä ja Gjestalin Jannea. Näytin kuvia erilaisista virkatuista neliöistä ja tytär valitsi ihan tavallisen perus-isoäidinneliön. 

Yhdistelin paloja sitä mukaa kun niitä oli muutama valmistunut ja aina välillä soviteltiin käyttäjän ylle takin sopivaa pituutta ja leveyttä. Aloitin yhdistelyn olkasaumasta niin, että lisäsin vuorotellen kerroksen etu- ja takapuolelle. Kun takki oli toivotun pituinen liitin siihen hihat ja lopuksi yhdistin sivusaumat. Kaikki yhdistelyt on tehty virkkaamalla piilosilmukoilla työn nurjalta puolelta.

Takki valmistui hyvän patistuksen ansiosta nopeasti ja siitä tuli meidän molempien mielestä tosi kiva. Eniten ilahduttaa se, että takki on joka päivä valmistumisensa jälkeen näkynyt käytössä. 

Tästä oli sitten vaan se seuraus, että nyt haluan itselle samanlaisen ja vanhempi tytär myös. Onneksi jämälanakoja riittää. :)

Housut virkatuista neliöistä

Muutama vuosi sitten näytin tyttärelle netissä kiertävän kuvan, jossa kaksi miestä oli pukeutunut virkatuista neliöistä koottuihin housuihin ja paitoihin ja näyttivät aivan hupsun hauskoilta. Kuvateksti kuului jotenkin että "just because you can crochet, doesn't meen you should". ("Vaikka osaisitkin virkata, ei välttämättä kannata".) Itseäni kuva huvitti suuresti, mutta tytärpä innostui, että hänkin haluaa tuollaiset housut! Aikansa kesti saada tämä äiti uskomaan, että ihan tosissaan hän haluaa virkatuista neliöistä kootut housut ja aikoo vieläpä käyttää niitä.

Tiedän, että tytär on tyylillisesti ja muutenkin oman tiensä kulkija ja aikani tuumittuani innostuin itsekin ajatuksesta. Totesin, että jos joku pystyy kantamaan tällaiset housut tyylillä ja rokaten, niin juuri hän.

Housut syntyivät yllättävän nopeasti, siis noin puolessa vuodessa, kun edelliset paloista kootut työni ovat kestäneet vuosia. Käytin näihin sekalaisia fingering-vahvuisia jämälankoja; siinä on suloisessa sekamelskassa villan ja sukkalankojen lisäksi bambua, merinoa ja jopa nokkosta. Kulutin näihin myös valtaosan kertyneiden pätkävärjättyjen lankojen jämistä, joista en ikinä meinaa keksiä mitään.

 

Minkään näköistä kaavaa tai suunnitelmaa näille ei ollut. Ensin virkkasin arvioimani sopivan määrän neliöitä, sitten yhdistin ne lahkeiden etu- ja takasoiroiksi ja sen jälkeen sovittamalla ja valmiiden housujen päälle mallailemalla katsottiin, minne tarvitsee virkata jotain lisää. Haaroihin tuli sellainen hyvin pitkäkäinen vinoneliö, lantion ja reisien ulkosyrjälle teräväkärkiset soikiot. Lisäksi lahkeista haluttiin trumpettimalliset, onhan nää nyt muutenkin niin 70-luku-henkiset! Niinpä lahkeensuihin tuli isot kolmiot.

Oikeassa alalaidassa alkuperäinen inspiraatiokuva. Ja todiste siitä, että tyttären väite piti paikkaansa, kun hän sanoi, että "ei ne mun päällä näyttäis tolta". :D

Virkatut koristetyynyt

Lokakuussa osui silmiini juuri alkamassa oleva Anna Nikipirowiczin emännöimä, hänen suunnittelemansa koristetyynyn yhteisvirkkaus, Cushion CAL (CAL = Crochet Along). Ohje uuteen neliöön ilmestyisi aina parin viikon välein. Kokonaisuus oli kaunis ja kaikki neliöt vaikuttivat kuvien perusteella houkuttelevan näköisiltä ja sopivan erilaisilta, sellaisilta että ne tarjoaisivat mahdollisuuden myös oppia uutta. Keksin, että rupeanpa virkkaamaan tämmöisiä tyynyjä joululahjaksi vanhemmilleni.

Langoiksi kaivoin omista kätköistä jämälankoja kahdessa erilaisessa värimaailmassa, sini- ja pinkkisävyisissä. Tein kumpaankin tyynyyn molemmat puolet virkatuista neliöistä, eli virkattavana oli kaksinkertainen määrä neliöitä ja se vielä kerrottuna kahdella, koska tyynyjä on kaksi. Aika hyvin kuitenkin pysyin aikataulussa ja sain tyynyt valmiiksi samoihin aikoihin kuin muutkin yhteisvirkkaukseen osallistuneet - muuten en olisi pitänyt kiirettä, mutta joulun lähestyminen siivitti menoa.

