Liekeissä

Laitetaanpa esittelyyn vielä viimeinen pari Anna Mäkilän syyskuussa ilmestyneen Katse kantapäihin -kirjan testineulesukista.

Liekeissä -malli tuli testineulontaan ihan kirjanteon loppumetreillä alkukesästä ja oli siinä vaiheessa vielä vähän epävarmaa, mahtuuko se enää mukaan kirjaan. Mallin nimi viittaa Notre Damen huhtikuiseen tulipaloon ja kuvio jäljittelee goottilaisen katedraalin julkisivua pylväsriveineen ja suippokaarineen, joita liekit nuolevat.

Annan omat, kirjan kuvissa esiintyvät sukat muistuttavatkin tosiaan liekkien leimuja tulisen kirkkaiden väriensä ansiosta, mutta omat liekkini ovat vähän laimeammat. Näillä väreillä sukat luovat tuovat minulle mielleyhtymän suomalaisesta heinäladosta (tai satakuntalaisittain suulista), jonka seinänraoista vilkkuu kypsä viljapelto. 

Sukkien rakenne tarjoaa taas jotain uutta. Sukan takaosassa on muusta kuviosta käänteisillä väreillä erottuva pystykuvio, joka jatkuu sukan takaosan halki katkeamattomana yli kantapään ja jalkapohjan. Sen ja sukan jalkapöydän väliin rakentuvat mielenkiintoisesti kantapää ja kantakiila muodostaen pystyraitaisen kolmion.

Nyt on siis Katse kantapäihin kirjan sukat esitelty minun osaltani. Kirjassa on toki vielä monta muutakin upeaa mallia, joihin kannattaa tutustua vaikkapa Annan designer -sivulla Ravelryssa tai hankkia kirja käsiinsä.

Winter is Coming

Seuraava malli esittelyyn Anna Mäkilän Katse kantapäihin -kirjasta. Winter is Coming on neuletyönä sellainen, joka vaatii neulojan herpaantumattoman keskittymisen alusta loppuun; helppoa antaa-mennä-vaan-neuloen -osuutta ei tule. Mallin kauneus kuitenkin korvaa vaivannäön.

Tässä mallissa minulle kävi samoin kuin edellisessäkin, eli oli pakko valita suunnittelijan omiin sukkiinsa valitsemat värit, koska ne vaan sopivat tähän malliin niin täydellisesti (ja samaan tulokseet näyttivät päätyneen muutkin testineulojat). Ja värit sopivat tietysti myös mallin talviseen nimeen. Tummansininen taustaväri kuvastaa mielikuvissani tummaa talvista taivasta ja valkoiset kiemurat lumisia oksia. Niinpä valitsin tummansiniseksi langaksi Mille Colori Sock & Lace -langan, jonka kimalteet toimivat hyvin tähtitaivaan kaukaisena tuikkeena.

Huomaamatta ei jäänyt yhtymäkohta kaikkien aikojen  jännittävimpään tv-sarjaan Game of Thronesiin, josta sukkien nimi on suora lainaus. Ylipäänsä kyllä välillä ihmettelin muuten niin upean sarjan kuluessa sitä, että siellä sitä vaan mentiin tuulessa ja lumituiskussa turkistakit päällä, mutta lähes aina ilman päähinettä eikä toisinaan ollut käsineitäkään. Älytöntä! No, kuka tietää, ehkäpä villasukat kuitenkin oli jalassa kenkien alla, vaikkapa tämmöiset hienot. ;)

Anarkiaa

Nämä Anarkisti-sukat syntyivät vuosi sitten testineuleena Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Annan oma Anarkisti-pari koristaa kirjan kantta. Tämä oli taas yksi niitä neuleita, joista tuli ensi silmäyksellä tunne, että tuo näyttää niin mielenkiintoiselta että pakko päästä kokeilemaan. Ja myös haasteelliselta - piti päästä kokeilemaan omia rajojaan, että pystyykö tähän.

