Nomad sukat

Nomad sukat ovat osa ruotsalaisen Mia Dehmerin kuuden mallin kokoelmaa, A Tale of Morocco. Ohjeet saa ostettua myös erikseen.

Tämä malli antaa loistavan mahdollisuuden hyödyntää kirkkaita värejä ja likuvärjättyjä lankoja. Tulisi näistä hienot jämälangoista toteutettunakin, mutta reissuneuleeksi oli helppo ottaa kontrastivärin langaksi yksi värikäs liukuvärjätty kerä. 

Värikäs lanka on Schoppelin Zauberball Crazy värissä Frische Fische. Väriraportti on hyvin pitkä, eli sukista tuli reilusti erilaiset. Se sopii mielestäni tähän malliin hyvin. Jonkin verran pätkäisin toisen sukan kohdalla limen vihreää pois välistä, kun halusin, että väri ehtii vielä vaihtua ennen kärkeä.

Sukkien suissa on latvialaiset palmikot, joten sopi hyvin, että aloitin niiden neulomisen matkalla Latviaan. Kuvio on erittäin helppo oppia ulkoa, eli siinäkin mielessä oli hyvä reissuneule.

Tulipa ihanan iloiset ja värikkäät sukat! Näitä oli tosi kiva ja joutuisa neuloa. Tällaisissa pitkän väriraportin langoissa uusi väri tulee aina vähän yllätyksenä eikä projektin alussa voi yhtään tietää, millaiselta valmis neule lopulta näyttää. 

Uskoisin, että näin iloiset sukat tuovat hyvää mieltä myös jaloissa, lämmön lisäksi. 🙂

Brickless

Vuoden alussa tein muutamia "uudenvuodenlupauksia", tai oikeastaan ne oli enemmän sellaisia suunnitelmia, jotka halusin vuoden aikana toteuttaa. Nyt ollaan marraskuun loppupuolella enkä ole toteuttanut niistä vielä yhtäkään... paitsi vihdoinkin tämän yhden. Yksi lupauksista oli nimittäin neuloa vuoden aikana edes yksi Martina Behmin monista kauniista huivimalleista ja nyt olen sen saanut tehtyä.

Brickless on erilaisilla neulepinnoilla leikittelevä, lohikäärmeen häntää muistuttava, sahalaitainen ja piiitkä huivi. (Omani on jotakuinkin 3 metriä pitkä!) Lankana Crazy Zauberball, Stärke 6. Huivin koko määräytyi lankakerän mukaan, eli tein juuri niin pitkän kuin yhdestä kerästä tuli.

Tästä tuli tosi kiva. Pitkänä liehuvat sahalaita-hännät on makean näköiset, toivottavasti en vaan takerru niistä mihinkään tai laahaa niitä mutalätäköissä...

Kuva on otettu uudessa Lentävässä Lapasessa. Kiitokset kuvausassistenteille Tarjalle ja Minnalle, jotka tekivät parhaansa valaistuksen maksimoimiseksi! :)

Turunmaan tähdet

Aloitin tekemään yhtä lapasparia ja päädyinkin kahteen. Miten tässä nyt näin kävi? No, ensimmäisestä lapasesta tuli muuten hyvä, mutta ihan liian pieni. Aikuisen sijaan se on arviolta kymmenvuotiaan kokoa. Koska sitäkin ikäluokkaa lähipiiristä löytyy, niin en viitsinyt alkaa lapasta purkamaan, tein vain kiltisti kaksi isompaa ja sitten vielä lopuksi yhden pienen lisää.

Alkoi jo neljännen samanlaisen lapasen kohdalla hieman kyllästyttää, mutta toisaalta kuvio oli siinä vaiheessa jo painunut muistiin ja neulominen sujui nopeasti.

Harmaa lanka on molemmissa pareissa Handun Merinosukkista ja punainen on Schoppel-Wollen Zauberballia. Pienemmissä lapasissa on käytetty 2mm:n puikkoja ja isommissa 2,5mm:n. Malli on Turunmaan tähdet ja se on julkaistu aikanaan Kodin Pellervo -lehdessä, nro: 2/14.

Jälleen kerran voi todeta, että liukuvärjätty lanka sopii kauniisti kirjoneuleeseen yksivärisen kaveriksi. Tykkään siitä, kuinka värit liukuvat eri tavalla joka lapasessa ja tekevät jokaisesta kuviosta uniikin.

