Satakieli huivi

En ole pitkään aikaan neulonut huiveja, mutta kun äitini toivoi punasävyistä, puoliympyrän muotoista huivia syntymäpäivälahjaksi, niin pitihän sellainen tehdä. Osan langoista ostin kesäkuussa äidin kanssa tekemältämme Hollannin matkalta, loput löytyi omista varastoista. 

Malliksi valikoitui Heidi Alanderin upea Satakieli, joka aikoinaan ilmestyi vuoden 2016 joulukalenteri-mysteerihuvina. Oli erittäin kiva huivi neuloa. (Näissä mysteerineuleena ilmestyneissä on usein se, että pinta tai väri vaihtuu vähän väliä, jolloin neulominen ei ehdi käydä tylsäksi.)

Huivi neulotaan niskasta aloittaen ja päätyen reunan picot-päättelyyn. Tasaisten lisäysten sijaan lisäyskerroksia tehdään aina välillä, esim kuuden tai kahdeksan kerroksen välein. Mietin aluksi, eikö huivin reunoista tule epätasaiset, mutta ei niitä kyllä näin isossa huivissa huomaa ja viimeistään pingotetussa huivissa lisäyskerrokset sulautuvat kokonaisuuteen.

Lankoina ainakin: Rowan Fine Art, Regia Premium Silk 4-fädig, Coop Knits Socks Yeah, Handun merinohuivilanka, Malabrigo Sock sekä yksi raita Louhittaren luolan Väinämöistä.

Alemmassa kuvassa näkyy vielä huivin muoto kokonaisuudessaan, vaikka kuva on muuten vähän epätarkka.

Lahja on luovutettu saajalleen ja vaikutti olevan mieluisa. :) Tämän projektin myötä muistui taas mieleen, miten kiva huiveja on neuloa ja että niitä voisi ehkä tehdä useamminkin.

Chrysaetos

Heidi Alanderin suunnittelema Chrysaetos -huivi on ollut neulomisjonossani pitkään. Ihastuin huivin mallikappaleeseen Jyväskylän neulefestareilla vuonna 2019, jolloin myös ostin huiviin langat. Vaalea kimalteleva harmaa on Ruskanlehden Sparcle Sockia värissä pöytähopea, tummempi harmaa ja petrooli ovat Koukuttamon Allegroa väreissä scarabee ja mukavuusalue. 

Tänä keväänä neuloin huivin merkkipäivän lahjaksi henkilölle, jonka väreihin se tuntuu sopivan; oikeastaan olen ajatellut kyseistä henkilöä koko ajan juuri tämän huivin saajaksi. Pidän huivissa siitä, että se on malliltaan perinteisen "helppo" (kolmiohuivi toimii hartiahuivina, mutta myös kaulalle kiedottuna, jos ei satu olemaan hartiahuivi-tyyppiä), mutta epäsymmetriset pitsikuviot ja raitaosiot tuovat siihen modernin twistin. 

En päässyt antamaan lahjaa henkilökohtaisesti, joten jouduin lähettämään sen postipakettina. Tiesittekös muuten tämmöisen vinkin, joka on mummuni huivilaatikoista jäänyt mieleen: Kun huivin  taittelee niin, että joka taitteen väliin jää silkkipaperia, niin se ei rypisty? Jännitin että toimiiko, mutta kyllä se huivi kuulemma sileänä tuli paketista. :D

Syksyn kirkkaita päiviä

Muutama vuosi sitten tein keväisen version Heidin Alanderin suunnittelemasta Bright Days -huivista. Se on todella ihana huivi, jota on tullut käytettyä paljon ja tulee edelleen. Kaipasin kuitenkin vähän hillitymmän väristä huivia syksyyn ja hailakan vaaleanpunaisen sadetakin seuraksi. Selailin lukuisia huivimalleja, mutta lopulta päädyin tähän samaan vanhaan hyväksi havaittuun malliin.

