Satakieli huivi

En ole pitkään aikaan neulonut huiveja, mutta kun äitini toivoi punasävyistä, puoliympyrän muotoista huivia syntymäpäivälahjaksi, niin pitihän sellainen tehdä. Osan langoista ostin kesäkuussa äidin kanssa tekemältämme Hollannin matkalta, loput löytyi omista varastoista. 

Malliksi valikoitui Heidi Alanderin upea Satakieli, joka aikoinaan ilmestyi vuoden 2016 joulukalenteri-mysteerihuvina. Oli erittäin kiva huivi neuloa. (Näissä mysteerineuleena ilmestyneissä on usein se, että pinta tai väri vaihtuu vähän väliä, jolloin neulominen ei ehdi käydä tylsäksi.)

Huivi neulotaan niskasta aloittaen ja päätyen reunan picot-päättelyyn. Tasaisten lisäysten sijaan lisäyskerroksia tehdään aina välillä, esim kuuden tai kahdeksan kerroksen välein. Mietin aluksi, eikö huivin reunoista tule epätasaiset, mutta ei niitä kyllä näin isossa huivissa huomaa ja viimeistään pingotetussa huivissa lisäyskerrokset sulautuvat kokonaisuuteen.

Lankoina ainakin: Rowan Fine Art, Regia Premium Silk 4-fädig, Coop Knits Socks Yeah, Handun merinohuivilanka, Malabrigo Sock sekä yksi raita Louhittaren luolan Väinämöistä.

Alemmassa kuvassa näkyy vielä huivin muoto kokonaisuudessaan, vaikka kuva on muuten vähän epätarkka.

Lahja on luovutettu saajalleen ja vaikutti olevan mieluisa. :) Tämän projektin myötä muistui taas mieleen, miten kiva huiveja on neuloa ja että niitä voisi ehkä tehdä useamminkin.

Dew Drops -huivi

Rakas tätini täytti pyöreitä vuosia ja halusin muistaa päivänsankaria itse tehdyllä lahjalla. Ajattelin, että jokin klassisen kaunis pitsihuivi sopisi - sen kun kietoo ympärilleen niin se on vähän kuin halaus, jota ei nyt korona-aikana voi itse mennä antamaan. Lukuisia malleja selailtuani malliksi löytyi Bex Hopkinsin herkän kaunis Dew Drops Shawl.

Ohje on hyvin selkeästi kirjoitettu ja malli on suunniteltu siten, että kokoa on helppo muuttaa lisäämällä tai vähentämällä pitsin kuviokertoja. Tämä oli tärkeää, koska halusin että koko valittu väriskaala tulee käytettyä. Langaksi valitsin Katia Infinityn, pehmen yksisäikeisen merinovillalangan, jonka sulavasti liukuvat värit houkuttivat ja tekivät neulomisesta mielenkiintoista. Ostin alunperin huivia varten kaksi eriväristä kerää; ensimmäisessä kerässä liukuma oli luonnonvaaleasta vaalean ruskeaan ja seuraavassa väritys muuttui vaalean ruskeasta mustaan. Lanka loppui kesken viimeisen pitsikaavion, mutta onneksi löysin vielä toisen kerän tummempaa lankaa, että sain reunan nätisti viimeisteltyä. (Huomasin siinä vaiheessa, että tämän langan valmistus on lopetettu, mutta onneksi sopiva kerä vielä löytyi!)

 

Tiedättehän, kun joskus neuloessa kantaa erityisellä hellyydellä mielessään juuri sitä henkilöä, jolle on neulomassa? Tässä tapahtui juuri niin, varmasti osittain saajasta muistuttavan värimaailman vuoksi, mutta myös siksi, että korona-aika on tehnyt pitkän tauon tapaamisille ja siksi on tärkeää pitää läheisiä mielessä muilla tavoin. Huivi on onnentoivotuksineen jo toimitettu perille ja toivottavasti pian päästään myös ihan kasvotustekin onnittelemaan! <3

Nikolai

Nikolai on puolalaisen Marysia Nodzykowskan suunnittelema pitkä ja kapea huivi, joka sopii yhtä lailla kaulahuiviksi kuin hartioillekin. 

Ohje on saatavilla ilmaiseksi englanninkielisenä suunnittelijan blogissa. Ohjeessa on pari ei nyt suoranaisesti väärin mutta epäselvästi kirjoitettua kohtaa. Jouduinkin neulomaan koko huivin käytännössä kahteen kertaan, kun huomasin alkuosan lisäyksissä ratkaisevan virheen vasta loppupuolella. Ja ei ollut sellainen virhe, jonka olisi voinut antaa olla. Kannattaa siis lukea koko ohje huolella ja ajatuksen kanssa läpi ennen aloittamista!

Huivi neulotaan poikittain aloittamalla toisesta kapeasta nurkasta. Alussa lisätään silmukoita, keskelle tehdään kaarevaa muotoa lyhennettyjen kerrosten avulla ja lopussa vähennetään silmukoita. Reunapitsiä tehdään koko matkan samalla toiseen reunaan.

Malli on alunperin vieläkin kapeampi, mutta monen muun tavoin muunsin ohjetta tekemällä lisäyksiä alusta asti tiheämmin. Ohjeessa tehdään alkuun lisäykset kahdeksan kerroksen välein ja myöhemmin neljän kerroksen välein, tässä on tehty koko ajan lisäykset neljän kerroksen välein. Ja lopun kavennukset toki samaan tapaan.

Tämä olikin ensimmäinen huivi jonka olen neulonut tällä tavalla poikittain. Oli mukava tapa neuloa, kun yksi kerros oli aina nopeasti tehty. Tykkään huivin pitkäkäisestä muodosta ja kauniista reunapitsistä. Ei siis mitään valittamista lopputuloksen osalta, vaikka ohjeen epäselvyys harmittikin siinä vaiheessa kun jouduin purkamaan jo lähes valmiin työn.