Sukan rakenteessa ja mallissa ei sinänsä ole mitään vaikeaa, mutta tilkkutäkkimäinen kuvio vaan vaihtelee niin yllätyksellisesti, että ei yhtään pysty ennakoimaan mitä seuraavalla rivillä tapahtuu. Päädyin värittämään mustavalkoprintistäni aina rivit sitä mukaan, kun sain ne valmiiksi. (Kirjan kanssa en tietenkään olisi näin toiminut, mutta suosittelen jotain apuvälinettä rivien seuraamiseen, jos ei muuta niin viivotinta.)

Täytyy sanoa, että tämä oli haasteellisin malli, jonka olen koskaan neulonut. Kun kerroin tämän Annalle, niin hän arveli, että se ei taida olla mikään meriitti, mutta minun mielestäni kyllä on, sillä nautin haasteesta ja siitä että saan kokeilla jotain uutta ja erilaista. Ja kun tällaisessa työssä onnistuu, niin miten hyvä mieli ja onnistumisen kokemus siitä jääkään.

Kuvioväri vaihtuu sukissani hieman hassusti; suunnittelin alkuun, että vaihdan väriä aina välillä, ehkä randomisti vähän eri kohdissa molemmissa sukissa. Kun kerran kuviokin on tilkkutäkkiä, että värit olisivat myös. Mutta kuvio vei niin paljon keskittymistäni, että unohdin tämän suunnitelman. Joten tuli vaihdettua väriä vain kaksi kertaa, ennen kuviota ja sen jälkeen. Mikä harmittaa nyt vähän, mutta ei kamalasti, koska malli on niin hieno että se kyllä kantaa näinkin.

Jos joku nyt kiinnostui tästä mallista, mutta pelästyi tuota haasteellisuutta, niin rauhoittelen kuitenkin sen verran, että ohjeet ja kaaviot ovat hyvät ja selkeät ja niitä seuraamalla sukat kyllä syntyvät ongelmitta, kunhan vaan pitää silmät oikealla rivillä.

Väriloistosukat

Nämä sukat on valmistuneet noin vuosi sitten, viime syksynä. Väriloisto oli toinen testineulomani malli Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Tämänkin mallin suhteen koin ihastuksen ensi silmäyksellä. Kaikessa runsaudessaan ja värikkyydessään malli on vaan niin kaunis ja upea!

Rakastan näitä yksityiskohtia, kuinka kuvio alkaa heti varren piparkakkureunuksesta ja jatkuu ihan varpaisiin saakka ja myös kantapäähän. Ja kuinka sekä kantapään että kärjen kavennukset ja myös kantakiilan lisäykset ja kavennukset ovat osa kuviota.
Kantapää on neulottu jälkeenpäin muuten valmiiseen sukkaan ja kantapään pyöreys muodostetaan sädekavennuksin.

Lankoina näissä on vihreää ja oranssia Louhittaren luolan Väinämöistä, punainen on Regian 4-säikeistä sukkalankaa. Miten hienosti nämä sopivatkaan tähän vuodenaikaan ja ulkona näkyvään luonnon väriloistoon.

Sheltti-sukat

Koira-teema jatkuu. Kun nuorempi tytär huomasi, että olen tekemässä isosiskolle chihu-sukkia, niin hän keksi että hänpä haluaakin sitten sheltti-sukat, perheen toisen koirajäsenen kunniaksi.

Norjalaisen Jorid Linvikin ohjekaupasta sattui sheltti-sukkien ohje löytymään, joten toki päätin tämänkin toiveen toteuttaa.

Sukat neulottiin varresta varpaisiin ja kantapää neulottiin jälkikäteen. Malli on hieno ja yksityiskohtainen; varressa koiran luita muistuttavat ornamenttikuviot, jalkapöydällä melkeinpä valokuvamaisen tarkka sheltin kuva, kantapäässä sydän ja teksti ja jalkapohjan alla suloinen tassun jälki.

Ohjeen alkuperäisessä tekstissä luki norjaksi sheltie, mutta suomensin toiseen sukkaan sanan sheltti ja toiseen tuli koiramme nimi.

Näitä oli hyvin kirjoitetun ohjeen kera ilo tehdä - ja oli jouluaattona myös ilo nähdä miten pidetty lahja tämä oli saajalleen. <3

In Memoriam

Hyvää itsenäisyyspäivää! Tänään juhlitaan 100-vuotiasta Suomea ympäri maan ja maailman monella eri tavalla. Yksi tapa tehdä se on aloittaa tänään ensimmäiset Sukka-Finlandia kilpailusukat, sillä nyt se ensimmäisen etapin ohje on julki. 