Erityisesti olen pitänyt tuossa ensimmäisessä Bright Days huivissa lankavalinnasta, sillä se on lukuisista huiveistani yksi harvoista, joka ei ole villainen. Siksi se varmaan tuleekin välikausina niin usein valittua käyttöön. Etsin jotain vähän saman tuntuista lankaa ja Lentävän Lapasen hyllystä silmiin osui Katia Concept Cotton Cashmere, jossa on 90 prosenttia puuvillaa ja 10 prosenttia kashmir-vuohta.  Lanka pehmoinen eikä lainkaan villaisen tuntuinen, muistuttaa laskeutuvuudessaan ja pehmeydessään bambulankoja ja on kuitenkin neuloksena hiukan napakampaa.

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen; sain juuri sellaisen kaivatun, neutraalin värisen peruskäyttöhuivin, joka on omiaan syksyyn niin kirkkaisiin kuin sateisiinkin päiviin ja varmasti tulee käytettyä myös keväällä.

Ashbrook

Rasisminvastaisen neulehaasteen alkaessa usalainen Tamy Gore oli yksi niistä neulesuunnittelijoista, jonka töihin kiinnitin huomiota ensimmäisenä. Hän on suunnitellut useita todella kauniita huiveja, mutta lopulta oli kuitenkin aika helppo valita neulottavaksi juuri tämä, Ashbrook. Se nimittäin sopi mainiosti yhteen näiden lankojen kanssa, joista olin jo pitkään halunnut tehdä jotain ihanaa.

Tumma, luumunvärinen lanka on Handun käsinvärjäämää merinosukkista, vaalea pilkukas lanka on Rva Silmu&Solmun sukkalankaa värissä mustaherukkajäätelö ja pinkin olen itse värjännyt viimekesänä Handun värjäyspajalla Krapilla.

Ohje oli hyvä ja selkeä ja neulominen tuntui mielenkiintoiselta, koska värit ja erilaiset pinnat vaihtelivat mukavan usein. Huivista tuli iso mutta ei kuitenkaan jättimäinen, vaan juuri hyvin kaulahuivikäyttöön soveltuva syksyä ja talvea ajatellen.

Pidän tästä huivista tosi paljon. Ja itse asiassa aloitin jo Tamy Goren suunnitteleman kirjoneulepaidan pian tämän jälkeen, joten siitä voitte päätellä, että pidin paljon myös ohjeesta.

Kiva että monet on tägäilleet #rasisminvastainenneulehaaste hashtagilla keskeneräisiä ja valmiita töitään ja neulesuunnitelmiaan. Muistutan vielä, että elokuun loppuun mennessä blogiin kommentoineiden ja Instagramissa tägäilleitten kesken on luvassa arvonta, jonka palkinnosta kerron lisää piakkoin. Suunnittelen myös toista arvontaa kaikille lukijoille, sillä hiljattain IG-tililläni tuli täyteen 2000 seuraajaa, joka on aivan mahtava luku ja olen jokaiselle seuraajalle kiitollinen! Sen arvonnan suhteen on ideointi kyllä ihan kesken vielä, saa heittää ideoita! :D

Mainostan vielä, että perustin IG-profiiliini oman kohokohdan, jonne kerään bipoc-kirjailijoiden kirjoja, joita olen lukenut ja joita suosittelen. Ehdotuksia hyvistä kirjoista otan myös mielelläni vastaan.

Adventurer

Austraalialainen Ambah O'Brien on suunnitellut monia upeita neulemalleja. Erityisesti olen ihastunut hänen herkullisen monivärisiin huivimalleihinsa. Olen selaillut niitä monet kerrat ajauksella, että minkä monivärisen huivin neuloisinkaan kaikista niistä käsinvärjättyjen lankojen jämäpalleroista, joita aikojen saatossa on kertynyt. Ohjeen ostaminen on  useamman kerran kaatunut siihen, etten ole osannut päättää minkä noista ihanista malleista valitsisin.

Viime joulukuun ensimmäisenä päivänä tein lopulta päätöksen ja ostin Adventurer -huivin ohjeen. Nimi viittaa hauskasti seikkailijan lisäksi ajatukseen, että huivi neulottaisiin adventtikalenteri-huivina, yksi väriraita päivässä, jolloin huivi valmistuisi joulupäiväksi (austraalialaisittain adventtikalenteriin kuuluu 25 raitaa). No, kesäisestä ajankohdasta voinette jo päätellä, ettei tuo ajatus ihan toteutunut meikäläisen kohdalla. Sainkohan kaksi raitaa valmiiksi joulukuussa?

