Kevyttä lumisadetta

Muutamat neulojatoverit keksivät ennen joulua, että nythän pistetään pystyyn laatikkopaita-KAL (=KnitALong eli yhteisneulonta). Ajatus oli ihan looginen; mikäs sopisi jouluun paremmin kuin laatikot. Mukaan kelpasi mikä tahansa etäisestikin laatikkomainen paitamalli, eli sellainen vartalon kohdalta löysä ja suora.

Selailin erilaisia laatikkopaitojen ohjeita, joita onkin suunniteltu ja julkaistu lukuisat määrät. Jotenkin sitten kuitenkin päädyin samaan vanhaan malliin, jonka olen jo kertaalleen neulonut. Se kun on käytössä hyväksi ja sopivaksi havaittu.

Joji Locatellin Light Rain ilmestyi osana Interpretation 3 -kokoelmaa keväällä 2016, jolloin tein oman ensimmäisen versioni. Ensimmäinen Light Rain oli täsmälleen ohjetta noudattaen tehty, mutta tällä kertaa noudatin ohjeesta vain "peruskaavaa" ja jätin kaikki mallille tunnusomaiset jujut väliin. Tässä paidassa ei siis nähdä pitsi paneelia, savupiippukaulusta eikä peukaloaukkoja hihojen suissa.

Alkuperäisen mallin vaikutelmaa muuttaa vielä entisestään se, että neuloin paidan kolmella eri värillä. Taannoin ihastuin Wlõczki Warmiin Mirellaan neuloessani siitä ihanaa Softly Spoken -huivia. Samaa lankaa on myynnissä isommissakin gradient-seteissä 100gramman vyyhdeissä sekä irtovyyhteinä. Tähän paitaan kului yksi vyyhti kumpaakin kahta vaaleampaa harmaata ja vähän toista vyyhtiä tumminta harmaata. Yksikin vyyhti sitä olisi riittänyt jos olisin tyytynyt vajaamittaisiin hihoihin, mutta visio ylipitkistä hihoista oli vahva.

Olin ylipitkistä hihoista melko tyytyväinen, kun kävimme paitaa kuvaamassa -12 asteen pakkasessa. Vaikka eihän ne ihan hirveästi niin kylmässä lämmittäneet. Ihanan pehmoinen ja lämmin paita tästä joka tapauksessa tuli ja hihojen sisään voi kipristää sormia autoa ajaessa tai kun sisällä on viileää.

Tilaa hengittää

Joissain malleissa vaan on sitä jotakin enemmän kuin toisissa. Jotain sellaista, että yhtäkkiä kaikki haluavat neuloa juuri sen yhden tietyn mallin. Eräs tällainen malli on Veera Välimäen Breathing Space keväällä ilmestyneestä Interpretations Vol.3 -kokoelmasta. Ravelryn mukaan yli 600 neulojaa on jo malliin tarttunut ja sen suosio on ollut havaittavissa ihan käytännön katukuvassakin; tuskinpa on viime aikoina voinut paikallisessa lankakaupassa poiketa törmäämättä kahteen tai kolmeen ihmiseen, joilla on tämä paita päällä tai vähintäänkin tekeillä.

Itse olen miettinyt ja jahkannut mallin kanssa; toisaalta kaikki näkemäni valmiit paidat on olleet niin ihania, mutta toisaalta onhan tämä nyt vähän vaikean näköinen tuon erikoisen, vinon rakenteensa kanssa, että osaisko tämmöisen tehdä tai tulisko siitä ainakaan oikean kokoista...

Olisin varmaan jatkanut jahkailua pidempäänkin, mutta toissa lauantaina piipahdin Lentävässä Lapasessa ihan viattomana muissa asioissa, kun silmiin osui aivan täydellinen väriyhdistelmä Malabrigo sockia kauppias-Tarjan tekeillä olevassa paidassa. Tajusin, että noista tulee juuri täydellinen Breathing Space. Samalta seisomalta ostin saman väriset vyyhdit (niin luulin) ja illalla loin ensimmäiset silmukat.

Tästä tulikin kaikkien aikojen nopeusennätykseni, sillä paita valmistui tasan viikkoa myöhemmin. En oikein itsekään ymmärrä, miten sen tein, sillä tein viikon aikana ihan kyllä paljon muutakin enkä vain istunut neulomassa villapaitaa. Malli on tosin vaarallisen koukuttava, sillä siinä tapahtuu koko ajan jotakin. Kun ajattelee aina tehdä "ihan vielä vaan tämän vaiheen", niin paita onkin jo kohta valmis.