Neliöitä on kolmea eri mallia. Yksi malleista on kirjovirkattu, yksi kaapelivirkkausta (cable crochet, ehkä joku parempikin suomennos olisi?) ja yhdessä on popcornsilmukoista muodostuva ympyrä. Tämä viimeisin on minusta erityisen hauskan näköinen.

En yhdistellyt neliöitä Cushion CAL ohjeen mukaan, sillä löysin mielestäni kivemman tavan yhdistellä virkatut neliöt: Look what I made -blogin litteä "zipper method" eli vapaasti suomennettuna vetoketju-tyyli. Tässä virkattu sauma jää neliöitten keskelle ja sopii mielestäni erityisesti tämmöisille neliöille, jotka ovat keskenään eri värisiä.

Ystävyyden kylä -projekti

Ystäväni oli pitkään puhunut, että pitäisi saada jokin kiva verhon tapainen olohuoneen leveään mutta kapeaan tuuletusikkunaan. Se on sellaisella korkeudella, että siihen olisi kiva saada vähän jotain näköestettä, mutta ei täysin peittävää kuitekaan, sillä olisi kiva saada valoakin sisään.

Ehdotin, että voitaisin virkata jotain näiden kukkaverhojen tapaista. Ideaa lähdettiin kehittelemään ja jotenkin päädyttiinkin taloihin. Viisi naista ystäväporukasta halusi osallistua, kaikilla vähän erilainen taitotaso; jotkut olivat näppäriä virkkaajia jo valmiiksi ja joku ei ollut peruskoulun jälkeen tarttunut virkkuukoukkuun lainkaan.

Aika monta viikkoa tässä meni. Emme juurikaan tehneet näitä kukin tahoillamme vaan kokoonnuttiin aina yhdessä virkkaamaan. Mikä olikin parasta, sillä siinä sivussa maailma parani huomattavasti. :) 12 taloa tarvittiin koko ikkunan leveyteen. Mukaan mahtui tavallisten talojen lisäksi ainakin koirankoppi, kirkko ja pilvenpiirtäjä. Ja jonkinlainen sienitalokin. Minusta tässä on ihan parasta se, että talot ovat niin erilaisia ja että niissä näkyy erilaiset käsialat.

Lopuksi päättelin kaikki langanpäät ja ompelin talot yhteen. Kaupunki alkoi hahmottua! Kun kaupunki oli valmis, niin tarvittiin vielä sokeritärkkiä; yksi osa kuumaa vettä, yksi osa sokeria. Koko kaupunki upotettiin sokeriliemeen, liiat liemet puristeltiin pois ja työ leviteltiin vahakankaan päälle kuivumaan oikeisiin mittasuhteisiin (eli ikkunan mittoihin). Kuivuminen kesti yli vuorokauden; saatoin vähän liiotella sokeriliemen määrän kanssa. Mutta sen jälkeen talot seisoivat itsekseen, eli ainakin tärkki teki tehtävänsä!

Kaupungin pystyttäminen tapahtui tökkimällä se reunoista nuppineuloilla kiinni ikkunapuitteiden rakoihin. Siitä tuli ihan super-hieno! Varsinkin kun aurinko paistaa virkkuutyön raoista.

Parasta oli kuitenkin yhdessä tekeminen. Oli hauska saada tähän kaveriksi sellaisia ystäviä, jotka eivät yleensä käsityöihmisiksi tunnustaudu. Ja kyllä se käsityökärpänen näköjään vähän on tarttunutkin, sillä ainakin yksi ihminen jo aloitti taloprojektin jälkeen vauvanpeiton virkkaamista ja toinen teki upeat strassikoristelut lapsensa jumppapukuun. Ja kolmaskin kertoi harkinneensa villasukkien kutomista. :D

Pikkuiset maatuskakorut

Innostuin taas tekemään jotain sarjatuotantona, mikä näyttää viime kuukausina muodostuneen vähän niinkuin tavaksi. Tällä kertaa ihastuin pieniin maatuskarintakoruihin, jotka on niin söpöjä, että niitä oli pakko tehdä monen värisenä. Ohje on Annaboo's house -blogista.