Työn alku osottautui hankalaksi. Olen aiemmin neulonut pääasiassa sellaisia pitsimalleja, joissa pitsikuviota tehdään vain työn oikealla puolella ja nurjalla neulotaan korkeintaan joku yksittäinen silmukka kuvioon sopivaksi. Tässä pitsikuviota tehdään yhtälailla niin oikealla kuin nurjallakin puolella. Ei siinä muuten mitään, mutta alkuun pääseminen oli hankalaa, kun en meinannut millään saada juonen päästä kiinni, että miten kaaviota piti seurata nurjalla puolella. Joka kerta piti tarkistaa sanallisesta ohjeesta, että pitikö tätä nyt tulkita pielikuvana ja mistä reunasta alkaen tätä nyt luettiinkaan.

Pikkuhiljaa kuvio kuitenkin aukeni ja neulominen alkoi luistaa. Suurin osa raidoista on syntynyt tämän kevään aikana. Työtä on hidastanut myös se, että olen ollut aika perfektionistinen värien suhteen; en kehtaa edes tunnustaa, miten monta raitaa olen päätynyt purkamaan kun on muutaman raidan päästä alkanut tuntua, ettei tuo väri sopinutkaan tuohon väliin... Mutta kun käytin tähän kaikkien ihanimpien lankojeni jämät, niin halusin että lopputuloksestakin tulee ihana!

Langoista sen verran, että niitä kului noin 12 g/ raita. Suurin osa on Handua, muutama yksittäinen raita on rva Silmu&Solmua, Lanitium Ex Machinaa, Louhittaren Luolaa sekä Malabrigo sockia.

Huivi valmistui pari päivää juhannuksen jälkeen. Sitten kastelin sen, en siis edes pingottanut yhtään, levittelin vaan kuivumaan ja asettelin nuppineuloilla siksak-kuvion kärjet teräviksi. Mutta jotenkin huivi olikin kastelussa venynyt niin paljon, että se laahasi maata. Vähän harmitti, mutta en halunnut huivia joka kuraantuu ensimmäisessä käytössä, joten oli pakko purkaa vielä pari raitaa päästä. Nyt ei joulukalenterihuivissa ole sitten kuin 23 raitaa, mutta eipä tällä tässä vaiheessa muutenkaan enää joulun kanssa ole paljon tekemistä.

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja koska jämälankoja vielä jäi, niin pääsen varmasti jossain vaiheessa toteuttamaan jonkun toisenkin noista Ambahin upeista malleista.

Shake it up!

Anna Johanna on yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista suomalaisista suunnittelijoista. Hän on vuosien ajan kirjoittanut Missä neuloimme kerran -blogia nimimerkillä Neulisti ja sillä nimellä saattaakin moni hänet tuntea paremmin. Hän aloitteli neuleiden suunnittelua julkaisemalla ohjeita blogissa, suosituksi nousivat esim. Missä neuloimme kerran -blogin jämälanka-joulukalenteri-sukat. Pikkuhiljaa neuleiden suunnittelu on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi ja nyt hänellä onkin tekeillä syksyllä ilmestyvä neulekirja.

Shake it up -huivi ilmestyi pari vuotta sitten mysteeri-yhteisneulontana, eli ohjetta ilmestyi pieni pätkä kerrallaan ja vasta viimeisen vihjeen jälkeen osallistujat näkivät millainen huivi oikeastaan oli tullut neulottua. Itse en ole koskaan uskaltanut lähteä mukaan mysteerineulontoihin, sillä haluan tietää etukäteen, että tykkään lopullisesta mallista. Tähän ihastuin sitten, kun muilla alkoi olla näitä valmiina.

Viime kesän neulefestareilta ostin huiviin langat Rva Silmusolmun kojulta ja tänä keväänä tuli vihdoin aika neuloa se. Ennen aloittamista katselin valitsemiani lankoja ja mallailin niitä muutaman kotoa löytyvän vyyhdin rinnalla ja päädyin vaihtamaan yhden alkuperäisen suunnitelman mukaisista vyyhdeistä. Huiviin päätyi Rva Silmusolmun Villa Sukkista väreissä Merlot ja Kelo sekä Lanitium Ex Machinan Basic Merino Sockia värissä Grey Banshee.