Huomasin sitten seuraavalla kerralla Lapasessa käydessäni, että olinkin ostanut eri värisen langan kuin kuvittelin; se pöydällä näkemäni kerä oli sävyä tiziana red ja ostamani kerät olivatkin sävyä botichelli red. Vyyhdillä hyvin saman väriset, mutta tiziana on enemmän viininpunaiseen vivahtavaa ja botichelli ruskeaan. Mikä oudointa, tykkäänkin vielä enemmän tästä ostamastani sävystä kuin siitä näkemästäni alkuperäisestä "täydellisestä" väristä.
Raitaväri on nimeltään eggplant, se sentään meni oikein.

Malabrigo sockista täytyy sanoa, että olen ennenkin ihastunut siihen huivilankana, mutta nyt ihastuin myös paitalankana. Viimeistelyn jälkeen paita on todella pehmoinen ihoa vasten (voi hyvin käyttää ilman aluspaitaa) ja parin käyttökerran jälkeen vaikuttaa myös pitävän muotonsa hyvin.

Ohje on todella selkeä, ei lainkaan vaikea. Levennyksiä tein vähän vähemmän kuin ohjeessa, koska tekovaiheessa vartalo-osa näytti tosi leveältä. Valmiissa neuleessa se ei kuitenkaan ole yhtään leveän tuntuinen, joten olisin voinut ne kaikki lisäyksetkin rohkeasti vaan laittaa. Muuten taisin tehdä kaiken ihan niin kuin ohjeessa sanottiin.

Mallin suosio ei kyllä ihmetytä yhtään, sillä paita on todella kaunis ja mukava käyttää. Vinoraidat ja helman epäsymmetrisyys antavat sopivasti twistiä muuten klassiseen peruspaitaan. Ja yhdistettynä vielä ihanaan lankavalintaan. En voisi olla tyytyväisempi!

Kevyttä sadetta melkein vapuksi

Kahden mielenkiintoisen suunnittelijan, Veera Välimäen ja Joji Locatellin, kolmas yhteinen ohjekokoelma Interpretations 3 ilmestyi helmikuussa. En ole aikaisemmin kamalasti hurahtanut kummankaan suunnittelijan juttuihin, vaikka molemmilla ihan kivoja malleja onkin. Mutta nyt kyllä hurahdin!

Erityisesti ihastuin Jojin suunnittelemaan Light Rain -puseroon. Lentävän Lapasen neuletreffeillä pari muutakin naista suunnitteli ääneen tämän samaisen paidan aloittamista ja tuumasta toimeen: pistettiin pystyyn kolmen naisen yhteisneulonta, jonka tavoitteena oli saada kaikille valmiit paidat vapuksi.

Ei se tavoite kyllä ihan toteutunut, sillä yksikään paita ei valmistunut ihan vapuksi - mutta viikko vapun jälkeen meillä kaikilla on paidat valmiina. Kaikista kolmesta paidasta tuli erilaiset ja ihanat. :)

Valitsin omaan paitaani langaksi Rowan Fine Artin. Ihana käsinvärjätty luksuslanka, jossa on merinoa, mohairia ja mulberry silkkiä. Olen jo pitkään haaveillut tekeväni siitä jotain, mutta jäänyt odottamaan oikeaa mallia. Ostin lankaa neljä 100g:n vyyhtiä ja lankaa jäi s-koon paidasta 107g, eli kolmellakin vyyhdillä olisi pärjännyt. Onneksi langan tuntuma jä väri ovat todella mieluisat, joten keksin varmasti loppulangoillekin käyttöä.

Väristä on vaikea sanoa, onko se enemmän sininen vai harmaa - täydellinen veden ja kevyen sateen väri. 

Malli oli siis ensimmäinen neulomani Joji Locatellin malli, mutta kuten edellä kuvatusta hurahduksesta voi päätellä, niin vakuutuin ensineulomalta. Paita neulottiin ylhäältä alas saumattomasti. Muuten yksinkertaisen peruspaidan juju on kauniissa pienissä yksityiskohdissa, kuten vesipisaroiden leikkiä muistuttava pitsipaneeli paidan etuosassa ja hihoissa, ylipitkät hihat ja hihansuiden peukaloaukot, paidanhelman sivuhalkiot sekä muhkea savupiippukaulus.

Olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Paidassa on kaikki kohdallaan ja uskon, että tulen käyttämään sitä todella paljon.

Enkä valita yhtään, vaikka saatiin lähes hellettä. Kelpaa sitä villapaidassa poseerata näin kauniilla auringon paisteella, vaikka ihan oikeaan käyttöön se ei nyt lähipäivinä taida päästäkään. Villapaidalle saattaa silti tulla tarve vaikkapa juhannuksena. ;)