Samanlaisia kappaleita virkattiin kaksi, takakappaleeseen ommeltiin kiinni koruneula ja etukappaleeseen kasvot ja essu. Ja kirjailtiin silmät, suu ja hiukset. Lopuksi kappaleet virkattiin yhteen. Langoiksi riittää pienetkin pätkät puuvillalankaa - eikä kappaleiden ole pakko olla täsmälleen samanvärisiä, jos jokin lanka ei riitä molempiin.

Alakuvassa vähän mittasuhdetta; nämä ovat noin 4cm korkeita.

Osoite on varmaan sama kuin noilla muillakin sarjatuotanto-projekteillani eli lahjoiksi ja myyjäisiin. Joskus parasta on vaan tekeminen!

Jouluiset lasinaluset

Lisää joulukalenterivaihtoon tehtyä... tällä kertaa lasinaluset jouluiseen kattaukseen. Ne on virkattu Catania Grandesta ja lumihiutaleet kirjailtu päälle tavallisella Catanialla.

Pieni blogihistoriikki, osa 3

Viimeiseen blogihistoriikin osaan ajattelin kerätä vähän statistiikkaa sekä merkityksellisiltä tuntuneita töitä.
Kaikenkaikkiaan käyntejä blogiin on kertynyt 41708 kappaletta (tänään klo 06.49). Ei minulla ole hajuakaan, että onko se paljon vai vähän vuoden aikana, mutta kyllä se ihan mukavalta luvulta kuitenkin tuntuu. Postauksia on tullut rustattua vuoden aikana 123 kappaletta.

Eniten katsotut postaukset ovat pöllöheijastimet ja Itse Ilkimys minionpipo, joita molempia on käyty katsomassa lähemmäs 900 kertaa. Itse Ilkimys ja minion ovat myös yhdet yleisimmistä hakusanoista, joilla blogiini on eksytty; pipon lisäksi on etsitty usein myös virkattua minion-lelua.

Tutoriaalit pitävät myös pintansa suosituimpien postausten listassa. Erityisesti virkattu kruunu ja räsymaton lyhentäminen ovat olleet kestosuosikkeja.

Omat suosikkityöni ovat yleensä kirjoneuleita, koska tykkään eniten tehdä niitä. Esim. norsusukat, kettusukat, kultalintukämmekkäät, maitohorsmasukat ja viimeisimpänä valmistuneet hevossukat on olleet omia lemppareita. Ja tää poncokin ja nää Novitan sukkalehden kirjoneulesukat...

Neuleen päälle kirjominen silmukoita jäljitellen on uusi, viime syksynä opeteltu tekniikka. Sillä on syntynyt ainakin Vancouver Canucks -fanisukat, ninjaturtlesukat ja Super-Mariosukat. Tämä tekniikka sopii joihinkin juttuihin paremmin kuin kirjoneule, mutta on kyllä hurjasti työläämpi.

Aika monta juttua on tullut virkattuakin. Erityisesti tykkään tästä rastavärisestä olkalaukusta - tähän laukkuun tuli myös ommeltua vuori ompelukoneen kanssa hyvässä yhteistyössä. (Muuten en olekaan tainnut kaivaa ompelukonetta esille koko vuonna.) Myös tämä virkattu tunika onnistui aika kivasti, vaikka tekisin kyllä seuraavaan versioon vähän erilaisen yläosan.

Noloin/hassuin/oudoin työni on ehdottomasti riikinkukonsulka-leikkikorvikset, mutta niistäkin oli saajalleen iloa, joten kannatti tehdä. :)

Kuten aiemmin mainitsin, niin useimmat tekemäni työt on tehty lahjaksi jollekin toiselle. Niinpä tekemisen prosessiin liittyy aina myös se ihminen, jolle olen tekemässä. Joskus se hyvä fiilis työstä voi tulla vain siitä, että sitä tekee jollekin spesiaalille tyypille!

No niin, nyt on muisteltu kulunutta vuotta kerrakseen. Onhan tosin vähän hassua kirjoittaa kolmen osan historiikki yhdestä vuodesta, mutta se kuvastaa varmaan juuri sitä, että tästä blogista on vuoden aikana muodostunut mulle tärkeä juttu: tää on kivaa ja haluan jatkaa. Te lukijat ootte tietysti yksi tärkeimmistä asioista, jotka tekee tästä niin kivaa, joten kiitos kuluneesta vuodesta teille, jotka ootte hypänneet kyytiin matkan varrella! <3

Mutta nyt on aika lopettaa muistelot ja suunnata tulevaan. Keskeneräisten kasassa on tällä hetkellä vain kaksi työtä, mutta suunnitelmien jono on loputon, varsinkin kun se jatkuvasti lisääntyy.