Ohje on selkeä. Sanallisen ohjeen lisäksi se sisältää kaaviot pitsiosioille sekä muutaman ohjevideon. Siirtyminen erilaisiin osioihin ja eri väreihin tuo vaihtelua ja pitää työn mielenkiintoisena koko ajan. Raitojen ja pitsin lisäksi huivissa on mm. briossiosioita.

Huivi aloitetaan kolmion toisesta suipommasta kärjestä. Ensin levennetään keskelle mentäessä ja kolmion alareunan kärjen jälkeen aletaan kaventamaan. Alareunasta poimitaan vielä silmukoita reunakaistaletta varten. Vaikka silmukoitten poimiminen oli ärsyttävä työvaihe, niin lopputulos on hieno ja olen iloinen että jaksoin  ne ärsyttävät silmukat poimia. Lopuksi tehdään ja kiinnitetään kulmiin isot tupsut, jotka kruunaavat kokonaisuuden ja lisäpainoa tuomalla auttavat myös kolmion kärkiä laskeutumaan kauniisti.

Huivista tuli ihana! Ja jättimäinen! Pingotuksen jälkeen huivia mallaillessa ensin järkytyin kokoa ja mietin, miten tämmöistä jättiläistä osaa käyttääkään. Pienen totuttelun jälkeen aloin tykätä reilusta koosta ja totesin, että tästä tuli aika kiva kokovartalo-kietoutumishuivi, jonka kanssa takkikaan ei ole tarpeen.

Kuvista tuli nyt hieman valoläikkäisiä, mutta en valita; onhan tuo aurinko nyt tervetullut!

Villapesusiskot

Tämän kesän kuumin neulevillitys on ehdottomasti Villapesuohjelman siskosten Pirjon ja Katrin suunnittelema huivi, Villapesusiskot. Se on suuri ja upea kääriytymishuivi, jonka muoto on levennetty kolmio. Siinä vaihtelevat erilaiset pinnat - on sileää, ainaoikeaa, pitsiä, briossia ja helmineuletta. Erilaisia pintoja erottavat palmikkomaiset poikkipunokset ja kolmion keskellä pystysuunnassa kulkee valepalmikko. Kaikki nämä eri elementit yhdessä muodostavat kauniin ja riemukkaan kokonaisuuden. Tämä on vastaisku perinteisen harmaalle ja pelkistetylle pohjoismaiselle designille ja ainakin minusta oikein onnistunut sellainen. :)

Huivimalli on suunniteltu kolmelle 100g vyyhdille fingering-paksuista lankaa. Itse tein huivin lähes kokonaan jämälangoista. Sävyjä on siis kolmen sijaan ainakin kymmenen. Yhden 50g:n vyyhdin jouduin ostamaan lisää, kun yksi aikomistani väreistä ei sitten kuitenkaan oikein tuntunut sopivalta. Langat ovat Handun eri laatuisia fingering-paksuisia lankoja, Wlôczki Warmiin Mirellaa sekä Mokkasukka-lankaa.

Niille, jotka ette vielä ole tähän ilmiöön tutustuneet, niin Villapesuohjelma on neuleaiheinen video-podcast, eli YouTubeen ilmestyy heiltä viikoittain video, jossa neulovat, jutustelevat ja esittelevät valmiita, keskeneräisiä ja aiottuja töitä. Puheenaiheina myös langat, ohjeet, käsityöaiheiset julkaisut ja muut neulemaailman ilmiöt. Välillä he julkaisevat neuleohjeitakin ja järjestävät tämmöisiä yhteisneulontoja, jotka ovat olleet melkoisen suosittuja.


Olen seurannut Villapesuohjelmaa instagramissa jo jonkin aikaa ja huomannut heidän ihanat ohjeensa, mutta vasta hiljattain olen löytänyt nuo videotkin. Koko tubetuskulttuuri on jäänyt minulle vähän vieraaksi, vaikka perheen kuopuksen kautta on pikkuhiljaa tulleetkin muutaman nuorten suosikki-tubettajan äänet tutuksi.

