Takki virkatuista paloista vol. 3

Tein kesällä virkatun takin isoäidinneliöistä nuorimmalle tyttärelle. Siitä tuli niin hauska, että tein itselle samantapaisen takin virkatuista kukkaneliöistä. Vanhin tytär ilmoitti haluavansa myös vastaavan, mutta toivoi sitä pitkänä ja luonnonläheisissä sävyissä. Onneksi jämälankavarasto oli tälläkin kertaa ehtymätön, sillä sain tehtyä kolmannenkin takin käymättä lankakaupoilla. (Oikeasti mietin, että miten tätä aran-vahvuista jämälankaa onkin voinut kertyä niin pajon! Eikä edes loppunut vielä.)

Takki valmistui sopivasti joululahjaksi. Siitä tuli tosi hieno. Kuvausten kanssa kävi samoin kuin yleensäkin; ensin sain joukon  pelleilyposeerauksia...

Sitten pyysin suhtautumaan asiaan vakavasti, jonka jälkeen seurasi sarja huippu-vakavia poseerauksia. Ne on niin hienoja, etten osannut valita niistä vain yhtä, joten täytyi laittaa kaikki. :D

Lopuksi ehdotin vielä että kuvataan meidän kaikkien kolmen takit yhdessä. 

Ja sama meno jatkui. Ja kuvista tuli tietysti myös hämäriä ja sähkövalon kellastamia, koska kovan pakkasen takia kuvasimme sisällä.

Lopulta taisi tulla yksi kuva, jossa kaikki ollaan suht asiallisia. Tässä yhteydessä nuorempi tytär ilmoitti että hänkin olisi halunnut pitkän takin, jos olisi tiennyt että se on mahdollista... päättymätön tarina. Tai oikeastaan se päättyy nyt, koska nuo siniset, vihreät ja keltaiset langat loppui onneksi jo!

Takki virkatuista kukkaneliöistä

Aiemmin esittelin isoäidinneliöistä kootun takin, jonka tein tyttäreni tilauksesta. Siitä tuli niin hauska ja iloinen, että päätin tehdä itselle samantapaisen.

Valitsin perinteisen isoäidinneliön sijaan virkatun neliön, jossa on keskellä kukkakuvio. Katsoin mallia esim. tästä Sunburst Granny Square:sta, vaikka muokkasin mallia vähän yksinkertaisemmaksi.

Väreinä tällä kertaa enimmäkseen punasävyiset langat, joita myös löytyi jämälankavarastoista ihan kiitettävät määrät. Edellisen takin tapaan nämäkin ovat paksuja sukkalankoja, mm. 7-veljestä, Jannea ja muita vastaavan paksuisia lankoja. Annoin mennä surutta yksiväriset, raitalangat ja pätkävärjätyt samaan iloiseen sekamelskaan.

Lyhensin hihoja valmistumisen jälkeen yhden neliökerroksen verran, kun ne ylettyivät sormenpäihin saakka, mutta nyt ne näyttävät näissä kuvissa vähän lyhyiltä. Ehkä ne kaipaavat muutaman pylväsrivin lisäpituudeksi. 

Nyt vanhempikin tytär tilasi vielä samanlaisen takin, joten näyttää siltä, että matka virkattujen neliöitten parissa jatkuu.

Housut virkatuista neliöistä

Muutama vuosi sitten näytin tyttärelle netissä kiertävän kuvan, jossa kaksi miestä oli pukeutunut virkatuista neliöistä koottuihin housuihin ja paitoihin ja näyttivät aivan hupsun hauskoilta. Kuvateksti kuului jotenkin että "just because you can crochet, doesn't meen you should". ("Vaikka osaisitkin virkata, ei välttämättä kannata".) Itseäni kuva huvitti suuresti, mutta tytärpä innostui, että hänkin haluaa tuollaiset housut! Aikansa kesti saada tämä äiti uskomaan, että ihan tosissaan hän haluaa virkatuista neliöistä kootut housut ja aikoo vieläpä käyttää niitä.

Tiedän, että tytär on tyylillisesti ja muutenkin oman tiensä kulkija ja aikani tuumittuani innostuin itsekin ajatuksesta. Totesin, että jos joku pystyy kantamaan tällaiset housut tyylillä ja rokaten, niin juuri hän.

Housut syntyivät yllättävän nopeasti, siis noin puolessa vuodessa, kun edelliset paloista kootut työni ovat kestäneet vuosia. Käytin näihin sekalaisia fingering-vahvuisia jämälankoja; siinä on suloisessa sekamelskassa villan ja sukkalankojen lisäksi bambua, merinoa ja jopa nokkosta. Kulutin näihin myös valtaosan kertyneiden pätkävärjättyjen lankojen jämistä, joista en ikinä meinaa keksiä mitään.

 

Minkään näköistä kaavaa tai suunnitelmaa näille ei ollut. Ensin virkkasin arvioimani sopivan määrän neliöitä, sitten yhdistin ne lahkeiden etu- ja takasoiroiksi ja sen jälkeen sovittamalla ja valmiiden housujen päälle mallailemalla katsottiin, minne tarvitsee virkata jotain lisää. Haaroihin tuli sellainen hyvin pitkäkäinen vinoneliö, lantion ja reisien ulkosyrjälle teräväkärkiset soikiot. Lisäksi lahkeista haluttiin trumpettimalliset, onhan nää nyt muutenkin niin 70-luku-henkiset! Niinpä lahkeensuihin tuli isot kolmiot.

Oikeassa alalaidassa alkuperäinen inspiraatiokuva. Ja todiste siitä, että tyttären väite piti paikkaansa, kun hän sanoi, että "ei ne mun päällä näyttäis tolta". :D