Ziggy Shawl

Olen miettinyt yhden tärkeän ihmiseni 50-vuotispäivän lähestymistä jo pitkään sillä ajatuksella, että haluan tehdä hänelle syntymäpäivälahjaksi jonkin ihanan huivin. Suunnitelma mallin suhteen on muuttunut moneen kertaan mielessäni matkan varrella, mutta kun lopulta oli aika tarttua toimeen, niin valitsin ohjeeksi argentiinalaisen Joji Locatellin ihanan Ziggy Shawl huivin. Klassisessa kolmiohuivissa vuorottelevat pitsin ja ainaoikean osuudet ja ajattelin, että tämä kestää klassisessa kauneudessaan hyvin aikaa.

Värin piti mielestäni olla sinisävyinen ja oikean tuntuinen, vähän harmahtava sävy löytyi Sandnes Garnin Alpakka Silke langasta, jossa on 70% babyalpakkaa ja 30% mulberrysilkkiä. Se on ihanan pehmoinen luxuslanka, johon silkki tuo arvokkaan kiillon. 

 Aloitin neulomisen jo kesäkuussa, mutta jotenkin työn loppuunsaaminen jäi taas viimeiseen viikkoon eli elokuun loppuun. Jouduin ostamaan yhden kerän lisää lankaakin vielä viimeisen pitsin aikana. (Syynä ei ollut virhe ohjeen langankulutuksessa, vaan oma sähläys; vaihdoin ohjetta vielä sen jälkeen kun olin ostanut langat, joten siksi ostin sitä liian vähän.)

Tästä tuli kaiken kaikkiaan ihana. Ja vaikka koronan takia varsinaisia 50-vuotisjuhlia ei lopulta voitukaan sen isommin viettää, niin synttärisankari sai lahjan muussa yhteydessä. Toivottavasti tämä lämmittää tulevina vuosina ja olkoot ne hyviä. <3

Kevyttä lumisadetta

Muutamat neulojatoverit keksivät ennen joulua, että nythän pistetään pystyyn laatikkopaita-KAL (=KnitALong eli yhteisneulonta). Ajatus oli ihan looginen; mikäs sopisi jouluun paremmin kuin laatikot. Mukaan kelpasi mikä tahansa etäisestikin laatikkomainen paitamalli, eli sellainen vartalon kohdalta löysä ja suora.

Selailin erilaisia laatikkopaitojen ohjeita, joita onkin suunniteltu ja julkaistu lukuisat määrät. Jotenkin sitten kuitenkin päädyin samaan vanhaan malliin, jonka olen jo kertaalleen neulonut. Se kun on käytössä hyväksi ja sopivaksi havaittu.

Joji Locatellin Light Rain ilmestyi osana Interpretation 3 -kokoelmaa keväällä 2016, jolloin tein oman ensimmäisen versioni. Ensimmäinen Light Rain oli täsmälleen ohjetta noudattaen tehty, mutta tällä kertaa noudatin ohjeesta vain "peruskaavaa" ja jätin kaikki mallille tunnusomaiset jujut väliin. Tässä paidassa ei siis nähdä pitsi paneelia, savupiippukaulusta eikä peukaloaukkoja hihojen suissa.

Alkuperäisen mallin vaikutelmaa muuttaa vielä entisestään se, että neuloin paidan kolmella eri värillä. Taannoin ihastuin Wlõczki Warmiin Mirellaan neuloessani siitä ihanaa Softly Spoken -huivia. Samaa lankaa on myynnissä isommissakin gradient-seteissä 100gramman vyyhdeissä sekä irtovyyhteinä. Tähän paitaan kului yksi vyyhti kumpaakin kahta vaaleampaa harmaata ja vähän toista vyyhtiä tumminta harmaata. Yksikin vyyhti sitä olisi riittänyt jos olisin tyytynyt vajaamittaisiin hihoihin, mutta visio ylipitkistä hihoista oli vahva.

Olin ylipitkistä hihoista melko tyytyväinen, kun kävimme paitaa kuvaamassa -12 asteen pakkasessa. Vaikka eihän ne ihan hirveästi niin kylmässä lämmittäneet. Ihanan pehmoinen ja lämmin paita tästä joka tapauksessa tuli ja hihojen sisään voi kipristää sormia autoa ajaessa tai kun sisällä on viileää.

Kevyttä sadetta melkein vapuksi

Kahden mielenkiintoisen suunnittelijan, Veera Välimäen ja Joji Locatellin, kolmas yhteinen ohjekokoelma Interpretations 3 ilmestyi helmikuussa. En ole aikaisemmin kamalasti hurahtanut kummankaan suunnittelijan juttuihin, vaikka molemmilla ihan kivoja malleja onkin. Mutta nyt kyllä hurahdin!

Erityisesti ihastuin Jojin suunnittelemaan Light Rain -puseroon. Lentävän Lapasen neuletreffeillä pari muutakin naista suunnitteli ääneen tämän samaisen paidan aloittamista ja tuumasta toimeen: pistettiin pystyyn kolmen naisen yhteisneulonta, jonka tavoitteena oli saada kaikille valmiit paidat vapuksi.

Ei se tavoite kyllä ihan toteutunut, sillä yksikään paita ei valmistunut ihan vapuksi - mutta viikko vapun jälkeen meillä kaikilla on paidat valmiina. Kaikista kolmesta paidasta tuli erilaiset ja ihanat. :)

Valitsin omaan paitaani langaksi Rowan Fine Artin. Ihana käsinvärjätty luksuslanka, jossa on merinoa, mohairia ja mulberry silkkiä. Olen jo pitkään haaveillut tekeväni siitä jotain, mutta jäänyt odottamaan oikeaa mallia. Ostin lankaa neljä 100g:n vyyhtiä ja lankaa jäi s-koon paidasta 107g, eli kolmellakin vyyhdillä olisi pärjännyt. Onneksi langan tuntuma jä väri ovat todella mieluisat, joten keksin varmasti loppulangoillekin käyttöä.

Väristä on vaikea sanoa, onko se enemmän sininen vai harmaa - täydellinen veden ja kevyen sateen väri. 

Malli oli siis ensimmäinen neulomani Joji Locatellin malli, mutta kuten edellä kuvatusta hurahduksesta voi päätellä, niin vakuutuin ensineulomalta. Paita neulottiin ylhäältä alas saumattomasti. Muuten yksinkertaisen peruspaidan juju on kauniissa pienissä yksityiskohdissa, kuten vesipisaroiden leikkiä muistuttava pitsipaneeli paidan etuosassa ja hihoissa, ylipitkät hihat ja hihansuiden peukaloaukot, paidanhelman sivuhalkiot sekä muhkea savupiippukaulus.

Olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Paidassa on kaikki kohdallaan ja uskon, että tulen käyttämään sitä todella paljon.

Enkä valita yhtään, vaikka saatiin lähes hellettä. Kelpaa sitä villapaidassa poseerata näin kauniilla auringon paisteella, vaikka ihan oikeaan käyttöön se ei nyt lähipäivinä taida päästäkään. Villapaidalle saattaa silti tulla tarve vaikkapa juhannuksena. ;)