Se oli nyt tämä huivi, mikä sai innostumaan ohjelmastakin. Villapesuohjelma tuntui oikein mukavalta katseltavalta ja kuunneltavalta. Puheenaiheet ovat luonnollisesti lähellä sydäntäni ja niistä puhutaan sopivan keveästi ja hyväntuulisesti. Eniten ihastuttaa naisten rauhallinen puhetyyli. On semmoinen hötkyilemätön tahti ja meininki, josta huomasin nauttivani yllättävänkin paljon.

Ei minusta edelleenkään varmaan Tube-kanavien suurkuluttajaa tule, se kun on tuo arki niin kiireinen ja aika niin rajallista, mutta ainakin aion ottaa tämän katselulistalle silloin, kun (harvinaisesti) satun olemaan yksin kotona tai tarvitsen erityisen kipeästi rauhoittumista kiireen keskelle. Nämä jaksot on sellaisia, että niitä voi katsella peräkkäin tai erikseen, ei siinä varsinaisesti putoa juonesta vaikkei kaikkia jaksoja näkisikään.

Huivi-yhteisneulontaan yllytti innostumaan neuleystävien joukko, jonka kanssa tätä aloittelimme kuukausi takaperin. Varailimme samoihin aikoihin junalippuja Jyväskylän neulefestareille, joten kyllähän sitä piti vähän lähteä festarifiilistä nostattamaan jo etukäteen tämmöisellä yhteisneulontaprojektilla.

Huivi valmistui viime viikolla, sain sen pingotettua viikonloppuna ja festarithan onkin sitten jo tällä viikolla! Festarit alkavat torstaina, mutta koska minulla on vielä ihan tavallinen työviikko (tai no ei nyt ihan tavallinen, vaan viimeinen viikko ennen lomaa!), niin suuntaan nenäni kohti Jyväskylää vasta lauantaiaamuna. Nähdään siellä - veikkaanpa että aika monta samis-huivia tulee tänä vuonna festareilla vastaan. :)

Harry Potter -kaulaliina

Tammikuu on vierähtänyt pitkälle kodin remontin merkeissä. Nyt kun ollaan saatu koti siihen vaiheeseen, että tietokonetta voi taas käyttää, niin voin jatkaa joululahjojen esittelyä. Ei niitä tosin jäänyt esittelemättä kuin yksi.

Nuorempi tytär toivoi jouluksi Harry Potter -aiheista kaulaliinaa, sellaista mikä Harry Potterilla oli jossain-en-nyt-muista-missä elokuvassa. Eli leveää tasaraitaa Rohkelikkojen tuvan tunnusväreillä, viininpunaisella ja keltaisella. Myös hapsut piti kuulemma olla ja pitkät.

Tässä on lankana ihanaisen pehmeä ja kuohkea Schachenmayr Merino Extrafine 120. (Tälle lapselle on tärkein vaatimus, että lanka ei kutita - ja tämä lanka ei sitä tee.) Periaatteessa tämä oli yksinkertainen työ, pelkkää sileää putkea pyöröpuikolla ympäri ja ympäri. Silmukoita loin noin 66 nelosen puikolle (tai 4,5mm, en muista enää varmasti) ja olikohan tässä nyt 25 kerrosta aina yhtä väriä. Työkaverit auttoivat päättämään raidan leveyttä ja Lentävän Lapasen neulojakaverit hapsujen pituutta. Itselle ei siis kamalasti jäänyt ajateltavaa.

Mutta oli tässä silti haastetta, nimittäin saada kokonainen piiiitkän pitkä kaulaliina neulottua uteliaan joulua odottavan yhdeksänvuotiaan huomaamatta. Onneksi on junamatkat, onneksi oli joulukuussa pari luentoa ja onneksi on neulekahvila Lentävä Lapanen, jonne saattoi paeta neuloskelemaan pari raitaa silloin tällöin. Yllätys onnistui, sillä lapsi oli jo luopunut toivosta kun ei ollut nähnyt minun tekevän tätä vakoiluyrityksistä huolimatta. :D

Kaulaliinasta tuli tosi pitkä, sillä kastellessa se venyi vielä entisestäänkin. Se on silti, tai ehkä juuri siksi, ollut tosi mieluisa ja tämän talven pakkasilla myös erittäin tarpeellinen lämmike.