Synttäriarvonta jatkuu vielä tämän viikon, tervetuloa osallistumaan. :)

Virkattu kätyri ja uuden vuoden toivotukset

Lokakuussa neuloin tyttärelleni tämän Itse ilkimys -pipon. Tyttö pelkäsi pipoa eikä ole suostunut käyttämään sitä sen koommin. Tällä viikolla hän lopulta ilmoitti laittavansa sen päähän, näköjään vaati kolmen kuukauden kypsyttelyn.

Yllättävästä rohkaistumisesta innostuneena aloitin seuraavan Itse ilkimys teemaan liittyvän työn, nimittäin minion-pehmolelun. Grun kätyristä tuli tällä kertaa kiltti eli keltainen versio. Se on virkattu 3-koon virkkuukoukulla, jota kaveri pitelee kuvassa kädessään.

Ohjeita löytyi Ravelrystä tosi monia hakusanalla Despicable me. En kuitenkaan ole noudattanut niistä mitään yksittäistä, vaan katsonut vinkkejä monesta eri ohjeesta. Tein kätyrin siten, että virkkasin yläosan ja alaosan erikseen ja viimeistelin ne ensin kaikkine yksityiskohtineen valmiiksi ja lopuksi ompelin vanulla täytetyt hahmon puoliskot vyötärön kohdalta yhteen. Ainoastaan henkselit ompelin valmiin ukkelin päälle lopuksi. Yläosa on tehty keltaisesta Woolista ja alaosa farkunsinisestä 7-veljeksestä. Musta ja valkoinen lanka ovat Nallea. Kakkulat on tehty neulomalla sukkapuikoilla kolmen silmukan putkea.
Valmis hahmo on noin 25cm korkea.

En ole muistaakseni aiemmin mitään pehmolelua virkannutkaan, ellei pehmomansikoita lasketa. Tämä oli hauska työ, oli mukavaa, kun ukkeli onnistui jotakuinkin sen näköiseksi, kuin olin ajatellutkin.

Tämän hahmon myötä toivottelen kaikille MAHTAVAN HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA 2014!

P.S. Muistattehan, että villasukka-arvontaan voi osallistua sunnuntaihin saakka.

Hyvää joulua päiväkodin tädeille!

Tyttö askarteli joulukuuset tädeille korteiksi ja kuusiin pistettiin istuskelemaan heijastinpöllöt. Kiitokset arvokkaasta työstä!

Lämmin onnittelu hääparille

Aiemmin esittelin virkkaamani lahjakorin, joka kaipasi vielä siinä vaiheessa vähän viimeistelyä ja täytettäkin sisäänsä.

Myöhemmin ompelin nimikointinauhan korin sisäpuolelle...

 ... ja lisäsin punaisen rusetin korin ympärille. Korttiakin lahja tietysti kaipasi, joten ei kun askartelemaan.

Korin sisälle laitoin lahjan, jonka ajatuksena on ilahduttaa, lämmittää ja tuoda yhteenkuuluvuutta sen saajille. Eli nämä.

Asettelin lahjan kuvioinnin näkyville niin, että sen sydämellinen luonne paljastuu.

Korttiin löytyivät vanhat tutut, mutta taas niin hyvin tilanteeseen sopivat laulun sanat, jotka ovat lähtöisin Petri Virtasen kynästä. Vähän jouluakin tähän korttiin taisi jo tulla mukaan, vaikka morsiusparin onnittelukortista onkin kyse. :)

Upealle tämän päivän hääparille tuhannesti onnea! <3

Lämpöä pakkaspäivään

Ostin taannoin uudet viininpunaiset talvikengät. Uusien kenkien kanssa kauppassa astellessa osui silmiini uusi Novitan Usva-lanka viininpunaisen ja liilan sävyisenä. Tuumin, että nämä kengät tarvitsevat ehdottomasti tuon värisen huivin kaverikseen.

Tein huivin tällä Ellien ohjeella lukuun ottamatta viimeistä pitkän sivun kerrosta, jonka jätin kokonaan tekemättä. Virkkuukoukku oli kokoa 6. En ole aiemmin harrastanut huivien pingottamista, mutta tämän pingotin ja huivi pääsi vielä ihanammin oikeuksiinsa sen jälkeen, joten taidan ottaa tavaksi.

Tässä huivi vielä jotenkuten leviteltynä, jotta muodon näkee paremmin. Kaulahuivina olen ajatellut tuota käyttää, vaikka koon puolesta se kävisi hartiahuivistakin.

Yksi kerä Usvaa riitti tähän huiviin hapsuineen päivineen ja vielä vähän jäi ylikin. Tänä aamuna oli täällä päin viisi astetta pakkasta, joten otin huivin heti käyttöön ja se lämmitti ihanasti.