Ensimmäinen malli on Tiina Kuun suunnittelema In memoriam, jolla nimensä mukaisesti halutaan tehdä kunniaa niille tuntemattomille sotilaille, joille voimme olla kiitollisia itsenäisestä Suomesta.

Suunnittelija halusi mallin olevan sellainen, joka sopii kenelle tahansa. Että iästä ja sukupuolesta huolimatta samaa sukkamallia voi käyttää vaikka koko suku.
Tiina toivoi, että melko neutraalien ja miehekkäiden väriyhdistelmien lisäksi joku testineulojista tekisi jotain rajumpaa ja nuorekkaampaa, ettei malli profiloidu pelkäksi miesten malliksi.

Tartuin haasteeseen - ja se oli hauskaa. Kirkkailla väreillä ja Gimalle-langalla neulottuna sukista tuli kaikkea muuta kuin veteraanisukat. Minua viehättää tämä suunnittelijan ajatus; kuvassa sukkia mallaa sotaveteraanin lapsenlapsenlapsi, mutta yhtä hyvin sama malli sopisi myös samaisen veteraanin lapselle tai lapsenlapselle.

Pohjaväriin käytin kahta eriväristä lankaa, koska neulonnan alkuvaiheessa iski epävarmuus alkuperäisen pohjavärivalintani (pinkin) riittävyydestä. (Olisi riittänyt.) Onneksi pohjavärillä leikittely on tässä mallissa sallittua.

Lankoina tässä siis vaaleanvihreä Handun Sukka-Gimalle, pinkki Louhittaren Luolan Väinämöinen sekä kirkkaanvihreä kevyesti raidoitettu Dropsin Fabel.

Ilmoittautujia kilpailuun on tullut puolentoista tuhatta, mutta osa varmasti on mukana vain huvin vuoksi. Jännittävää nähdä, miten moni lähtee mukaan nopeuskilpailuun ja miten nopeasti ensimmäiset kilpailijat saapuvat maaliin. Ja miten hienoja versioita tästä ihanasta sukkamallista syntyy!

Iiiik, muurahaisia!

Nuorin tyttäreni on todella eläinrakas tapaus. Hänen mielestään jauhomatojakaan ei saa tappaa, koska ne ovat niin söpöjä. Eikä puhettakaan, että mitään eläviä olentoja tarvitsisi pelätä. Siksipä ei ollut yllättävää, että hän toivoi itselleen muurahais-villasukkia, jollaisten kuvan oli sattunut näkemään jossain.

Ravelryn kautta löytyi Karin Aidan Formication -sukkien ohje. (Formikaatio on lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan tunnetta, kuin muurahainen tai muu hyönteinen kävelisi iholla tai sen alla.) Ihon värisestä langasta tehtynä sukat näyttävät vähän siltä, kuin muurahaisia kävelisi pitkin jalkoja. En löytänyt ihonväristä lankaa sopivan paksuisena ja kun kotoa sattui löytymään sopivan väristä Jussi-lankaa, niin päätin vähän soveltaa ohjetta.

Paksumpi sukkalanka aiheutti sen, että jouduin jättämään aika monta muurahaista ohjeen mallista pois ja oikeastaan piirtämään koko kuvion uudelleen, toki käyttäen alkuperäistä ohjetta mallina. Muurahaisista tuli myös paljon isompia kuin alkuperäisessä mallissa, mutta oikeastaan vaan hyvä etteivät ole ihan niin aidon näköisiä.