Terrabonne

Alkuvuodesta lähdin pitkästä aikaa mukaan testineulontaan, kun Ravelryn Testing Pool -ryhmässä silmään osui hauskan näköinen huiviohje, jolle etsittiin testaajia. Terrabonne on amerikkalaisen Taiga Hilliardin suunnittelutyötä.

Terrabonnessa kiinnosti erikoinen rakenne ja se, että värialueet eivät jakaudu ihan tavanomaiseen tapaan. Kuvan perusteella kuvittelin äkkiseltään ohjeen pitävän sisällään jotain monimutkaisempaakin, mutta työ eteni loppujen lopuksi melko yksinkertaisesti kulmasta toiseen, ei mitään erikseen poimittuja silmukoita tai muuta sellaista. Eriväriset puoliskot toteutettiin intarsiana eli "keskiviivalla" langat kieputettiin toistensa ympäri. Ohje sisältää tekniikkaan kuvallisen ohjeen.

Huivi syntyi nopeasti ja vaivattomasti. Siitä tuli kooltaan aika pieni, ei ihan tarpeeksi hartioita lämmittämään, mutta kaulahuiviksi aivan sopiva. Ohje on sen tyyppinen, että kokoa on helppo muokata.

Langoiksi kaivoin omien varastojen kätköistä siniharmaata Rowan Fine Artia, pinkkiä Louhittaren Luolan Väinämöistä sekä jotain valkoista vastaavan paksuista.

Huivi valmistui jo maaliskuussa ja kuvat on ottanut niihin aikoihin Majaillaan -blogin Mirella. Kiitos! :)

Kirkkaita päiviä

Olen ennenkin ilmoittautunut Heidi Alanderin suunnittelemien huivien faniksi ja neulonutkin niitä useita. Hiljattain Heidiltä ilmestyi taas uusi huiviohje, keväinen Bright Days.

Ohjeen ilmestyessä olin juuri hankkinut uuden kevättakin ja mietin, että sen seuraksi täytyisi tehdä jokin sopiva keväinen huivi. Bright Days löytyi kuin tilauksesta, sillä huomasin siinä samassa, että juuri tällaisen huivin tarvitsen.

Lankaostoksille suuntasin luonnollisesti vakipaikkaani Lentävään Lapaseen. Halusin jotain muuta kuin villaa, että on sitten varmasti keväistä ja keveää. Oranssinpunainen lanka on pääosin puuvillainen Katia Cotton Stretch ja valkoinen Teeteen Bamboo & Co, joka on suurinpiirtein puoliksi bambua ja puuvillaa. Kyllä tästä tulikin ihanan vilpoisa ja pehmoinen, juuri passeli kevättakin kanssa!

Kirkkaina hehkuvat värit ja kirkas auringonpaiste - niistä sen tietää että kevät on tullut. Ihanat kirkkaat päivät!

Soft Sunday

Sain tilaisuuden testineuloa Suvi Simolan uusimman huivin, Soft Sundayn. Neuloin huivin samasta langasta kuin suunnittelijakin eli Tukuwool fingeringistä. Ihana villalta tuoksuva luomu-lanka!

Ohje on yksiväriseen huiviin, mutta suunnittelijan luvalla tein sen kaksivärisenä. Syynä kahden värin valintaan oli se, että omista varastoista löytyi kahta eriväristä Tukuwoolia, joista kumpikaan ei olisi yksistään riittänyt huiviin. Ajattelin, että tästä tulisi hieno raidallisenakin.

Harmaata lankaa meni huomattavasti enemmän; lankaa ei jäänyt grammaakaan, joten voitte varmaan kuvitella, että neulomisen loppuvaiheessa tuli vietettyä muutama tukala ja stressaantunut minuutti jännätessä langan riittävyyttä. Riitti se sitten onneksi. Keltaista taas jäi ihan reilusti, 13g (molemmat olivat 50g:n vyyhtejä). Onhan se ihan loogistakin, että ainaoikea pinta syö lankaa enemmän kuin sileä pitsi.

Huivin pingotus oli oma lukunsa. Halusin ainaoikeiden osioiden pysyvän supussa ja pitsiosioiden avautuvan, joten projekti vaati muutaman sadan nuppineulan (en laskenut). Laitoin siis jokaisen raidan kerrallaan pingottumaan siten, että osa raidoista jäi löysäksi ja osa pingottui kireälle.