Lopuksi vielä tiedoksi, että suoritin Sukkakirja-arvonnan viikonloppuna ja voitto osui nimimerkille Siinatar. Olen ollut yhteydessä voittajaan ja palkinto lähtee postin matkaan tällä viikolla. Onnittelut!

Sateenkaarihuivi

Joulukalenterivaihdon yhdestä kalenteriluukusta sain kerän Zauberballia sateenkaaren väreissä.

Selailin Ravelryssa tästä langasta tehtyjä töitä ja silmät kiinnittyi A Little of This a Little of That - huiviin ja projektisivuilta sen tästä langasta tehtyyn versioon.

Tuntui mukavalta vaihtelulta pitkästä aikaa virkata. Malli oli mielenkiintoista virkattavaa, sillä kaikki kerrokset olivat erilaisia. Myös Zauberballin vaihtuvat, voimakkaana hehkuvat värit tekivät virkkaamisesta hauskaa. Tässä työssä ei tosiaan päässyt tylsistymään!

Jännitysmomentin loi myös langan loppuminen kesken viimeisen kerroksen. Jatkoin yhden kerroksen toisesta, punasävyisestä Zauberball-kerästä, jonka väri osui mielestäni riittävän lähelle.

Ennen pingotusta huivi näytti kurttuiselta ja lapsen kokoiselta. Mutta pingotuksen ihme toimi taas tässäkin huivissa. Koskakohan lakkaan ihmettelemästä tätä ilmiötä?

Lankaa pipopalkalla :)

Kävipä tuossa taannoin nolo sattumus, josta jo aiemmin blogissa kerroin: aloitin jämälankaprojektin, johon päädyin ostamaan lisää lankaa - ja varmemmaksi vakuudeksi sain vielä kaveriltakin vanhoja lankoja pari kerää.

Rahaa Mirella ei langoistaan huolinut, mutta jokin pieni kirjoneulejuttu kuulemma kelpaisi. Toive täsmentyi myöhemmin pipoksi. No, kirjoneulepipohan on minulle mitä mieluisinta neulottavaa. :)

Malliksi Mirella valitsi Blumme Beanien ja langoiksi toi kerät harmaata Handun mini-merinoa sekä Zauberballia punaisella liukuvärjäyksellä. Näiden lankojen yhdistelmä on tullut testattua toimivaksi jo parissa pipossa tänä talvena. Ohjetta piti vähän muokata, koska se on kirjoitettu paksummalle langalle enkä lopulta tehnyt ohjeen mukaan oikeastaan muuta kuin kuvion.

Vaki-pipomallini poseerasi pipo päässä kuuliaisesti edestä, sivulta ja takaa.

Aikas passeli pipo tästä tuli, toivottavasti Mirellakin tykkää. :)

Yksinkertaisesti kaunista

Lankamaailman blogitapaamiseen neuvottiin ottamaan mukaan oma käsityö. Koska kaikki käsityöni olivat juuri silloin joko sellaisessa vaiheessa, että niitä oli vaikea ottaa mukaan tai sitten liian monimutkaisia jutustelun lomassa tehtäviksi, niin aloitin tapaamista varten ihan uuden työn.

Be Simple Variations löytyi Ravelryn ilmaismalleista. Suunnittelija on kirjoittanut ohjeeseen, että ei käyttänyt kovin isoja puikkoja eikä pingottanut huivia kovin voimakkaasti, koska ei halunnut korostaa neuleen reikäisyyttä ja halusi säilyttää ainaoikein-neulepinnan kuohkeuden ja pehmoisuuden. Minä taas päätin haluta juuri päinvastaista, eli halusin korostaa reikäisyyttä enkä niinkään välittänyt siitä kuohkeudesta. Valitsin 4,5mm:n puikon ja pingotin huivin säästelemättä. Parin edellisen huivini jälkeen olen ollut ihastunut siihen keveyteen ja ilmavuuteen, minkä juuri ohut ja reikäinen neulepinta saa aikaiseksi.

Langaksi valitsin kauniin vihreän Zauberballin, jonka upea liukuvärjäys pääsi mielestäni mainiosti oikeuksiinsa tällaisessa hyvin yksinkertaisessa huivimallissa. Huivi oli valmis kolmessa päivässä ja siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin - pitkä, kapea ja ilmava, pikemminkin kaulahuivi kuin hartiahuivi. Sellainen, jota voi viileinä talvikuukausina pitää hyvin sisälläkin, joka lämmittää tarpeeksi mutta ei liikaa.