Käytin näiden sukkien isoihin yksivärisiin alueisiin ensimmäistä kertaa Tiina Kuulta oppimaani kirjoneuletekniikkaa, jossa neuleen takapuolelle jäävää lankaa ei lainkaan sidota etupuolella olevan langan kanssa kiertämällä langat toistensa ympäri, vaan kontrastivärin lanka neulotaan aina ajoittain nurin edellisen kerroksen kontrastiväriseen lankaan niin, että se muodostaa ikään kuin verkon neuleen nurjalle puolelle. Vaikea selittää, enkä minäkään sitä mistään lukemastani ohjeesta tajunnut ennen kuin Tiina kädestä pitäen sen näytti. Mutta kovasti siistimpää jälkeä näistä yksivärisistä osuuksista tuli kuin sillä perinteisemmällä tavalla. (Varsinkin toiseen sukkaan; ensimmäinen kun oli vielä vähän harjoittelukappale. Mutta onneksi hienoinen epäsiisteys näkyy vain sukan nurjalla puolella.)

Yksi muurahaisista jatkui kantalapun puolelle. Tein sen ihan tavallisena kirjoneuleena, vaikka kirjoneuleen tekeminen nurjalla puolella onkin ärsyttävää. En kuitenkaan jaksanut puolikasta muurahaista varten aloittaa mitään monimutkaisempaa.

Sukista tuli sopivat, lämpimät ja mieluisat, vähän ehkä jännittävätkin, eli ihan jees projekti. :)

Auringonsäihkettä

Kun nyt kerran aktivoiduttiin käsityökirjahaasteen suhteen, niin aktivoiduttiin sitten kerralla kunnolla. Jännittävän ja modernin Op Art Socks -kirjan jälkeen tartuin perinteisempään käsityökirjaan, Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet.

Kirjassa on ohjeita päähineille, lapasille ja sormikkaille sekä sukille ja säärystimille. Valitsin malliksi mielestäni kauneimman kuvion, Auringonsäihkeen. Ohje on kirjoitettu säärystimille, joten sukat saadakseni jouduin jonkin verran mallia muokkaamaan. Siis kärkien ja jälkeenpäin lisättyjen kantapäiden verran. 

Jatkoin samalla langalla kuin edellisissä Yaacov-sukissa. Tällä kertaa Opalin sateenkaarilanka sai kaveriksi mustan Fabelin. Jännä, miten langan yleisilme muuttuu täysin toisenlaiseksi mustalla höystettynä.

Yaacov-sukat ovat reilusti ja tarkoituksellisesti eriparia värien puolesta, mutta Auringonsäihkeisiin halusin symmetrisen värityksen. Se vaati muutamia hukkaan kerittyjä lankametrejä ja joitain ylimääräisiä langanpäitä pääteltäväksi, mutta kyllä lopputulos on mielestäni vaivan arvoinen.

Halusin tälläkin kertaa tehdä nimenomaan jälkeenpäinlisätyn kantapään, jotta värin liukuma säilyisi katkeamattomana. Täytyy sanoa, että olen lopputulokseen todella tyytyväinen, sillä pienen pähkäilyn jälkeen sain kuvion jatkumaan niin, ettei säären takaosasta oikeastaan voi edes huomata, mistä kohtaa jälkeenpäin lisätty osuus alkaa.

Jalkapohjassa kuvion suunta kääntyy siinä kohtaa, mistä kantapää alkaa. Tämä yksityiskohta sai alkunsa oikeastaan sattumalta, mutta tykkään siitä kovasti - vaikka sukan jalkapohjaa tuskin kukaan tulee koskaan katselemaankaan. 

Kaiken kaikkiaan näistä tuli mielestäni oikein tosi ihanat sukat, niin värien, kuvion kuin mallinkin puolesta. Oikeata aurinkoa en kuvauksiin valitettavasti onnistunut näillä Auringonsäihkeillä houkuttelemaan, joten värit on kuvissa aika tummat. Ylimmässä, vähän ylivalottuneessa kuvassa taitaa oikea väriskaala lopulta toistua parhaiten.

Vähän nuotin vierestä

Jos olette odottaneet täältä Tour De Sockin vitos- ja kutosetapin sukkien esittelyä, niin joudutte pettymään. Olin kyllä aikeissa tehdä molemmat etapit, mutta en innostunut malleista yhtään.

Vitosetapin sukat, Six Tastes, ovat sinänsä ihan hienon näköiset, mutta kuviot toteutetaan mosaiikkineuleena, jolla ainakin minun käsialallani syntyi suttuista ja epäselvää kuviota ja joka lisäksi on tekniikkana melkoisen hidas. Suttuisuus häiritsi silmääni sen verran, että purin koko sukan parin kuvion toiston jälkeen ja päätin jättää koko etapin sikseen...