Ei olisi ehkä muuten tullut mieleen, että näin voi tehdä, mutta muistin Missä neuloimme kerran -blogin Neulistin kerran kirjoittaneen jotain tämän suuntaisesta pingotusprojektista, joten tiesin sen olevan mahdollista.

Huivista tuli kaikin puolin ihana ja se sopii vuodenajan väreihin loistavasti. Kummallisesti keltainen on alkanut viehättää sen oltua aikaisemmin yksi tiukimmin välttelemistäni väreistä. Vieläkään en ehkä käyttäisi pelkästään keltaista huivia, mutta harmaan kaveriksi se sopii hurjan kauniisti.

Soft Sunday ohje julkaistiin tällä viikolla. Ohje on taattua Suvi Simola -laatua; selkeä ja perusteellinen, jo testivaiheessa virheetön.

Summer Festival -huivin ohje nyt saatavilla

Olen tehnyt tästä samaisesta huivimallista jo kaksi postausta, mutta teenpä vielä kolmannenkin. Kertonee jotain siitä innostuksesta, jota koin ensimmäistä testineulontaprojektiani kohtaan.

Tein huivin ensin sinivalkoisena, koska kesäjuhlasta tuli mieleen juhannus ja juhannuksesta sinivalkoinen suomenlippu. Toiseen huiviin lähdin sitten hakemaan vähän modernimpaa ilmettä ja uskaltauduin luopumaan mallin alkuperäisestä kaksivärisestä ilmeestä, koska halusin samaan huiviin mustan, valkoisen ja pinkin.

Aiemmin olen kuvausassistentin puutteessa kuvannut molemmat huivit tylsästi puun oksalla roikkumassa, mutta nyt säät ovat suosineet niin ihanasti, että sain houkuteltua itselleni retki- ja kuvausseuraa. Kuvauspaikkana ihana Koiramäen pajutalli.

Oli tässä uusien kuvien lisäksi ihan asiaakin: lupasin vinkata kun ohje julkaistaan ja nyt se on julkaistu. Summer Festival huivin ohje on toukokuussa Maymadness-kampanjan ajan alennuksessa puoleen hintaan.

Seuraavaksi lupaan esitellä jotain uutta! :)

Toinenkin Kesäjuhla

Kerroin aiemmin osallistumisesta Summer Festival -huivin testineulontaan. Neuloin samalla ohjeella vielä toisenkin huivin. Tällä kertaa silmukoita ei tarvinnut niin kovin laskea eikä olla valppaana kaavion virheiden varalta, olihan ohje jo kertaalleen testattu ja virheet bongattu.

Ensimmäisestä huivista tuli tosi iso, joten valitsin tällä kertaa numeroa pienemmät puikot. Ensimmäisen huivin tein 3,5mm:n bambupuikoilla ja tämän toisen 2,5mm:n metallipuikoilla. Lankoina tällä kertaa pinkkiä ja tumman harmaata Roosanauhalankaa sekä valkoista Fabelia.

Tästäkin huivista tuli oikein kiva. Voin lämpimästi suositella ohjetta, kunhan se aikanaan imestyy. Ei vain siksi, että huivi on kaunis, vaan myös siksi, että ohje on selkeästi ja huolella kirjoitettu ja myös testattu.
Ja jos nyt kiinnostuitte, niin vinkkaan kyllä sitten vamasti täälläkin, kun ohje on saatavilla! :)

Kesä mielessä

Lähdin ensimmäistä kertaa mukaan testineulontaan Ravelryn "The Testing Pool" -ryhmän kautta. Tämä oli muutenkin ensimmäinen testineulontani ja vieläpä englanninkieliselle ohjeelle. Mallina kaunis Summer Festival, jonka suunnittelija on Etelä-Afrikkalainen suunnittelija Di, joka löytyy Ravelrysta taiteilijanimellä Diner.

Mallin nimi Summer Festival johdatti mielikuvani heti juhannukseen, onhan se Suomen kesäjuhlista tärkein. Ja mikä väriyhdistelmä kuvaisikaan juhannusta paremmin kuin sinivalkoinen?