... kunnes näin kuvat TiiQ:n kirjoneuleversioista. Päätinkin sitten aloittaa alusta, mutta ohjetta vain viitteellisesti seuraten. Erityisesti näissä sukissa kiinnosti hauska tapa toteuttaa kantapää niin, että kirjoneuleraita jatkuu katkeamattomana koko kantapään yli.

Sukista tuli kyllä kivat näin kirjoneuleena toteutettuna. Valitsin langaksi Novitan Pikkusiskoa, koska alkuvaiheessa oli mallia kohtaan sellainen fiilis, etten viitsi uhrata näihin mitään parempaa lankaa. Nyt jälkikäteen ajatellen näistä olisi voinut tulla vielä kivemmat jollain toisella langalla, sillä onhan tuo Pikkusisko nyt vähän tuommoista - no, keinokuituisemman oloista, kuin jotkut toiset sukkalangat.

Siltikin olen näihin sukkiin tyytyväinen. Ornamenttikuviosta tulee mieleen leppäkertut, varmaankin väreistä johtuen. Ja edelleenkin tykkään tuosta kantapäästä, se on jotenkin hienosti osa kokonaisuutta eri tavalla kuin sukissa yleensä.

Köynnössukat valmiiksi

Eilen sain Lentävästä Lapasesta tekstiviestin, että tilaamani lanka on saapunut. Kävin langan samantien hakemassa ja tein puuttuvan sukankärjen loppuun, mutta kuvien ottaminen  jäi tälle päivälle. Kuvaaminen on älyttömän tylsää tähän aikaan vuodesta, kun valoa ei yksinkertaisesti ole! Aamulla on pimeää kun lähtee töihin ja iltapäivällä on pimeää kun pääsee kotiin, mutta tällä nyt vaan on näillä leveyksillä pärjättävä. 

Valkoinen lanka on Dropsin Fabelia ja metsänvihreä 4-säikeistä Regiaa. Puikkoina tavalliset 2,5 kokoiset metalliset sukkapuikot.

Ensimmäistä kertaa tein kirjoneulekantapään ja myös kärjen kuvio jatkuu ihan sukan kärkeen saakka.

 

Malli on sovellettu tästä Ravelryn ohjeesta.

Näiden sukkien syntyvaiheista kerrottu aiemmin täällä ja täällä.

Viikon blogihaaste: haasta itsesi

Käsityöblogit- FB-ryhmän viikon blogihaasteena oli tällä viikolla haastaa itsensä ja kokeilla jotain uutta tekniikkaa. Päätin kokeilla kirjoneulekantapäätä, jonka olin muutenkin aikonut opetella. Ensimmäisen sukan sain viikon aikana valmiiksi tästä parista ja tällainen kirjoneulekantapää siihen tuli:

Tässä kuvattuna omassa jalassa, voitte ehkä kuvitella, että kuvakulma oli jonkin verran haasteellinen:

Toiseksi haasteeksi itselleni olin ajatellut vyyhdin kerimistä sisältä aloitettavaksi keräksi, koska sorruin kuitenkin lopulta ostamaan Roosanauha-lankoja. Tämän haasteen suhteen olen vielä tässä pisteessä:

Mitään valmista ei siis ole tässä kohtaa esitellä, mutta viikko on ollut melkoisen tapahtumarikas muuten kuin käsityörintamalla. Esikoinen nimittäin muutti omaan asuntoon eilen ja muutossa on riittänyt monenmoista puuhaa. Uuteen asuntoon on tilattu äidiltä virkattu päiväpeitto, joten pääsen tätä asiaa vielä käsitöidenkin parissa työstämään. Puhumattakaan kaikesta, mitä sisustukseen liittyvää pitää tehdä kuopukselle, joka nyt saa ensimmäistä kertaa oman huoneen. Ja entäpä kaikki ne vapautuvat kaapit, joihin aion järjestellä lankavarastoni... Taidankin tästä taas lähteä siivoushommiin.