On ollut mielenkiintoinen uusi kokemus olla testausprosessissa mukana. Enimmäkseen testineulonta on ollut hienosäätöä, mutta muutamia virheitäkin ohjeesta on löytynyt. Kaikenkaikkiaan on hahmottunut se, miten tärkeää on että myyntiin tulevat ohjeet on testattu.

Malli on vielä vähän keskeneräinen eikä sitä ole vielä julkaistu Ravelryssa. Aloitin jo uutta huivia samalla mallilla testatakseni vielä jo tehdyt korjaukset. Prosessi siis jatkuu ja sen tuotoksena taidan saada toisenkin kauniin huivin.

Kuura kuumalla mausteella

Kaksi vyyhtiä Louhittaren Luolan Ilmatarta on lojunut toimettomana kirjoituspöydälläni jo pidemmän aikaa. Olen pitänyt niitä siinä näkyvillä muistaakseni miettiä, mitä niistä tekisin. Ilmattaressa on puolet villaa ja puolet silkkiä, joten siinä on upea ja ylellinen kiilto. Ei siis sovellu tuhlattavaksi mihinkään turhan arkiseen projektiin.

Jostain syystä ostin aikanaan kaksi eri väristä 50 gramman vyyhtiä. Olen tosin monta kertaa todennut, että olisi käytännöllisempää ostaa enemmän samaa väriä, mutta usein unohdan sen. Päädyin punaiseen unikkoon ja lilertävän mustaan lyijyyn, jotka sopivat yhteen ihanasti. Mutta mistä sopivan arvokas kaksivärinen ohje?

Milja Uimosen suunnittelema Kuura on ollut ravelry-kirjastossani pitkään ja työjonossakin lähes yhtä pitkään. Kuvittelin aina tekeväni sen yksivärisenä, mutta jostain syystä aloin nähdä sen tehtynä nimenomaan näistä langoista, joista kumpikaan väri ei olisi yksinään riittänyt huiviin.

Purin alussa raidoitettua osiota useaan kertaan, ennen kuin sain raidat sen näköisiksi kuin halusin. Silti lähes loppuun saakka vaivasi pieni epäilys, että olikohan tämä raidoitus nyt yhtään hyvä idea, koska en ollut varma, miten raidat pingotettuna käyttäytyisivät.

Pingotus teki tällä kertaa vielä suuremman ihmeen kuin yleensä. Silkkilanka pingottui älyttömän upeasti eikä vetäytynyt yhtään takaisin neuloja purkaessa. Langan kiilto tuli, jos mahdollista, vieläkin upeammaksi kuin kerällä. Ja raidatkin löysivät silmääni miellyttävän aaltomaisen muodon.

Kuvat on otettu Järvenpääläisessä kahvila Iivarissa, jossa on parhaillaan tavanomaisten herkkujen lisäksi meneillään mielenkiintoinen taidenäyttely. 
Kiitokset Idalle kuvista ja Iivarin henkilökunnalle, kun saimme kuvata! :)

Sukellus

Äidille joululahjaksi tekemäni pipo kaipasi selvästi parikseen huivia. Niinpä päätin tehdä sellaisen, ihan ilman mitään merkkipäiviä.

Äiti kehui moneen kertaan pipon materiaalia eli Handun Merino-sukkalankaa. Se on samaan aikaan sekä lämmin että hiostamaton ja muutenkin niin ihanan pehmoinen, ettei siihen oikeastaan voikaan olla ihastumatta. Niinpä huivi piti toki tehdä samasta langasta. Harmaata oli pipolangasta jäljellä noin 20 grammaa ja sen seuraksi ostin toisen pienen punaisen vyyhdin samaa lankaa.

Ravelrysta löytyi hauska huiviohje, Diving in {recipe}, joka on omiaan pienten lankamäärien kuluttamiseen ja yhdistelemiseen. Ihanuuslangat ja yksinkertainen ohje - näillä eväillä syntyi käytännöllisen muotoinen ja aivan ihanan pehmoinen kaulahuivi. Oikeastaan muodossa on aika paljon samaa kuin Nurmilinnussa, joka on tämän talven oma suosikkihuivini.

Harmaata kului lopulta se koko 20 grammaa ja punaista 32 grammaa. Nyt haluaisin itselleni samanlaiset, sekä pipon että huivin. <3